Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, onko oikeus ärsyyntyä puolison itsestäänselvästä omasta ajasta?
26.09.2021 |
Mulla on pari lasta, miehellä ei yhtään. Lapset ovat meillä viikko-viikko systeemillä ja yleisesti ottaen sujuu ihan kivasti. Ymmärrän tietysti että minä lasten äitinä olen vastuussa omista lapsistani ja hoidan kyllä vastuuni.
Olen huomannut viime aikoina, että alan ärsyyntyä vähän siitä että miehellä on aina itsestään selvästi vapaus ja mahdollisuus valita mitä vapaa-aikanaan tekee, yleensä se on jotain omaan harrastuksensa liittyvää. Tämäkin on järjellä ajateltuna ihan oikein, koska ei sillä ole vastuuta mun lasten harrastuskuskauksista jne.
Ehkä ärsytys liittyykin enemmän siihen, että puoliso hokee aina haluavansa auttaa ja olla apuna arjessa. Mutta mun mielestä se vois lisätä lauseensa perään "jos siis mulla ei oo mitään tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tekemistä".
Miksi mua ärsyttää tämä? Onko se vaan siksi että aikuinen mies ei oikeasti tajua ollenkaan mitä on kantaa vastuuta muista kuin itsestään ja mitä se on, kun laittaa muut aina itsensä edelle? Omat menot tulee siellä viimeisenä, jos tulee. Mun tekis mieli laittaa tuo ihminen johonkin elämän oppikouluun 😁 Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne. Ehdin mä sentään käydä lenkillä aamupäivällä.
Vertaistukea pliis, muita vastaavaan tilanteeseen semi-ärsyyntyneitä? Joilla kuitenkin arki toimii ja rakkautta riittää, kaikesta huolimatta. Eli mitään "mitäs otit tommosen" tai "jätä se" ohjeita en ole vailla ☺️
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun elämä on oikeasti todella helppoa, jos suurin murhe on harrastuskuskaukset ja niiden viemä aika joka toinen viikko. Tietysti saa tuntua raskaalta ja ärsyttää miehen oma aika, mutta mietin vain kun tänään olen itkenyt, etten jaksa arkea. Omalla lapsella autismi+lievä kehitysvamma ja olen ihan loppu. Mietin eroa miehestä, että saisimme molemmat "oman elämän" edes aina silloin tällöin. Päivät ovat selviytymistä ja sen lisäksi pitää kestää se suru ja pettymys siitä, kuinka ulkopuolinen oma lapsi tulee aina olemaan kaikkialla. Varmaan sataa kiviä, mutta haaveilen erosta ja vuoroviikoin vanhemmuudesta. Parisuhde kuollut jo ajat sitten. Haaveilen siitä, että saisin elää parisuhteessa jonkun kanssa niin, että meillä olisi välillämme intohimoa ja mahdollisuus olla yhdessä.
Kerää rohkeutesi ja toteuta se mitä haaveilet.
Onko mitään mahdollisuutta saada lasta hoitoon välillä tai tukiperhettä?
Oletko varma, että mies hoitaa lasta vuoroviikoin? Yleensä miehet ovat isoja raukkoja, joille vastuunkanto on todella vaikeaa. Voi olla, että jos miehen varaan rakennat jäät lapsesi kanssa 24/7/365.
Minusta teet väärin villitessäsi häntä. Jos mies haluaa pysyä yhdessä niin tuossa tilanteessa miettisin mitä tahansa vaihtoehtoja eron tilalle. Olisiko mahdollista ottaa omaa aikaa kevyemmin keinoin, voisi tulla halvemmaksikin kuin hajottaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä voi olla aikuisilta (?) näin täysin pimeitä vastauksia? Jos ollaan yhteen muutettu, ollaan perhe. Täysin riippumatta siitä kenen lapset on, kun se tuleva kokoonpano on ollut molemmilla tiedossa.
Ap, olet ihan syystä ärtynyt ja sinun pitää vaan yrittää puhua asiasta myös miehellesi. Ja muistuttaa niistä lupauksista.
Vähennä myös sitä aikataulutusta miehen menojen mukaan. Ei häntä tarvitse käsitellä silkkihansikkailla. On hänen valintansa, jos jättäytyy ulkopuoliseksi.T: Yritetään sitä rusinat pullasta systeemiä ihan ydinperheessäkin.
Ja perheenä oleminen on sitä että joku auttaa äitiä?
Jos joutuisin itse elämään noin paljon erossa lapsistani, en tod valittaisi että sen läsnäoloajan saan itse hoitaa heidät.
Ap nyt kuitenkin hoitaa anoppinsakin lasta jos mies vapaamatkustaa perheessä. Lisäksi hän kerää kaiken hyödyn, ei tarvitse olla yksinäinen ja "perhe" laittelee hänen mökkiään.
Voi miesparkaa mihin päänsä (ja munansa) lykkäsi
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän eri asia, mutta mun kaikki elossa olevat isovanhemmat sairastavat alzheimerin tautia, ja tarvitsevat paljon käytännön apua. Mies on sanonut auttavansa tarvittaessa, ja siis sanoo säännöllisesti. Kuitenkaan ei tule edes mukaan tapaamaan heitä, kun itse menen.
Tiedän, että ovat mun isovanhempia, mutta oikeastaan minkäänlaista konkreettista apua en ole sairauksien vaikeampienkaan aikojen kanssa. Auttaisi edes ottamalla vastuuta enemmän kodin asioista, mutta mädättää takapuoltaan tietokonetuolissa, tai huitelee kavereiden kanssa vapaa-aikanaan.
En siis mitään apua edes odottaisi, mutta kun on itse sanonut auttavansa, niin tuntuu vähän siltä, että sanoo vaan niin koska kuuluu.
Oletko pyytänyt apua? Tai pyytänyt mukaan isovanhempia katsomaan?
Olen huomannut, että 99 % näistä naisten mies ei auta-rutinoista johtuu siitä, että pidetään miestä selvännäkijänä, jonka pitäisi osata auttaa ilman että pyydetään.
Oikeastihan tuo, että luvataan auttaa tarvittaessa, tarkoittaa sitä, että "autan, kun pyydät". Ei sitä, että että yritän ennakoida kaikki ongelmasi, että pikku prinsessan elämä olisi mahdollisimman jouhevaa.
Ap:lla lienee täsmälleen sama ongelma.
Ei ole mitään oikeutta ruikuttaa, että ei auteta, jos ei selkeästi pyydä apua. Eihän se toinen voi tietää, mitä apua olet vailla, jos et sitä sano! Sama pätee dementteihin isovanhempiin ja lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei käy aloituksesta ilmi kuin rivien välistä lukien eli kuulostaa siltä, ettet koskaan saa suutasi auki ja sano poikkikselles asiasta. Jos pikku-Kalle pitää viedä lauantaina jalikseen niin sano tarvitsevasi siinä apua. Veisitkö pikku-Kallen treeneihin silloinjasilloin. Selkeästi niin saat myös selkeän vastauksen.
Koska kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia. Poikkis on tukena ja jelppii vaan miten autat jos et selvästi tiedä miten. Ja kuten itsekseen n toteat, sulla on vastuu ja vain sulla. Tosin mielestäni lasten isällä on kuljetusvastuu myös sun viikolla samoin kuin sulla isän viikolla. Turhaa kitinää koko aloitus.
No tuo tummennettu kohta on kyllä ihan täyttä puppua. Ei todellakaan tarvita mitään ylimääräistä säätöä, jos on sovittu viikko/viikkosysteemistä. Ei toinen voi määrätä edelleen toisen menemisistä eron jälkeen myös lapsettomilla viikoilla. Se on ihan toinen asia, jos toinen haluaa kuljetella lapsia myös omalla vapaaviikollaan, kuten minä haluan. Se ei kuitenkaan velvoita toista samaan.
m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä voi olla aikuisilta (?) näin täysin pimeitä vastauksia? Jos ollaan yhteen muutettu, ollaan perhe. Täysin riippumatta siitä kenen lapset on, kun se tuleva kokoonpano on ollut molemmilla tiedossa.
Ap, olet ihan syystä ärtynyt ja sinun pitää vaan yrittää puhua asiasta myös miehellesi. Ja muistuttaa niistä lupauksista.
Vähennä myös sitä aikataulutusta miehen menojen mukaan. Ei häntä tarvitse käsitellä silkkihansikkailla. On hänen valintansa, jos jättäytyy ulkopuoliseksi.T: Yritetään sitä rusinat pullasta systeemiä ihan ydinperheessäkin.
Kai ap:n mies myös saa kasvattaa noita lapia kuin omiaan, jos kerran ovat perhe ja vastuuta täytyy ottaa vain kuin lapset olisivat hänen?
Tämä on näissä uusperhekuvioissa yksi suuri ongelma: sen bonusvanhempi joutuu sietämään lapsia, jotka eivät ole hänen ja parhaassa tapauksessa siivoamaan niiden sotkuja, mutta sitten yleensä tulee sanomista, jos vaikka yrittäisi saada jotain rotia lasten käytökseen tms.
Olen kyllä tässä täysin miehen puolella. Jos tekee kotitöitä ym. myös lapsiviikolla, niin se riittää. Hänellä on oikeus omiin harrastuksiinsa ja menoihinsa, ja lasten kustannuksiin ja kuskauksiin ei todelkakaan ole mitään velvollisuutta osallistua.
Vertaistukea ei täältä tule. Ap on vain jäänyt jankkaamaan omaa näkemystään, vaikka kommenttien ja peukutusten perusteella suurin osa on hänen kanssaan eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo? Kai sinä nyt edes joka toinen viikko jaksat omat lapsesi hoitaa? Miksi miehesi pitäisi osallistua ollenkaan? Olisit tyytyväinen jos edes joskus jotain tekee lastesi hyväksi, ja ole kiitollinen siitä. Sinun pitää ymmärtää että se ei millään tavalla ole hänen velvollisuutensa, etkä todellakaan voi olettaa että hän ryhtyy jokatoinen viikko elämästään elämään lapsiperhearkea kun hänellä niitä lapsia ei ole! Hän on sinun miehesi, ei lastesi isä!
Miksi en jaksaisi hoitaa? Siitä ei ollenkaan ollut kyse ☺️
Ap.No kyllähän tuo siltä kuulostaa! Jos kerran odotat että miehesi osallistuisi enemmän lapsistasi huolehtimiseen. Luulisi että itse haluaisit nimenomaan viettää häiriötöntä aikaa lastesi kanssa kun näetkin heitä vain jokatoinen viikko!
Jotenkin tätä nyt jatkuvasti käännetään siihen, että mun mielestä miehen pitäisi huolehtia minun lapsista koska itse en teidän mukaanne jaksa. Merkillistä. Kyse on kuitenkin siitä että mies ei tunnu koskaan valitsevan meitä oman menonsa yli tai ohi, kun taas me huomioimme automaattisesti miehen kaikessa. Tarkoittaen yhteisen ajan viettämistä, yhdessäoloa. Sitä tarkoitin sillä "rusinat pullasta" -meinigillä.
Jos aikuinen ihminen valitsee sitoutua perhemuotoon, jossa on lapsia, niin se tuo mukanaan myös jonkinlaista velvollisuutta kaikkia perheeseen kuuluvia kohtaan. Ja ei, nyt ei puhuta rahasta tai kotitöistä.
Tää keskustelu on ollut erittäin avartava, eikä vähiten sen takia, että suurin osa näyttää kuvittelevan miehen olevan joku olosuhteiden uhri, joka on ihan pakottamalla pakotettu uusperheen jäseneksi, joten sen vuoksi häntä tulee silitellä ja kehua, huomioida hänen oikeutensa ja ymmärtää että mitään velvollisuuksia hänen oma aktiivinen valintansa ei tuonut mukanaan. Miesparka. Ja siinä sivussa väännetään vaikka väkisin äitistä laiska paska, joka vihaa lapsiaan, ei jaksa tehdä heidän kanssaan mitään ja on vielä tuhonnut yhden kelpo miehen elämänkin, kun on aseella uhaten pakottanut tämän suhteeseen kanssaan. Oikeasti 😁
Olis ollut mukava tietää, että jos vastaavan aloituksen olis tehnyt kahden lapsen isä, niin olisiko tämä mies paska isä, joka vaan olettaa että avopuoliso hoitaa hänen lapsensa? Vai olisko siinäkin tarinassa "paskiksena" ollut se nainen, joka halusi itsekkäästi vain rusinat pullasta?
Kiitos kaikille ☺️
Ap.
Eipä aloituksesi ihan vastaa tätä vuodatusta. Muutat koko ajan sitä mikä se ongelma on. Puhut auttamisesta ja sen puutteesta ja kadehdit hänen vapauttaan, toisaalta oletkin sitä mieltä, että kyse on yhdessäolosta.
Et taida itsekään oikein olla rehellinen siinä itsellesi. Tiedätkö itsekään mistä ärsyynnyt? Ja lopuksi vielä väsynyt sukupuoliuhriutuminen. Kyllä. Miesparka, sanon minäkin. Olet todella rasittava!Moi, muistaakseni kirjoitin alkuvaiheessa aika laveasti siitä että mikä ärsyttää, sitten aloin pohtia "ääneen" sitä että miksi se minua ärsyttää ja totesin myös että usein asiat (syyt, seuraukset ja tuntemukset) aukeavat itsellekin paremmin, kun niitä kirjoittaa auki.
Ketjun edetessä päädyin enemmän juuri siihen, että minua ärsyttää ehkä eniten tuo mitä täälläkin maalataan kauheasti, että uusperhekuvioon itse omalla valinnallaan asuvalla henkilöllä ei näytä olevan omasta mielestään mitään velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia. Ja siitä päädyin yhteisen ajan viettämiseen ja siihen että on välillä vähän surkeaa huomata olevansa se "viimeinen" vaihtoehto ajanviettoa ajatellen.
Ja kyllä, olemme keskustelleet asioista paljon ja usein. Aina ei kuitenkaan osaa tunnekuohussa jäsennellä tai perustella syitä omien ajatusten taustalla, joten tämä asioiden "ääneen" veivaaminen auttoi siinä.
Ja sille joka jaksaa miettiä että mitä olen mahdollisesti ruusuisesti kuvitellut miehen osallistumisesta yhteiseen tekemiseen, niin tiedoksi että hämmennykseni johtuu ehkä siitä, että aiemmin mies osallistui enemmän yhteisen ajan viettämiseen. Tilanne ei muuttunut yhteenmuuton myötä tai takia, vaan silloin kun puoliso osti haaveilemansa vapaa-ajan asunnon, jonka kunnostamiseen menee (harrastuksensa ohella) lähes kaikki vapaa-aika kun "kausi" on päällä. Kausihan kestää maaliskuusta melkein joulukuuhun. Ja asuimme yhdessä jo kaupantekohetkellä.
Ja ennenkuin joku ehtii taas sättimään, että miksette mene yhdessä sinne, niin kyllä, olemme viettäneet aikaa porukalla myös siellä mökillä "töissä", grillaillen, hengaillen jne. Olen ollut usein lapsivapailla viikoilla myös auttamassa puolisoa siellä. Mutta jos hänen pitäisi valita että käyttääkö vapaapäivänsä meidän kanssa vai mökillä raatamassa, niin vastaus on selvä, koska miehessä on "pienesti" suorittajan vikaa. Ja tässä tulee ehkä se, mitä puoliso ei (keskusteluista huolimatta) ymmärrä, että olisi mukava joskus tuntea että hän haluaa viettää aikaa kanssamme, muutenkin kuin vain silloin kun mökille ei voi mennä.
Ap.
Ihan oikeasti kuvittelet, että joku mies viettäisi MIELUUMMIN aikaa ventovieraan miehen lasten kanssa, kuin nikkaroiden omalla mökillään?
Koita nyt ymmärtää, etteivät ne sinun entisen miehesi lapset merkitse nykyiselle miehelle muuta kuin jotain, mikä täytyy sietää jos sinun kanssasi aikoo olla.
Ja jos kerran saatte kuitenkin mennä sinne mökille mukaan, miksette mene, jos nyt on ihan välttämätöntä kaikkien olla yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän eri asia, mutta mun kaikki elossa olevat isovanhemmat sairastavat alzheimerin tautia, ja tarvitsevat paljon käytännön apua. Mies on sanonut auttavansa tarvittaessa, ja siis sanoo säännöllisesti. Kuitenkaan ei tule edes mukaan tapaamaan heitä, kun itse menen.
Tiedän, että ovat mun isovanhempia, mutta oikeastaan minkäänlaista konkreettista apua en ole sairauksien vaikeampienkaan aikojen kanssa. Auttaisi edes ottamalla vastuuta enemmän kodin asioista, mutta mädättää takapuoltaan tietokonetuolissa, tai huitelee kavereiden kanssa vapaa-aikanaan.
En siis mitään apua edes odottaisi, mutta kun on itse sanonut auttavansa, niin tuntuu vähän siltä, että sanoo vaan niin koska kuuluu.
Miten vieraiden muistisairaiden luo tuleminen on sinun ”auttamistasi”?
Pihatöiden tai muiden fyysisten huoltotöiden hoitaminen sujuisi nopeammin kaksin kun yksin. Mutta eipä asia taida minua häiritä samoin, kuten apta häiritsee tilanne miehensä kanssa.
Että miehen pitäisi tehdä täysin vieraan ihmisen piha- ja huoltotöitä???
Miksi muistisairaalla edes on piha?
Tähän on pakko kommentoida. Tosi monella muistisairaalla on piha, koska he eivät suostu muuttamaan kotoaan, eikä heille löydy parempaakaan paikkaa. Moniko haluaa jättää pihan heitteille myydäkseen sitten viidakkotontin kun muistisairaista aika jättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä voi olla aikuisilta (?) näin täysin pimeitä vastauksia? Jos ollaan yhteen muutettu, ollaan perhe. Täysin riippumatta siitä kenen lapset on, kun se tuleva kokoonpano on ollut molemmilla tiedossa.
Ap, olet ihan syystä ärtynyt ja sinun pitää vaan yrittää puhua asiasta myös miehellesi. Ja muistuttaa niistä lupauksista.
Vähennä myös sitä aikataulutusta miehen menojen mukaan. Ei häntä tarvitse käsitellä silkkihansikkailla. On hänen valintansa, jos jättäytyy ulkopuoliseksi.T: Yritetään sitä rusinat pullasta systeemiä ihan ydinperheessäkin.
Kai ap:n mies myös saa kasvattaa noita lapia kuin omiaan, jos kerran ovat perhe ja vastuuta täytyy ottaa vain kuin lapset olisivat hänen?
Tämä on näissä uusperhekuvioissa yksi suuri ongelma: sen bonusvanhempi joutuu sietämään lapsia, jotka eivät ole hänen ja parhaassa tapauksessa siivoamaan niiden sotkuja, mutta sitten yleensä tulee sanomista, jos vaikka yrittäisi saada jotain rotia lasten käytökseen tms.
Tämä on oma ongelmakenttänsä, minun vastaukseni tuohon olisi, että tietysti näitä lapsia pitää voida kasvattaa ei-bionkin, mutta ei silti niinkuin omiaan, koska he eivät omia ole. Eli jos ei välitä samalla tapaa kuin omistaan, se näkyy myös kurinpidossa helposti ja kiristää välejä. Mutta jos ei sitoudu vaivannäköön ja silti haluaa kasvattaa, siitä nyt ei ainakaan tule mitään.
Mutta monessa uusviritelmässä on mahdotonta miellyttää biovanhempaa, nimenomaan kotityöläinen kelpaisi mutta oikeudet ovat myös työläisen. Yleensä nämä kylläkin taitavat olla äitipuolen ongelmia enemmän. Yhtä kaikki, kaikkien pitäisi tulla vähän vastaan. Eihän se muuten voi toimia. Ja tämän takiahan ap on hämillään, koska kokee että yksi ei vastaan tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin sanot, sinä olet lapsistasi vastuussa, ei mies.
Aivan ja siitähän ei ollutkaan tässä kyse, jos luit viestin. Lähinnä kaipasin vertaistukea, jos on muita samassa tilanteessa ja yritän ymmärtää miksi tämä hiertää minua. Ja miksi mies hokee jatkuvasti haluavansa olla apuna arkisissa asioissa, kun kuitenkin omat asiat menevät aina edelle. Jättäisi sitten hokematta nuo auttamiset, niin ärsyttäisi varmaan jo puolet vähemmän 😁
Ap.Niin siis onko mies lapsiviikot ma-su aamusta iltaan omissa menoissaan, vai auttaako esim. aamupalan tai ruoanlaitossa, leikkiikö lapsien kanssa, pyykkääkö yhteisiä pyykkejä..?
Miksi ihmeessä pitäisi leikkiä lasten kanssa tms lapsiin liittyvää? Riittää, kun tekee sellaisia kotihommia, joita tekee kahdenkeskisillä viikoilla.
Oikeasti? Mietihän nyt vielä. Oletko asperger? Tämä ei ole teoriaa vaan elämää. Miltä tuntuu lapsesta, jonka kanssa isä tai puolikas ei koskaan leiki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on jo kommentoitu jos jonkinlaista. Minä taas ymmärrän AP:ta. Meillä kun äidille tuli kuvoihin uusi mies niin tää mies alkoi todella viemään meitä harrastuksiin ja osallistui ruuanlaittoon ja kaikkeen isän tavoin. Äitikin oletti että kun mies haluaa hänet, niin tuleehan siinä mukana "koko paketti", mikä sisältää sitten lapset tai lemmikit tai talolainoja tai mitä näitä nyt on mitä voi olla kun kaksi aikuista perustaa uusperheen.. Tottakai haluaa että se mies osallistuu lastenkin elämään eikä vaan touhua omiaan. Äitinä haluaisi niiden lasten merkitsevän sille uudelle miehelle, vaikkei olisikaan omia. Eihän se kaikilta miehiltä onnistu. Ei tod. Onneks mun isäpuoli pelasti meidän elämän ja alkoi isäksi jota en olisi osannut kuvitellakaa olevan olemassa. Mahtava mies! Niitä lisää.
Ehdotus. Puhu miehellesi avoimesti asioista jotka vaivaa, hänen aikataulujen suhteen yms ja kerro että toivot apua. Katso mihin avoin keskustelu johtaa. Suhde voi silti onnistua jos mies voi joustaa. Tietty pitää antaa olla omia harrastuksia yms mut ei niiden mukaan yksin voi mennä.
Hyvin menis kun muksut olis exällä viikon ja nyxällä toisen ja ite vois vetää sidukkaa rauhassa ja kantaa vastuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii, miehellä on loputtomasti omaa aikaa mutta sulla on ne lapset. Lapset tuovat elämään valtavasti hyviä asioita, ja sun lapset ovat loppuelämän sun perhettä. Mies juoskoon menoissaan mutta aika tyhjää tommonen harrastuksissa juokseminen loppupeleissä on. Ehkä olisi aika miettiä että mitä hyviä asioita ne lapset tuovat sun elämään eikä aina vaan niitä ”velvollisuuksia” ja nähdä että lasten kanssa vietetty aika olisi jotenkin aikaa pois ”kivoilta asioilta”. Mulla ainakin on oman lapsen kanssa tosi kivaa ja tykkään viettää hänen kanssaan aikaa mielummin kuin yksin.
Paremminhan miehesi on osannut elää kuin sinä. Hänellä on mukavampi ja parempi elämä. Ehkä sinun pitäisi viettää pari luokkaa elämänkoulussa?
Miksi olette muuttaneet yhteen? Kuulostaa siltä, että teille olisi parempi asua erillään ja nauttia niistä lapsettomista viikoista niin kauan kuin lapset on alaikäisiä.
Jos lapset on viikko-viikko, niin vaikea siinä on jonkun nyksän tuntea itseään perheeksi heidän kanssaan. Siis lapsettomalle ihmisille varmaan muutenkin vaikeaa, mutta jos ne lapset ovat siinä arjessa aina ja itsellä on selkeä rooli heidän elämässään, niin varmasti helpompaa.
Kyllä mä ainakin sen kohdan ymmärrän, että ärsyttää jos kysytään tarvitseeko apua jos ei kuitenkaan ole aikomustakaan auttaa.
Mä oon joskus vastannut siihen kysymykseen että joo, noi sipulin kuoret vois tosta heittää rodeen kun on ollut itellä kädet täynnä, ja voin olla jo siinä vaiheessa varma, ettei heitä, kävelee vaan pois. :D
Miksi sitten kysyy.
Ap puhuu jatkuvasti siitä, että mies ei voi ottaa rusinoita pullasta, mutta mitä ihmeen rusinoita uusperhepullassa voi lapsettomalle miehelle olla?
Enkä tarkoita tilannetta, jossa totaali-yh:n perheessä voi aidosti asettua isän rooliin tasavertaisena vanhempana. Vaan Ap:n tapaista viikko-viikko systeemiä, joissa lapsilla on jo kelpo isä toisessa osoitteessa, ja lapsettoman puolison tehtäväksi jää tuplataakka kotitöitä ja vieraiksi jäävien lapsien kuskauksia.
Ok, ymmärrän tavallaan mitä Ap ajaa takaa, mutta Ap:n pitäisi ymmärtää, että tuossa kuviossa ei ole yhden yhtä rusinaa, vaan pelkkää pakkopullaa, ja lakata ajattelemasta että mies on jonkinlainen vapaamatkustaja, joka jollain tavalla hyötyy tilanteesta.
Ymmärrän että rautalangalla on kaksi asentoa, mutta oikeastiko uskot että elämä on ja sen pitää olla tuollaista? Tosiasiassahan naiset ovat sitkeydellään muuttaneet perheen olosuhteet parempaan päin maailman sivu. Siksi he jaksavat sinnitellä ja yrittää vaikuttaa asioihin, koska siitä on ollut jotain hyötyä sukupolvi toisensa perään.
Toki moni tekisi viisaammin vaihtamalla projektia jos omia voimiaan miettii, mutta kokonaisuutena ajatellen ehkä olisi parempi lapsille jos eroaminen ei olisi edes kakkosvaihtoehtona jos tilanne ei ole ilmiselvästi eroa puoltava.