Munasolujen lahjoitus, oletko käynyt/harkinnut
Kokemuksia haluaisin kuulla niiltä, jotka ovat lahjoittaneet munasolujaan. Itse olen menossa selvittelemään, olenko sopiva kandidaatti. Miksi menit/et menisi? Oletko harkinnut?
Kommentit (29)
En luovuttaisi. Säännöllinen verenluovuttaja kylläkin olen ja olen myös kantasolurekisterissä. Luovutan ilomielin itsestäni osia, joilla voi pelastaa toisen ihmisen hengen. En kuitenkaan näe mitään järkeä pistää itseäni siihen hormonirääkkiin, jonka munasolujen luovutus vaatii. En suhtaudu kovinkaan suopeasti hedelmöityshoitoihin. Liikakansoitus on jo nyt ongelma, en halua tukea sitä antamalla munasolujani ja sitä myöten lisääntymiskykyä lisääntymiskyvyttömille.
Kannan kahta perinnöllistä sairautta, joista toinen saattaa aiheuttaa sokeutumisen. Siksi on vähän mietinnässä, hankinko omiakaan.
Joskus mietin ajatusta, mutta sitten kauhistuin yhtäkkiä kun tajusin että saattaisin joku päivä törmätä kadulla ohimennen omaan (mutta tuntemattomaan) lapseeni. Se ajatus satutti liikaa, joten en luovuta.
Menin, koska olen itse kokenut lapsettomuuden ja saanut lapsen hedelmöityshoidoilla. Vika ei kuitenkaan ollut munasoluissa, joten sovin luovuttajaksi.
En ole edes tajunnut mahdollisuutta. Pitääkin googlettaa, ehdottomasti.
En todellakaan luovuttaisi. Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä.
Oon harkinnut. Jossain luki että olisi hyvä että omat lapset olisi jo tehty.. Onko se totta ja jos on, niin miksi? Onko niistä luovutukseen liittyvistä hoidoista jotain pysyvää haittaa tai korkea riski haittaan?
Olen tarkkaan harkinnut ja käynyt muutamaan kertaan. Suosittelen jos arvosi on kohdallaan :)
Minusta munasolujen luovutus on sikäli erilaista kuin siittiöiden, että äiti käy kuitenkin koko prosessin läpi omalla kehollaan vieraasta solusta huolimatta: on raskaana, synnyttää ja imettää siinä missä muutkin.