Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Minä en saanut selkääni kuin kerran ja kaveripiirissäni pidettiin siinä suhteessa onnekkaana. Aivan normaalia oli polkea kaverin luo kylään kesäisinkin katsomaan onko kotona ja sopiiko tehdä jotain yhdessä. Ei siis soitettu. Usein kävi niin että oli turha reissu ja matka suuntaansa saattoi olla kilometrejä kaverista riippuen. Olin toisella luokalla kun sain tehtäväksi hakea kaupasta vaikkapa maitoa tai vastaavaa jos loppuneet. Kauppaan oli se viisi kilometriä suuntaansa. Isä oli töissä mutta eihän sille saanut viestiä että jotain tarpeellista loppunut ja turhaa ajoa ei harrastettu meidän perheessä. Sitä varten oli pyöräilevät tenavat.
Sanomalehti ei viikonloppuisin tullut postilaatikkoon vaan se piti hakea kylän yhteisestä sanomalehtien jättöpaikasta. Arvaatte varmaan jo kuka meillä haki silloin lehdet. Toisaalta sama oli kylän muillakin perheillä ja kavereiden kanssa aina nähtiin silloinkin. Joku ei joskus muistanut viedä lainkaan lehteä lopulta ja siitä oli tullut sanomista. Minä laitoin heti pyörän tarakkaan tai talvella potkukelkkaan niin ei unohtunut.
Lomamatkat olivat sitä että telttä pakattiin autoon ja autolla kierrettiin ympäri Suomea ja yövyttiin leirintäalueella. Joskus kun hurja vesisade niin yövyimme mökissä mutta niin sattui vain ääritapauksessa.
En ikinä saanut selkääni, vain tukkapöllyä ja nyt jälkeenpäin tajuan olleeni onnekas. Moni kaveri ei voinut ajaa pyörällä kun takamus oli piesty vyöllä :(
Äitini ei myöskään polttanut sisällä eikä antanut kenenkään muunkaan polttaa mikä oli epätavallista ja joitakin harmitti "mitä se Eeva nyt niuhottaa".. isäni taas ei polttanut lainkaan.
Kaverit paikallistettiin etsimällä polkupyörien kasaa jostain metsän reunasta ja kaverin postiluukkuihin vietiin käsinkirjoitettuja kirjelappusia. Jos oltiin jonkun luona leikkimässä ja kotiintuloaika läheni, soitettiin lankapuhelimella lisäaikaa. Pihoilla kaikuivat "äitii tuu parvekkeelle, täällä huutaa X" -huudot kun oli jotain asiaa tai avaimet hukassa.
Lähikaupasta sai ostettua äidin tilille vaikka maitoa tai leipää kertomalla kassalla että sen ja sen tilille.
1980-luku.
Joka paikkaan, kouluun harrastuksiin yms. kuljettiin pyörällä. Kukaan ei käyttänyt kypärää.
Koulussa oli pakko syödä lautanen tyhjäksi (kotona myös). Ruoan kanssa kaikki joi aina maitoa, ei vettä mehua tms.
Limsaa sai vain yhden pienen pullon lauantaina saunan jälkeen. Samoin karkkeja vain karkkipäivänä. Sipsejä vain synttäreillä yms. Jätskiä joskus kesällä sai hakea kiskalta. Irtokarkkeja ostettiin markalla; 10 pennillä tuota ja 10 pennillä tuota jne.
Kesälomamatka oli automatka Suomessa. Autoissa ei ilmastointia. Omat eväät kylmälaukussa. ABC:tä ei ollut. Eka ulkomaanmatka 13-vuotiaana Kreikkaan.
Tytöt käytti aina mekkoa kun oli jokin vähänkin hienompi juhla. Arkisin aina verkkareita ja College-housuja. Farkuista tuli jokapäiväinen asu vasta lukiossa.
Kasvatus oli autoritäärista ja rangaistus yleensä piiskaa ( vyötä tms.) paljaalle takamukselle. Eikä sitä kukaan pitänyt edes paheksuttavana, puhumattakaan pahoinpitelynä.
Kaverille piti soittaa kodin lankapuhelimeen, josta yleensä vastasi joku aikuinen.
Viikonloppuisin käytiin usein mummolassa. Mummo ja pappa kävivät tosi harvoin meillä.
VHS-nauhurille oli mahdollista tallentaa TV-ohjelmia. Ja aina joku tallensi jonkun lempparin päälle jotain.
Tietenkään kellään ei ollut puhelimia mukana eikä ketään saanut kiinni esim. automatkan aikana. Ja vanhemmat luotti, että lapset osaa tulla kotiintuloaikaan kotiin vaikkei niitä voinutkaan kutsua kotiin puhelimella.
Tv:stä katsottiin aina niitä ohjelmia, joita aikuiset halusi kaikki yhdessä olohuoneessa. Napakymppi, Kymppitonni, Dallas, mäkihyppyä.
alla v8 ja kaunein tyttö,pitkähiuksinen blondi joka jätti kylmästi puolenvuodenjälkeen kun lähti lontooseen au-pairiksi ja jäi sinne tielle kun löysi lontoolaisen kundin.en unohda sitä naista koskaan.
Tukka pystyssä,rahaa taskussa,Decadenzin pornot päällä ja tyttöjä pakoon
Paskaa. Kateeksi käy niitä ketkä ovat syntyneet 2000-luvulla.
Menin töihin -81.
Ensin sekalaisia työpaikkoja, sitten autokuskiksi.
Työpaikoilla oli tiukka ikään perustuva nokkimisjärjestys. 30 vuotta samassa työpaikassa ei ollut ihmeellistä. Jos pomolle oli asiaa, soitettiin asiakkaan puhelimesta tai kioskista. Auton apumies oli vielä yleinen ammatti. Kantamalla liikkui kaikki mihin ei vielä ollut konetta liikuttamaan. ARP -puhelimella sitten myöhemmin soitettiin keskukseen ja pyydettiin yhdistämään toivottuun numeroon. Losseja oli vielä Saimaalla. Työaikalaki oli aika himmeä käsite. Parhaita työnantajia olivat sellaiset, jotka antoivat tehdä runsaasti ylitöitä ja maksoivat kaikki asiaankuuluvat lisät.
Koko vuosikymmen oli sellaista jännittävää vauhdikasta huumaa. Joka sitten pysähtyi kuin seinään. Maantiellä tuli vain tuttuja vastaan.
Alkoi uusi vuosikymmen. Ja uudet haasteet.
Olenko oikeassa vai väärässä, mutta 80 -luvulla raha oli löysemmässä ja sitä käytettiin. Jälkeenpäin nyt muistellessa siltä tuntuu.
Ihmiset olivat jopa vielä työ-uskovaisempia kuin nyt.
Mutta vieläkään en muista, miten porukalla kiertelimme ryöstämässä lapsilta vaatteet ja arvotavarat puukoilla uhaten? Vaikka eräiden mielestä tällaista on ollut aina ennenkin? Aiheuttiko 80-luku muistihäiriön?
Meidän työpaikalla oli kaksi tekstinkäsittelijää, jotka hiukan peruskirjoituskonetta edistyneemmällä laitteella kirjoittivat puhtaaksi toimiston asiakirjat (joku sanelulaitteelta kuunnellen tai käsinkirjoitetuista teksteistä lukien).
Ulkomaanpuhelut soitettiin lankapuhelimesta laittamalla numeron eteen joku numero. Oli muutama eri vaihtoehto ja ne kaikki olivat vähän eri hintaisia. Tarkan markan aikaan oli hyvä olla tietoinen, millä alkunumerolla Suomesta oli halvinta soittaa muihin maihin.
Vierailija kirjoitti:
Olenko oikeassa vai väärässä, mutta 80 -luvulla raha oli löysemmässä ja sitä käytettiin. Jälkeenpäin nyt muistellessa siltä tuntuu.
Kasarin alussa ja puoleen väliin asti, ylikin elämä ei ollut sen ihmeellisempää kuin muinakaan vuosikymmeninä. Kasarin alkupuoli oli jopa aika köyhää aikaa noin yleisesti. Kasarin lopussa varsinkin nuorilla kulutushysteria kiihtyi ihan äärimmilleen. Kasarin loppupuolella rahaa korostettiin medioissa lukemattomin tavoin. Suomen paras Toyota-automyyjä tienasi yli 500.000 mk vuodessa. Kalliimpia autoja myyvissä liikkeissä oli kutsutuille rikkaille coctail-tilaisuuksia. Kaikenlaisen mainonnan määrä räjähti. Mainoksilla luotiin monenlaisia kulutustarpeita. Ruotsinlaivojen seisova pöytä oli kasarin lopussa runsaimmillaan ikinä koskaan. Tuhlasin uuden lada-henkilöauton verran rahaa vuodessa vuonna 1988 ostamatta mitään tavaraa.
Liikuntasaleilla aerobicattiin kovasti Jane Fondan innoittamissa asuissa: pyöräilyshortsimaisten trikoohousujen päälle vedettiin pienemmät highleg-trikookalsarit. Yläosana tiukahko t-paita. Jotkut käyttivät myös vyötä ja säärystimiä. Monella oli hikipanta otsalla.
1975 syntyneenä lähiössä kasvaneena muistan erityisesti "äiti tuu ikkunalle, täällä huutaa (syötä oma nimesi)!" Kaikki skidit pelasi liikunnallisia pihapelejä. Yökyläily oli tavallista. Kasarin loppupuolella hyvin toimeentulevilla perheillä näkyi Music Television ja heillä oli myös tv pelejä (pingis yms) ja alkuajan tietokoneita. Heille kokoonnuttiin katsomaan maailman uusia trendejä ja pelattiin. Nuoriso kokoontui myös jollain tietyllä paikalla ihan vaan hengaillakseen. Pilapuheluita puhelinkopilla...puhelinluettelosta löysi hauskoja kohteita. Keiteltiin myös kiljua salaa ja kotibileissä tyhjennettiin vanhempien viinakaappia ja korvattiin vaje vedellä.
Kaikkien kavereiden ja läheisten puhelinnumerot muistettiin ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
1975 syntyneenä lähiössä kasvaneena muistan erityisesti "äiti tuu ikkunalle, täällä huutaa (syötä oma nimesi)!" Kaikki skidit pelasi liikunnallisia pihapelejä. Yökyläily oli tavallista. Kasarin loppupuolella hyvin toimeentulevilla perheillä näkyi Music Television ja heillä oli myös tv pelejä (pingis yms) ja alkuajan tietokoneita. Heille kokoonnuttiin katsomaan maailman uusia trendejä ja pelattiin. Nuoriso kokoontui myös jollain tietyllä paikalla ihan vaan hengaillakseen. Pilapuheluita puhelinkopilla...puhelinluettelosta löysi hauskoja kohteita. Keiteltiin myös kiljua salaa ja kotibileissä tyhjennettiin vanhempien viinakaappia ja korvattiin vaje vedellä.
Itse asiassa 1980-luvulla tv-kanavien näkyvyyteen vaikutti paljolti se asuiko semmoisella asuinalueella, joka oli kaapeliverkon piirissä. Esimerkiksi uudemmissa opiskelija-asunnoissa saattoi aivan hyvin nähdä ilmaisia kaapelikanavia täysin tulotasosta riippumatta kuten Sky Channel, Eurosport ja Music Television. Myös MTV:n Kolmoskanava ja PTV (Nelosen edeltäjä) näkyivät kaapeliverkossa ennen kuin ne yleistyivät antenniverkon puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1975 syntyneenä lähiössä kasvaneena muistan erityisesti "äiti tuu ikkunalle, täällä huutaa (syötä oma nimesi)!" Kaikki skidit pelasi liikunnallisia pihapelejä. Yökyläily oli tavallista. Kasarin loppupuolella hyvin toimeentulevilla perheillä näkyi Music Television ja heillä oli myös tv pelejä (pingis yms) ja alkuajan tietokoneita. Heille kokoonnuttiin katsomaan maailman uusia trendejä ja pelattiin. Nuoriso kokoontui myös jollain tietyllä paikalla ihan vaan hengaillakseen. Pilapuheluita puhelinkopilla...puhelinluettelosta löysi hauskoja kohteita. Keiteltiin myös kiljua salaa ja kotibileissä tyhjennettiin vanhempien viinakaappia ja korvattiin vaje vedellä.
Itse asiassa 1980-luvulla tv-kanavien näkyvyyteen vaikutti paljolti se asuiko semmoisella asuinalueella, joka oli kaapeliverkon piirissä. Esimerkiksi uudemmissa opiskelija-asunnoissa saattoi aivan hyvin nähdä ilmaisia kaapelikanavia täysin tulotasosta riippumatta kuten Sky Channel, Eurosport ja Music Television. Myös MTV:n Kolmoskanava ja PTV (Nelosen edeltäjä) näkyivät kaapeliverkossa ennen kuin ne yleistyivät antenniverkon puolella.
Juuri sen vuoksi ne näkyi ns varakkaammilla ja uudemmissa asuntoyhtiöissä lähiöissä, koska sinne oltiin asennettu kaapelit. Ei kunnan vuokrataloissa.
Ruokavalio muodostui pitkälle kausivihanneksista, juureksista, perunasta, edullisesta lihasta ja itsepyydystetystä kalasta, marjoista, sienistä, puurosta. Einekset oli harvinaista herkkua lapsille ja varsinkin äideille. Pizza oli vasta rantautunut Suomeen ja se oli jopa ylellisyys.
Musiikki oli parempaa kuin nykyään ja miehillä oli komeat takatukat. Heh. :D
80-lukujen talvista muistan talvihaalarit, jalkaa tukemattomat varrelliset tarralenkkarit ja tupsupipot isolla tupsulla :)