Lue keskustelun säännöt.
Mikä psykologinen häiriö mulla on?
16.11.2014 |
Olen 27-vuotias nainen. Olen suorittanut yo-tutkinnon enkä mitään muuta. Lukioon menin, koska en tiennyt mitä haluan. En tiedä vieläkään.
En ollut koskaan kovin hyvä kouluainessa, keskitasoa, en kympin oppilas, mutta jotkut oli mua huonompia.
Nyt se varsinainen ongelma: mulla on takaraivossa koko ajan sellainen tunne, että olen aika huono. Etten tavallaan edes viitsi yrittää kun epäonnistun kuitenkin.
Mulla on nettiriippuvuus, ja avokki valittaa siitä koko ajan. Ja uhkaa suhteen loppumisella jopa.
Ja mä en korjaa tilannetta! Mä kuitenkin ajattelen, että olen niin ruma että mies jättää mut.
MULLA EI OLE ELÄMÄSSÄ TAVOITTEITA.
Mä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallan-ja huomionhakuinen, että olisin halunnut olla missään luottamustehtävissä mukana.
Ja mun elämä pyörii ulkonäön mukaan. Mä tavallaan tiedä että olen ruma, mutta yritän silti meikillä ja voiteilla hoitaa sitä. Tietty ruokavalio on ihan ok myös.
Ja se että pitäisi ammatti opiskella, jos tulee nykyisestä duunista monoa yt:n takia, olen ansiosidonnaisen varassa. Ja kun palkka on nyt +2000e/kk, niin miksi toisaalta opiskella. Mistä ammatista tienaa ton verran, mihin mun aivoilla pääsee?
Kommentit (178)
Moi, mä opiskelen luovaa alaa ja kärsin aika samoista jutuista kuin sä. Paineet on tosi kovat kun pitäis tuottaa sisältöä ja ratkaisen sen kattomalla jotain random juutuubvideoita päivät pitkät. Mutta mindfulness auttaa aika paljon. Tsekkaa Mark Williamsin tietoinen läsnäolo https://www.booky.fi/tuote/mark_williams/tietoinen_lasnaolo/9789522600684 ja Katri Mannisen blogi http://kutri.net/osiot/hyva-mieli/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OOn lohduttanut, mutta lopetin sen. Koska mä en koskaan saanut lohdutusta silloin kun olisin tarvinnut.
Lisää.
Nyt kiinnostaa psykedeelit, kun hain niistä tietoa.
Mä en ole koskaan käyttänyt huumeita tai mitään. Mutta jännä ajatus.
Jos terapeutin ammattiminän takana onkin samanlainen ilkeä ihminen kuin kaikki muutkin.
Nosto. Taas mä olen valvonut kun en saa nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rikkaatkin tekevät itsemurhia?
Ja upporikkaalla voi olla päihdeongelmia. Ajatelkaa, miksi?
Mulla suurin ongelma on rahanpuute. Mutta saattaisin olla onneton rikkaanakin.
Mä muistan jo lapsuudesta hetkiä, n. 5v olin, ja tunsin masentuneisuutta. Luulin että kaikki tuntee samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaappa passiivis-aggressiivinen eli negativistinen persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa paljon erilaisia mahdollisia persoonallisuushäiriöitä!
Eniten ahdistaa aamuisin.
Välillä tuntuu että olisi ihan sama tappaa itsensä. Koko ajan täytyy tehdä jotain, ja mä en jaksaisi.
Tavallisen ihmisen elämä on melko turhaa.
Tämä kiinnitti huomiotani: Mä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallan-ja huomionhakuinen, että olisin halunnut olla missään luottamustehtävissä mukana.
Kummallinen luulo, että vain vallan tai huomion halu ajaa ihmiset luottamustehtäviin mukaan. Ainakin minulla se osallistuminen on velvollisuudentuntoa, ei vallan tai huomionhakua tai pätemisen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Sellaista huomiohuoraamista. Esim. lukioaikana jotkut halusivat olla kaikessa oppilaskuntatoiminnassa mukana.
Mun mielestä se on melkein sama asia kuin tyrkkyjulkkis hakee väkisin lehtien palstoille.
Asian eri muoto vain.
Ja en ikinä haluaisi olla tyrkkyjulkkiskaan.
Älä putoa.
Mä tiedän että olen jollain tavalla ärsyttävä, mutta en tiedä mitä teen väärin. Kukaan ei suostu kertomaan mitä vikaa mussa on. Mä arvostan suoraan puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta googletapa epävakaa persoonallisuushäiriö, siinä voi olla jotain tuttua. Minulla on ollut aika samanlaisia tuntemuksia, ikä ja itsetutkiskelu sekä self help -kirjallisuus ovat auttaneet paljon.
Self-help, ei ei.
Haluan lukea psykiatrista oppikirjallisuutta.
Ap jatkaa, muistuu mieleen asioita lapsuudestani.
Kun mä olin pieni, mulla oli eräs sairaus, jouduin olemaan viikon tai kaksi sairaalassa. Mun vanhemmat vain toi ja haki mut pois. Kun jompi kumpi vanhempi tuli hakemaan mua pois sieltä, en olisi halunnut lähteä kotiin, olisin halunnut jäädä sairaalaan.
Ja muiden vanhemmat oli sairaalassa mukana. Vaikka saattoivat olla mua vanhempia.
Pidin niitä lapsia jotenkin vajakkeina, kun eivät pärjää ilman vanhempaa (:/).
Eli tuo etten halunnut lähteä sairaalasta kotiin, kertoo kait ettei mulla ollut kotona kaikki kunnossa?
Kun mä olin 17v, join viiniä ja otin rauhoittavia. Mä aloin oksentaa punkkua, ja tosi välkky kaveri luuli että oksennan verta. Ja soitti lanssin. Päädyin sairaalaan, vanhemmat ei tulleet edes hakemaan mua sieltä. Vaikka matkaa oli asunnolta sairaalaan jotain 5km.
Pääsin sairaalasta samana aamuna, ja lähdin bussipysäkille odottaman bussia.
Kiitos kannustavasta palautteesta.
Onko kenelläkään suositella jotain kirjoja?
Mitä kirjoja psykiatrit käyttävät opiskellessaan persoonallisuushäiriöistä?