Munasolujen lahjoitus, oletko käynyt/harkinnut

En todellakaan. Tunnen erään äärimmäisen epämiellyttävän naisen joka tehnyt niin useamman kerran, pikkurahasta. Oksettavaa.

Mun luonteella ei pystyisi siihen. Ahdistaisi ajatus omasta lapsesta jossain "muualla" liikaa. Arvostan kuitenkin sellaisia jotka siihen pystyvät ja tarjoavat apua lapsettomille.

En, enkä aio. Minulla on kuusi periytyvää sairautta. Myöskään omia lapsia ei ole tulossa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 01:13"]

En todellakaan. Tunnen erään äärimmäisen epämiellyttävän naisen joka tehnyt niin useamman kerran, pikkurahasta. Oksettavaa.

[/quote]

Maksetaanko siitä suomessa jotain? Luulin että vaan jossain jenkeissä maksetaan..

En ainakaan jos olisin vielä lapseton ja toiveissa joskus saada oma lapsi.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 01:28"]

En ainakaan jos olisin vielä lapseton ja toiveissa joskus saada oma lapsi.

[/quote]

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1374895284401

"Hän toivoo, että klinikoilla kerrottaisiin riskeistä kunnolla, mutta niiden käytännöt saattavat vaihdella. Kyse ei kuitenkaan ole pikkuasioista: äärimmäisen harvoissa tapauksissa luovuttaja saattaa menettää munasarjansa, kauhutapauksissa hyperstimulaatioon voi kuolla.

"Itse en nuorena synnyttämättömänä naisena lähtisi luovuttamaan munasoluja", Klemetti sanoo jo ennen kuin olen sitä edes uskaltanut kysyä."

En todellakaan. En hyväksy hedelmöityshoitoja.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 01:13"]En todellakaan. Tunnen erään äärimmäisen epämiellyttävän naisen joka tehnyt niin useamman kerran, pikkurahasta. Oksettavaa.
[/quote]
Älä anna tämän estää sua!!
Olen saanut 2 lastani lahjoittajan munasoluilla. Se on käsittämättömän suuri ja ihmeellinen asia minkä joku tuntematon hyvä ihminen on meille antanut!!! Olisin lapseton ilman häntä. Kiitos kaikille luovuttajille!! Kiitos!!!

Ilmeisen negatiivinen suhtautuminen asiaan. Minä olen nuori ja yhden lapsen äiti, lisäksi työskentelen alalla. Se, että voisin lievittää jonkun lapsettomuuden tuskaa on mielestäni hieno asia, voin vain kuvitella miltä se tuntuu koska kuulun siihen kastiin joka on aina tiennyt haluavansa lapsen. Ap

Voisin luovuttaa, jos siitä saisi jotain vaivanpalkkaa. Pelkät kulukorvaukset ei riitä. Olen fyysisesti ja henkisesti terve kolmekymppinen, jonka lapset on jo tehty. Niin paljon hyväntekijää minussa ei kuitenkaan ole, että sellaisen hormonimäärän itseeni ilmaiseksi piikittäisin.

Olen luovuttanut yhden kerran ennen lapsia ja kaksi kertaa lasten jälkeen. Hommaan ryhdyin, kun paras ystäväni ei onnistunut tulemaan raskaaksi ja siitä se auttamisen halu samassa tilanteessa olevia kohtaan syntyi.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:13"]Olen luovuttanut yhden kerran ennen lapsia ja kaksi kertaa lasten jälkeen. Hommaan ryhdyin, kun paras ystäväni ei onnistunut tulemaan raskaaksi ja siitä se auttamisen halu samassa tilanteessa olevia kohtaan syntyi.
[/quote]
Pelottiko luovuttaa ennen omia lapsia? Itse en tiedä tuleeko meille enää lapsia, useampi vuosi eletty siinä ajatuksessa että ei tule. Toisaalta taas olen aina ajatellut että jos jostain syystä en ikinä enää tulisi raskaaksi vaikka toivottaisiin niin, niin se olisi ihan ok. Mitään paloa ei ole enää lapsen saamiseen. Ap

Olen lahjoittanut yhteensä 21 solua, jotka menivät kahdelle pariskunnalle. Sain tietää, että toisella oli raskaus alkanut, toinen pari pakasti alkiot myöhempää käyttöä varten.

Tästä on aikaa noin 14 vuotta.

En. En ala riskeeraamaan terveyttänyt tuntemattomien ihmisten auttamiseksi. Enkä varsinkaan luovuta munasoluja tutuille, jolloin koko ajan näkisin biologisesti oman lapseni joidenkin muiden hoidossa. Minusta ei ole pitämään sellaista salaisuutta sisälläni, vaikka lapsen hankkinut pariskunta varmasti niin sitten haluaisikin.

Ennen en olisi voinut kuvitellakaan, mutta nyt kun odotan esikoistani en ole enää niin ehdoton. Monia ongelmia siinä kyllä edelleen on. Ihmisen geeniperimä on todella voimakas ja määrää ison osan esim. ihmisen luonteesta. Munasoluni kautta voisi syntyä ihminen perheeseen, jossa hän kokisi itsensä vieraaksi. Mietin myös, että entä jos perheen äiti ei tunnistaisi mitään samaa lapsessa ja hänessä, alkaisiko hän jotenkin syrjiä tätä?
Ihmisen mieli on vaarallinen. En usko naiivisti niin, että pitkään lapsettomana olleet vanhemmat rakastaisivat lasta automaattisesti enemmän ja paremmin.

En pysty järjellä selittämään sitäkään, miksi en haluaisi että mieheni luovuttaisi siittiöitä. Kaiken järjen mukaan mieheni kannattaisi, kun on terve, komea ja älykäs, mutta jollakin tavalla olisin mustasukkainen siitä, että joku muu nainen saisi hänen siittiöitään. Ikään kuin jotenkin omistaisin mieheni. Varmaan joku evolutiivinen juttu jossa naaraat taistelevat parhaasta uroksesta.

Olen vakavissani ollut ja halunnut luovuttaa, soitin jopa klinikalle kysyäkseni miten edetä. Oma vauva oli silloin vain liian pieni. Näin jälkikäteen ajateltuna on hyvä, etten päätynyt luovuttajaksi. Kahdella nuorimmalla lapsellani on yllättävä, harvinainen ja vammauttava sairaus. Vielä en tiedä onko vika perimässä ja kummassa vanhemmassa, vai onko vain sattumaa. Olisi raskasta, jos tällainen lahjoitettu "kallis lapsi" olisi yhtä sairas.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:13"]Olen luovuttanut yhden kerran ennen lapsia ja kaksi kertaa lasten jälkeen. Hommaan ryhdyin, kun paras ystäväni ei onnistunut tulemaan raskaaksi ja siitä se auttamisen halu samassa tilanteessa olevia kohtaan syntyi.
[/quote]
Pelottiko luovuttaa ennen omia lapsia? Itse en tiedä tuleeko meille enää lapsia, useampi vuosi eletty siinä ajatuksessa että ei tule. Toisaalta taas olen aina ajatellut että jos jostain syystä en ikinä enää tulisi raskaaksi vaikka toivottaisiin niin, niin se olisi ihan ok. Mitään paloa ei ole enää lapsen saamiseen. Ap
[/quote]

Ei pelottanut :-) Ei se estä tulemasta raskaaksi myöhemmin.

Mutta se täytyy sanoa, että ei se helppoa kropalle ole. Jokainen myös reagoi eri tavalla munasolujen kasvatukseen. Myös munasolujen kerääminen ei ole mikään ihana kokemus. Mutta jos saisin niin luovuttaisin vieläkin :-)

Olen saanut luovutettuja munasoluja. Kiitos niistä!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:33"]Ennen en olisi voinut kuvitellakaan, mutta nyt kun odotan esikoistani en ole enää niin ehdoton. Monia ongelmia siinä kyllä edelleen on. Ihmisen geeniperimä on todella voimakas ja määrää ison osan esim. ihmisen luonteesta. Munasoluni kautta voisi syntyä ihminen perheeseen, jossa hän kokisi itsensä vieraaksi. Mietin myös, että entä jos perheen äiti ei tunnistaisi mitään samaa lapsessa ja hänessä, alkaisiko hän jotenkin syrjiä tätä?
Ihmisen mieli on vaarallinen. En usko naiivisti niin, että pitkään lapsettomana olleet vanhemmat rakastaisivat lasta automaattisesti enemmän ja paremmin.

En pysty järjellä selittämään sitäkään, miksi en haluaisi että mieheni luovuttaisi siittiöitä. Kaiken järjen mukaan mieheni kannattaisi, kun on terve, komea ja älykäs, mutta jollakin tavalla olisin mustasukkainen siitä, että joku muu nainen saisi hänen siittiöitään. Ikään kuin jotenkin omistaisin mieheni. Varmaan joku evolutiivinen juttu jossa naaraat taistelevat parhaasta uroksesta.
[/quote]
Mä olen sitä mieltä (ja monta tälläistä nähnytkin), että biolapsi voi olla ihan yhtä epäsopiva persoona vanhemmalleen kuin ei-biokin. Pätee myös niihin sisaruksiin, ei vaan synkkaa vaikka geenit on samat.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:33"]Ennen en olisi voinut kuvitellakaan, mutta nyt kun odotan esikoistani en ole enää niin ehdoton. Monia ongelmia siinä kyllä edelleen on. Ihmisen geeniperimä on todella voimakas ja määrää ison osan esim. ihmisen luonteesta. Munasoluni kautta voisi syntyä ihminen perheeseen, jossa hän kokisi itsensä vieraaksi. Mietin myös, että entä jos perheen äiti ei tunnistaisi mitään samaa lapsessa ja hänessä, alkaisiko hän jotenkin syrjiä tätä?
Ihmisen mieli on vaarallinen. En usko naiivisti niin, että pitkään lapsettomana olleet vanhemmat rakastaisivat lasta automaattisesti enemmän ja paremmin.

En pysty järjellä selittämään sitäkään, miksi en haluaisi että mieheni luovuttaisi siittiöitä. Kaiken järjen mukaan mieheni kannattaisi, kun on terve, komea ja älykäs, mutta jollakin tavalla olisin mustasukkainen siitä, että joku muu nainen saisi hänen siittiöitään. Ikään kuin jotenkin omistaisin mieheni. Varmaan joku evolutiivinen juttu jossa naaraat taistelevat parhaasta uroksesta.
[/quote]
Mä olen sitä mieltä (ja monta tälläistä nähnytkin), että biolapsi voi olla ihan yhtä epäsopiva persoona vanhemmalleen kuin ei-biokin. Pätee myös niihin sisaruksiin, ei vaan synkkaa vaikka geenit on samat.
[/quote]
Se on ihan totta, mutta varmaan kiintymysongelmien riski on suurempi jos lapsi ei ole geneettisesti oma.