Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, onko oikeus ärsyyntyä puolison itsestäänselvästä omasta ajasta?
26.09.2021 |
Mulla on pari lasta, miehellä ei yhtään. Lapset ovat meillä viikko-viikko systeemillä ja yleisesti ottaen sujuu ihan kivasti. Ymmärrän tietysti että minä lasten äitinä olen vastuussa omista lapsistani ja hoidan kyllä vastuuni.
Olen huomannut viime aikoina, että alan ärsyyntyä vähän siitä että miehellä on aina itsestään selvästi vapaus ja mahdollisuus valita mitä vapaa-aikanaan tekee, yleensä se on jotain omaan harrastuksensa liittyvää. Tämäkin on järjellä ajateltuna ihan oikein, koska ei sillä ole vastuuta mun lasten harrastuskuskauksista jne.
Ehkä ärsytys liittyykin enemmän siihen, että puoliso hokee aina haluavansa auttaa ja olla apuna arjessa. Mutta mun mielestä se vois lisätä lauseensa perään "jos siis mulla ei oo mitään tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tekemistä".
Miksi mua ärsyttää tämä? Onko se vaan siksi että aikuinen mies ei oikeasti tajua ollenkaan mitä on kantaa vastuuta muista kuin itsestään ja mitä se on, kun laittaa muut aina itsensä edelle? Omat menot tulee siellä viimeisenä, jos tulee. Mun tekis mieli laittaa tuo ihminen johonkin elämän oppikouluun 😁 Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne. Ehdin mä sentään käydä lenkillä aamupäivällä.
Vertaistukea pliis, muita vastaavaan tilanteeseen semi-ärsyyntyneitä? Joilla kuitenkin arki toimii ja rakkautta riittää, kaikesta huolimatta. Eli mitään "mitäs otit tommosen" tai "jätä se" ohjeita en ole vailla ☺️
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Miksi sinä teet tuollaista? Lasten kuuluu olla etusijalla. Ihme kynnysmatto.
Koska me olemme perhe ja huomioin muutkin kuin itseni. Ja vaikka miten nyt käännät taas asiaa, niin tietysti lapset ovat etusijalla, siitä ei ollut kyse taaskaan, eikä lasten oikeudet tuosta mitenkään vaarannu. Nuo olivat vain esimerkkejä miten mies automaattisesti huomioituu kaikessa. Kun niitä esimerkkejä kysyttiin.
Aivan ihmeellistä kääntämistä ja vääristelyä täällä. Ettekö osaa tosiaan kommentoida asioita ilman, että pitää nostaa joku keksitty juttu lähes joka viestiin ja sen keksityn asian varjolla haukkua minua ties miksi?
Ap.
Normaalit ihmiset menee mukaan jos aikataulu sopii ja tekee mieli.
Jos ei sovi eikä tee mieli, ei mene.
Sen sijaan että koko universsumi käännetään ka väännetään palvelemaan yhtä ihmistä.
Mene jos pääset. Älä mene jos et oääse. Hän tulee jos pääsee. Ei tule jos ei pääse. Simple.
Ei se mene parisuhteessa noin, parisuhde on kompromisseja. Lasten ollessa kuviossa heitä pitää sietää ja löytää oma rooli, onko se sitten isäpuoli bonusisä tai kaveri.
Ap, miksette sovi asioista kalenterin kanssa? "Et halua rajoittaa menemisiä" mutta "oletat, että joskus huomioidaan".
Teidän pitää sopia asioista käytännön - ei periaatteen - tasolla. Kyllä se on hänen menemistensä rajoittamista, mitä haet takaa. Eikä vaatimukset välttämättä kohtuuttomia edes ole. Mutta et voi oletella asioita ja ärsyyntyä kun oletukset ei toteudu.
Ap; EI OLE oikeutta. Minä häivyn harrastuksiini vaikka meillä on yhteisiäkin lapsia ja en todellakaan olisi aikaisemmin pelkkien puolison lasten takia jäänyt kotiin. Eikä puolisolleni olisi ikinä tullut mielee pyytääkään moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Kiitos, tunnen täsmälleen samoin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka toistuvasti lisäävät kaikkeen omiaan ja tuomitsevat ja haukkuvat sitten suureen ääneen sen oman väännöksensä perusteella.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Miksi sinä teet tuollaista? Lasten kuuluu olla etusijalla. Ihme kynnysmatto.
Koska me olemme perhe ja huomioin muutkin kuin itseni. Ja vaikka miten nyt käännät taas asiaa, niin tietysti lapset ovat etusijalla, siitä ei ollut kyse taaskaan, eikä lasten oikeudet tuosta mitenkään vaarannu. Nuo olivat vain esimerkkejä miten mies automaattisesti huomioituu kaikessa. Kun niitä esimerkkejä kysyttiin.
Aivan ihmeellistä kääntämistä ja vääristelyä täällä. Ettekö osaa tosiaan kommentoida asioita ilman, että pitää nostaa joku keksitty juttu lähes joka viestiin ja sen keksityn asian varjolla haukkua minua ties miksi?
Ap.
Normaalit ihmiset menee mukaan jos aikataulu sopii ja tekee mieli.
Jos ei sovi eikä tee mieli, ei mene.
Sen sijaan että koko universsumi käännetään ka väännetään palvelemaan yhtä ihmistä.
Mene jos pääset. Älä mene jos et oääse. Hän tulee jos pääsee. Ei tule jos ei pääse. Simple.
Ei se mene parisuhteessa noin, parisuhde on kompromisseja. Lasten ollessa kuviossa heitä pitää sietää ja löytää oma rooli, onko se sitten isäpuoli bonusisä tai kaveri.
Tasan menee.
Ja ne lapset ei ole uuden miehen. Heillä on jo isä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Kiitos, tunnen täsmälleen samoin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka toistuvasti lisäävät kaikkeen omiaan ja tuomitsevat ja haukkuvat sitten suureen ääneen sen oman väännöksensä perusteella.
Ap.
Ihan kuule oman sössötyksesi pohjalta tuon sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap; EI OLE oikeutta. Minä häivyn harrastuksiini vaikka meillä on yhteisiäkin lapsia ja en todellakaan olisi aikaisemmin pelkkien puolison lasten takia jäänyt kotiin. Eikä puolisolleni olisi ikinä tullut mielee pyytääkään moista.
En ole pyytänytkään jäämään kotiin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Kiitos, tunnen täsmälleen samoin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka toistuvasti lisäävät kaikkeen omiaan ja tuomitsevat ja haukkuvat sitten suureen ääneen sen oman väännöksensä perusteella.
Ap.
Ihan kuule oman sössötyksesi pohjalta tuon sanoin.
Jännä että jaksat silti lueskella ja käyttää aikaasi vastailuunkin, vaikka sinulla ei ole mitään sanottavaa ja on niin rasittavaakin että. Kunnon marttyyri 😁
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Kiitos, tunnen täsmälleen samoin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka toistuvasti lisäävät kaikkeen omiaan ja tuomitsevat ja haukkuvat sitten suureen ääneen sen oman väännöksensä perusteella.
Ap.
Ihan kuule oman sössötyksesi pohjalta tuon sanoin.
Jännä että jaksat silti lueskella ja käyttää aikaasi vastailuunkin, vaikka sinulla ei ole mitään sanottavaa ja on niin rasittavaakin että. Kunnon marttyyri 😁
Ap.
Koet siis marttyyreiksi kaikki jotka ei toimi kuten sinä haluat.
Ketjun lopputulema:
Miehet ovat tahdottomia raukkoja, jotka päätyvät erilaisiin elämäntilanteisiin pakotettuna ja vailla omaa tahtoaan. Heillä ei myöskään ole vastuuta omista valinnoistaan, teoistaan, sanoistaan, tai ylipäätään mistään.
Tämä selvä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Kiitos, tunnen täsmälleen samoin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka toistuvasti lisäävät kaikkeen omiaan ja tuomitsevat ja haukkuvat sitten suureen ääneen sen oman väännöksensä perusteella.
Ap.
Ihan kuule oman sössötyksesi pohjalta tuon sanoin.
Jännä että jaksat silti lueskella ja käyttää aikaasi vastailuunkin, vaikka sinulla ei ole mitään sanottavaa ja on niin rasittavaakin että. Kunnon marttyyri 😁
Ap.Koet siis marttyyreiksi kaikki jotka ei toimi kuten sinä haluat.
En. Vaan lähinnä nyt tämän (sinutko?) joka valittaa miten raskasta on lukea mutta tekee sen silti.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Miksi sinä teet tuollaista? Lasten kuuluu olla etusijalla. Ihme kynnysmatto.
Koska me olemme perhe ja huomioin muutkin kuin itseni. Ja vaikka miten nyt käännät taas asiaa, niin tietysti lapset ovat etusijalla, siitä ei ollut kyse taaskaan, eikä lasten oikeudet tuosta mitenkään vaarannu. Nuo olivat vain esimerkkejä miten mies automaattisesti huomioituu kaikessa. Kun niitä esimerkkejä kysyttiin.
Aivan ihmeellistä kääntämistä ja vääristelyä täällä. Ettekö osaa tosiaan kommentoida asioita ilman, että pitää nostaa joku keksitty juttu lähes joka viestiin ja sen keksityn asian varjolla haukkua minua ties miksi?
Ap.
Normaalit ihmiset menee mukaan jos aikataulu sopii ja tekee mieli.
Jos ei sovi eikä tee mieli, ei mene.
Sen sijaan että koko universsumi käännetään ka väännetään palvelemaan yhtä ihmistä.
Mene jos pääset. Älä mene jos et oääse. Hän tulee jos pääsee. Ei tule jos ei pääse. Simple.
Ei se mene parisuhteessa noin, parisuhde on kompromisseja. Lasten ollessa kuviossa heitä pitää sietää ja löytää oma rooli, onko se sitten isäpuoli bonusisä tai kaveri.
Tasan menee.
Ja ne lapset ei ole uuden miehen. Heillä on jo isä!
Tuon nyt pikkulapsikin tajuaa: ei ole ei isä heillä! Se on vesiselvää. Miksi jankutat samaa?
Ukolla ei ole mtn vastuuta eikä velvollisuutta lapseen. Hän on silti valinnut pistää lusikkansa tuohon soppaan jolloin hänen on siedettävä lapsia. Vaikka hän on heille nodoby ja todennäköisesti ei tykkää lapsesta, tunne molemmin puolinen siis.
Heidän on kaikkien huomioita toisensa jos haluavat yhdessä elää. Ulkopuolelle aina viikoksi jättäytyminen ei vaan toimi. Silloin etsittävä lapseton nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap valittaa täällä että mies ja jotkut kommentoijat on marttyyreja, mutta on kyllä itse oikein kunnon marttyyri täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.
Olet käsittämättömän raskas ihminen. Oikeesti.
Kiitos, tunnen täsmälleen samoin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka toistuvasti lisäävät kaikkeen omiaan ja tuomitsevat ja haukkuvat sitten suureen ääneen sen oman väännöksensä perusteella.
Ap.
Ihan kuule oman sössötyksesi pohjalta tuon sanoin.
Jännä että jaksat silti lueskella ja käyttää aikaasi vastailuunkin, vaikka sinulla ei ole mitään sanottavaa ja on niin rasittavaakin että. Kunnon marttyyri 😁
Ap.Koet siis marttyyreiksi kaikki jotka ei toimi kuten sinä haluat.
En. Vaan lähinnä nyt tämän (sinutko?) joka valittaa miten raskasta on lukea mutta tekee sen silti.
Ap.
En minä sanonut että lukeminwn olisi raskasta vaan että sinä olet raskas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä voi olla aikuisilta (?) näin täysin pimeitä vastauksia? Jos ollaan yhteen muutettu, ollaan perhe. Täysin riippumatta siitä kenen lapset on, kun se tuleva kokoonpano on ollut molemmilla tiedossa.
Ap, olet ihan syystä ärtynyt ja sinun pitää vaan yrittää puhua asiasta myös miehellesi. Ja muistuttaa niistä lupauksista.
Vähennä myös sitä aikataulutusta miehen menojen mukaan. Ei häntä tarvitse käsitellä silkkihansikkailla. On hänen valintansa, jos jättäytyy ulkopuoliseksi.T: Yritetään sitä rusinat pullasta systeemiä ihan ydinperheessäkin.
Mitä sä oikeen lässytät. Lapsilla on (ero)perhe, oma iskä ja äiskä. EI siihen ap:n uutta hoitao tarvita.
Miten tällä palstalla suurin osa kuvittee, että omien lapsiensa hoitaminen on pelkkä velvoite ja pakollinen riesa? Onko täällä ylipäänsä lähinnä ihmisvihaajia?
Taisit ap kysyä väärästä paikasta neuvoja, tottakai tuolle aloitukselle tuli täystyrmäys.
"hoida omat kersas" jne. Ei ilmeisesti riitä rakkautta ku itelleen ihmisillä, ei oikeastaan edes itelleen tällä palstalla. Ihmiset tarvii toisiaan, myös äidit tarvitsee tukea muiltakin. Yksin ei ole hyvä olla ja hyvä mukana oleva puoliso on tärkeä tuki.
Mutta miten te Ap sovitte asioista lapsettomalla viikolla? Silloinko mies on joustava ja ottaa sun toiveet, työvuorot ja muut aikataulut huomioon?
Ihan turha vihjailla ja taas tuli osoitus siitä ettei osata keskustella aiheesta ilman, että pitää tehdä joku oma olettamus ja lytätä minua sen varjolla. Asiallista.
Ap.