Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, onko oikeus ärsyyntyä puolison itsestäänselvästä omasta ajasta?
26.09.2021 |
Mulla on pari lasta, miehellä ei yhtään. Lapset ovat meillä viikko-viikko systeemillä ja yleisesti ottaen sujuu ihan kivasti. Ymmärrän tietysti että minä lasten äitinä olen vastuussa omista lapsistani ja hoidan kyllä vastuuni.
Olen huomannut viime aikoina, että alan ärsyyntyä vähän siitä että miehellä on aina itsestään selvästi vapaus ja mahdollisuus valita mitä vapaa-aikanaan tekee, yleensä se on jotain omaan harrastuksensa liittyvää. Tämäkin on järjellä ajateltuna ihan oikein, koska ei sillä ole vastuuta mun lasten harrastuskuskauksista jne.
Ehkä ärsytys liittyykin enemmän siihen, että puoliso hokee aina haluavansa auttaa ja olla apuna arjessa. Mutta mun mielestä se vois lisätä lauseensa perään "jos siis mulla ei oo mitään tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tekemistä".
Miksi mua ärsyttää tämä? Onko se vaan siksi että aikuinen mies ei oikeasti tajua ollenkaan mitä on kantaa vastuuta muista kuin itsestään ja mitä se on, kun laittaa muut aina itsensä edelle? Omat menot tulee siellä viimeisenä, jos tulee. Mun tekis mieli laittaa tuo ihminen johonkin elämän oppikouluun 😁 Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne. Ehdin mä sentään käydä lenkillä aamupäivällä.
Vertaistukea pliis, muita vastaavaan tilanteeseen semi-ärsyyntyneitä? Joilla kuitenkin arki toimii ja rakkautta riittää, kaikesta huolimatta. Eli mitään "mitäs otit tommosen" tai "jätä se" ohjeita en ole vailla ☺️
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen elämän oppikouluun hänet laittaisit? Eiköhän hän osaa elää elämäänsä ilman sinun koulujasikin. Hän on tehnyt elämästään sellaista kuin haluaa sen olevan, ja niittää nyt mitä kylvi. Juuri kuten sinäkin. Ei ole hänen vikansa että olet saattanut itsesi tuollaiseen kuseen jossa toisen elämäntyyli aiheuttaa kateutta.
Ehkä AP itse tarvitsee sitä elämän oppikoulua. Jos ottaa itselleen vastuita niin ei niitä kipata toisten harteille.
Miksi kenenkään lapsettoman tarvitsisi "kantaa vastuuta muista kuin itsestään tai laittaa muut aina itsensä edelle". Se on vanhemman vastuu.
Meinaatte että uusperheessä yksi jäsen saa jonkun erivapauden toimia aina ensisijaisesti omien mielihalujensa mukaan, eikä tarvitse missään tilanteessa laittaa perheen muita jäseniä itsensä edelle?
Okei, päteekö tää logiikka kaikkiin parisuhteisiin vai onko tää joku uusperheiden lapsettomien jäsenten henkilökohtainen etuus? Yleensä PARIsuhteessa on jo kyse siitä, että otetaan se toinenkin osapuoli huomioon. Miten uusperheeseen kuuluvat lapset nollaavat tämän?Ap.
Ei ne sun lapset ole miehen perhettä ja onhan sullakin puolet ajasta tehdö ihan mitä lystäät.
On ne sen miehen perhettä. Kukaan ei voi olla niin idiootti, että muuttaa naisen kanssa jolla lapsia ilman mtn kiinnostusta ja tunnetta lapsiin. Se oma rooli on ratkaistava. Harmi, jos tässäkin se on tunnekylmä ja välinpitämätön isäpuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen elämän oppikouluun hänet laittaisit? Eiköhän hän osaa elää elämäänsä ilman sinun koulujasikin. Hän on tehnyt elämästään sellaista kuin haluaa sen olevan, ja niittää nyt mitä kylvi. Juuri kuten sinäkin. Ei ole hänen vikansa että olet saattanut itsesi tuollaiseen kuseen jossa toisen elämäntyyli aiheuttaa kateutta.
Ehkä AP itse tarvitsee sitä elämän oppikoulua. Jos ottaa itselleen vastuita niin ei niitä kipata toisten harteille.
Miksi kenenkään lapsettoman tarvitsisi "kantaa vastuuta muista kuin itsestään tai laittaa muut aina itsensä edelle". Se on vanhemman vastuu.
Meinaatte että uusperheessä yksi jäsen saa jonkun erivapauden toimia aina ensisijaisesti omien mielihalujensa mukaan, eikä tarvitse missään tilanteessa laittaa perheen muita jäseniä itsensä edelle?
Okei, päteekö tää logiikka kaikkiin parisuhteisiin vai onko tää joku uusperheiden lapsettomien jäsenten henkilökohtainen etuus? Yleensä PARIsuhteessa on jo kyse siitä, että otetaan se toinenkin osapuoli huomioon. Miten uusperheeseen kuuluvat lapset nollaavat tämän?Ap.
Ei ne sun lapset ole miehen perhettä ja onhan sullakin puolet ajasta tehdö ihan mitä lystäät.
On ne sen miehen perhettä. Kukaan ei voi olla niin idiootti, että muuttaa naisen kanssa jolla lapsia ilman mtn kiinnostusta ja tunnetta lapsiin. Se oma rooli on ratkaistava. Harmi, jos tässäkin se on tunnekylmä ja välinpitämätön isäpuoli.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Miksi sinä teet tuollaista? Lasten kuuluu olla etusijalla. Ihme kynnysmatto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen elämän oppikouluun hänet laittaisit? Eiköhän hän osaa elää elämäänsä ilman sinun koulujasikin. Hän on tehnyt elämästään sellaista kuin haluaa sen olevan, ja niittää nyt mitä kylvi. Juuri kuten sinäkin. Ei ole hänen vikansa että olet saattanut itsesi tuollaiseen kuseen jossa toisen elämäntyyli aiheuttaa kateutta.
Ehkä AP itse tarvitsee sitä elämän oppikoulua. Jos ottaa itselleen vastuita niin ei niitä kipata toisten harteille.
Miksi kenenkään lapsettoman tarvitsisi "kantaa vastuuta muista kuin itsestään tai laittaa muut aina itsensä edelle". Se on vanhemman vastuu.
Meinaatte että uusperheessä yksi jäsen saa jonkun erivapauden toimia aina ensisijaisesti omien mielihalujensa mukaan, eikä tarvitse missään tilanteessa laittaa perheen muita jäseniä itsensä edelle?
Okei, päteekö tää logiikka kaikkiin parisuhteisiin vai onko tää joku uusperheiden lapsettomien jäsenten henkilökohtainen etuus? Yleensä PARIsuhteessa on jo kyse siitä, että otetaan se toinenkin osapuoli huomioon. Miten uusperheeseen kuuluvat lapset nollaavat tämän?Ap.
Miksi täällä palstalla meuhkaat? Luuletko, että palstalaisilla on kuuma linja miehellesi, jota pitkin välittää sun terveisiä?
Puhu nyt suoraan sille ukolle, täällä kukaan ei pysty ukkeliin mitenkään vaikuttamaan.
Olen puhunut, tänään viimeksi.
Luulin että tällä palstalla keskustellaan asioista, siksi kai kirjoitan tänne? Älä lue keskustelupalstaa jos et kestä lukea kun ihmiset keskustelevat.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Eli mies ei olekaan se perhe-elämän sitovuudesta vähän pihalla oleva mieslapsi, mikä vaikutelma aloitusviestistä välittyy, vaan kiukutteleva marttyyri, joka kieltäytyy kompromisseista ja keskustelusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen elämän oppikouluun hänet laittaisit? Eiköhän hän osaa elää elämäänsä ilman sinun koulujasikin. Hän on tehnyt elämästään sellaista kuin haluaa sen olevan, ja niittää nyt mitä kylvi. Juuri kuten sinäkin. Ei ole hänen vikansa että olet saattanut itsesi tuollaiseen kuseen jossa toisen elämäntyyli aiheuttaa kateutta.
Ehkä AP itse tarvitsee sitä elämän oppikoulua. Jos ottaa itselleen vastuita niin ei niitä kipata toisten harteille.
Miksi kenenkään lapsettoman tarvitsisi "kantaa vastuuta muista kuin itsestään tai laittaa muut aina itsensä edelle". Se on vanhemman vastuu.
Meinaatte että uusperheessä yksi jäsen saa jonkun erivapauden toimia aina ensisijaisesti omien mielihalujensa mukaan, eikä tarvitse missään tilanteessa laittaa perheen muita jäseniä itsensä edelle?
Okei, päteekö tää logiikka kaikkiin parisuhteisiin vai onko tää joku uusperheiden lapsettomien jäsenten henkilökohtainen etuus? Yleensä PARIsuhteessa on jo kyse siitä, että otetaan se toinenkin osapuoli huomioon. Miten uusperheeseen kuuluvat lapset nollaavat tämän?Ap.
Ei ne sun lapset ole miehen perhettä ja onhan sullakin puolet ajasta tehdö ihan mitä lystäät.
On ne sen miehen perhettä. Kukaan ei voi olla niin idiootti, että muuttaa naisen kanssa jolla lapsia ilman mtn kiinnostusta ja tunnetta lapsiin. Se oma rooli on ratkaistava. Harmi, jos tässäkin se on tunnekylmä ja välinpitämätön isäpuoli.
Ei ole.
Eli oletus, että inhoaa vaimonsa lapsia. Erittäin raskasta varmasti miehelle itselleen. Minkälainen vätys ei valitse helpompaa elämää ja vaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mies sanoo että synttärit ja vastaavat ovat hänelle tärkeitä, niin järjestäkööt aikataulunsa sitten niin että pääsee niihin. Niin muutkin ihmiset tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Miten mielestäsi palstalle valittaminen voi asiassa auttaa?
Auttaa jäsentämään omia ajatuksiani, kun niitä joutuu pohtimaan ja avaamaan, kuten kirjoitin aiemmin. On tullut myös asiallisia viestejä, joista saa hyviä pointteja omien ajatusten lisäksi.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen elämän oppikouluun hänet laittaisit? Eiköhän hän osaa elää elämäänsä ilman sinun koulujasikin. Hän on tehnyt elämästään sellaista kuin haluaa sen olevan, ja niittää nyt mitä kylvi. Juuri kuten sinäkin. Ei ole hänen vikansa että olet saattanut itsesi tuollaiseen kuseen jossa toisen elämäntyyli aiheuttaa kateutta.
Ehkä AP itse tarvitsee sitä elämän oppikoulua. Jos ottaa itselleen vastuita niin ei niitä kipata toisten harteille.
Miksi kenenkään lapsettoman tarvitsisi "kantaa vastuuta muista kuin itsestään tai laittaa muut aina itsensä edelle". Se on vanhemman vastuu.
Meinaatte että uusperheessä yksi jäsen saa jonkun erivapauden toimia aina ensisijaisesti omien mielihalujensa mukaan, eikä tarvitse missään tilanteessa laittaa perheen muita jäseniä itsensä edelle?
Okei, päteekö tää logiikka kaikkiin parisuhteisiin vai onko tää joku uusperheiden lapsettomien jäsenten henkilökohtainen etuus? Yleensä PARIsuhteessa on jo kyse siitä, että otetaan se toinenkin osapuoli huomioon. Miten uusperheeseen kuuluvat lapset nollaavat tämän?Ap.
Ei ne sun lapset ole miehen perhettä ja onhan sullakin puolet ajasta tehdö ihan mitä lystäät.
On ne sen miehen perhettä. Kukaan ei voi olla niin idiootti, että muuttaa naisen kanssa jolla lapsia ilman mtn kiinnostusta ja tunnetta lapsiin. Se oma rooli on ratkaistava. Harmi, jos tässäkin se on tunnekylmä ja välinpitämätön isäpuoli.
Ei ole.
Eli oletus, että inhoaa vaimonsa lapsia. Erittäin raskasta varmasti miehelle itselleen. Minkälainen vätys ei valitse helpompaa elämää ja vaimoa.
Ei vaan on asiallinen aikuinen. Ei leiki isää 24/7 eikä vihaa. Vaan suhtautuu asiallisesti ja ystävällisesti. Parempi lapsille ja kaikille muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hoitaako mies osuutensa kotitöistä?
Joo, jos esim siivous sopeutetaan, yllätys, hänen aikatauluihinsa. Välillä tuntuu et minä ja lapset pyöritetään arkea miehen aikataulut (sekä työ- että vapaa-aika) huomioiden.
Miehelle tää tuntuu olevan itsestäänselvyys myös että hän saa ikäänkuin rusinat pullasta uusperhe-elämästä. Hänet extrahuomioidaan kaikessa aikatauluttamisessa ja suunnittelussa, ettei tunne oloaan ulkopuoliseksi. Mun mielestä jollain muullakin tavalla kuin pelkät kodinhoitoon liittyvät asiat joskus hoitamalla voisi osallistua tähän perhe-elämään minkä on ihan itse valinnut. Joka vaiheessa oli vapaa lähtemään karkuun jos ajatus perhe-elämästä ahdistaa ja aikaa oli kyllä miettiä.
Mun mielestä edes uusperheessä ei voi ihan täysin napsia vaan parhaat palat päältä vaan edes joskus näyttää jollain tavalla huomioivansa muita ennen omia mieltymyksiään. Tää tuntuu olevan jotenkin mahdotonta.
Ap.Miksi te ylipäänsä halusitte avoliittoon? Eikö olisi ollut helpompaa seurustella erillään asuen niin pitkään, kun sinulla on lapsia? Oikeastiko mies nimenomaan halusi siihen perhe-elämään?
Oikeasti. Juuri hän. Ja yhtä paljon kuin minä. Hän päätti ihan oma-aloitteisesti laittaa asuntonsa myyntiin, jotta voitaisiin ostaa myöhemmin yhdessä isompi. Tuossa vaiheessa oltiin asuttu yhdessä vajaa vuosi aina jommankumman luona ja lapset olivat olleet myös mukana joka toinen viikko, joten mitenkään kylmiltään se "virallinen" yhteenmuutto ei tosiaan tapahtunut. Mies tiesi suunnilleen mitä oli luvassa ja tuossa kohtaa oli ihan hieno mahis vielä halutessaan perääntyä.
Hassua. Aivan kuin mies olisi jotenkin pakotettu koko uusperhekuvioon, vaikka ihan itse valitsi tämän paketin tietäen mitä se sisältää. Ja nyt häneltä ei saisi vaatia mitään, minä olen paska ja huono äiti, turhasta kitisijä ja mitä vielä. On täällä erikoinen näkökulma uusperhe-elämään ☺️
Ap.
Kotitöistä, kyläilyistä, lomista ym. teidän on sovittava, mutta muuten sun valitus on todella omituinen. Sulla on lapset vain joka toinen viikko, jolloin luulisi sun nimenomaan haluavan viettää aikaa lastesi kanssa. Olen uusperheen naispuolinen aikuinen, mutta en tosiaankaan huolla mieheni lapsia säännöllisesti, joskus *pyynnöstä* autan, mutta muuten mies hoitaa lapset itse. Vietetään aikaa yhdessä, tuen kasvatuksessa, ostan lahjoja jne., mutta kyllä mä käyn myös omissa harrastuksissa omien aikataulujen mukaan.
Mies toimii noin koska hän voi. Mikäli ap:n puhe ei auta eikä mies muuta toimintatapojaan niin ap:n pitää päättää jatkaako samaa rataa vai kääntyykö seuraavasta risteyksestä ihan omalle radallensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Miksi sinä teet tuollaista? Lasten kuuluu olla etusijalla. Ihme kynnysmatto.
Koska me olemme perhe ja huomioin muutkin kuin itseni. Ja vaikka miten nyt käännät taas asiaa, niin tietysti lapset ovat etusijalla, siitä ei ollut kyse taaskaan, eikä lasten oikeudet tuosta mitenkään vaarannu. Nuo olivat vain esimerkkejä miten mies automaattisesti huomioituu kaikessa. Kun niitä esimerkkejä kysyttiin.
Aivan ihmeellistä kääntämistä ja vääristelyä täällä. Ettekö osaa tosiaan kommentoida asioita ilman, että pitää nostaa joku keksitty juttu lähes joka viestiin ja sen keksityn asian varjolla haukkua minua ties miksi?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap avata, että miten käytännössä sitten koko perhe sovittaa aikatauluja miehen tekemisiin niin kuin sanot tapahtuvan? Eikö teillä kuitenkin ole työt ja koulut? Ja miksi sovitatte, jos se ei kerran ole vastavuoroista?
Istutteko ikinä alas kalenterin kanssa ja käytte viikko/kuukausitasolla tulemisia ja menemisiä läpi? Aika monet tekevät niin. Se on samalla se hetki kun neuvotellaan ja sovitaan (ja pidetään kiinni!) siitä, miten oma ja yhteinen aika jaetaan.
Sun on Ap sanottava, että sä haluat (esim.) että mies on joka toisen lapsiviikonlopun (eli kerran kuussa) teidän kanssa ja osallistuu kotona. Älä marttyroi, vaan kerro selkeästi mitä tahdot.
Olen sanonut ja perustellut. Mies on tässä se joka vetää välittömästi marttyyriroolin päälle eikä suostu koskaan näkemään asioita muista näkökulmista kuin omastaan.
Ap.
Suostutko sinä?
Suostun. Siksi en ole vaatinut mitään isän roolia häneltä enkä rajoita menemisiään. Muun muassa. Oletan silti, perheessä kun eletään, että joskus huomioidaan ne muutkin jäsenet.
Ap.
En voi tajuta mitö vingut. Ole niiden lastesi kanssa! Hommaa oma elämä! Älä ripustaudu ja tukahduta! Miksiköhän se ero viimeksi tuli…
Mieshän saattaisi olla ihan samanlainen myös ydinperheen isänä.
Osa lapsettomista ihmisistä ei myöskään oikein aikuistu. Omissa mielikuvissa on ne ”oikeasti aikuiset”, ja sitten minä, joka hyvänen aika olin ihan vasta 20-v, ja tällainen vain. Eli hän ei vaan ehkä näe, että sinun tekemisesi ja hänen vuoksi säätämisesi on uhrausta ja jostakin omasta luopumista, vaan se on vaan sitä äidit/vanhemmat tekee. Että hyvinhän se sinulta sujuu jne. Hidas prosessihan se monille isillekin on oppia se oma uusi rooli ja muuttua oikeasti vastuulliseksi isäksi.
Mutta tuollainen kevytisyys, vuoroviikkolasten bonusisänä, ei varmaankaan häntä kasvata kunnolla isäksi. Enkä tiedä kuuluuko edes kasvattaa, ei hänestä kuitenkaan isää tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Nää sun rusinasi ovat aika mauttomia. Mun kaikissa parisuhteissa ne kumppanin kautta tulleet ihmiset ovat tavallaan ihan jees, mutta kenenkään kanssa en olisi ollut tekemisissä muutoin. Ne ihmiset eivät ome itse valittuja, ne ovat kylkiäisiä. Joskus huonojakin.
Mä oon elänyt nyt uusperhearkea 9 v. Nyt kun miehen nuorin lapsi on armeijassa, ei tilanne enää niin paljon nypi. Joo, toki se oli oma valinta, mutta en mä hommaan ryhtyessäni tajunnut sitä, että miehen ex määrittää esim meidän lomat. Tai että vaikka mä miten yritin kohdella lapsia hyvin, ne suhtautuivat minuun nihkeästi (teinejä toki olivat, kun hynttyyt lyötiin yhteen). Sikäli mä ymmärrän ap:ta, että tuossa uusperhekuviossa muakin vitutti just se, että en koskaan ollut prioriteettilistan kärjessä, ehkä ap sun ukollasi on sama, siksi sekään ei priorisoi sun perhettäsi.
Hän nimenomaan on siellä listan kärjessä ja muokkaamme suunnitelmia, menoja, ruoka-aikatauluja, synttärijuhlia ym siten että miehen on aina mahdollista päästä mukaan.
Joo mut nuo on miehen "rusinat pullasta", vaikka ne olis sulle mauttomia. Ne on ne asiat mitä hän itse ääneen sanoo, että ovat hänelle tärkeitä. Miksi yrität lytätä niitä oman tilanteesi varjolla?
Pitääkö väkisin saada väännettyä tilanne jotenkin sellaiseksi että hänellä on aivan kamala tilanne, johon on ilman omaa tahtoaan jotenkin mystisesti päätynyt? En ymmärrä tätä vääntämisen ja kääntämisen, vähättelyn ja vääristelyn intoa, mikä tässä keskustelussa loistaa päällimmäisenä teemana. Että väkisin koitetaan vääntää asioista ihan toisenlaisia kuin mitä juuri sanoin.
Edelleen, joku vastuu sillä aikuisella miehelläkin on, omista valinnoistaan.
Muutenhan kaikki miehet pitäisi suoraan laittaa edunvalvontaan, jos he vaan ajautuvat elämässään eri tilanteisiin, ilman omaa myötävaikutustaan, eikä heillä ole lähtökohtaisesti mitään vastuuta niistä ihan itse tehdyistä valinnoista.
Miksi sinä teet tuollaista? Lasten kuuluu olla etusijalla. Ihme kynnysmatto.
Koska me olemme perhe ja huomioin muutkin kuin itseni. Ja vaikka miten nyt käännät taas asiaa, niin tietysti lapset ovat etusijalla, siitä ei ollut kyse taaskaan, eikä lasten oikeudet tuosta mitenkään vaarannu. Nuo olivat vain esimerkkejä miten mies automaattisesti huomioituu kaikessa. Kun niitä esimerkkejä kysyttiin.
Aivan ihmeellistä kääntämistä ja vääristelyä täällä. Ettekö osaa tosiaan kommentoida asioita ilman, että pitää nostaa joku keksitty juttu lähes joka viestiin ja sen keksityn asian varjolla haukkua minua ties miksi?
Ap.
Normaalit ihmiset menee mukaan jos aikataulu sopii ja tekee mieli.
Jos ei sovi eikä tee mieli, ei mene.
Sen sijaan että koko universsumi käännetään ka väännetään palvelemaan yhtä ihmistä.
Mene jos pääset. Älä mene jos et oääse. Hän tulee jos pääsee. Ei tule jos ei pääse. Simple.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hoitaako mies osuutensa kotitöistä?
Joo, jos esim siivous sopeutetaan, yllätys, hänen aikatauluihinsa. Välillä tuntuu et minä ja lapset pyöritetään arkea miehen aikataulut (sekä työ- että vapaa-aika) huomioiden.
Miehelle tää tuntuu olevan itsestäänselvyys myös että hän saa ikäänkuin rusinat pullasta uusperhe-elämästä. Hänet extrahuomioidaan kaikessa aikatauluttamisessa ja suunnittelussa, ettei tunne oloaan ulkopuoliseksi. Mun mielestä jollain muullakin tavalla kuin pelkät kodinhoitoon liittyvät asiat joskus hoitamalla voisi osallistua tähän perhe-elämään minkä on ihan itse valinnut. Joka vaiheessa oli vapaa lähtemään karkuun jos ajatus perhe-elämästä ahdistaa ja aikaa oli kyllä miettiä.
Mun mielestä edes uusperheessä ei voi ihan täysin napsia vaan parhaat palat päältä vaan edes joskus näyttää jollain tavalla huomioivansa muita ennen omia mieltymyksiään. Tää tuntuu olevan jotenkin mahdotonta.
Ap.Miksi te ylipäänsä halusitte avoliittoon? Eikö olisi ollut helpompaa seurustella erillään asuen niin pitkään, kun sinulla on lapsia? Oikeastiko mies nimenomaan halusi siihen perhe-elämään?
Oikeasti. Juuri hän. Ja yhtä paljon kuin minä. Hän päätti ihan oma-aloitteisesti laittaa asuntonsa myyntiin, jotta voitaisiin ostaa myöhemmin yhdessä isompi. Tuossa vaiheessa oltiin asuttu yhdessä vajaa vuosi aina jommankumman luona ja lapset olivat olleet myös mukana joka toinen viikko, joten mitenkään kylmiltään se "virallinen" yhteenmuutto ei tosiaan tapahtunut. Mies tiesi suunnilleen mitä oli luvassa ja tuossa kohtaa oli ihan hieno mahis vielä halutessaan perääntyä.
Hassua. Aivan kuin mies olisi jotenkin pakotettu koko uusperhekuvioon, vaikka ihan itse valitsi tämän paketin tietäen mitä se sisältää. Ja nyt häneltä ei saisi vaatia mitään, minä olen paska ja huono äiti, turhasta kitisijä ja mitä vielä. On täällä erikoinen näkökulma uusperhe-elämään ☺️
Ap.
Kotitöistä, kyläilyistä, lomista ym. teidän on sovittava, mutta muuten sun valitus on todella omituinen. Sulla on lapset vain joka toinen viikko, jolloin luulisi sun nimenomaan haluavan viettää aikaa lastesi kanssa. Olen uusperheen naispuolinen aikuinen, mutta en tosiaankaan huolla mieheni lapsia säännöllisesti, joskus *pyynnöstä* autan, mutta muuten mies hoitaa lapset itse. Vietetään aikaa yhdessä, tuen kasvatuksessa, ostan lahjoja jne., mutta kyllä mä käyn myös omissa harrastuksissa omien aikataulujen mukaan.
Huoh. Kyse ei ole siitä että hänen pitäisi huoltaa lapsiani. Olisit nyt edes lukenut viestit ennen kommentoimista.
Ap.
Juuri siksi me emme muuta yhteen, ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa.
Miehen lapset ovat aikuisia.
Hänellä käy siivooja, kauppakassi, vie paidat pesulaan.
Meillä minä teen valtaosan kaikesta.
Jos avopuoliso ei osaa itse auttaa, kerro hänelle.
Sauna pitää kuurata, imuroida, mullat vaihtaa kukille. Selkeitä ohjeita, ajoissa
Suostutko sinä?