Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, onko oikeus ärsyyntyä puolison itsestäänselvästä omasta ajasta?
26.09.2021 |
Mulla on pari lasta, miehellä ei yhtään. Lapset ovat meillä viikko-viikko systeemillä ja yleisesti ottaen sujuu ihan kivasti. Ymmärrän tietysti että minä lasten äitinä olen vastuussa omista lapsistani ja hoidan kyllä vastuuni.
Olen huomannut viime aikoina, että alan ärsyyntyä vähän siitä että miehellä on aina itsestään selvästi vapaus ja mahdollisuus valita mitä vapaa-aikanaan tekee, yleensä se on jotain omaan harrastuksensa liittyvää. Tämäkin on järjellä ajateltuna ihan oikein, koska ei sillä ole vastuuta mun lasten harrastuskuskauksista jne.
Ehkä ärsytys liittyykin enemmän siihen, että puoliso hokee aina haluavansa auttaa ja olla apuna arjessa. Mutta mun mielestä se vois lisätä lauseensa perään "jos siis mulla ei oo mitään tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tekemistä".
Miksi mua ärsyttää tämä? Onko se vaan siksi että aikuinen mies ei oikeasti tajua ollenkaan mitä on kantaa vastuuta muista kuin itsestään ja mitä se on, kun laittaa muut aina itsensä edelle? Omat menot tulee siellä viimeisenä, jos tulee. Mun tekis mieli laittaa tuo ihminen johonkin elämän oppikouluun 😁 Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne. Ehdin mä sentään käydä lenkillä aamupäivällä.
Vertaistukea pliis, muita vastaavaan tilanteeseen semi-ärsyyntyneitä? Joilla kuitenkin arki toimii ja rakkautta riittää, kaikesta huolimatta. Eli mitään "mitäs otit tommosen" tai "jätä se" ohjeita en ole vailla ☺️
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo? Kai sinä nyt edes joka toinen viikko jaksat omat lapsesi hoitaa? Miksi miehesi pitäisi osallistua ollenkaan? Olisit tyytyväinen jos edes joskus jotain tekee lastesi hyväksi, ja ole kiitollinen siitä. Sinun pitää ymmärtää että se ei millään tavalla ole hänen velvollisuutensa, etkä todellakaan voi olettaa että hän ryhtyy jokatoinen viikko elämästään elämään lapsiperhearkea kun hänellä niitä lapsia ei ole! Hän on sinun miehesi, ei lastesi isä!
Miksi en jaksaisi hoitaa? Siitä ei ollenkaan ollut kyse ☺️
Ap.No kyllähän tuo siltä kuulostaa! Jos kerran odotat että miehesi osallistuisi enemmän lapsistasi huolehtimiseen. Luulisi että itse haluaisit nimenomaan viettää häiriötöntä aikaa lastesi kanssa kun näetkin heitä vain jokatoinen viikko!
Jotenkin tätä nyt jatkuvasti käännetään siihen, että mun mielestä miehen pitäisi huolehtia minun lapsista koska itse en teidän mukaanne jaksa. Merkillistä. Kyse on kuitenkin siitä että mies ei tunnu koskaan valitsevan meitä oman menonsa yli tai ohi, kun taas me huomioimme automaattisesti miehen kaikessa. Tarkoittaen yhteisen ajan viettämistä, yhdessäoloa. Sitä tarkoitin sillä "rusinat pullasta" -meinigillä.
Jos aikuinen ihminen valitsee sitoutua perhemuotoon, jossa on lapsia, niin se tuo mukanaan myös jonkinlaista velvollisuutta kaikkia perheeseen kuuluvia kohtaan. Ja ei, nyt ei puhuta rahasta tai kotitöistä.
Tää keskustelu on ollut erittäin avartava, eikä vähiten sen takia, että suurin osa näyttää kuvittelevan miehen olevan joku olosuhteiden uhri, joka on ihan pakottamalla pakotettu uusperheen jäseneksi, joten sen vuoksi häntä tulee silitellä ja kehua, huomioida hänen oikeutensa ja ymmärtää että mitään velvollisuuksia hänen oma aktiivinen valintansa ei tuonut mukanaan. Miesparka. Ja siinä sivussa väännetään vaikka väkisin äitistä laiska paska, joka vihaa lapsiaan, ei jaksa tehdä heidän kanssaan mitään ja on vielä tuhonnut yhden kelpo miehen elämänkin, kun on aseella uhaten pakottanut tämän suhteeseen kanssaan. Oikeasti 😁
Olis ollut mukava tietää, että jos vastaavan aloituksen olis tehnyt kahden lapsen isä, niin olisiko tämä mies paska isä, joka vaan olettaa että avopuoliso hoitaa hänen lapsensa? Vai olisko siinäkin tarinassa "paskiksena" ollut se nainen, joka halusi itsekkäästi vain rusinat pullasta?
Kiitos kaikille ☺️
Ap.
Eipä aloituksesi ihan vastaa tätä vuodatusta. Muutat koko ajan sitä mikä se ongelma on. Puhut auttamisesta ja sen puutteesta ja kadehdit hänen vapauttaan, toisaalta oletkin sitä mieltä, että kyse on yhdessäolosta.
Et taida itsekään oikein olla rehellinen siinä itsellesi. Tiedätkö itsekään mistä ärsyynnyt? Ja lopuksi vielä väsynyt sukupuoliuhriutuminen. Kyllä. Miesparka, sanon minäkin. Olet todella rasittava!Moi, muistaakseni kirjoitin alkuvaiheessa aika laveasti siitä että mikä ärsyttää, sitten aloin pohtia "ääneen" sitä että miksi se minua ärsyttää ja totesin myös että usein asiat (syyt, seuraukset ja tuntemukset) aukeavat itsellekin paremmin, kun niitä kirjoittaa auki.
Ketjun edetessä päädyin enemmän juuri siihen, että minua ärsyttää ehkä eniten tuo mitä täälläkin maalataan kauheasti, että uusperhekuvioon itse omalla valinnallaan asuvalla henkilöllä ei näytä olevan omasta mielestään mitään velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia. Ja siitä päädyin yhteisen ajan viettämiseen ja siihen että on välillä vähän surkeaa huomata olevansa se "viimeinen" vaihtoehto ajanviettoa ajatellen.
Ja kyllä, olemme keskustelleet asioista paljon ja usein. Aina ei kuitenkaan osaa tunnekuohussa jäsennellä tai perustella syitä omien ajatusten taustalla, joten tämä asioiden "ääneen" veivaaminen auttoi siinä.
Ja sille joka jaksaa miettiä että mitä olen mahdollisesti ruusuisesti kuvitellut miehen osallistumisesta yhteiseen tekemiseen, niin tiedoksi että hämmennykseni johtuu ehkä siitä, että aiemmin mies osallistui enemmän yhteisen ajan viettämiseen. Tilanne ei muuttunut yhteenmuuton myötä tai takia, vaan silloin kun puoliso osti haaveilemansa vapaa-ajan asunnon, jonka kunnostamiseen menee (harrastuksensa ohella) lähes kaikki vapaa-aika kun "kausi" on päällä. Kausihan kestää maaliskuusta melkein joulukuuhun. Ja asuimme yhdessä jo kaupantekohetkellä.
Ja ennenkuin joku ehtii taas sättimään, että miksette mene yhdessä sinne, niin kyllä, olemme viettäneet aikaa porukalla myös siellä mökillä "töissä", grillaillen, hengaillen jne. Olen ollut usein lapsivapailla viikoilla myös auttamassa puolisoa siellä. Mutta jos hänen pitäisi valita että käyttääkö vapaapäivänsä meidän kanssa vai mökillä raatamassa, niin vastaus on selvä, koska miehessä on "pienesti" suorittajan vikaa. Ja tässä tulee ehkä se, mitä puoliso ei (keskusteluista huolimatta) ymmärrä, että olisi mukava joskus tuntea että hän haluaa viettää aikaa kanssamme, muutenkin kuin vain silloin kun mökille ei voi mennä.
Ap.
Mies siis osti itselleen pakopaikan. Tuollaisia asioitahan ei tosiaan voi aavistaa kuherruskuukauden tai kuherrusvuoden aikana, kun annetaan vastavuoroisesti huomiota ja luodaan itsestä suotuisaa mielikuvaa. Oletko ajatellut, että mies ei pidäkään lapsistasi niin paljon kuin sinä kuvittelet?
En mä mitään kuvittele. En oo koskaan olettanut, saati vaatinut, että rakastaisi lapsiani. Tykkää ja tulee toimeen hyvin. Lapset tykkää hänestä myös ja se riittää. Mitään ydinperheidylliä ei tässä nyt olla luomassa. Turha yrittää maalailla musta jotain ruusunpunaiset lasit silmillä kulkevaa haaveilijaa.
Kyse on siitä faktasta että jotain vastuuta on myös sillä henkilöllä, joka itse päättää astua puolisonsa ja tämän lasten elämään. Lapsilla ei ole velvollisuuksia aikuisia kohtaan tälläisessä asiassa, he eivät ole pyytäneet päästä tähän tilanteeseen. Mies sensijaan on, pyytänyt ja halunnut. Miksi hänellä olisi täysi vapaus vetäytyä oman ratkaisunsa tuomasta vastuusta?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette muuttaneet yhteen? Kuulostaa siltä, että teille olisi parempi asua erillään ja nauttia niistä lapsettomista viikoista niin kauan kuin lapset on alaikäisiä.
Ap:n miehenä en tuollaseen suostuisi. Ihan riittävästi joutuu jo nyt lapsettomana taipumaan. Että vielä omat kämpät ja sitten niitä maksetaan ja odotetaan kunnes lapset joskus 15v päästä lähtee kotoa. Siihen asti kevyt tapailu s.. sisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä voi olla aikuisilta (?) näin täysin pimeitä vastauksia? Jos ollaan yhteen muutettu, ollaan perhe. Täysin riippumatta siitä kenen lapset on, kun se tuleva kokoonpano on ollut molemmilla tiedossa.
Ap, olet ihan syystä ärtynyt ja sinun pitää vaan yrittää puhua asiasta myös miehellesi. Ja muistuttaa niistä lupauksista.
Vähennä myös sitä aikataulutusta miehen menojen mukaan. Ei häntä tarvitse käsitellä silkkihansikkailla. On hänen valintansa, jos jättäytyy ulkopuoliseksi.T: Yritetään sitä rusinat pullasta systeemiä ihan ydinperheessäkin.
Kai ap:n mies myös saa kasvattaa noita lapia kuin omiaan, jos kerran ovat perhe ja vastuuta täytyy ottaa vain kuin lapset olisivat hänen?
Tämä on näissä uusperhekuvioissa yksi suuri ongelma: sen bonusvanhempi joutuu sietämään lapsia, jotka eivät ole hänen ja parhaassa tapauksessa siivoamaan niiden sotkuja, mutta sitten yleensä tulee sanomista, jos vaikka yrittäisi saada jotain rotia lasten käytökseen tms.
En tiedä miten yleisesti, mutta itse kannustan puolisoa tekemään hänen rajat lapsille selväksi. Hän ei tahdo osata/uskaltaa aina sanoa, vaikka hänellä on mun täysi tuki siinä ja tietää sen. Samoin siunaan täysin lasten isän uuden puolison "komentelun" mun lapsia kohtaan. Kyllä lasten pitää oppia kunnioittamaan myös niitä bonus-vanhempia ja heidän kotiaan ja sääntöjä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä tässä täysin miehen puolella. Jos tekee kotitöitä ym. myös lapsiviikolla, niin se riittää. Hänellä on oikeus omiin harrastuksiinsa ja menoihinsa, ja lasten kustannuksiin ja kuskauksiin ei todelkakaan ole mitään velvollisuutta osallistua.
Vertaistukea ei täältä tule. Ap on vain jäänyt jankkaamaan omaa näkemystään, vaikka kommenttien ja peukutusten perusteella suurin osa on hänen kanssaan eri mieltä.
Missä on vaadittu hänen osallistumista kustannuksiin ja kuskauksiin?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin sanot, sinä olet lapsistasi vastuussa, ei mies.
Hommaa mies, jolla myös alaikäisiä lapsia. Minä aikuisten lasten äitinä eläisin omaa elämääni, kun olisi mun miehen vuoro hoitaa lapsiaan edellisestä liitosta 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii, miehellä on loputtomasti omaa aikaa mutta sulla on ne lapset. Lapset tuovat elämään valtavasti hyviä asioita, ja sun lapset ovat loppuelämän sun perhettä. Mies juoskoon menoissaan mutta aika tyhjää tommonen harrastuksissa juokseminen loppupeleissä on. Ehkä olisi aika miettiä että mitä hyviä asioita ne lapset tuovat sun elämään eikä aina vaan niitä ”velvollisuuksia” ja nähdä että lasten kanssa vietetty aika olisi jotenkin aikaa pois ”kivoilta asioilta”. Mulla ainakin on oman lapsen kanssa tosi kivaa ja tykkään viettää hänen kanssaan aikaa mielummin kuin yksin.
En mä noin asiaa näekään, että lasten kanssa vietetty aika olisi jotenkin pois jostain muusta, siitä ei nyt yhtään ollut kyse.
Ap.
Kai sitä kaikki sopivat omat pelisääntönsä. Puhukaa enemmän.
Meillä uusperheen 14 vuotta oltiin perheenä, jossa oli kyllä hommaa kaikille. Ehkä siksi hitsaannuttiin yhteen. Nyt ollaan jo kaksin, lapsi (minun) on jo maailmalla jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette muuttaneet yhteen? Kuulostaa siltä, että teille olisi parempi asua erillään ja nauttia niistä lapsettomista viikoista niin kauan kuin lapset on alaikäisiä.
Mies nimenomaan halusi olla osa mun perhettä, kuten hän asian muotoili samalla kun haaveili meidän yhteisestä unelmakodista.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset on viikko-viikko, niin vaikea siinä on jonkun nyksän tuntea itseään perheeksi heidän kanssaan. Siis lapsettomalle ihmisille varmaan muutenkin vaikeaa, mutta jos ne lapset ovat siinä arjessa aina ja itsellä on selkeä rooli heidän elämässään, niin varmasti helpompaa.
Tästä oon samaa mieltä, mutta tilanne on mikä se on, ton huoltajuuden suhteen siis. Ja samalla kuitenkin uskon että lapsettomalle miehelle tilanne on sinänsä helpompi näin vs että olisi suoraan heitetty sinne "syvään päähän" ja lapset olisivat olleet läsnä 24/7. Vaikea sanoa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Missä on vaadittu hänen osallistumista kustannuksiin ja kuskauksiin?
Ap.[/quote]
"Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne."
Aloitusviestissä annat ymmärtää, että puolison olisi suotavampaa osallistua ruuanlaittoon, kuskauksiin, pyykkäyksiin ja siivouksiin, kuin puuhailla omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo? Kai sinä nyt edes joka toinen viikko jaksat omat lapsesi hoitaa? Miksi miehesi pitäisi osallistua ollenkaan? Olisit tyytyväinen jos edes joskus jotain tekee lastesi hyväksi, ja ole kiitollinen siitä. Sinun pitää ymmärtää että se ei millään tavalla ole hänen velvollisuutensa, etkä todellakaan voi olettaa että hän ryhtyy jokatoinen viikko elämästään elämään lapsiperhearkea kun hänellä niitä lapsia ei ole! Hän on sinun miehesi, ei lastesi isä!
Miksi en jaksaisi hoitaa? Siitä ei ollenkaan ollut kyse ☺️
Ap.No kyllähän tuo siltä kuulostaa! Jos kerran odotat että miehesi osallistuisi enemmän lapsistasi huolehtimiseen. Luulisi että itse haluaisit nimenomaan viettää häiriötöntä aikaa lastesi kanssa kun näetkin heitä vain jokatoinen viikko!
Jotenkin tätä nyt jatkuvasti käännetään siihen, että mun mielestä miehen pitäisi huolehtia minun lapsista koska itse en teidän mukaanne jaksa. Merkillistä. Kyse on kuitenkin siitä että mies ei tunnu koskaan valitsevan meitä oman menonsa yli tai ohi, kun taas me huomioimme automaattisesti miehen kaikessa. Tarkoittaen yhteisen ajan viettämistä, yhdessäoloa. Sitä tarkoitin sillä "rusinat pullasta" -meinigillä.
Jos aikuinen ihminen valitsee sitoutua perhemuotoon, jossa on lapsia, niin se tuo mukanaan myös jonkinlaista velvollisuutta kaikkia perheeseen kuuluvia kohtaan. Ja ei, nyt ei puhuta rahasta tai kotitöistä.
Tää keskustelu on ollut erittäin avartava, eikä vähiten sen takia, että suurin osa näyttää kuvittelevan miehen olevan joku olosuhteiden uhri, joka on ihan pakottamalla pakotettu uusperheen jäseneksi, joten sen vuoksi häntä tulee silitellä ja kehua, huomioida hänen oikeutensa ja ymmärtää että mitään velvollisuuksia hänen oma aktiivinen valintansa ei tuonut mukanaan. Miesparka. Ja siinä sivussa väännetään vaikka väkisin äitistä laiska paska, joka vihaa lapsiaan, ei jaksa tehdä heidän kanssaan mitään ja on vielä tuhonnut yhden kelpo miehen elämänkin, kun on aseella uhaten pakottanut tämän suhteeseen kanssaan. Oikeasti 😁
Olis ollut mukava tietää, että jos vastaavan aloituksen olis tehnyt kahden lapsen isä, niin olisiko tämä mies paska isä, joka vaan olettaa että avopuoliso hoitaa hänen lapsensa? Vai olisko siinäkin tarinassa "paskiksena" ollut se nainen, joka halusi itsekkäästi vain rusinat pullasta?
Kiitos kaikille ☺️
Ap.
Eipä aloituksesi ihan vastaa tätä vuodatusta. Muutat koko ajan sitä mikä se ongelma on. Puhut auttamisesta ja sen puutteesta ja kadehdit hänen vapauttaan, toisaalta oletkin sitä mieltä, että kyse on yhdessäolosta.
Et taida itsekään oikein olla rehellinen siinä itsellesi. Tiedätkö itsekään mistä ärsyynnyt? Ja lopuksi vielä väsynyt sukupuoliuhriutuminen. Kyllä. Miesparka, sanon minäkin. Olet todella rasittava!Moi, muistaakseni kirjoitin alkuvaiheessa aika laveasti siitä että mikä ärsyttää, sitten aloin pohtia "ääneen" sitä että miksi se minua ärsyttää ja totesin myös että usein asiat (syyt, seuraukset ja tuntemukset) aukeavat itsellekin paremmin, kun niitä kirjoittaa auki.
Ketjun edetessä päädyin enemmän juuri siihen, että minua ärsyttää ehkä eniten tuo mitä täälläkin maalataan kauheasti, että uusperhekuvioon itse omalla valinnallaan asuvalla henkilöllä ei näytä olevan omasta mielestään mitään velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia. Ja siitä päädyin yhteisen ajan viettämiseen ja siihen että on välillä vähän surkeaa huomata olevansa se "viimeinen" vaihtoehto ajanviettoa ajatellen.
Ja kyllä, olemme keskustelleet asioista paljon ja usein. Aina ei kuitenkaan osaa tunnekuohussa jäsennellä tai perustella syitä omien ajatusten taustalla, joten tämä asioiden "ääneen" veivaaminen auttoi siinä.
Ja sille joka jaksaa miettiä että mitä olen mahdollisesti ruusuisesti kuvitellut miehen osallistumisesta yhteiseen tekemiseen, niin tiedoksi että hämmennykseni johtuu ehkä siitä, että aiemmin mies osallistui enemmän yhteisen ajan viettämiseen. Tilanne ei muuttunut yhteenmuuton myötä tai takia, vaan silloin kun puoliso osti haaveilemansa vapaa-ajan asunnon, jonka kunnostamiseen menee (harrastuksensa ohella) lähes kaikki vapaa-aika kun "kausi" on päällä. Kausihan kestää maaliskuusta melkein joulukuuhun. Ja asuimme yhdessä jo kaupantekohetkellä.
Ja ennenkuin joku ehtii taas sättimään, että miksette mene yhdessä sinne, niin kyllä, olemme viettäneet aikaa porukalla myös siellä mökillä "töissä", grillaillen, hengaillen jne. Olen ollut usein lapsivapailla viikoilla myös auttamassa puolisoa siellä. Mutta jos hänen pitäisi valita että käyttääkö vapaapäivänsä meidän kanssa vai mökillä raatamassa, niin vastaus on selvä, koska miehessä on "pienesti" suorittajan vikaa. Ja tässä tulee ehkä se, mitä puoliso ei (keskusteluista huolimatta) ymmärrä, että olisi mukava joskus tuntea että hän haluaa viettää aikaa kanssamme, muutenkin kuin vain silloin kun mökille ei voi mennä.
Ap.
Mies siis osti itselleen pakopaikan. Tuollaisia asioitahan ei tosiaan voi aavistaa kuherruskuukauden tai kuherrusvuoden aikana, kun annetaan vastavuoroisesti huomiota ja luodaan itsestä suotuisaa mielikuvaa. Oletko ajatellut, että mies ei pidäkään lapsistasi niin paljon kuin sinä kuvittelet?
En mä mitään kuvittele. En oo koskaan olettanut, saati vaatinut, että rakastaisi lapsiani. Tykkää ja tulee toimeen hyvin. Lapset tykkää hänestä myös ja se riittää. Mitään ydinperheidylliä ei tässä nyt olla luomassa. Turha yrittää maalailla musta jotain ruusunpunaiset lasit silmillä kulkevaa haaveilijaa.
Kyse on siitä faktasta että jotain vastuuta on myös sillä henkilöllä, joka itse päättää astua puolisonsa ja tämän lasten elämään. Lapsilla ei ole velvollisuuksia aikuisia kohtaan tälläisessä asiassa, he eivät ole pyytäneet päästä tähän tilanteeseen. Mies sensijaan on, pyytänyt ja halunnut. Miksi hänellä olisi täysi vapaus vetäytyä oman ratkaisunsa tuomasta vastuusta?Ap.
Sanot tuossa aiemmin, että miehessä on vähän mieslapsen vikaa. Ehkä hän ei vain ole tajunnut sitä, mitä on pyytänyt ja halunnut. Hän voi hyvinkin olla tässä kuviossa se, jolla on ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, ja vasta uusioperhe-elämän vakiintuminen on saanut hänet huomaamaan, mitä todellisuudessa oli tarjolla. Ja nyt hän on ostanut itselleen oman paikan, jossa saa olla rauhassa, kun meni jo oman asuntonsa myymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapsellahan on isä joka osallistuu 50/50? Sullahan on helpon kuuloinen elämä. Mun lapsen isä ottaa lapsen silloin kun itselleen sopii. Lomatkin on hänelle lomaa myös lapsesta, ja mulla on lomalla yleensä pari lapsetonta yötä. Ennakointi on mahdotonta, mitään ei oikein voi suunnitella kovin pitkälle.
Nykyinen mies kyllä auttaa lapsen kanssa, mutta asumme erillään ja hänellä on kaksi omaa lasta, joten ei onnistu koko ajan. Ymmärrettävästi haluaa olla välillä myös ihan rauhassa, en tuomitse. Saamme olla kahdestaan pari yötä viikossa. Teillä on joka toinen viikko aina kahdestaan. Vaihdetaanko elämiä?
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu jatkuvasti siitä, että mies ei voi ottaa rusinoita pullasta, mutta mitä ihmeen rusinoita uusperhepullassa voi lapsettomalle miehelle olla?
Enkä tarkoita tilannetta, jossa totaali-yh:n perheessä voi aidosti asettua isän rooliin tasavertaisena vanhempana. Vaan Ap:n tapaista viikko-viikko systeemiä, joissa lapsilla on jo kelpo isä toisessa osoitteessa, ja lapsettoman puolison tehtäväksi jää tuplataakka kotitöitä ja vieraiksi jäävien lapsien kuskauksia.
Ok, ymmärrän tavallaan mitä Ap ajaa takaa, mutta Ap:n pitäisi ymmärtää, että tuossa kuviossa ei ole yhden yhtä rusinaa, vaan pelkkää pakkopullaa, ja lakata ajattelemasta että mies on jonkinlainen vapaamatkustaja, joka jollain tavalla hyötyy tilanteesta.
Ei se mitään kuskaa, edelleenkään. Miksi kaikki jankkaa siitä kuskaamisesta?
Miehellä ei ole elossa olevia vanhempia, ei läheisiä sukulaisia ja suuri osa vanhoista ystävistä oli eksän ystäviä.
Hänen rusinat pullasta on perheen tuki, turvallinen kotiympäristö jossa hänet otetaan automaattisesti huomioon kaikessa, tuetaan ja autetaan, mun vanhemmat jotka ottivat hänet avosylin vastaan perheeseen, aika ja mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttujaan, mahdollisuus puhua "hänen perheestään" kuitenkin ilman perheen isän velvollisuuksia niin kasvatukseen, elatuksen, kuskaukseen, kouluasioihin ym liittyen. Ne rusinat, hänen tapauksessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä oli tuollainen kuin ap.
Häntä ärsytti hirveästi, jos kävin esim. kerran viikossa ratsastamassa, myös lapsiviikolla. En kuulemma tiennyt oikeasta elämästä mitään.
Ei huomattu sitä että vein lapsia päiväkotiin aamuisin, kuskasin harrastuksiin. Tein ruuat. Meillä kävi siivooja. Leikin lasten kanssa ja joka ilta höpöttelin lasten kanssa iltaisin kun laitoin heitä nukkumaan.
Ulkoilin lasten kanssa ja leivoin heidän synttäreilleen. Lomani vietin lasten kanssa reissaten, kotimaassa ja ulkomailla. Yhtä lasta opetin soittamaan erästä instrumenttia, toisen kanssa meillä oli yhteinen harrastus. Autoin koululäksyissä, pelasin ja leikin.
En kuitenkaan saanut osallistua päätöksentekoon lapsiviikkojen muutoksista, loma-ajoista, lasten koulunkäyntiasioista, terveydestä, minulle ei muistettu kertoa lapsia koskevia asioita ajoissa. Vasta kun asia oli lähes jo käsillä.
Otin ja läksin pois, kun väsyin miehen valitukseen siitä etten tee riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on kuitenkin siitä että mies ei tunnu koskaan valitsevan meitä oman menonsa yli tai ohi, kun taas me huomioimme automaattisesti miehen kaikessa. Tarkoittaen yhteisen ajan viettämistä, yhdessäoloa. Sitä tarkoitin sillä "rusinat pullasta" -meinigillä.
Miksi ihmeessä olet suostunut tuollaiseen kuvioon? Minä en ainakaan tekisi kaikkea miehen aikataulujen ja toiveiden mukaan, jos joustaminen ei ole vastavuoroista. Jos mies oikeasti välittää, niin hän raivaa kalenterista aikaa yhdessäololle, eikä oleta että sinä aina venyt ja järjestät omat asiasi niin että voit viettää yhteistä aikaa silloin kun se sattuu herralle sopimaan. Eihän miehen tarvitse edes yrittää tulla vastaan, jos sinä suostut tekemään kaiken aina niin kuin miehelle on paras.
Suurin osa miehistä ei halua auttaa uusiovaimon lasten hoitamisessa, koska melkein yhtä iso osa miehistä ei halua osallistua edes omien lastenkaan hoitamisiin.
Meillä tilanne on ratkaistu niin että minä siivoan ja hoidan lapset (yhteisen ja omani) lähes kokonaan, puolisoni hoitaa rahapuolen lähes kokonaan.
On ollut helpottavaa ajatella, että huidelkoot missä huitelee, kunhan hoitaa laskut (ja ne ovat isoja)!
Vierailija kirjoitti:
Missä on vaadittu hänen osallistumista kustannuksiin ja kuskauksiin?
Ap.
"Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne."
Aloitusviestissä annat ymmärtää, että puolison olisi suotavampaa osallistua ruuanlaittoon, kuskauksiin, pyykkäyksiin ja siivouksiin, kuin puuhailla omia juttujaan.
Ei, vaan sinä halusit ymmärtää sen niin. Missään en ole vaatinut hänen kuskaavan lapsiani, se ei nyt ollut ongelman ydin. Pahoittelen aloitusviestini sekavuutta. Kuten myöhemmin myönsi, kirjoitin vähän tajunnanvirtaa, joka selkiytyi sitä mukaan kun jouduin tarkoitusperiäni enemmän miettimään ja avaamaan.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo? Kai sinä nyt edes joka toinen viikko jaksat omat lapsesi hoitaa? Miksi miehesi pitäisi osallistua ollenkaan? Olisit tyytyväinen jos edes joskus jotain tekee lastesi hyväksi, ja ole kiitollinen siitä. Sinun pitää ymmärtää että se ei millään tavalla ole hänen velvollisuutensa, etkä todellakaan voi olettaa että hän ryhtyy jokatoinen viikko elämästään elämään lapsiperhearkea kun hänellä niitä lapsia ei ole! Hän on sinun miehesi, ei lastesi isä!
Miksi en jaksaisi hoitaa? Siitä ei ollenkaan ollut kyse ☺️
Ap.No kyllähän tuo siltä kuulostaa! Jos kerran odotat että miehesi osallistuisi enemmän lapsistasi huolehtimiseen. Luulisi että itse haluaisit nimenomaan viettää häiriötöntä aikaa lastesi kanssa kun näetkin heitä vain jokatoinen viikko!
Jotenkin tätä nyt jatkuvasti käännetään siihen, että mun mielestä miehen pitäisi huolehtia minun lapsista koska itse en teidän mukaanne jaksa. Merkillistä. Kyse on kuitenkin siitä että mies ei tunnu koskaan valitsevan meitä oman menonsa yli tai ohi, kun taas me huomioimme automaattisesti miehen kaikessa. Tarkoittaen yhteisen ajan viettämistä, yhdessäoloa. Sitä tarkoitin sillä "rusinat pullasta" -meinigillä.
Jos aikuinen ihminen valitsee sitoutua perhemuotoon, jossa on lapsia, niin se tuo mukanaan myös jonkinlaista velvollisuutta kaikkia perheeseen kuuluvia kohtaan. Ja ei, nyt ei puhuta rahasta tai kotitöistä.
Tää keskustelu on ollut erittäin avartava, eikä vähiten sen takia, että suurin osa näyttää kuvittelevan miehen olevan joku olosuhteiden uhri, joka on ihan pakottamalla pakotettu uusperheen jäseneksi, joten sen vuoksi häntä tulee silitellä ja kehua, huomioida hänen oikeutensa ja ymmärtää että mitään velvollisuuksia hänen oma aktiivinen valintansa ei tuonut mukanaan. Miesparka. Ja siinä sivussa väännetään vaikka väkisin äitistä laiska paska, joka vihaa lapsiaan, ei jaksa tehdä heidän kanssaan mitään ja on vielä tuhonnut yhden kelpo miehen elämänkin, kun on aseella uhaten pakottanut tämän suhteeseen kanssaan. Oikeasti 😁
Olis ollut mukava tietää, että jos vastaavan aloituksen olis tehnyt kahden lapsen isä, niin olisiko tämä mies paska isä, joka vaan olettaa että avopuoliso hoitaa hänen lapsensa? Vai olisko siinäkin tarinassa "paskiksena" ollut se nainen, joka halusi itsekkäästi vain rusinat pullasta?
Kiitos kaikille ☺️
Ap.
Eipä aloituksesi ihan vastaa tätä vuodatusta. Muutat koko ajan sitä mikä se ongelma on. Puhut auttamisesta ja sen puutteesta ja kadehdit hänen vapauttaan, toisaalta oletkin sitä mieltä, että kyse on yhdessäolosta.
Et taida itsekään oikein olla rehellinen siinä itsellesi. Tiedätkö itsekään mistä ärsyynnyt? Ja lopuksi vielä väsynyt sukupuoliuhriutuminen. Kyllä. Miesparka, sanon minäkin. Olet todella rasittava!Moi, muistaakseni kirjoitin alkuvaiheessa aika laveasti siitä että mikä ärsyttää, sitten aloin pohtia "ääneen" sitä että miksi se minua ärsyttää ja totesin myös että usein asiat (syyt, seuraukset ja tuntemukset) aukeavat itsellekin paremmin, kun niitä kirjoittaa auki.
Ketjun edetessä päädyin enemmän juuri siihen, että minua ärsyttää ehkä eniten tuo mitä täälläkin maalataan kauheasti, että uusperhekuvioon itse omalla valinnallaan asuvalla henkilöllä ei näytä olevan omasta mielestään mitään velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia. Ja siitä päädyin yhteisen ajan viettämiseen ja siihen että on välillä vähän surkeaa huomata olevansa se "viimeinen" vaihtoehto ajanviettoa ajatellen.
Ja kyllä, olemme keskustelleet asioista paljon ja usein. Aina ei kuitenkaan osaa tunnekuohussa jäsennellä tai perustella syitä omien ajatusten taustalla, joten tämä asioiden "ääneen" veivaaminen auttoi siinä.
Ja sille joka jaksaa miettiä että mitä olen mahdollisesti ruusuisesti kuvitellut miehen osallistumisesta yhteiseen tekemiseen, niin tiedoksi että hämmennykseni johtuu ehkä siitä, että aiemmin mies osallistui enemmän yhteisen ajan viettämiseen. Tilanne ei muuttunut yhteenmuuton myötä tai takia, vaan silloin kun puoliso osti haaveilemansa vapaa-ajan asunnon, jonka kunnostamiseen menee (harrastuksensa ohella) lähes kaikki vapaa-aika kun "kausi" on päällä. Kausihan kestää maaliskuusta melkein joulukuuhun. Ja asuimme yhdessä jo kaupantekohetkellä.
Ja ennenkuin joku ehtii taas sättimään, että miksette mene yhdessä sinne, niin kyllä, olemme viettäneet aikaa porukalla myös siellä mökillä "töissä", grillaillen, hengaillen jne. Olen ollut usein lapsivapailla viikoilla myös auttamassa puolisoa siellä. Mutta jos hänen pitäisi valita että käyttääkö vapaapäivänsä meidän kanssa vai mökillä raatamassa, niin vastaus on selvä, koska miehessä on "pienesti" suorittajan vikaa. Ja tässä tulee ehkä se, mitä puoliso ei (keskusteluista huolimatta) ymmärrä, että olisi mukava joskus tuntea että hän haluaa viettää aikaa kanssamme, muutenkin kuin vain silloin kun mökille ei voi mennä.
Ap.
Mies siis osti itselleen pakopaikan. Tuollaisia asioitahan ei tosiaan voi aavistaa kuherruskuukauden tai kuherrusvuoden aikana, kun annetaan vastavuoroisesti huomiota ja luodaan itsestä suotuisaa mielikuvaa. Oletko ajatellut, että mies ei pidäkään lapsistasi niin paljon kuin sinä kuvittelet?
En mä mitään kuvittele. En oo koskaan olettanut, saati vaatinut, että rakastaisi lapsiani. Tykkää ja tulee toimeen hyvin. Lapset tykkää hänestä myös ja se riittää. Mitään ydinperheidylliä ei tässä nyt olla luomassa. Turha yrittää maalailla musta jotain ruusunpunaiset lasit silmillä kulkevaa haaveilijaa.
Kyse on siitä faktasta että jotain vastuuta on myös sillä henkilöllä, joka itse päättää astua puolisonsa ja tämän lasten elämään. Lapsilla ei ole velvollisuuksia aikuisia kohtaan tälläisessä asiassa, he eivät ole pyytäneet päästä tähän tilanteeseen. Mies sensijaan on, pyytänyt ja halunnut. Miksi hänellä olisi täysi vapaus vetäytyä oman ratkaisunsa tuomasta vastuusta?Ap.
Sanot tuossa aiemmin, että miehessä on vähän mieslapsen vikaa. Ehkä hän ei vain ole tajunnut sitä, mitä on pyytänyt ja halunnut. Hän voi hyvinkin olla tässä kuviossa se, jolla on ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, ja vasta uusioperhe-elämän vakiintuminen on saanut hänet huomaamaan, mitä todellisuudessa oli tarjolla. Ja nyt hän on ostanut itselleen oman paikan, jossa saa olla rauhassa, kun meni jo oman asuntonsa myymään.
Ei se ole "asumiskunnossa" vielä. Joten ei asustele siellä, vaan käy tekemässä hommia. Yhdessä asuttiin vuorotellen kummankin asunnossa (myös lapset) 2 vuotta ennen yhteisen asunnon ostamista. Kyllä jo hitaammallakin tuossa kohtaa on ne pinkit lasit tippuneet.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsellahan on isä joka osallistuu 50/50? Sullahan on helpon kuuloinen elämä. Mun lapsen isä ottaa lapsen silloin kun itselleen sopii. Lomatkin on hänelle lomaa myös lapsesta, ja mulla on lomalla yleensä pari lapsetonta yötä. Ennakointi on mahdotonta, mitään ei oikein voi suunnitella kovin pitkälle.
Nykyinen mies kyllä auttaa lapsen kanssa, mutta asumme erillään ja hänellä on kaksi omaa lasta, joten ei onnistu koko ajan. Ymmärrettävästi haluaa olla välillä myös ihan rauhassa, en tuomitse. Saamme olla kahdestaan pari yötä viikossa. Teillä on joka toinen viikko aina kahdestaan. Vaihdetaanko elämiä?
Ymmärsinkö oikein, eli antisi tähän keskusteluun on se, että koska jossain jollain on joku asia huonommin kuin minulla, niin minun pitäisi ymmärtää olla hiljaa?
Ap.
Hei, ensinnäkin kiitos asiallisesta viestistä. Olen yrittänyt puhua tuosta, nimenomaan siltä kantilta, että olisi mukava tuntea edes joskus, että oltaisiin se valinta nro1, vaikka "mökkivaihtoehtokin" olisi saatavilla ja sääkin suosii. Mies uhriutuu yleensä välittömästi, kun on niin paljon hommia siellä ja kuka ne sitten tekisi ja voi voi voi, pitäiskö nyt myydä se mökki jne. Ei siis ole ollenkaan kykenevä miettimään asiaa miltään muulta kannalta kuin omaltaan ja tää on miehen ongelma vähän kaikessa. Ja tietysti se on hänelle mukavampi olla miettimättä, koska tilannehan on nimenomaan hänelle suotuisa.
Ehkä mun täytyy alkaa hissukseen alkaa pitää häntä myös siellä prio-listan pohjimmaisena. Veikkaan ettei menisi kuin maksimissaan pari viikkoa, niin olisi kyljessä rutisemassa että enkö mä enää välitä. Ja kyllä, on siinä vähän mieslapsen vikaa, tiedän. Mut mä oon yrittänyt ymmärtää, se on kuitenkin 40+ vuotta saanu huolehtia vaan itsestään, niin en oo tarkoittanut vaatia siltä sitä sun tätä. Mutta olen kuitenkin keskustellut asioista, että jotain velvollisuuksia hänelläkin on, mm meidän huomioimista koskien, edes joskus, kun on kerran itse väen vängällä tähän kuvioon halunnut. Nimenomaan väen vängällä, tietäen mihin sitoutuu, mutta ei sitten ilmeisesti kuitenkaan ihan käsittänyt.
Parasta on, että miehellä itsellä on vauvakuume, mutta mä en ole sattuneesta syystä lämmennyt asialle 😁 no tässä tulee jo ikäkin vastaan, niin ei varmasti tarvi edes miettiä asiaa. Joku tuolla ketjun alkupäässä hehkutti mun puolison viisautta olla haluamatta omia lapsia, niin tuli vaan mieleen et hiukka pieleen meni se(kin) oletus, kuten moni muukin tässä ketjussa.
Ap.