Mikä psykologinen häiriö mulla on?
Olen 27-vuotias nainen. Olen suorittanut yo-tutkinnon enkä mitään muuta. Lukioon menin, koska en tiennyt mitä haluan. En tiedä vieläkään.
En ollut koskaan kovin hyvä kouluainessa, keskitasoa, en kympin oppilas, mutta jotkut oli mua huonompia.
Nyt se varsinainen ongelma: mulla on takaraivossa koko ajan sellainen tunne, että olen aika huono. Etten tavallaan edes viitsi yrittää kun epäonnistun kuitenkin.
Mulla on nettiriippuvuus, ja avokki valittaa siitä koko ajan. Ja uhkaa suhteen loppumisella jopa.
Ja mä en korjaa tilannetta! Mä kuitenkin ajattelen, että olen niin ruma että mies jättää mut.
MULLA EI OLE ELÄMÄSSÄ TAVOITTEITA.
Mä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallan-ja huomionhakuinen, että olisin halunnut olla missään luottamustehtävissä mukana.
Ja mun elämä pyörii ulkonäön mukaan. Mä tavallaan tiedä että olen ruma, mutta yritän silti meikillä ja voiteilla hoitaa sitä. Tietty ruokavalio on ihan ok myös.
Ja se että pitäisi ammatti opiskella, jos tulee nykyisestä duunista monoa yt:n takia, olen ansiosidonnaisen varassa. Ja kun palkka on nyt +2000e/kk, niin miksi toisaalta opiskella. Mistä ammatista tienaa ton verran, mihin mun aivoilla pääsee?
Kommentit (178)
Jaahan, asetukset meni sekaisin viestissä 125. Siis:
- neuvontaa ja ohjausta (psykoedukaatio)
- tilanteiden, tehtävien ja toimintojen jäsentämisestä kotona/päiväkodissa/koulussa/työpaikalla siten, että ympäristö tukee tarkkaavaisuutta ja oman toiminnan ohjaamista
- erityisopetusta
- erilaisia terapioita
- vertaistukea
- sopeutumisvalmennusta
- lääkehoitoa
- ammatinvalinnanohjausta
- työpajatoimintaa
- kuntoutusohjausta
Älä naurata, joku työpajatoiminta. Mulla on työpaikka.
Jos se jostain syystä menisi konkurssiin, niin työkkäri varmaan riemastuisi mun add-diagnoosista.
Mun mielestä elämä on kuitenkin melko yliarvostettua. Mä en todellakaan aio elää vanhaksi, jos joudun paskavaipoissa makaamaan laitoksessa päivät pitkät.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:43"]
AP, ole ihan rehellinen itsellesi: et ole sairas tms. vaan suoraan sanottuna LAISKA, nähtävästi pienestä asti pilalle passattu. Palvelut eivät tule sänkysi viereen, vaan sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni ja lähdettävä aluksi työkkäriin ja siellä ammatinvalntapsykologin juttusille. Tai toinen vaihtoehto on hankkia niin rikas mies, ulkonäöllä ja muulla taokkuudella ei väliä, joka hankkii sinulle kotiapua, että saat jatkaa valitsemallasi uralla. Revi siitä!
[/quote]
Aika v-mainen vastaus. No tiedoksi sulle että ap:n kaltainen asenne syntyy hyvinkin helposti niin että lapsen tahto nitistetään niin että lapsi aikuisenakin ajattelee ettei millään mitä hän tekee ole vaikutusta mihinkään eikä hän siis voi auttaa itseään tilanteestaan pois. Voihan se näyttää laiskuudelta mutta pilalle hemmottelemisesta se ei välttämättä johdu. Voi olla kova työ opetella tuollaisesta lapsuudessa opitusta negatiivisuudesta ja pessimismistä pois.
No niin. Kuin olen kaikkea muuta kuin pilalle hemmoteltu. Yleensä jos olen halunnut jotain, on ollut pakko hankkia se itse.
Ja pahinta on se, että mulla ei ole suoranaista intohimoa mihinkään tiettyyn asiaan. Vrt. kun joku tietää jo lapsena unelma-ammattinsa.
Ap:n ainoa ongelma tuntuu olevan valittaminen. Ei ihme ettei ole ystäviä kun mikään ei kelpaa ja kaikki on huonosti. Plus on niin pimeä että luulee että työura (jota ei edes tahdo) tyssää siihen kun pomo saa tietää että ap on käynyt juttelemassa psykologille. Ja kattavasta listasta apuvinkkejä bongaa ainoastaan työpajatoiminnan ja lyttää sen! Ehkä ihan parempi kaikille että pysyt loppuelämäsi tylsänä ihmisenä, sitähän tahdotkin kai olla?
Laiska kyllä oot, oli syyt siihen mitkä tahansa.
Mä ymmärrän elämän realiteetit, jos on päästään terve työntekijä tarjolla, niin miksi joku ottaisi sairaan töihin? Oli mt-diagnoosi mikä tahansa. Tulevaisuudessa kilpailu kiristyy entisestään, ja turha hankkia mitään diagnoosia huvikseen, jos ilmankin pärjää.
Koeajan jälkeen on yleensä terveystarkastus, ja siinä tulisi viimeistään ilmi.
Perustelkaa väitteenne, miksi mä olen laiska?
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 17:23"]
Perustelkaa väitteenne, miksi mä olen laiska?
[/quote]
Et jaksa edes hakea apua itsellesi, et jaksa perehtyä mihinkään tässä ketjussa annettuun ehdotukseen, tyrmäät vaan suoralta kädeltä ja kirjoitat itse ettet jaksa tehdä muuta kuin hengata netissä. Laiskuuttahan se on, vaikka olisikin masentuneen laiskuutta.
Haluatko muuten sitten olla skitsofreenikko jotta sinussa olisi jotain erityistä?
No onhan mulla kyl komea avokki. Miten mä en muistanut.
Riippuvaisen persoonallisuuden kriteerit
Voimakas hoivatuksi tulemisen tarve, joka johtaa takertuvaan ja alistuvaankäyttäytymiseen, mikä esiintyy vähintään viidellä seuraavista tavoista:1. Vaikeuksia tehdä tavallisia arkielämän päätöksiä ilman muiden huomattavaa apua ja vakuuttelua.2. Tarvitsee toisten huolenpitoa useimmilla tärkeillä elämän alueilla.3. Kokee vaikeaksi ilmaista eriäviä mielipiteitä, koska pelkää menettävänsä toisten tuen ja hyväksynnän.4. Kokee heikon itsetunnon takia vaikeaksi ryhtyä uusiin hankkeisiin tai tehdä asioita itsenäisesti.5. Menee huomattavan pitkälle saadakseen toisilta huolenpitoa.6. Tuntee olonsa epämukavaksi tai avuttomaksi ollessaan yksin.7. Etsii kiireesti uuden hoivaa ja tukea antavan suhteen, mikäli läheinen suhde päättyy.8. Pelkää jatkuvasti epärealistisesti tulevansa jätetyksi huolehtimaan itsestään yksin.(Mukailtu: American Psychiatric Association: Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision, 2000.)
http://www.terve.fi/terveyden-abc/riippuvainen-persoonallisuus
Miten jaksatte kaikkea? Mä olen käynyt vain muutaman kerran elämässäni lenkillä tms. Mä en tiedä endorfiineista.
Joku tuttu herää klo 7, käy lenkillä, kaupassa, töissä ja menee jollekin kurssille. Jossain on vikaa kun en jaksa!
Mun hemoglobiini on aina ollut korkea. 156 viimeksi. Ei ole siis anemiaa.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 12:15"]
Kyllä mulle apina-elämä kiinnostaa :D Jos vaan ei töissä tarvitsisi käydä.
MUlla on semmonen tunne että olen tyhmä ja huono, kun musta ei ole tavallaan mihinkään. Kun en ole opiskellut.
Toisaalta mitä add-diagnoosi mua auttaa? Jos haluan lääkkeet, niin sitten saan ne. Muuten sillä ei ole kait merkitystä.
[/quote]
Lainaten adhd-liiton sivua:
Myös adhd-oireiset aikuiset tarvitsevat ja hyötyvät tukitoimista. Tuen muodot voivat vaihdella elämäntilanteen eri vaiheissa ja pitää sisällään esimerkiksi:
neuvontaa ja ohjausta (psykoedukaatio)
tilanteiden, tehtävien ja toimintojen jäsentämisestä kotona/päiväkodissa/koulussa/työpaikalla siten, että ympäristö tukee tarkkaavaisuutta ja oman toiminnan ohjaamista
erityisopetusta
erilaisia terapioita
vertaistukea
sopeutumisvalmennusta
lääkehoitoa
ammatinvalinnanohjausta
työpajatoimintaa
kuntoutusohjausta