Lue keskustelun säännöt.
Mikä psykologinen häiriö mulla on?
16.11.2014 |
Olen 27-vuotias nainen. Olen suorittanut yo-tutkinnon enkä mitään muuta. Lukioon menin, koska en tiennyt mitä haluan. En tiedä vieläkään.
En ollut koskaan kovin hyvä kouluainessa, keskitasoa, en kympin oppilas, mutta jotkut oli mua huonompia.
Nyt se varsinainen ongelma: mulla on takaraivossa koko ajan sellainen tunne, että olen aika huono. Etten tavallaan edes viitsi yrittää kun epäonnistun kuitenkin.
Mulla on nettiriippuvuus, ja avokki valittaa siitä koko ajan. Ja uhkaa suhteen loppumisella jopa.
Ja mä en korjaa tilannetta! Mä kuitenkin ajattelen, että olen niin ruma että mies jättää mut.
MULLA EI OLE ELÄMÄSSÄ TAVOITTEITA.
Mä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallan-ja huomionhakuinen, että olisin halunnut olla missään luottamustehtävissä mukana.
Ja mun elämä pyörii ulkonäön mukaan. Mä tavallaan tiedä että olen ruma, mutta yritän silti meikillä ja voiteilla hoitaa sitä. Tietty ruokavalio on ihan ok myös.
Ja se että pitäisi ammatti opiskella, jos tulee nykyisestä duunista monoa yt:n takia, olen ansiosidonnaisen varassa. Ja kun palkka on nyt +2000e/kk, niin miksi toisaalta opiskella. Mistä ammatista tienaa ton verran, mihin mun aivoilla pääsee?
Kommentit (178)
Ap, älä sano että 'jään aina ryhmässä ulkopuolelle'. Oikea ilmaisu on 'jättäydyn aina ryhmässä ulkopuolelle'. Se on oma päätöksesi. Muuta tuo tapa, ja ota paikkasi ryhmässä. Avaa suusi, ja vaadi että muut kuuntelevat. Ymmärrä hyvä ihminen, että voit itse muuttaa elämäsi kulun! Mitä jos Tarja Halonen olisi ajatellut, että ei minusta voi mitään tulla enkä voi suustani avata, kun on tällainen puhevika, enkä ole edes nätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:28"]Voinhan mä katsoa kirjaa :D
Mä olen yrittänyt lukea jotain kirjoja kuten "Salaisuus" ja "Läsnäolon voima".
Mä en vaan jaksa keskittyä kunnolla. Ja tajuan mitä niissä sanotaan, mutta en jaksa käytännössä toteuttaa.
[/quote]
Ymmärrän ton, mulla oli vähän sama homma mut toi kirja on kirjotettu tosi hyvin ni se tempasee mukaansa ja saa ajattelemaan asioita eri tavalla.
T:kirjavinkkaaja
Mun äidillä ja isällä ei ole kuin amiskoulutus.
NE ei ikinä lue mitään kirjoja tai käy taidenäyttelyissä, konserteissa tms.
Mä en saanut apua läksyihin kotona, koska vanhemmatkaan ei osannut niitä. Ja en uskaltanut sanoa opettajalle etten vieläkään tajunnut jotain juttua, vaikka se selitti viisi kertaa sen.
Isä hakkasi mua jos en totellut.
Muutin heti pois kotoa kun täytin 18v.
Vieläkin on vaikea ymmärtää, että mulla on OMA PÄÄTÖSVALTA asioihin.
Vanhemmat yrittivät määräillä mua mielivaltaisesti.
Jos esim. sanoin että haluan vihreän takin, niin sitä ei varmasti ostettu. Sain punaisen.
AP, ole ihan rehellinen itsellesi: et ole sairas tms. vaan suoraan sanottuna LAISKA, nähtävästi pienestä asti pilalle passattu. Palvelut eivät tule sänkysi viereen, vaan sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni ja lähdettävä aluksi työkkäriin ja siellä ammatinvalntapsykologin juttusille. Tai toinen vaihtoehto on hankkia niin rikas mies, ulkonäöllä ja muulla taokkuudella ei väliä, joka hankkii sinulle kotiapua, että saat jatkaa valitsemallasi uralla. Revi siitä!
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:41"]
Mun äidillä ja isällä ei ole kuin amiskoulutus.
NE ei ikinä lue mitään kirjoja tai käy taidenäyttelyissä, konserteissa tms.
Mä en saanut apua läksyihin kotona, koska vanhemmatkaan ei osannut niitä. Ja en uskaltanut sanoa opettajalle etten vieläkään tajunnut jotain juttua, vaikka se selitti viisi kertaa sen.
Isä hakkasi mua jos en totellut.
Muutin heti pois kotoa kun täytin 18v.
Vieläkin on vaikea ymmärtää, että mulla on OMA PÄÄTÖSVALTA asioihin.
Vanhemmat yrittivät määräillä mua mielivaltaisesti.
Jos esim. sanoin että haluan vihreän takin, niin sitä ei varmasti ostettu. Sain punaisen.
[/quote]
Minulla samanlainen tausta, lisättynä uskonnolla,niin että mitään ei saanut tehdä. Eikä itsestään saanut pitää.
mutta, menin yliopistoon, sain hyvä työn, sain hyvän miehen, sain ison ystäväpiirin, kolme lasta. Ja pidän itseäni onnellisena ihmisenä. Menneisyyden voi jättää taakse ja tehdä elämästä hyvän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ole pilalle passattu. Päin vastoin.
En koskaan saanut mitään ylimääräistä lapsena. Vanhemmat piti leluja, kivoja vaatteita, karkkeja, piirrustusvälineitä ja sellaista turhuutena.
Äiti on siivousneurootikko. Tavallaan päätin etten ikinä siivoa jos ei ole pakko. Mun piti vahtia pikkusisarusta yleensä ilman palkkaa.
Kesälomalla maalla hakkasin halkoja ja sain jotain 5mk tuntipalkkaa :(
Vai että pilalle hemmoteltu.
Mulla ei ollut koskaan omaa rahaa.
Kun muutin pois vanhempien, luota, sain sossusta n. 400e /kk käyttörahaa ja mä en koskaan aiemmin ollut niin rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa, olen itse suunilleen samanikäinen ja taustat ovat samantyyppiset. Kirjoitin pienen kirjasen tämän vuoden puolella nimeltä Tule,siksi joka haluat olla. Se löytyy googlettamalla.
Parhaillaan olen päivittämässä blogiani johon on tarkoitus saada kuvaa siitä, millainen ihminen olin ennen..laiska, saamaton, en uskonut itseeni ym..ja millaiseksi tulin matkan varrella..luotettavaksi,ahkeraksi,yritteliääksi.
Tärkeintä on löytää ja hyväksyä itsensä(ei haittaa takapakkia tulee).
On hyvä tehdä sitä mistä nauttii ja missä on hyvä(huolimatta siitä mitä muut ovat tästä mieltä).
Kaikki ihmiset ovat kauniita(itse en ole katsonut mainoksia pitkään, ignooraan kokonaan). Itse käytän ainoastaan ripsiväriä joskus, hiusväritkin jätin pois muutama vuosi sitten.Toki en näytä tiptop viimeisen päälle, mutta ei minun tarvitsekkaan. Aikanaan minusta tulee paras versio itsestäni eikä paras kopio jostain toisesta :-)
Ei kannata rajoittaa itseään ajattelemalla, että tarvitset 2000e/kk. Voisit ansaita enemmänkin kun sinulla olisi tavoitteita ja ideoita.
Suosittelen, etsi se oma juttusi ja tee sitä, ei kannata elämäänsä tuhlata olemalla onneton.
---
On muutakin kun mihin olet tottunut.
Siis olen ahkera mun työssä, ja olen 100% luotettava, en IKINÄ kerro mulle uskottuja asioita eteenpäin.
Mutta samaa ei voi sanoa muista :(
Kiitos 29, täytyy tutustua tuohon kirjaseen.
Vielä lisään että mä olen täysin rationaalinen, en usko mihinkään hömppään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös tosi huono keskittymään mihinkään tylsään ja monimutkaisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko itsestäsi tällä tavalla muutenkin? Sitten en ihmettele, miksi jäät ulkopuolelle, ei ihmiset jaksa kuunnella tuollaista itsesääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsetko jonkun diagnoosin määrittämään itseäsi? Ehkä olet sellaisen jo saanut, jos sinulla on tuota mainitsemaasi mt-taustaa.
Jos sulla on mies ja työ, niin siinähän on jo enemmän kuin monilla.
Kuulostaa siltä, että olet ehkä hieman masentunut? Kun itse sairastin masennusta (muutaman vuoden), minulla ei riittänyt motivaatiota mihinkään, vaikka vielä lukiossa olin kunnianhimoinen ja menestyksennälkäinen. Pidin muutaman välivuoden, sillä energia ei riittänyt pääsykokeisiin lukemiseen. Kävin töissä kunnes lopulta jouduin jäämään sairaslomalle masennukseni takia. Nyt olen ammattiavun ansiosta alkanut taas "löytää" itseni ja saanut uutta intoa opiskeluun :) Tuntuu, että vihdoin elämällä on minullekin jotain annettavaa.
Sanoit myös olevasi tyytymätön ulkonäköösi. Muista, että sinulla on kumppani, joka EI ole jättänyt sinua. Pidin itsekin itseäni kamalan rumana, mutta se oli yksi masennukseni oireista. Kun aloin voimaan paremmin, syömään säännöllisesti ja terveellisesti, peilikuva miellytti joka päivä enemmän. Minulla on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joten tie itseni hyväksymiseen on pitkä ja vaikea, mutta vakuutan, että jos MINÄ olen pystynyt pitämään itseäni kauniina, niin niin pystyt sinäkin!
Hakeudu työterveyslääkärille. Ainakin oma työpaikkani (olin myyjä) tarjosi yhden erikoislääkärin vastaanoton sekä neljä psykologikäyntiä. En olisi selvinnyt ilman lääkärin ja psykologin apua, vaikka ennen uskottelin itselleni niin. Olin kamalan häpeissäni kun ensimmäisen kerran tunnustin lääkärille ahdistukseni, mutta hän oli uskomattoman kiltti, ymmärtäväinen ja ammattitaitoinen. Muistan miten paljon itkin, vaikka ennen en ollut juuri itkenyt. Olin tympeä ja saamaton, ahdistunut. Vasta kun sanoin kaiken ääneen, ymmärsin miten huonosti olin voinut. VUOSIEN ajan. Hae apua. Siinä ei ole mitään hävettävää!
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:16"]Ei mitään psykologista häiriötä. Olet mukavuudenhaluinen, itsetuntosi on huono ja elät hetkessä.
[/quote]
Tämähän se.
Vanhemmat yrittivät määräillä mua mielivaltaisesti.
Ja tässähän se perimmäinen syy tulikin. Et pystynyt lapsena mitenkään ennakoimaan vanhempiesi reaktioita. Oletat, että kaikki muutkin ihmiset toimivat samalla tavalla. Et halua mennä mihinkään mukaan, koska oletat, että sielläkin sinua pompotellaan ja saadaan näyttämään se siltä, että se kaikki olisi omaa syytäsi ja tyhmyyttäsi. Sun lapsuudessasi säännöt muuttuivat jatkuvasti, eikä sua vaivauduttu informoimaan asiasta. Et voinut mitenkään tietää mitkä säännöt milloinkin olivat voimassa. Sulla ei kertakaikkiaan vain ollut mitään mahdollisuutta toimia niin, että se olisi mennyt vanhempiesi kulloisenkin mielialan mukaan. Sä olit lapsi, eikä lapsi ole vanhempiensa teoista vastuussa.
Sinä osaat ihan yhtä paljon kuin muutkin. Jos et jotain ymmärrä, kysy. Kysy niin monta kertaa, että ymmärrät. Opit kaiken, mitä opettaja osaa opettaa. Sano ääneen, että haluat oppia mahdollisimman hyvin ja tarkasti. Perustele tällä kysymyksiäsi, jos " en vielä ymmärtänyt " -vaihtoehto tuntuu kiusalliselta. Osaat kirjoittaa täysin selkeää tekstiä, joten jo tämän perusteella sun älykkyysosamääräsi on vähintäänkin normaalitasoa. Mitään tunnetta tyhmyydestä tai huonommuudesta sun ei siis tarvitse tuntea.
Minulla on samanlainen mielivaltaisten vanhempien terrorisoima lapsuus. Minäkin uskon, että en voi oppia mitään. Joskus saattaa tuntua siltä, että hei mähän osaan tämän jutun. Hetken päästä tuleekin kylmä hiki ja paniikki siitä, että kuitenkin jossain vaiheessa tulee joku sellainen tilanne jossa mä huomaan, että en olekaan oppinut asiasta kaikkea mahdollista. Epäonnistun. Ja silloin kaikki muut huomaavat kuinka huono ja kelvoton olenkaan. Tai paremmin: saavat konkreettisen vahvistuksen epäilyilleen mun kelvottomuudestani. Koska pakkohan niiden on ollut se jo aikaisemmin huomata!
Nämä ajatukset ovat lannistetun ja masentuneen mielen tuotoksia. Koska sun vanhempasi eivät ole asiaa sulle ymmärtäneet kertoa, niin mä kerron sen tässä nyt: olet riittävä just tuollaisena. Osaat ja pystyt. Lopeta itsesi vähättely tähän paikkaan. Jos muutama ihminen ei ole sinua osannut arvostaa, se on heidän häviönsä. Sinun elämäsi on vain sinun.
Käsittele lapsuuttasi vaikka terapiassa, se on auttanut minua tosi paljon. Ymmärsin, että helvettiin luonnehäiriöiset tollot, minä olen osaava ja pystyvä ihminen siinä missä muutkin.
Voinhan mä katsoa kirjaa :D
Mä olen yrittänyt lukea jotain kirjoja kuten "Salaisuus" ja "Läsnäolon voima".
Mä en vaan jaksa keskittyä kunnolla. Ja tajuan mitä niissä sanotaan, mutta en jaksa käytännössä toteuttaa.