Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetan eläinsuojelutyön avustamisen, mitä tilalle?
27.09.2021 |
Millaisia avustusjärjestöjä te rahoitatte ja koette hyviksi? Vinkkejä avustuskohteista?
Kun aikoinaan erosin kirkosta päätin käyttää eroamisvuoden kirkollisveron suuruisen summan hyväntekeväisyyteen, ja päätös on pitänyt. Maksan Unicefin maailman lapsilisää ja avustan ensi- ja turvakotien työtä, niiden avustamista voi alkuun tietysti lisätä. Kummilapsia minulla on ollut kaksi, molempia avustin, kunnes heidän avustamisensa loppui aikuisuuteen eli tämän tyyppiset kiinnostavat, naiset ja lapset. Mikään uskonnollisesti tai lahkolaisesti orientoitunut toiminta ei tule kyseeseen. Tiede ja taide kiinnostavat myös, mutta niitä voi ajatella vasta testamenttilahjoituksen kohdalla? Vai onko siellä hyvää toimintaa, jota voi jo eläessään avustaa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lahjoittanut Planin kautta intialaisille tyttöjen turvataloille.
Valtaosa niissä asuvista tytöistä on pelastettu kadulta ja ovat olleet ihmiskaupan uhreja. Ihan järkyttäviä tarinoita heidän kokemuksistaan, mutta myös ihan uskomattomia selviytyjiä. Yksikin tyttö oli joutunut bordelliin 11-vuotiaana ja sai palkaksi ruokaa aina 50 asiakkaan jälkeen. Kaiken kokemansa jälkeen tämän tytön tavoite oli opiskella ihmisoikeusjuristiksi auttaakseen tulevaisuudessa Intian naisia.
Toinen kummilapseni oli Intiasta. Hänen tarinansa oli hyvin surullinen kaiken kaikkiaan eli hän ei oikein välillä jaksanut tai pystynyt käydä koulua. En ottanut hänen jälkeensä enää kummilasta, mutta ehdottomasti nämä ovat hyviä kohteita. Kummilapsen elämän seuraaminen konkretisoi ihan toisella tavalla kuin rahan antaminen anonyymisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiö, villieläinhoitolat (esim. Pyhtää tai Heinola) tai luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi. Tuossa hyviä kohteita.
Jotkut luonnonsuojelusäätiöt voivat tosiaan olla suht terverakenteisia järjestöjä. Itse työskentelin hetken eläinsuojelun parissa ja organisaation massiivisuus yllätti suuresti, vaikka koko järjestön liikevaihto oli vain noin miljoonan. Yli kymmenen vakituista puuhastelijaa kuitenkin syö palkkoineen jo leijonanosan koko budjetista. Lisäksi toimisto- ja materiaalikulut, niin eipä eläimille lopulta montaa latia päädy. Toki nuorille suunnatun kampanjoinnin arvoa on haastava määrittää tarkasti, mutta tuokin mahtaa olla lopulta melko tehotonta "käännytystyötä".
Kaikilla suuremmilla järjestöillä loenee samaa vikaa. Juttelin erään eläköityneen herran kanssa, joka teki vuosikymmeniä kehitysaputyötä metsitysten parissa, eikä hän kovin ruusuisesti kuvaillut avun tehokkuutta ja kanavoitumisen järkevyyttä. Kuulemma kyynerpäätaktiikalla projektien johto kahmii itselleen niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän laupiaat kehtaa.
Uskoa ei siis itselläni ole juuri muihin kuin yksittäisiin toimijoihin, jotka hyvää tekevät lähinnä tunteen palolla.
Isot järjestöt millä tahansa alalla yleensä saattavat laittaakin rahaa hallintoon, joskin ovat myös yhteiskunnallisesti vaikuttavampia joiltain osin. Itse katson myös sitä, kuinka paljon pääsihteerit sun muut saavat palkkaa. Siinä on huimia eroa. Listoja löytyy netistä. Moni myös kertoo itse mistä kulurakenne syntyy.
Mutta eläinsuojelutyölläkin on eroja. Joku hyvin dokumentoiva ja organisoitu vapaaehtoisvoimin tai lähes vapaaehtoisvoimin toimiva rescue-järjestö on ihan hyvä kohde, koska näyttävät kuitit ja raportoivat tekemisistään (steriloinnit ym.) ja valvovat itse että apu menee perille. Sama muun alan järjestöjen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjoitan kuukausittain pikkusumman eräälle järjestölle, joka istuttaa puita projektiluontoisesti eri puolille palloa ja tukee myös paikallisten työllistymistä toiminnallaan.
Mikä järjestö se on? Minua kiinnostaisikin erityisesti maatalous. Esimerkiksi jokin kehitysmaissa toimiva naisten osuuskunta olisi hyvä kohde.
https://tree-nation.com/
Tämän kautta lahjoitan itse, mutta tämä on tosiaan keskittynyt metsitykseen.
Kiitos vinkistä.
Minäkin lopetin Oikeutta elämille -kuukausiavustamisen, kun Tiina Wiik ei saanut enää kuulua järjestöön.
Itselleni on tärkeää eläinten auttaminen, ei se, ketkä eläimiä auttavat.
En pitänyt tästä syrjinnästä josta yhdistyksen säännöissä ei ollut sanaakaan.
Mä otan tähän eläinsuojelujärjestöjen hallinto- yms. kuluihin kantaa sen verran, että en näe niitä puhtaasti mörköinä jotka vievät rahat eläimiltä.
Itse olen vapaaehtoisena kahdessa pienessä eläinsuojelujärjestössä. Molempien toiminta pyörii puhtaasti vapaaehtoisvoimin ja hallintokulut ovat todella pienet. Lähes kaikki lahjoitusvarat kohdistuvat suoraa eläimille. Rahaa ei ole riittävästi ja homma on pelkkää tulipalojen sammuttelua.
Mikäli järjestöillä olisi mahdollisuus palkata edes osa-aikaisesti työntekijä (esim. toiminnanjohtaja), siitä olisi iso apu. Tällöin jollain olisi oikeasti aikaa panostaa pitkäjänteisesti siihen työhön joka tehdään nyt tehdään usean ihmisen voimin heidän oman palkkatyönsä ohessa. Pienenkin järjestön hallinnon pyörittäminen on yllättävän raskasta, se sisältää ihan kaiken taloudesta huolehtimisen ja lupa-asioiden kautta vapaaehtoisten työn organisointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon tyttäriä avustan kuukausittain tietyllä rahasummalla. Sen verran, ettei mene lahjaveroa kolmessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä lopettaa eläinsuojelutyön tukemista. Ihmisiä tuetaan jo verovaroin ja ihmisiä säälii ja tukee kaikki.
Eläimistä välittää harva ja se näkyy niiden kohtelussa!
Mä tuen Viron löytölöitä. Lähetän rahat suoraan tarhanpitäjien tileille, menevät varmasti oikeaan osoitteeseen. Rescueyhdistykset ovat viimevuosina hiljentäneet toimintaansa Virossa vaikka tekemistä riittää yhä. Koirien määrää on kylläkin saatu pienemmäksi, mutta kissoja meinaa puskea ovista ja ikkunoista, varsinkin pentuja. Suomessa taas työnnetään aikuisia pois nurkista.
Varjupaik.ee ja pets.ee, mikäli haluat lahjoittaa suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiö, villieläinhoitolat (esim. Pyhtää tai Heinola) tai luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi. Tuossa hyviä kohteita.
Jotkut luonnonsuojelusäätiöt voivat tosiaan olla suht terverakenteisia järjestöjä. Itse työskentelin hetken eläinsuojelun parissa ja organisaation massiivisuus yllätti suuresti, vaikka koko järjestön liikevaihto oli vain noin miljoonan. Yli kymmenen vakituista puuhastelijaa kuitenkin syö palkkoineen jo leijonanosan koko budjetista. Lisäksi toimisto- ja materiaalikulut, niin eipä eläimille lopulta montaa latia päädy. Toki nuorille suunnatun kampanjoinnin arvoa on haastava määrittää tarkasti, mutta tuokin mahtaa olla lopulta melko tehotonta "käännytystyötä".
Kaikilla suuremmilla järjestöillä loenee samaa vikaa. Juttelin erään eläköityneen herran kanssa, joka teki vuosikymmeniä kehitysaputyötä metsitysten parissa, eikä hän kovin ruusuisesti kuvaillut avun tehokkuutta ja kanavoitumisen järkevyyttä. Kuulemma kyynerpäätaktiikalla projektien johto kahmii itselleen niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän laupiaat kehtaa.
Uskoa ei siis itselläni ole juuri muihin kuin yksittäisiin toimijoihin, jotka hyvää tekevät lähinnä tunteen palolla.
Eipä meillä taida eläinsuohelupuolella olla Suomessa kuin tämä yksi nimeltämainitsematon kattojärjestö joka kyllä kerää rahaa mutta se menee oma organisaation pyörittämiseen eikä eläimille jää oikein mitään. Sen sijaan käytännön työn kentällä teemme me täysin palkatta ja vapaaehtoisesti toimivat pienet yhdistykset.
Eläinsuojelutyötä on monenlaista. Kannattaa ottaa selvää ja kaikissa isoissa järjestöissä on palkattua henkilökuntaa, joten on helppo huudella, että avustusrahat menevät hallintokuluihin.
SPR, Unicef yms. järjestöt saavat kulumaan hallintokuluihin/palkkakuluihin aivan yhtä isoja summia kuin nimeltä mainitsematta jättämäsi eläinsuojelujärjestö.
Itse tuen rescue -eläinten olojen parantamista ja uuden kodin järjestämistä. Tuen myös kissataloja yms.
Niihin menee lahjoitukset suoraan, sillä heille on iso apu jo ruokasäkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naistenpankki ei valitettavasti ole uskontovapaa. On siis kirkon ulkomaanapua. Muuten lahjoittaisin sinne itsekin.
Kirkon ulkomaanapu on kyllä kirkon tervein osa.
Oma "kirkollisveroni" menee Spr:lle ja Unicefille.
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä lopettaa eläinsuojelutyön tukemista. Ihmisiä tuetaan jo verovaroin ja ihmisiä säälii ja tukee kaikki.
Eläimistä välittää harva ja se näkyy niiden kohtelussa!
Olen ollut mukana teini-ikäisestä asti eläinsuojelutyön tukemisessa eri tavoin eli kyllähän se on ollut tärkeää minullekin. Jatkossakin teen pienimuotoista eläinsuojelutyötä omaan laskuuni, en enää lahjoita rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiö, villieläinhoitolat (esim. Pyhtää tai Heinola) tai luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi. Tuossa hyviä kohteita.
Jotkut luonnonsuojelusäätiöt voivat tosiaan olla suht terverakenteisia järjestöjä. Itse työskentelin hetken eläinsuojelun parissa ja organisaation massiivisuus yllätti suuresti, vaikka koko järjestön liikevaihto oli vain noin miljoonan. Yli kymmenen vakituista puuhastelijaa kuitenkin syö palkkoineen jo leijonanosan koko budjetista. Lisäksi toimisto- ja materiaalikulut, niin eipä eläimille lopulta montaa latia päädy. Toki nuorille suunnatun kampanjoinnin arvoa on haastava määrittää tarkasti, mutta tuokin mahtaa olla lopulta melko tehotonta "käännytystyötä".
Kaikilla suuremmilla järjestöillä loenee samaa vikaa. Juttelin erään eläköityneen herran kanssa, joka teki vuosikymmeniä kehitysaputyötä metsitysten parissa, eikä hän kovin ruusuisesti kuvaillut avun tehokkuutta ja kanavoitumisen järkevyyttä. Kuulemma kyynerpäätaktiikalla projektien johto kahmii itselleen niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän laupiaat kehtaa.
Uskoa ei siis itselläni ole juuri muihin kuin yksittäisiin toimijoihin, jotka hyvää tekevät lähinnä tunteen palolla.
Raha mikä saa kulua hallinointikuluihin on 30 prosenttia "alan" eettisen normiston mukaan. Tietoa näistä asioista on pienten toimijoiden kohdalla vaikea saada, koska aika ei riitä läpinäkyvyyden ylläpitämiseen. Sitä on lähinnä isommilla organisaatioilla. En ole rajannut kohteita tuon suhteen aiemmin, nyt täytyy pohtia sitäkin asiaa.
Itse näin ensimmäisen päivän tapaamisessa parit kalvot kulurakenteesta ja ne oli jotenkin hämyisän epäselvästi jaoteltu. Esim. henkilökuluja ei oltu eroteltu mitenkään vaan ne oli ripoteltu eri osioiden kuluihin. Aloin vain joku päivä toimistolla käydessä ynnäilemään että onko tässä mitään järkeä. Ilmapiiri oli mukavan lämpöinen, mutta työtehokkuus aivan naurettava kun porukka rupatteli päivät niitä näitä taukohuoneessa.
Itse podin eläintenystävänä huonoa omatuntoa, jos en pystynyt tehokkaasti edistämään asioita, kun koko ajan takaraivossa raksutti työpanoksestani johtuvat kulut, jotka ovat konkreettiselta toiminnalta aina pois.
Vierailija kirjoitti:
Pidä rahat itse.
Tuotakin kyllä mietin, koska silloin kun erosin kirkosta olin hyvin palkattuna työelämässä, jolloin kirkollisvero oli suuri. Summan voisi sopeuttaa nykyisiin tuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiö, villieläinhoitolat (esim. Pyhtää tai Heinola) tai luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi. Tuossa hyviä kohteita.
Jotkut luonnonsuojelusäätiöt voivat tosiaan olla suht terverakenteisia järjestöjä. Itse työskentelin hetken eläinsuojelun parissa ja organisaation massiivisuus yllätti suuresti, vaikka koko järjestön liikevaihto oli vain noin miljoonan. Yli kymmenen vakituista puuhastelijaa kuitenkin syö palkkoineen jo leijonanosan koko budjetista. Lisäksi toimisto- ja materiaalikulut, niin eipä eläimille lopulta montaa latia päädy. Toki nuorille suunnatun kampanjoinnin arvoa on haastava määrittää tarkasti, mutta tuokin mahtaa olla lopulta melko tehotonta "käännytystyötä".
Kaikilla suuremmilla järjestöillä loenee samaa vikaa. Juttelin erään eläköityneen herran kanssa, joka teki vuosikymmeniä kehitysaputyötä metsitysten parissa, eikä hän kovin ruusuisesti kuvaillut avun tehokkuutta ja kanavoitumisen järkevyyttä. Kuulemma kyynerpäätaktiikalla projektien johto kahmii itselleen niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän laupiaat kehtaa.
Uskoa ei siis itselläni ole juuri muihin kuin yksittäisiin toimijoihin, jotka hyvää tekevät lähinnä tunteen palolla.
Raha mikä saa kulua hallinointikuluihin on 30 prosenttia "alan" eettisen normiston mukaan. Tietoa näistä asioista on pienten toimijoiden kohdalla vaikea saada, koska aika ei riitä läpinäkyvyyden ylläpitämiseen. Sitä on lähinnä isommilla organisaatioilla. En ole rajannut kohteita tuon suhteen aiemmin, nyt täytyy pohtia sitäkin asiaa.
Itse näin ensimmäisen päivän tapaamisessa parit kalvot kulurakenteesta ja ne oli jotenkin hämyisän epäselvästi jaoteltu. Esim. henkilökuluja ei oltu eroteltu mitenkään vaan ne oli ripoteltu eri osioiden kuluihin. Aloin vain joku päivä toimistolla käydessä ynnäilemään että onko tässä mitään järkeä. Ilmapiiri oli mukavan lämpöinen, mutta työtehokkuus aivan naurettava kun porukka rupatteli päivät niitä näitä taukohuoneessa.
Itse podin eläintenystävänä huonoa omatuntoa, jos en pystynyt tehokkaasti edistämään asioita, kun koko ajan takaraivossa raksutti työpanoksestani johtuvat kulut, jotka ovat konkreettiselta toiminnalta aina pois.
Älä käytä tätä ketjua muiden eläinsuojelujärjestöjen haukkumiseen, kiitos. Jos haluat haukkua muita eläinsuojelutyötä tekeviä, perusta sitä varten oma ketju.
Olisiko syytä auttaa ensin ihmisiä ja sen jälkeen sitten eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiö, villieläinhoitolat (esim. Pyhtää tai Heinola) tai luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi. Tuossa hyviä kohteita.
Jotkut luonnonsuojelusäätiöt voivat tosiaan olla suht terverakenteisia järjestöjä. Itse työskentelin hetken eläinsuojelun parissa ja organisaation massiivisuus yllätti suuresti, vaikka koko järjestön liikevaihto oli vain noin miljoonan. Yli kymmenen vakituista puuhastelijaa kuitenkin syö palkkoineen jo leijonanosan koko budjetista. Lisäksi toimisto- ja materiaalikulut, niin eipä eläimille lopulta montaa latia päädy. Toki nuorille suunnatun kampanjoinnin arvoa on haastava määrittää tarkasti, mutta tuokin mahtaa olla lopulta melko tehotonta "käännytystyötä".
Kaikilla suuremmilla järjestöillä loenee samaa vikaa. Juttelin erään eläköityneen herran kanssa, joka teki vuosikymmeniä kehitysaputyötä metsitysten parissa, eikä hän kovin ruusuisesti kuvaillut avun tehokkuutta ja kanavoitumisen järkevyyttä. Kuulemma kyynerpäätaktiikalla projektien johto kahmii itselleen niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän laupiaat kehtaa.
Uskoa ei siis itselläni ole juuri muihin kuin yksittäisiin toimijoihin, jotka hyvää tekevät lähinnä tunteen palolla.
Raha mikä saa kulua hallinointikuluihin on 30 prosenttia "alan" eettisen normiston mukaan. Tietoa näistä asioista on pienten toimijoiden kohdalla vaikea saada, koska aika ei riitä läpinäkyvyyden ylläpitämiseen. Sitä on lähinnä isommilla organisaatioilla. En ole rajannut kohteita tuon suhteen aiemmin, nyt täytyy pohtia sitäkin asiaa.
Itse näin ensimmäisen päivän tapaamisessa parit kalvot kulurakenteesta ja ne oli jotenkin hämyisän epäselvästi jaoteltu. Esim. henkilökuluja ei oltu eroteltu mitenkään vaan ne oli ripoteltu eri osioiden kuluihin. Aloin vain joku päivä toimistolla käydessä ynnäilemään että onko tässä mitään järkeä. Ilmapiiri oli mukavan lämpöinen, mutta työtehokkuus aivan naurettava kun porukka rupatteli päivät niitä näitä taukohuoneessa.
Itse podin eläintenystävänä huonoa omatuntoa, jos en pystynyt tehokkaasti edistämään asioita, kun koko ajan takaraivossa raksutti työpanoksestani johtuvat kulut, jotka ovat konkreettiselta toiminnalta aina pois.
Älä käytä tätä ketjua muiden eläinsuojelujärjestöjen haukkumiseen, kiitos. Jos haluat haukkua muita eläinsuojelutyötä tekeviä, perusta sitä varten oma ketju.
En ole kyseistäkään järjestöä varsinaisesti haukkunut, vaan ihmetellyt toimintaa. Ja aiemminhan jo enemmänkin kehuin pieniä toimijoita, joilla raskas koneisto ei syö kaikkia varoja.
Ymmärrän toisaalta ihmisten halun työllistyä itselle tärkeän tuntuiseen tehtävään, mutta ei se maailmaa lopulta juuri paranna, jos on vähääkään kriittinen kokonaisuutta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä otan tähän eläinsuojelujärjestöjen hallinto- yms. kuluihin kantaa sen verran, että en näe niitä puhtaasti mörköinä jotka vievät rahat eläimiltä.
Itse olen vapaaehtoisena kahdessa pienessä eläinsuojelujärjestössä. Molempien toiminta pyörii puhtaasti vapaaehtoisvoimin ja hallintokulut ovat todella pienet. Lähes kaikki lahjoitusvarat kohdistuvat suoraa eläimille. Rahaa ei ole riittävästi ja homma on pelkkää tulipalojen sammuttelua.
Mikäli järjestöillä olisi mahdollisuus palkata edes osa-aikaisesti työntekijä (esim. toiminnanjohtaja), siitä olisi iso apu. Tällöin jollain olisi oikeasti aikaa panostaa pitkäjänteisesti siihen työhön joka tehdään nyt tehdään usean ihmisen voimin heidän oman palkkatyönsä ohessa. Pienenkin järjestön hallinnon pyörittäminen on yllättävän raskasta, se sisältää ihan kaiken taloudesta huolehtimisen ja lupa-asioiden kautta vapaaehtoisten työn organisointiin.
Totta! Itsekin teen vapaaehtoisena töitä paikallisen järjestön kautta ja olisi oikeasti hyvä, jos olisi joku palkattu henkilö, koska se hallinnon pyörittäminen on tosiaan raskasta. Nämä samat ihmiset tekee oman týönsä ja perheen ohella niin sitä hallinnollista työtä kuin itse eläinten hoitoakin. Ihmiset eivät ehkä oikein ymmärrä, että mitä kaikkea eläinsuojelujärjestön pyörittämiseen tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiö, villieläinhoitolat (esim. Pyhtää tai Heinola) tai luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi. Tuossa hyviä kohteita.
Jotkut luonnonsuojelusäätiöt voivat tosiaan olla suht terverakenteisia järjestöjä. Itse työskentelin hetken eläinsuojelun parissa ja organisaation massiivisuus yllätti suuresti, vaikka koko järjestön liikevaihto oli vain noin miljoonan. Yli kymmenen vakituista puuhastelijaa kuitenkin syö palkkoineen jo leijonanosan koko budjetista. Lisäksi toimisto- ja materiaalikulut, niin eipä eläimille lopulta montaa latia päädy. Toki nuorille suunnatun kampanjoinnin arvoa on haastava määrittää tarkasti, mutta tuokin mahtaa olla lopulta melko tehotonta "käännytystyötä".
Kaikilla suuremmilla järjestöillä loenee samaa vikaa. Juttelin erään eläköityneen herran kanssa, joka teki vuosikymmeniä kehitysaputyötä metsitysten parissa, eikä hän kovin ruusuisesti kuvaillut avun tehokkuutta ja kanavoitumisen järkevyyttä. Kuulemma kyynerpäätaktiikalla projektien johto kahmii itselleen niin paljon kuin kehtaa. Ja kyllähän laupiaat kehtaa.
Uskoa ei siis itselläni ole juuri muihin kuin yksittäisiin toimijoihin, jotka hyvää tekevät lähinnä tunteen palolla.
Eipä meillä taida eläinsuohelupuolella olla Suomessa kuin tämä yksi nimeltämainitsematon kattojärjestö joka kyllä kerää rahaa mutta se menee oma organisaation pyörittämiseen eikä eläimille jää oikein mitään. Sen sijaan käytännön työn kentällä teemme me täysin palkatta ja vapaaehtoisesti toimivat pienet yhdistykset.
Eläinsuojelutyötä on monenlaista. Kannattaa ottaa selvää ja kaikissa isoissa järjestöissä on palkattua henkilökuntaa, joten on helppo huudella, että avustusrahat menevät hallintokuluihin.
SPR, Unicef yms. järjestöt saavat kulumaan hallintokuluihin/palkkakuluihin aivan yhtä isoja summia kuin nimeltä mainitsematta jättämäsi eläinsuojelujärjestö.
Itse tuen rescue -eläinten olojen parantamista ja uuden kodin järjestämistä. Tuen myös kissataloja yms.
Niihin menee lahjoitukset suoraan, sillä heille on iso apu jo ruokasäkistä!
Tossa kunbon unicefit ja spr:t mainittu, niin minä lahjoitan molemmille. Ymmärrän että toiminnasta on kuluja, mutta pidän tärkeänö sitä että asialliset tilintarkastetut livut löytyvät nettisivuilta ja toiminta on läpinäkyvää. Siksi jyrkkä ei harratelijamaisille velijouluprojekteille.
Villieläin hoitolat ovat hyvä kohde. Niissä on hyvin kevyt organisaatio. Lähinnä vain käytännön työntekijät, tilat ja sitten ne hoidettavat eläimet. Suomen villieläinhoitolat kärsivat jatkuvasta rahapulasta, kun valtion maksamat tuet ovat niin pienet. Työntekijöiden palkat ovat pienet.
Alue: Aihe vapaa
https://tree-nation.com/
Tämän kautta lahjoitan itse, mutta tämä on tosiaan keskittynyt metsitykseen.