Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, onko oikeus ärsyyntyä puolison itsestäänselvästä omasta ajasta?
26.09.2021 |
Mulla on pari lasta, miehellä ei yhtään. Lapset ovat meillä viikko-viikko systeemillä ja yleisesti ottaen sujuu ihan kivasti. Ymmärrän tietysti että minä lasten äitinä olen vastuussa omista lapsistani ja hoidan kyllä vastuuni.
Olen huomannut viime aikoina, että alan ärsyyntyä vähän siitä että miehellä on aina itsestään selvästi vapaus ja mahdollisuus valita mitä vapaa-aikanaan tekee, yleensä se on jotain omaan harrastuksensa liittyvää. Tämäkin on järjellä ajateltuna ihan oikein, koska ei sillä ole vastuuta mun lasten harrastuskuskauksista jne.
Ehkä ärsytys liittyykin enemmän siihen, että puoliso hokee aina haluavansa auttaa ja olla apuna arjessa. Mutta mun mielestä se vois lisätä lauseensa perään "jos siis mulla ei oo mitään tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tekemistä".
Miksi mua ärsyttää tämä? Onko se vaan siksi että aikuinen mies ei oikeasti tajua ollenkaan mitä on kantaa vastuuta muista kuin itsestään ja mitä se on, kun laittaa muut aina itsensä edelle? Omat menot tulee siellä viimeisenä, jos tulee. Mun tekis mieli laittaa tuo ihminen johonkin elämän oppikouluun 😁 Nytkin se on aamusta iltaan nauttimassa ihanasta ilmasta ja rakkaasta harrastuksesta ja mä teen ruokaa, kuskaan treeneihin, pyykkään, siivoilen jne. Ehdin mä sentään käydä lenkillä aamupäivällä.
Vertaistukea pliis, muita vastaavaan tilanteeseen semi-ärsyyntyneitä? Joilla kuitenkin arki toimii ja rakkautta riittää, kaikesta huolimatta. Eli mitään "mitäs otit tommosen" tai "jätä se" ohjeita en ole vailla ☺️
Kommentit (241)
Sinulla on pari itse tekemääsi harrastusta, miehellä taas omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on omat lapset pari viikkoa kuukaudessa ja sekin on liikaa? Vuoden äiti.
Ööh, näytätkö vielä kohdan missä olen noin sanonut? Kannattaa jättää kommentoimatta jos ei osaa edes lukea tai tuntee valtavaa halua vääristellä toisen kirjoitusta. Olen pahoillani että sinulla on noin paha olo.
Ap.
Kyllä tosta sun tekstistä sellaset vibat saa, että kaks viikkoa kuukaudesta on liikaa. Vuoden äiti totta tosiaan
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin sanot, sinä olet lapsistasi vastuussa, ei mies.
Aivan ja siitähän ei ollutkaan tässä kyse, jos luit viestin. Lähinnä kaipasin vertaistukea, jos on muita samassa tilanteessa ja yritän ymmärtää miksi tämä hiertää minua. Ja miksi mies hokee jatkuvasti haluavansa olla apuna arkisissa asioissa, kun kuitenkin omat asiat menevät aina edelle. Jättäisi sitten hokematta nuo auttamiset, niin ärsyttäisi varmaan jo puolet vähemmän 😁
Ap.
Tässähän sä vastasit itsellesi. Sua hiertää se, että mies lupaa, mutta ei tee. Varmasti ihan hyvää hyvyyttään lupaa, mutta ei vaan ymmärrä, mitä se lupaus velvoittaa. Mä olen sen verran omassa elämän oppikoulussa oppinut, että en usko ensimmäiseenkään lupaukseen ennenkuin näen sen todeksi. Sekin aika raskasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on omat lapset pari viikkoa kuukaudessa ja sekin on liikaa? Vuoden äiti.
Ööh, näytätkö vielä kohdan missä olen noin sanonut? Kannattaa jättää kommentoimatta jos ei osaa edes lukea tai tuntee valtavaa halua vääristellä toisen kirjoitusta. Olen pahoillani että sinulla on noin paha olo.
Ap.
Kitiset siitä ettå joku muu saa olla jouren eikä auta sinua. Vaikka et edes hoida omia lapsiasi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen elämän oppikouluun hänet laittaisit? Eiköhän hän osaa elää elämäänsä ilman sinun koulujasikin. Hän on tehnyt elämästään sellaista kuin haluaa sen olevan, ja niittää nyt mitä kylvi. Juuri kuten sinäkin. Ei ole hänen vikansa että olet saattanut itsesi tuollaiseen kuseen jossa toisen elämäntyyli aiheuttaa kateutta.
Voi jeesus 😁😁
Ap.
Voitko vastata kysymykseen? Oliko liian vaikea? Käytin omia sanojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei käy aloituksesta ilmi kuin rivien välistä lukien eli kuulostaa siltä, ettet koskaan saa suutasi auki ja sano poikkikselles asiasta. Jos pikku-Kalle pitää viedä lauantaina jalikseen niin sano tarvitsevasi siinä apua. Veisitkö pikku-Kallen treeneihin silloinjasilloin. Selkeästi niin saat myös selkeän vastauksen.
Koska kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia. Poikkis on tukena ja jelppii vaan miten autat jos et selvästi tiedä miten. Ja kuten itsekseen n toteat, sulla on vastuu ja vain sulla. Tosin mielestäni lasten isällä on kuljetusvastuu myös sun viikolla samoin kuin sulla isän viikolla. Turhaa kitinää koko aloitus.
Miksi luet ja vielä kommentoit, jos on mielestäsi turhaa kitinää? ☺️
Jännästi tässä halutaan nyt vääristää ja kärjistää ihan kaikkea, vaikka pointti oli ihan aidosti myös ymmärtää tätä omaa reagointia tietyissä tilanteissa ja siksi myös selitin auki noita omia tuntemuksia ja ajatuskuvioita, joskus se selkeyttää asiaa itselle, kun kirjoittaa auki ☺️
Ap.
Jos eletään perheenä, ei voi ulkoistaa itseään pois siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nämä kaikki teidän ongelmat johtuu aina siitä, että ette saa suutanne auki ja k-e-s-k-u-s-t-e-l-e siellä kotona näistä asioista niidenpuolisoidenne kanssa? Eikö sen puolison pitäisi olla kaikkein läheisin luottohenkilö ja sellainen ihminen, jonka kanssa voi kaikesta puhua ja sopia? Ehkä olet itse antanyt ymmärtää, että haluat hoitaa kersasi yksin, kun kerran mies selvästi on koittanut kysyä tai auttaa, mutta eikö apu kelvannut ja nyt sitten saat mitä tilasit? Tehän olette ihan muukalaisia toisillenne, kaksi erillistä yksikköä, sinä ja sun lapset ja mies, joka on ulkopuolisena omassa kodissaan ja sinun ja lastesi elämästä.
Onko tosiaan niin, että uusioperheissä toinen viettää sinkkuelämää ja toinen, jolla ne lapset on, viettää perhe-elämää keskenään? Minä kun olen aina ajatellut, että jos ne lapset siellä kotona on, niin heitä kohdellaan perheenjäseninä ja se uusiovanhempikin tosiaan toimii lapsille aikuisena, eikä ulkoistu jonnekin omiin kuvioihinsa lasten vanhemman kannustuksella. Ei ihme, että nykyään ihmiset on niin kujalla kaikesta ja pahoinvointia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin kitinän jos lapset olisivat teidän yhteisiä ja joka päivä olisi tuollainen tilanne. Kyseessä on kuitenkin Sinun lapsesi ja vain joka toinen viikko. Hohhoijaa mitä kitinää.
Kitinää, jos yrittää ymmärtää omaa reagointiaan tai syitä siihen joissakin tilanteissa?
Okei. Paree olis kai supisuomalaiseen tyyliin kyräillä vaan keskenään ja sitten eräänä päivänä räjähtää "ilman syytä" ☺️ Eihän nyt omia tuntemuksia sovi analysoida ja miettiä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, millä tavoin mies ilmaisi ja perusteli halunsa asua ja elää nimenomaan avoliitossa ja uusperheenä? Mikä hänelle oli siinä tärkeää, että muutatte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin kitinän jos lapset olisivat teidän yhteisiä ja joka päivä olisi tuollainen tilanne. Kyseessä on kuitenkin Sinun lapsesi ja vain joka toinen viikko. Hohhoijaa mitä kitinää.
Kitinää, jos yrittää ymmärtää omaa reagointiaan tai syitä siihen joissakin tilanteissa?
Okei. Paree olis kai supisuomalaiseen tyyliin kyräillä vaan keskenään ja sitten eräänä päivänä räjähtää "ilman syytä" ☺️ Eihän nyt omia tuntemuksia sovi analysoida ja miettiä.
Ap.
Nimenomaan. Kitinöö.
Miksi sinä kyräilisit tai räjähtelisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostaa pahimman luokan kotityrannilta.. ulkona on upea sää, mutta sunnuntaisin kuuluu siivota ja perjantaisin käydä kaupassa ja ja ja. Relaa vähän ja ala nauttia elämästä, hanki siivooja ja iske lapsi taksiin ja treeneihin ja tilaa ruoka woltilla..
Vierailija kirjoitti:
No haloo? Kai sinä nyt edes joka toinen viikko jaksat omat lapsesi hoitaa? Miksi miehesi pitäisi osallistua ollenkaan? Olisit tyytyväinen jos edes joskus jotain tekee lastesi hyväksi, ja ole kiitollinen siitä. Sinun pitää ymmärtää että se ei millään tavalla ole hänen velvollisuutensa, etkä todellakaan voi olettaa että hän ryhtyy jokatoinen viikko elämästään elämään lapsiperhearkea kun hänellä niitä lapsia ei ole! Hän on sinun miehesi, ei lastesi isä!
Haluanpa nähdä vastaavan keskustelun, jossa saarnaatte sormi pystyssä, että haloo hän on sinun puolisosi ei lastesi äiti. Jos siis nainen toimisi samoin kuin tämä uus"perheellinen" mies.
Lopettakaa nyt tuo mustavalkoisuus. Kateuttanne kiellätte ajattelemasta mahdolliseksikaan, että mies sitoutuisi mihinkään tuossa, ja samalla sahaatte omaa oksaanne.
Minun uusmieheni osallistuu perheeseen koko täysillä, ja hyvä niin, koska se antaa hänelle tunteen, että hän kuuluu ihan tosissaan joukkoon, ja lapselleni tunteen, että isäpuoli rakastaa häntä. Molemmat voisivat pahoin, jos olisin alleviivannut heille, että te olette sitten muuten toisillenne muukalaisia.
Menkää nyt itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan sen sanoitkin, etteivät ne ole miehen lapsia. Sinä olet vastuussa heistä. Ajattele kuitenkin niin, että viikko-viikko-systeemissä saat olla joka toinen viikko "rauhassa". Ydinperheessä lapset ovat koko ajan kotona eikä siellä lapsivapaata aikaa ole. Usein bonusvanhempi kokee itsensä ulkopuoliseksi ja toisaalta haluaa, että lapsen vanhempi viettää lapsen kanssa aikaa, kun on kotona ja pysyy poissa tieltä.
Tämä on vähän eri asia, mutta mun kaikki elossa olevat isovanhemmat sairastavat alzheimerin tautia, ja tarvitsevat paljon käytännön apua. Mies on sanonut auttavansa tarvittaessa, ja siis sanoo säännöllisesti. Kuitenkaan ei tule edes mukaan tapaamaan heitä, kun itse menen.
Tiedän, että ovat mun isovanhempia, mutta oikeastaan minkäänlaista konkreettista apua en ole sairauksien vaikeampienkaan aikojen kanssa. Auttaisi edes ottamalla vastuuta enemmän kodin asioista, mutta mädättää takapuoltaan tietokonetuolissa, tai huitelee kavereiden kanssa vapaa-aikanaan.
En siis mitään apua edes odottaisi, mutta kun on itse sanonut auttavansa, niin tuntuu vähän siltä, että sanoo vaan niin koska kuuluu.
En tajua tarinaa nyt lainkaan.
Ne lapset on sinun, ja isänsä, ei nykyisen miehen.
Tietenkin hänen pitää tehdä kotitöistä osansa, maksa ausmisensa ja euokansa jne mutta lapsista hönellä ei ole vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo? Kai sinä nyt edes joka toinen viikko jaksat omat lapsesi hoitaa? Miksi miehesi pitäisi osallistua ollenkaan? Olisit tyytyväinen jos edes joskus jotain tekee lastesi hyväksi, ja ole kiitollinen siitä. Sinun pitää ymmärtää että se ei millään tavalla ole hänen velvollisuutensa, etkä todellakaan voi olettaa että hän ryhtyy jokatoinen viikko elämästään elämään lapsiperhearkea kun hänellä niitä lapsia ei ole! Hän on sinun miehesi, ei lastesi isä!
Haluanpa nähdä vastaavan keskustelun, jossa saarnaatte sormi pystyssä, että haloo hän on sinun puolisosi ei lastesi äiti. Jos siis nainen toimisi samoin kuin tämä uus"perheellinen" mies.
Lopettakaa nyt tuo mustavalkoisuus. Kateuttanne kiellätte ajattelemasta mahdolliseksikaan, että mies sitoutuisi mihinkään tuossa, ja samalla sahaatte omaa oksaanne.
Minun uusmieheni osallistuu perheeseen koko täysillä, ja hyvä niin, koska se antaa hänelle tunteen, että hän kuuluu ihan tosissaan joukkoon, ja lapselleni tunteen, että isäpuoli rakastaa häntä. Molemmat voisivat pahoin, jos olisin alleviivannut heille, että te olette sitten muuten toisillenne muukalaisia.
Menkää nyt itseenne.
Kenelle tarkalleen ottaen me olemme kateellisia ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän eri asia, mutta mun kaikki elossa olevat isovanhemmat sairastavat alzheimerin tautia, ja tarvitsevat paljon käytännön apua. Mies on sanonut auttavansa tarvittaessa, ja siis sanoo säännöllisesti. Kuitenkaan ei tule edes mukaan tapaamaan heitä, kun itse menen.
Tiedän, että ovat mun isovanhempia, mutta oikeastaan minkäänlaista konkreettista apua en ole sairauksien vaikeampienkaan aikojen kanssa. Auttaisi edes ottamalla vastuuta enemmän kodin asioista, mutta mädättää takapuoltaan tietokonetuolissa, tai huitelee kavereiden kanssa vapaa-aikanaan.
En siis mitään apua edes odottaisi, mutta kun on itse sanonut auttavansa, niin tuntuu vähän siltä, että sanoo vaan niin koska kuuluu.
Miten vieraiden muistisairaiden luo tuleminen on sinun ”auttamistasi”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hoitaako mies osuutensa kotitöistä?
Joo, jos esim siivous sopeutetaan, yllätys, hänen aikatauluihinsa. Välillä tuntuu et minä ja lapset pyöritetään arkea miehen aikataulut (sekä työ- että vapaa-aika) huomioiden.
Miehelle tää tuntuu olevan itsestäänselvyys myös että hän saa ikäänkuin rusinat pullasta uusperhe-elämästä. Hänet extrahuomioidaan kaikessa aikatauluttamisessa ja suunnittelussa, ettei tunne oloaan ulkopuoliseksi. Mun mielestä jollain muullakin tavalla kuin pelkät kodinhoitoon liittyvät asiat joskus hoitamalla voisi osallistua tähän perhe-elämään minkä on ihan itse valinnut. Joka vaiheessa oli vapaa lähtemään karkuun jos ajatus perhe-elämästä ahdistaa ja aikaa oli kyllä miettiä.
Mun mielestä edes uusperheessä ei voi ihan täysin napsia vaan parhaat palat päältä vaan edes joskus näyttää jollain tavalla huomioivansa muita ennen omia mieltymyksiään. Tää tuntuu olevan jotenkin mahdotonta.
Ap.Miksi te ylipäänsä halusitte avoliittoon? Eikö olisi ollut helpompaa seurustella erillään asuen niin pitkään, kun sinulla on lapsia? Oikeastiko mies nimenomaan halusi siihen perhe-elämään?
Oikeasti. Juuri hän. Ja yhtä paljon kuin minä. Hän päätti ihan oma-aloitteisesti laittaa asuntonsa myyntiin, jotta voitaisiin ostaa myöhemmin yhdessä isompi. Tuossa vaiheessa oltiin asuttu yhdessä vajaa vuosi aina jommankumman luona ja lapset olivat olleet myös mukana joka toinen viikko, joten mitenkään kylmiltään se "virallinen" yhteenmuutto ei tosiaan tapahtunut. Mies tiesi suunnilleen mitä oli luvassa ja tuossa kohtaa oli ihan hieno mahis vielä halutessaan perääntyä.
Hassua. Aivan kuin mies olisi jotenkin pakotettu koko uusperhekuvioon, vaikka ihan itse valitsi tämän paketin tietäen mitä se sisältää. Ja nyt häneltä ei saisi vaatia mitään, minä olen paska ja huono äiti, turhasta kitisijä ja mitä vielä. On täällä erikoinen näkökulma uusperhe-elämään ☺️
Ap.
Miksi en jaksaisi hoitaa? Siitä ei ollenkaan ollut kyse ☺️
Ap.