Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

TDK 90

Sexy man kirjoitti:

Pornoa ei ollut saatavilla 1980-luvulla.

Siksi perheeniskät nauhoittivatkin televisiosta jotain täyslällyä emmanuellea.

Itse olin toki pystyvä poika ja pihistin 13-vuotiaana divarista ruotsalaisen pornolehden työntämällä sen takin alle kun myyjän silmä vältti. :D

Oli kiehtovaa... Mutta myös inhottavaa kun edellinen omistaja oli ruikannut keskiaukeamalle missä solariumissa käynyt pimu ratsasti isolla aisalla Olivia Newton-John Physical-hikinauha päässä.

Lehtiä oli tietysti saatavilla, koska sinäkin sellaisen pihistit.

Koulukaverin isän lehtikätköä aitan ylisillä tutkittiin, paksut niput Jallua, Rattoa ja Eroticaa.

Myöhemmin kasarilla videovuokraamot kyllä tarjosivat pornoa, mutta se kai piti osata pyytää.

Vaimo silloin kaverinsa kanssa n. 10-vuotiaana keksi "loistavan" idean:

Vuokrasivat pornoa(kaverinsa isän video-ja lehtiätkön tultua katsotuksi) sanoen, että pellolla työskentelevä salaojitusporukka oli pyytänyt tyttöjä hakemaan "sellaisen" filmin.

Videovuokraamo toimi paikallisessa sähköliikkeessä.

Hieman kulmiaan kohotellen oli sähköliikkeen setä videon vuokrannut...

Vaimoani vieläkin nolottaa tempaus.

Vapaa 80-luku.Ei kyselty papereita.Ruoka oli halvempaa . Kaljaa myytiin  koreissa joka olikäytännöllistä.Kaupungeissa oli puhelinkopit melko tiuhaan. Itse asui Lahdessa ja siellä oli paljonpuhelinkoppeja. 20 penniä sujahtamaan sinne rakoon niin sai soittaa. Maalla oli erilaista.Mutta kaupungeissa kaikkipelas.

Ammattikoulun käynyttä pidettiin koulutettuna ihmisenä. Sanottiin, että turhaan kävit, olisit saanut työsi muutenkin. Tällaisessa ilmapiirissä sukupolveni teki päätöksiä siitä, käykö kouluja vaiko ei.

Nyt sitten uusi uljas aika pilkkaa, jos joku ei käynyt. Koulutus ei ollut kasarilla puheenaihe, kuin korkeintaan jossain Westendissä. Joku kävi kouluja, joku ei, ei mitään väliä kun hyviä vakitöitä sai anyway. Koulujen käyminen oli kasarilla ikään kuin lifestyle choice ilman nykyistä suurta merkitystä.

Kasarilla opetettiin lasta, että anna auton mennä ensin, ennen kuin astut suojatielle. Se oli tavallaan hyvä metodi, teki liikenteen sujuvaksi. Ei tarvinnut arvella että antaako se tietä vaiko ei, kun tiesi satavarmaan että ei anna. Osasi rytmittää kulkemisensa sen mukaan, ettei yksikään auto anna tietä. Noudatan periaatetta yhä, annan auton mennä aina ensin. Ilmastokin kiittää. Se ei rasita luontoa, jos jalankulkija joutuu pysähtelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdet vietiin lehtikeräysastiaan ja pullot kauppaan, mutta muuten kaikki roskat laitettiin samaan roskikseen taloyhtiössä. Kierrätys oli siis nykypäivään verrattuna vielä aika alkeellista.

1980-luvulla harva kertoi käyneensä kirpputorilla. Vasta tuleva lama räjäytti kirpputorit kaikkien tietoisuuteen.

Ainakin 1980-luvun alkupuolella Suomessa oli vielä paljon kotimaisia vaate- ja kenkätehtaita. Voi kuinka ihanilta näyttivätkään PTA: n ja Very Nicen vaatteet ja Palmrothin kengät. Toki nämä vaatteet ja kengät olivat kalliitta hankkia (suhteessaan nykyaikaan), mutta vaatteita ostettiin ainakin lähipiirissäni tuolloin harkitusti ja tarpeeseen. Osittain murros halpatuonnissa oli jo tuolloin käynnissä, esim. Seppälä tunnettiin katukuvassa halpiskauppana. Myös Tampella ja Finlayson tekivät vielä kankaita Tampereella. Kävin ostamassa ensimmäiseen omaan kotiini näiden tehtaanmyymälöistä kankaita, joista ompelin verhoja ym.

Syy kirpputorien vähäisyyteen oli se, että ihmisillä oli tuolloin vain vähän turhia tavaroita. Vaatteita ja muuta ostettiin harvakseltan,koska kaikki oli kallista verrattuna palkkatasoon. Kun hyvinvonti lisääntyi,  kodeissa alkoi olla ylimääräisiä tavaroita, joita voitiin lahjoittaa kirpputorille tai myydä itse jossain Hietalahden torilla.

Juuri näin. Olen itsekin myynyt ja ostanut kirppareilla, mutta minusta niiden ekologisuus on vähän kyseenalaista. Kasarilla epämääräistä ryönää kodeissa oli paljon vähemmän ja vaatteet käytettiin loppuun, ei niitä ollut myytäväksi asti. Sitä en tiedä mitä lastenvaatteille tehtiin, kai ne sitten vain valitettavasti heitettiin roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Kävin kauppiksen 90-luvun puolivälissä ja mielikuvani on, että ainakin jollain linjalla siellä vielä opetettiin miten ne mainokset tekstataan... Olikohan todella näin? Käsinhän ne oli aina joka tapauksessa kirjoitettu.

Telkassa oli sarja Ratsutilan nuoret (Folly farm) ja kaikki ihastui sen tummaan poikaan. Sen tunnusmusa oli Grow, grow the lightning tree.

Radiosta tuli nuorten sävellahja ja Pop eilen tänään, jota veti Hector.

Seppälästä haettiin olkatopattuja neuleita ja korkeavyötäröisiä farkkuja. Säärystimet oli must. Jane Fondan Liiku, laihdu, kaunistu jumppakirjan ohjeilla sujui aerobic.

Vierailija kirjoitti:

miehet oli komeita 80-luvulla

Naiset myös ja hiukset upeita. Ja karvat tallella. Ruisk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Kävin kauppiksen 90-luvun puolivälissä ja mielikuvani on, että ainakin jollain linjalla siellä vielä opetettiin miten ne mainokset tekstataan... Olikohan todella näin? Käsinhän ne oli aina joka tapauksessa kirjoitettu.

Itse kävin kauppiksen aiemmin 90-luvulla ja kyllä tosiaan tekstailin minäkin joillain mainonta-aiheisilla tunneilla. Se 1991-93 oli jotain välivaihetta kun meillä oli konekirjoitustakin ihan kirjoituskoneilla, mutta myös tietokoneilla tekstinkäsittelyä sun muuta tietotekniikkaa, toimistotekniikkaa vielä erikseen.

Mutta joo tämä tosiaan menee nyt ohi aiheen, 80-lukua piti muistella mutta tässä nyt lipsahti vähän 90-luvun puolelle :P

Kasarilla olin peruskoululainen, 1990 keväällä päättyi ysiluokka.

80-luvun puolenvälin tienoilla alkoi juppiaikakausi.

Moni vaurastui ja sen annettiin myös näkyä. Varallisuutta, hienoja vaatteita, ulkomaanmatkoja, kaikenlaista mitä rahalla sai.

Muistan aina ne nuoret meidän koulussa, joista näkyi ulospäin, että perhe oli varakas ja se tuli ilmi nuorten puheissakin, jotka pyöri materian ympärillä.

Sitten alkoi 90-luvun lama. Silloin loppui kulutusjuhlat. Elintason pudotus oli monille tosi suuri ja siitä toipuminen kesti kauan, eikä kaikki toipuneetkaan.

Kasvatus oli vielä 1980-luvulla ankaraa ja ruumiillinen kuritus yleistä. Meilläkin kuritwttiin tyypilliseen ajan tapaan.

Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito aivan mainio jälkiruoka.

Äiti kuritti, koska rakasti kirjoitti:

Kasvatus oli vielä 1980-luvulla ankaraa ja ruumiillinen kuritus yleistä. Meilläkin kuritwttiin tyypilliseen ajan tapaan.

Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito aivan mainio jälkiruoka.

Onko tämä ihan tosi tarina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Kävin kauppiksen 90-luvun puolivälissä ja mielikuvani on, että ainakin jollain linjalla siellä vielä opetettiin miten ne mainokset tekstataan... Olikohan todella näin? Käsinhän ne oli aina joka tapauksessa kirjoitettu.

Itse kävin kauppiksen aiemmin 90-luvulla ja kyllä tosiaan tekstailin minäkin joillain mainonta-aiheisilla tunneilla. Se 1991-93 oli jotain välivaihetta kun meillä oli konekirjoitustakin ihan kirjoituskoneilla, mutta myös tietokoneilla tekstinkäsittelyä sun muuta tietotekniikkaa, toimistotekniikkaa vielä erikseen.

Mutta joo tämä tosiaan menee nyt ohi aiheen, 80-lukua piti muistella mutta tässä nyt lipsahti vähän 90-luvun puolelle :P

Kasarilla olin peruskoululainen, 1990 keväällä päättyi ysiluokka.

Joo, kävin kauppiksen v. 1993-95 ja meillä oli tietotekniikka oppiaineena, samoin konekirjoitus ja jokin toimistotekniikka, missä opeteltiin sokkona käyttämään laskinta (joka on siis tietokoneen näppiksessäkin oikealla). Mutta se konekirjoitus oli hyvä joka tapauksessa, sillä samaa kymmensormijärjestelmää tietysti käytän tietokoneellakin. Jännää sinänsä on, että nyt kun lähes kaikki naputtelevat tietokoneella, kymmensormijärjestelmää ei käsittääkseni koulussa opeteta? Teinipoikanikin kirjoittaa kyllä epämääräisellä järjestelmällään tosi nopeasti, mutta hänen pitää katsoa näppäimiä. Ja sori joo, ohi aiheen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasiset limsapullot. Niitä kaipaan ja mitä merkkejä olikaan Frisco ja Aurinko Jaffa?

Joo, mutta lasinsirut metsässä, puistoissa ja rantavedessä. Astuin itsekin lasinsirun päälle kahlatessani  vedessä.

Muistan pikkupoikana joskus 70-80-luvun taitteessa kun mentiin uimaan, hyppäsin laiturilta veteen, jalat ylsi pohjaan ja kun nousin takaisin laiturille, jalkapohja oli aivan veressä kun ilmeisesti jokin lasinsiru tai rikkinäinen pullo oli siellä veden alla piilossa. Eikun samantien terveyskeskukseen paikkuuttamaan jalkapohja, lyhyeen loppui sekin huvi :/

Kukahan prkle särki lasipullon uimarannalle?!?

Vierailija kirjoitti:

Äiti kuritti, koska rakasti kirjoitti:

Kasvatus oli vielä 1980-luvulla ankaraa ja ruumiillinen kuritus yleistä. Meilläkin kuritwttiin tyypilliseen ajan tapaan.

Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito aivan mainio jälkiruoka.

Onko tämä ihan tosi tarina?

Sitä ei tiedä kuin kirjoittaja, mutta kyllä tämä aika tyypillistä 1980-lukua oli. Lapset kasvatettiin kurissa ja Herran nuhteessa silloin. Ei se mitään idylliä ollut todellakaan.

Esko aho aiheutti laman joka kesti 10 v. Silloin ei asuntija myyty ja pankkeja meni konkurssiin. Aiheesta löytyy ohjelma yle areenasta. Ytäkään päivää ei silloin myönnetty lainaan lisäaikaikaa. onneksi vasemmisto pelasi suuren osan kansasta. Toki itsemurhatilastot ovat vailla vertaa. Nyt suomi sotii venäjää vastaan ja energia ja ruoka 50% kalliimpia. Siis olisiko ollut parempi olla ilman näitä itäräjan takaa tulleita karjalaisia ja elää ilman perseennuolentaan kun skassakin kauppa skkaa ja yli puolet on pakoitteita vastaan siis puolueista. Mitä hyvää sinä tulet saammaan itäblogin amerikkalaisista tukikohdista jota on kymenittäin josita ei uutisoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kuritti, koska rakasti kirjoitti:

Kasvatus oli vielä 1980-luvulla ankaraa ja ruumiillinen kuritus yleistä. Meilläkin kuritwttiin tyypilliseen ajan tapaan.

Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito aivan mainio jälkiruoka.

Onko tämä ihan tosi tarina?

Sitä ei tiedä kuin kirjoittaja, mutta kyllä tämä aika tyypillistä 1980-lukua oli. Lapset kasvatettiin kurissa ja Herran nuhteessa silloin. Ei se mitään idylliä ollut todellakaan.

Kyllä tämä ainakin minun muistoihini täsmää aika hyvin. Pyykkikartut ja pyykkilaudat olivat vielä edellisen sukupolven aikana pesukäytössä, mutta pesukoneiden yleistyessä niitä ei enää tarvittu alkuperäiseen tehtäväänsä. Sen sijaan kurinpitovälineenä karttu heilui monessa perheessä vielä pitkälle 1980-luvullle.

Meillä ainakin pks taajamassa paikallinen urheiluseura keräsi paperijätettä ja jätti aina etukäteen postilaatikkoon lapun milloin noutavat tyyliin "Kylän urheiluseura noutaa paperijätettä xx.xx.1980 klo 18-20"

Lounasravintoloiden ruokalistat oli kirjoitettu aina liitu- tms tauluun ja baareista sai kanssa lounasta, yökerhot olivat erikseen.

Aku Ankka, Neuvostoliitto, Kekkonen, Koivisto, kylmä sota, Eesti, Mäser, Levis, Kouros, Lacoste, Madonna, Michael Jackson. 

I

Vierailija kirjoitti:

Sypin miäs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alussa piti kesälomalla tilata etukäteen rahaa lomapaikkakunnan pankkikonttoriin, että sai nostettua sieltä rahaa. Jos ei siis halunnut ottaa koko lomakassaa käteisenä mukaan lomalle lähtiessään.

Pankissa tuolloin töissä olleena sanon tuohon, että höpö höpö. Miksi noin pitäisi menetellä. Kyllä siellä lomapaikkakunnan pankissakin rahaa oli.

Eikös se ollut niin että kun ulkomaille lähdettiin lomalle niin piti etukäteen tilata Dollarit, Saksan Markat, Frangit, Punnat... yms pankkiin etukäteen kohdemaan valuutan mukaan. Sitten ne laitettiin lomahotellissa kassakaappiin, josta sitten otettiin käyttöön. Toki kohdemaassa oli aina valutanvaihtoakin joten Markallakin pystyi vaihtamaan.

Matkashekit oli myös käytössä ja ne piti tilata etukäteen. Reissussa paikan päällä ne vaihdettiin pankissa paikalliseksi valuutaksi.