Lue keskustelun säännöt.
Mikä psykologinen häiriö mulla on?
16.11.2014 |
Olen 27-vuotias nainen. Olen suorittanut yo-tutkinnon enkä mitään muuta. Lukioon menin, koska en tiennyt mitä haluan. En tiedä vieläkään.
En ollut koskaan kovin hyvä kouluainessa, keskitasoa, en kympin oppilas, mutta jotkut oli mua huonompia.
Nyt se varsinainen ongelma: mulla on takaraivossa koko ajan sellainen tunne, että olen aika huono. Etten tavallaan edes viitsi yrittää kun epäonnistun kuitenkin.
Mulla on nettiriippuvuus, ja avokki valittaa siitä koko ajan. Ja uhkaa suhteen loppumisella jopa.
Ja mä en korjaa tilannetta! Mä kuitenkin ajattelen, että olen niin ruma että mies jättää mut.
MULLA EI OLE ELÄMÄSSÄ TAVOITTEITA.
Mä en ole koskaan ollut sillä tavalla vallan-ja huomionhakuinen, että olisin halunnut olla missään luottamustehtävissä mukana.
Ja mun elämä pyörii ulkonäön mukaan. Mä tavallaan tiedä että olen ruma, mutta yritän silti meikillä ja voiteilla hoitaa sitä. Tietty ruokavalio on ihan ok myös.
Ja se että pitäisi ammatti opiskella, jos tulee nykyisestä duunista monoa yt:n takia, olen ansiosidonnaisen varassa. Ja kun palkka on nyt +2000e/kk, niin miksi toisaalta opiskella. Mistä ammatista tienaa ton verran, mihin mun aivoilla pääsee?
Kommentit (178)
Kolosuhteiden aiheuttamaa köyhyyttä ja mielen köyhyttä. Jälkimmäisestä on vaikeampi päästä eroon.
Ei se ole mikään itsestäänselvyys että enemmistöllä on unelma-ammatit jo pienestä pitäen. Toisten ihmisten isovanhempien, lelujen ja lapsuuden unelma-ammattien kadehtimisesta olisi hyvä pyrkiä eroon. Olethan jo aikuinen. Moni on lähtenyt samantapaisilla eväillä liikkeelle ja päässyt eteenpäin omassa tahdissaan. Minä löysin ensimmäisen unelma-ammatin vasta yli 30-vuotiaana ja nyt yli 10 vuotta myöhemmin olen vaihtamassa alaa uuteen unelma-ammattiin. Tyytyväinen olen, vaikka hohhoilessa meni paljon kauemmin kuin keskivertoihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
141 korjaa: olosuhteiden, ei kolosuhteiden :)
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 20:59"]
Kolosuhteiden aiheuttamaa köyhyyttä ja mielen köyhyttä. Jälkimmäisestä on vaikeampi päästä eroon.
Ei se ole mikään itsestäänselvyys että enemmistöllä on unelma-ammatit jo pienestä pitäen. Toisten ihmisten isovanhempien, lelujen ja lapsuuden unelma-ammattien kadehtimisesta olisi hyvä pyrkiä eroon. Olethan jo aikuinen. Moni on lähtenyt samantapaisilla eväillä liikkeelle ja päässyt eteenpäin omassa tahdissaan. Minä löysin ensimmäisen unelma-ammatin vasta yli 30-vuotiaana ja nyt yli 10 vuotta myöhemmin olen vaihtamassa alaa uuteen unelma-ammattiin. Tyytyväinen olen, vaikka hohhoilessa meni paljon kauemmin kuin keskivertoihmisellä.
[/quote]
Komppaan tätä. Tulee vähän mieleen että ap:n ongelmat ovat todella first world problems, asennoitumisessa on syvimmät ongelmat, ei mahdollisuuksissa tai esteissä.
Up.
Mies jäkättää mulle joka asiasta. En vaan jaksa tehdä muuta kuin käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:37"]
Koskaan kukaan hyvännäköinen mies ei ole yrittänyt iskeä mua.
Eikö se kerro mun tasosta?
-AP
[/quote]
Kuinka monesti olet itse iskenyt komean miehen? Luulin ennen olevani ruma, kunnes tajusin, että voin itsekin lähestyä ihmisiä, enkä jäädä odottelemaan, että joku lähestyy minua. Sen jälkeen olenkin ollut aivan uskomattoman komeiden miesten kanssa.
Olen saanut komeita miehiä yhden yön juttuihin. Mutta ylläri ne ei halunnut mitään vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat henkilölle haittaa. Niihin liittyy usein henkilökohtaista kärsimystä ja ongelmia ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Persoonallisuushäiriöihin liittyvät piirteet ovat siinä määrin syvään juurtuneita, että henkilö itse ei useinkaan miellä niitä häiriöksi. Ne saattavat aiheuttaa kuitenkin ihmissuhderistiriitoja, ristiriitaa henkilön ja yhteiskunnan välille tai toistuvaa epätasapainoa henkilön odotusten ja kykyjen välillä mikä taas voi altistaa ahdistus- ja masennusoireille. Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useilla psyykkisesti terveillä ihmisillä voi ilmetä voimakkaassa stressitilanteessa poikkeavia tapoja kokea asioita tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan pitkäaikaisia, jäykempiä ja itsepäisempiä.
C-klusteriin kuuluvat vaativa (F60.5), estynyt (F60.6) ja riippuvainen persoonallisuushäiriö (F60.7).
Tämän ryhmän persoonallisuushäiriöt aiheuttavat potilaalle useimmiten ahdistus ja masennusoireita, kaventavat elämänpiiriä ja saattavat myös johtaa alisuoriutumiseen elämässä. Vaativa persoonallisuus lähestyy pakko-oireista häiriötä ja ilmenee muun muassa perfektionismina, pikkutarkkuutena, itsepäisyytenä. Estynyttä persoonallisuutta leimaa taipumus järjestää elämä siten, että sosiaalisilta kontakteilta ja henkilökohtaisista asioista puhumiselta vältyttäisiin. Riippuvainen persoonallisuus tarvitsee korostetusti tukea pienissäkin ratkaisuissa ja on toisten hyväksynnän armoilla.
F60.6 Estynyt persoonallisuus
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ja ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, koska estynyt ajattelee muiden olevan häntä kohtaan kriittisiä tai väheksyviä. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän läheinen tuttavapiiri on usein suppea, hän kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden myötämielisyydestä hän ei ole varma.
Estyneen persoonallisuushäiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.
Hoito
Vaikka persoonallisuushäiriöt ovat henkilön persoonallisuudelle ominaisia pidempiaikaisia reaktio- ja käytöstapoja, niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattaa iän myötä vähentyä.Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi joskus hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta, etenkin jos hän kykenee itse näkemään, että hänen toimintatapansa ovat poikkeavia ja sopeutumista palvelemattomia. Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivät voivat hyötyä juuri sosiaaliseen ahdistukseen kohdistetusta lääkehoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
upp.
heräsin vasta äsken yöunilta. oon lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä suosittelisi sulle psykiatrista oppikirjallisuutta itsehoitoon. Muutenkin vaikuttaa, että sulla on taipumusta diagnosoida itseästi kaikenlaista ja samalla syyttää itseäsi. En oikein usko, että ammattikirjallisuus olisi sinulle nyt hyväksi. Self helpistä saattaa olla yllättävän paljon apua. Mulle ainakin hiukan erilaisiin ongelmiin on ollut paljon apua mindfullness-meditaatiosta. Tuossa aiemmin joku jo suositteli Mark Williamsin kirjaa Tietoinen läsnäolo. Kirjan mukana tulee cd jossa on meditaatioharjoituksia. Mindfullness-meditaatiosta on valtavasti vakavaa tutkimustietoa. Se todella tepsii.
Kannattaa varmaan lukea tämä:
Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079
Yllättävän moneen ongelmaan voi löytyä pohjaa...
Vanhemmat kyl painotti aina että älä tee niin tai näin, koska heitä saattaa HÄVETTÄÄ!
Mun äiti on vieläpä päiväkodissa töissä.
Luulen että oot masentunut, minkä vuoksi mikään ei tunnu miltään ja järkeilet sitten siihen toisarvoisia syitä kuten että tavallisen ihmisen elämä on turhaa. Ei lapsetkaan mieti että olen liian tavallinen halutakseni keinua tms. Voi sulla muitakin komplekseja olla mutta patoutuneet tunteet aiheuttaa myös väsymystä. Terapia varmaan auttaisi, tuo vanhempiesi kommentti kuulostaa siltä että olet jo heiltä perinyt huonon itsetunnon ja ajattelun mitä muut minusta ajattelee.
Nyt on vaan ongelma, että mulla ei ole rahaa terapiaan. Jos käy töissä, tuskin saa kelaa maksamaan mitään.
Mä olen miettinyt mun perheen köyhyyden vaikutusta nykyiseen tilanteeseeni.
Mun lapsuudenkodin pihapiirissä asui muitakin suht. pienituloisia perheitä. Jossain perheessä lapset sai silti kaiken mitä keksivät pyytää. Heilläkään, ketkä saivat enemmän leluja sun muita resursseja, ei mene kovin hyvin. On päihdeongelmia, työttömyyttä ja matalapalkkatöitä.
Köyhyys kumpuaa jostain syvemmältä.