Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Italodisko Walkmaneista oli kova juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikkitietokysymys: Paul Brian Hart'n Futurism (tai oikeastaan vain ensimmäiset 28 sekunttia) soi erään TV-ohjelman alkutunnuksena. Muistatteko minkä ohjelman?
Vierailija kirjoitti:
Musiikkitietokysymys: Paul Brian Hart'n Futurism (tai oikeastaan vain ensimmäiset 28 sekunttia) soi erään TV-ohjelman alkutunnuksena. Muistatteko minkä ohjelman?
A-studio ja tuotakin maapallotunnaria jossa tämä oli niin pelättiin polvenkorkuisena. Nyt tosin selvisi, että onkin oikea kappale kun ollut uskossa, että ohjelmaa varten sävelletty tunnari.
Taisi olla A-studion tai jonkun vastaavan asiaohjelman tunnari, muistan tuon tunnarin, mutta ihan varma en ole minkäniminen se ohjelma oli. Olin kasarilla peruskouluikäinen ja telkusta löytyi paljon mielenkiintoisempaakin katsottavaa kuin aikuisten tylsöt asiaohjelmat :D
Lankapuhelin. Se oli harmaa Ericsson. Se oli seinässä kiinni. Siinä oli metrin pituinen johto. Et ikinä tiennyt kuka soittaa ennen kuin vastasit. Kun soitit, numero valittiin kiekosta. V***tti jos numerosarjan lopussa veivasit väärin. Piti aloittaa kiekon vääntäminen alusta. 1988 läksin kotoa opiskelemaan. Ostin opiskelijakämppään näppäinpuhelimen. Se oli hieno - ihan niin kuin Dallasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankista sai soittamalla tietää tilin saldon kunhan osasi sanoa oikean tilinumeron ja edellisen tapahtuman
Alkoon jonotettiin, joskus jono oli ulkona asti ja tiskille päästyä piti osata sanoa kuin pyssyn suusta mitä halusi muuten takanaolijat hermostuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Ei kyllä pidä paikkaansa mopojen osalta, monella oli Solifer ja joillain myös pappa-Tuna.
Kovilla jätkillä oli Tunturi Super Sport!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikkitietokysymys: Paul Brian Hart'n Futurism (tai oikeastaan vain ensimmäiset 28 sekunttia) soi erään TV-ohjelman alkutunnuksena. Muistatteko minkä ohjelman?
A-studio ja tuotakin maapallotunnaria jossa tämä oli niin pelättiin polvenkorkuisena. Nyt tosin selvisi, että onkin oikea kappale kun ollut uskossa, että ohjelmaa varten sävelletty tunnari.
Tämä on ns. katalogimusiikkia, jota sävelletään valmistuotteena käytettäväksi audiovisuaalisissa tuotannoissa kertakorvauksesta. Ei ole siinä mielessä "oikea" kappale, että olisi ollut levyllä kaiken kansan kaupasta ostettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anttilan-katalogi..... ja sieltä alusvaatesivut :o)
Lapsena oli ihan kauhea kateus aina, kun käytiin lomilla Helsingissä isän opiskelukaverin luona, jolla näkyi kaapelikanavat. Kotona Pohjois-Karjalassa jäi näkemättä jopa Kolmoskanavasta ensimmäiset viisi vuotta, ennen kuin muutettiin kaapelitalouteen vuonna -91. Kerran nauhoitutin samoin Uudellamaalla asuneella tädilläni erään Kolmoselta tulleen elokuvan VHS-kasetille, kun ajattelin, että tämä on ainoa mahdollisuus koko elämäni aikana päästä näkemään se.
Itä-Saksassa oli käsitteenä ns. Tal der Ahnungslosen eli Vihjeettömien laakso, joka tarkoitti maan kaakkoisnurkkaa, jossa Länsi-Saksan TV ei näkynyt. Tämä oli vähän sama mutta lievemmässä mittakaavassa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin siivotessani Oranssisen Donkey Kong pelini.
Pelasin sillä kirjaimellisesti yötä päivää Walkman Sonyt päässä musan pauhatessa
tuli nostalginen olo .( ja tunsin itseni 100 vuotiaaksi huoh..)
Saa halutessaan vaikka koko pätkän nostalgian vuoksi katsoa, mutta kun täällä yksi tunnari juuri jaettu niin mietin, että olikohan tämä Kotimaan Katsauksen intro myös jostain varsinaisestakappaleesta otettu. Kuulostaa muutenkin niin tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkioskit. Pakkasella (silloin koivia 35 asteen pakkasia ) oli " mukava "soittaa kolikkoautomaatista, lasiseinät huurussa, eikä monesti koko puhelin toiminut. Ahtauduttiin joskus baarikierrokselta tullessa, kylän ainoaan puhelinkioskiin, meitä mahtui 4henkeä sinne, ja hauskaa oli.
Kyllä, mutta sitä ennen oli käveltevä lähimpään kauppaan tai kioskiin rikkomaan kymppi kolikoiksi.
Ensin reissu R-kioskiin rikkomaan seteli, sitten sieltä puhelinkopille.
Sain ajokortin toukokuussa 1984 ja auton sitten heinäkuussa, -81-vuosimallin Ford Escortin. Auto ostettiin Auto-Iirosta ja kaupanpäälle tuli liikkeen avaimenperä, joka oli nahkaa ja siinä oli neppi. Nepin taakse mahtui kolme markan kolikkoa. Jos käytin autoillessa markan tai kaksi puhelinkioskista soittamiseen, täydensin avaimenperän heti lompsasta uudelleen täyteen. Rauman kaupungin ja maalaiskunnan puhelinkoppien paikat tulivat pian tutuiksi. Se oli sitä aikaa ennen henkilökohtaisia, aina mukana kulkevia puhelimia. 😄
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvatettiin kurissa ja Herran nuhteessa silloin. Ei se mitään idylliä ollut todellakaan.
Joo, tähän liittyy epähauskoja ei-naureskellen-muisteltavia muistoja. Itselläni oli jopa astetta lepsummat vanhemmat verrattuna moneen muuhun, silti sain tuntea koivunoksan persauksissani muutaman yksittäisen kerran ja äidin käden tukassani vähintään sata kertaa.
Kurituksista myös puhuttiin ihan avoimesti perheen ulkopuolisille, ainakin meillä poikien kesken. Johonkin esiteinien kesälomahengailupaikalle saapuvalle kaverille saatettiin selittää, että "Make ja Jani poltti eilen polttolasilla nurmikkoa, ja sen takia Make ei oo nyt tässä kun se sai viikon arestia, mut Jani on kun se sai vaan remmiä". "Vaan"!
Eikä olisi tullut mieleenkään, että jos näistä olisi kertonut sen sijaan ns. turvalliselle aikuiselle, niin se olisi jotenkin voinut auttaa tekemään niistä lopun.
Olin lapsi ja esiteini tuolla vuosikymmenellä. Sellaisen muistan, että hiljaisuus todellakin oli kultaa. Jos vieraalle ihmiselle puhuit smalltalkkia, niin aivan kaikki ympärillä olevat toljottivat sinua häpeilemättä. Iästä viis. Ja muutenkin tuo tuijotus oli runsasta. Kun joku käveli ohitsesi, niin jompikumpi tai kumpikin kääntyi katsomaan taakseen. Nykyäänhän tuota ei tee enää kukaan.
En kaipaa kasaria ollenkaan. Ilmapiiri oli silloin jotenkin neuvostomaisen ankea. Muistan kuinka syötiin joka päivä perunaa, telkkarissa oli vain kaksi kanavaa, sunnuntait oli nykypäivääkin ankeampia, sillä mikään, ei siis mikään ollut auki. Ei voinut kaupasta hakea kahvipullaa tai maitolitraa. Sunnuntaisin paikkakuntien keskustat ammottivat hiljaista tyhjyyttään.
Joka paikassa sai tupakoida. Minunkin isäni poltti sisällä kotona ja autossa. Kärsin siitä todella paljon. Mutta tuolloin lasten ei kuulunut näkyä eikä kuulua.
Kierrättämistä ei tunnettu. Kaikki heitettiin yhteen samaan roskikseen. Ja se oli normaalia. Kukaan ei kyseenalaistanut tuota.
Vierailija kirjoitti:
80-luvusta muistan sen, että suurin osa vaatteistani ja kengistäni olivat Suomessa tehtyjä. Ja olivat laadukkaita. Kengissä hyvä lesti ja vaatteet ryhdikkäitä, eikä viskoosirutkuja.
Muistan lapsuudesta ihanat punaiset huopikkaat mustilla kumipohjilla ja häntähatun :)
Vierailija kirjoitti:
Pömppömassuja näki katukuvassa mielestäni vähemmän kuin nykyään; mahtoivatko häpeillä muotojaan ja pysytellä enimmäkseen sisätiloissa vauvan syntymään saakka?
Äideillä oli odotusmekkoja. Silloin vähemmän äitiysvaatetarjontaa kun nykyisin on esim. H&M:lläkin mamma-vaatteet, mistä löytyy valintaa
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi ja esiteini tuolla vuosikymmenellä. Sellaisen muistan, että hiljaisuus todellakin oli kultaa. Jos vieraalle ihmiselle puhuit smalltalkkia, niin aivan kaikki ympärillä olevat toljottivat sinua häpeilemättä. Iästä viis. Ja muutenkin tuo tuijotus oli runsasta. Kun joku käveli ohitsesi, niin jompikumpi tai kumpikin kääntyi katsomaan taakseen. Nykyäänhän tuota ei tee enää kukaan.
En kaipaa kasaria ollenkaan. Ilmapiiri oli silloin jotenkin neuvostomaisen ankea. Muistan kuinka syötiin joka päivä perunaa, telkkarissa oli vain kaksi kanavaa, sunnuntait oli nykypäivääkin ankeampia, sillä mikään, ei siis mikään ollut auki. Ei voinut kaupasta hakea kahvipullaa tai maitolitraa. Sunnuntaisin paikkakuntien keskustat ammottivat hiljaista tyhjyyttään.
Joka paikassa sai tupakoida. Minunkin isäni poltti sisällä kotona ja autossa. Kärsin siitä todella paljon. Mutta tuolloin lasten ei kuulunut näkyä eikä kuulua.
Kierrättämi
Muistan, että sunnuntait oli tosiaan päiviä, jolloin kaupat ei olleet auki ja kaupungilla oli hiljaista. Sunnuntai oli meillä vierailupäivä,eli mentiin mummolaan kylään ja pistettiin parempaa päälle kuin arkena. Ruokakin oli vähän parempaa kuin arkiruoka.
Naiset siisti vain bikinirajat, ei ollut tarvetta koskea bikinien sisään jäävään alueeseen.
Hämmästyn jos ei ole jo mainittu 122 sivun aikana 😁