Lue keskustelun säännöt.
Mikä psykologinen häiriö mulla on?
16.11.2014 |
Olen 27-vuotias nainen. Olen suorittanut yo-tutkinnon enkä mitään muuta. Lukioon menin, koska en tiennyt mitä haluan. En tiedä vieläkään.
En ollut koskaan kovin hyvä kouluainessa, keskitasoa, en kympin oppilas, mutta jotkut oli mua huonompia.
Nyt se varsinainen ongelma: mulla on takaraivossa koko ajan sellainen tunne, että olen aika huono. Etten tavallaan edes viitsi yrittää kun epäonnistun kuitenkin.
Mulla on nettiriippuvuus, ja avokki valittaa siitä koko ajan. Ja uhkaa suhteen loppumisella jopa.
Ja mä en korjaa tilannetta! Mä kuitenkin ajattelen, että olen niin ruma että mies jättää mut.
MULLA EI OLE ELÄMÄSSÄ TAVOITTEITA.
Mä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallan-ja huomionhakuinen, että olisin halunnut olla missään luottamustehtävissä mukana.
Ja mun elämä pyörii ulkonäön mukaan. Mä tavallaan tiedä että olen ruma, mutta yritän silti meikillä ja voiteilla hoitaa sitä. Tietty ruokavalio on ihan ok myös.
Ja se että pitäisi ammatti opiskella, jos tulee nykyisestä duunista monoa yt:n takia, olen ansiosidonnaisen varassa. Ja kun palkka on nyt +2000e/kk, niin miksi toisaalta opiskella. Mistä ammatista tienaa ton verran, mihin mun aivoilla pääsee?
Kommentit (178)
Ei mitään psykologista häiriötä. Olet mukavuudenhaluinen, itsetuntosi on huono ja elät hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei tavallaan ole koskaan ollut suuria tavoitteita. Olisi kivaa olla jotain.
Olin se surullinen lapsi, mä itkin ja olin paljon yksin. Mun seuraa on aina vältelty.
Mä olin pari vuotta töitä kunnes tapasin avokkini, ja se pakotti hakemaan työtä.
Mä pelkään yli kaiken sellaisia sos.tilanteita, missä joudun olemaan huomion keskipiste. TYÖHAASTATTELUT on pahimpia. Muut voivat silloin nähdä miten epävarma ja ruma olen.
SIIS OLIN pari vuotta TYÖTÖN ennen kuin avokki pakotti hakemaan töitä. :D
Mistä muut saavat sen sisäisen motivaation?
Se on mulla kait defenssi. "Kun en tee mitään, en voi epäonnistua". Epäonnistuminen aiheuttaa pahemman kolauksen itsetunnolle kuin tekemättömyys."
Ei kannata yrittää mennä jonkun 'diagnoosin' taakse, vaan myöntää faktat. Huono itsetunto, ei näkemystä tulevaisuudesta, ei tahdonvoimaa. Nämä sinun pitää itse korjata. Ei ole yhteiskunnan eikä kenenkään muun velvollisuus elättää sinua. Me kaikki joudumme ponnistelemaan hoitaaksemme oman toimeentulomme ja pärjäämisemme. Lukiosta selvinneensä älysi riittää moneenkin ammattiin. Mieti pari vaihtoehtoa, ja hae. Kouluun tai oppisopimukseen. Olet niin nuori vielä, että voi tehdä vielä vaikka mitä. Onnellisuus ja tyytyväisyys syntyy sitä kautta, että pääset tavoitteeseen. Ulkonäöllä ei ole väliä, unohda sen miettiminen. Laittautua toki omaksi iloksesi mutta älä tee siitä numeroa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan kukaan hyvännäköinen mies ei ole yrittänyt iskeä mua.
Eikö se kerro mun tasosta?
-AP
Pahinta on se kun en tiedä mikä mun perimmäinen tavoite on.
Ensin täytyy löytää se ja sitten ponnistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole siivonnut koskaan vapaaehtoisesti, koska en tajua mitä hyötyä siitä on. Ei ole siis likaista, vaan tavarat levällään.
EN ole harrastanut koskaan liikuntaa, pysyn luonnostaan hoikkana. Ai mitkä endorfiinit?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:22"]
Mulla ei tavallaan ole koskaan ollut suuria tavoitteita. Olisi kivaa olla jotain.
Olin se surullinen lapsi, mä itkin ja olin paljon yksin. Mun seuraa on aina vältelty.
Mä olin pari vuotta töitä kunnes tapasin avokkini, ja se pakotti hakemaan työtä.
Mä pelkään yli kaiken sellaisia sos.tilanteita, missä joudun olemaan huomion keskipiste. TYÖHAASTATTELUT on pahimpia. Muut voivat silloin nähdä miten epävarma ja ruma olen.
[/quote]
Jokainen pelkää työhaastatteluja. Sinun täytyy itse löytää omat tavoitteesi, ei kukaan muu voi niitä sinulle luoda. Mietit ehkä liikaa itseäsi ja huonuuksiesi analysoimista. Voisit ehkä keskittää kaiken sen enrgian johonkin hyödylliseen. Toki se on vaikeaa, jos tavoitteita tai tahdonvoimaa ei ole. Keskity nyt pohtimaan, mitä elämältä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä voi olla monenlaisia tavoitteita eikä niiden välttämättä tarvitse liittyä työelämään.
Esim. minä olen hyvinkin fiksu nainen, joka tekee työtä, jota "kuka tahansa" voisi tehdä. En ole työkeskeinen ihminen enkä määrittele itseäni työn kautta. Haen ja saan suurimman elämänsisällön muusta kuin työstä ja minulle se sopii mainiosti.
Kuulostaa vähän pervolle, mutta ihan oikeasti minun tavoitteeni on kasvaa täyteen mittaani ihmisenä. Itseään voi kehittää hyvin monella tavalla myös muuten kuin ammatillisessa mielessä!
Uskallusta ja epäonnistumisen sitoa. Itsetuntemusken puutetta sinulla on. Mahdollisuuksia sinulla on, kunniaan alat niihin. Uskallat kokeilla. Jokin tukiryhmän olisi sinulle hyvä.
Jos olet ollut se ikuinen lapsi, etkä ole saanut tarpeeksi tukea, niin sinulle on jäänyt se harha, että olet huonompi. Sinä olet oikeasti ihan uåyhtä hyvä kuin kuka tahansa muu. Sinä olet ainutlaatuinen. Jokainen on. Olet hyvä omana itsenäni.
Hienoa, että avokkisi kannustaa sinua.
Yritä itsekin kannustaa itseäsi.
Nettiriippuvauus on vain pakoa tästä reaalimaiilmasta.
Aloita ulkoilla ja jollainen vertaisryhmällä. Ks. Päihdelinkki...siellä on nettiriippuvuudestakin juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihdelinkkiä olen katsonut.
Vertaisryhmä on paha, koska se sos.pelko. Ja jään aina ryhmäsä ulkopuolelle.
Kiitos vaan kannustuksesta.
Ei tavoitteita ole pakko olla. Itsensä elättäminen on ihan riittävästi.
Nettiriippuvuus voi kyllä turruttaa, oletko yrittänyt irrottautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan joo, mutta sitten tulee tylsyyden tunne ja ahdistavat ajatukset. Kuten se mitä "multa puuttuu elämästä".
En mä sanoisi että itsensä elättäminen on tarpeeksi. Onko sillä väliä sitten miten elättää itsensä? Huumekauppa tai prostituutio? Heko heko.
Vaikuttaa siltä, että tavallaan kerjäät ulkopuolelta negatiivisia kommentteja lisää ja lisää, että saat tuuduttauduttua niihin. Tavallaan ehkä alitajuisesti haluat, että joku haukkuu sinua, jolloin voit tuudittautua luovutusmentaliteettiin. Et halua jaksaa yrittää. Esim. tuo siivous- ja liikuntajuttu... Miten se nyt oikeastaan liittyy aloitukseen... Se vain kertoo mukavuudenhalusta. Kaikki ponnistelu jokaikisellä ihmisellä vaatii epämukavuutta ja energiaa, eikä se aina ole edes tuloksellista. Mutta ilman ponnistelua ei myöskään voi syntyä mitään. Koetahan ryhdistäytyä. On minuakin elämä potkinut, mutta ikinä en luovuta pyrkimästä eteenpäin.
Ota selvää esim. paikkakuntasi työvoimatoimistosta, onko siellä tarjolla psykologin palvelua. Todennäköisesti on; varaa aika keskusteluun. Tarvittaessa voit käydä useammankin kerran, etsiä ja selvitellä omia tavoitteitasi ammatti-ihmisen kanssa. Tarvitset nyt vahvaa tukea tulevaisuutesi suunniteluun! Olet nuori ihminen ja mahdollisuuksia vaikka mihin, koska olet kuitenkin selvittänyt lukionkin läpi. Älä enää odota, vaan etsi heti se puhelinnumero ja soitat heti huomenna!! Nykyään vaihdetaan ammattia ja opiskellaan vielä viiskymppisenäkin, joten nyt tekemäsi ratkaisu ei tarvitse edes olla koko loppuelämän kattava! Toimi!
Leimaudunko "hulluksi" jos menen psykologin puheille?
Just mennyt reilut 5vuotta edellisistä mt-hommeleista. Joten saisin vakuutuksen tms.
Olen lukenut jonkun verran psykologiaa ja mietin että nettiriippuvuus "ylläpitää mun sisäistä eheyttä".
Olin aikalailla vastaavanlaisessa tilanteessa. Lukion jälkeen painoin duunia pikaruokaravintolassa ja vihasin elämääni. Halusin kuitenkin muuttaa elämääni ja löytää tavoitteita niin löysin kirjan nimeltä Menestys ja onnellinen elämä, kirjoittajana Brian Tracy. Luin kirjan ja nyt muutama vuosi myöhemmin opiskelen kauppatieteitä yliopistossa, seurustelen onnellisesti, olen selättänyt silloiset raha-ongelmani ja olen löytänyt tavoitteellisen treenaamisen ja tavoitteeni olisi kilpailla lajissa vuoden parin päästä. Suosittelen lämpimästi lukemaan tuon kirjan, se luultavasti muuttaa elämäsi.
Äiti pelkäsi aina että siitä tehdään lastensuojeluilmoitus. Sanoi tyyliin, että älä tee pihalla leikkiessä sitä tai tätä, joku voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. OLis varmaan ollut syytäkin.
Mä olen jollain tavalla vainoharhainen myös. Liittyisköhän tuohon?