Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Aika entinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luku oli vuosikymmen jolloin ns. etelänmatkailu yleistyi ja siitä tuli mahdollista koko kansalle ja moni matkusti tuolloin ensimmäistä kertaa lentokoneessa.
Nykyisin matkailu on moninkertaisesti yleisempää. Ei 80-luvulla lennelty hetken mielijohteesta eikä ollut halpalentoyhtiöitä. Lentäminen oli paljon kalliimpaa.
Nuorten matkailun kohokohta oli interrail, rinkat selässä junailtiin epämukavasti pitkin Eurooppaa. Se oli hienoa ja näin näki maita joihin ei muuten olisi tullut matkustettua.
Tietysti matkailu on nykyään yleisempää ja halvempaa mutta kyllä 1980-luvullakin matkusteltiin. Kyse olikin etelän valmismatkoista. Niihin oli varaa jo työläiselläkin, eivät olleet enää vain mitään eliittiväen juttuja. Äkkilähtömatkoja saattoi myös saada todella halvalla varsinkin jos osti matkan vasta lentokentältä juuri ennen lähtöä. Esimerkiksi 1980-luvun lopussa suomalaiset tekivät noin miljoona etelänmatkaa.
Neuvostoliiton matkakohteet (mm. Jalta, Odessa, Sotsi, Batumi) oli halvempia kuin Kreikka, Espanja yms.80-luvulla kytättiin kavereitten kanssa äkkilähtöjä, joihin pääsi jos joku matkalainen oli jättänyt saapumatta kentälle tai vaikkapa sairastunut. Joskus tuli todella kiire, vaikka asuimme Helsingissä.
Kerrankin käytiin matkatoimistossa Manskulla kyselemässä olisiko tälle viikolle mitään ja myyjä huomasi että kaksi peruutusta on juuri tullut kahden tunnin päästä lähtevään koneeseen etelään. Asuimme silloin lähiössä, jonne mentiin bussilla. Maksettiin matkat ja sitten äkkiä rautatieasemalle lähiöön lähtevään bussiin, perillä salaman nopeasti passit ja joitakin matkatavaroita mukaan ja pankkikirja jolla saisi lentokentällä rahaa. Ja uudelleen bussilla keskustaan, josta taksilla lentoasemalle, lähiöön ei taksia saanut helposti heti. Kentällä oltiin 20 minuuttia vaille koneen lähtöön ja yhä päästiin passitarkastusten jälkeen koneeseen, sinne mentiin jalan. Mjuita tarkastuksia ei juurikaan ollut. Juuri kun olimme päässeet istumaan, kone lähtikin samantien. Nykyisin ei onnistu.
Oli se kivaa. Ja siihen myytiin näitä 1/2 nais tai mies paikkoja. Majoitettiin viikoksi pariksi ihan ventovieraan kanssa. Mutta ei haitannut. Saatettiin tulla kavereiksi ja pääasia että oltiin Rhodoksella.
Se oli hyvä systeemi. Nyy yksin asuva ja yksin matkustava joutuu maksamaan isoa ylihintaa matkasta. Se todella rajoittaa matkustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston kirjoissa oli takakannen sisäpuolella tasku, missä olevaan läpyskään kirjattiin palautuspäivä (ehkä nimikin?)
Pankkikirja johon kirjattiin tilin saldo käsin nosto/otto-tilanteissaKoulun kirjastossa oli myös tasku ja siihen korttiin piti laittaa oma nimi. Kyseessä oli erään maakuntakirjailija kirja. Lainasin sen ja laitoin tietenkin nimeni. Kun 200- luvulla palasin entiseen kouluun opettajaksi, näytti yksi äidinkielen opettaja sitä kirjaa. Olin edelleen ollut sen kirjan ainoa lainaaja.
Tämä oli hauska!
Tein 1980-luvun lopulla VHS-underground-elokuvan.
Aloin kirjoittaa esikoisromaaniani 1990-luvun alussa. Olen nykyään julkaissut 12 romaania.
Kun jäin työttömäksi vuonna 2020, toteutin pitkään vaalitun unelman. Naputtelin vanhan VHS-tallenteen proosamuotoon ja julkaisin sen e-kirjana omakustanteena. Oli mukavaa vaihtelua julkaista jotain, missä ei tarvinnut kuunnella kustantajan mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Lehdet vietiin lehtikeräysastiaan ja pullot kauppaan, mutta muuten kaikki roskat laitettiin samaan roskikseen taloyhtiössä. Kierrätys oli siis nykypäivään verrattuna vielä aika alkeellista.
1980-luvulla harva kertoi käyneensä kirpputorilla. Vasta tuleva lama räjäytti kirpputorit kaikkien tietoisuuteen.
Ainakin 1980-luvun alkupuolella Suomessa oli vielä paljon kotimaisia vaate- ja kenkätehtaita. Voi kuinka ihanilta näyttivätkään PTA: n ja Very Nicen vaatteet ja Palmrothin kengät. Toki nämä vaatteet ja kengät olivat kalliitta hankkia (suhteessaan nykyaikaan), mutta vaatteita ostettiin ainakin lähipiirissäni tuolloin harkitusti ja tarpeeseen. Osittain murros halpatuonnissa oli jo tuolloin käynnissä, esim. Seppälä tunnettiin katukuvassa halpiskauppana. Myös Tampella ja Finlayson tekivät vielä kankaita Tampereella. Kävin ostamassa ensimmäiseen omaan kotiini näiden tehtaanmyymälöistä kankaita, joista ompelin verhoja ym.
Syy kirpputorien vähäisyyteen oli se, että ihmisillä oli tuolloin vain vähän turhia tavaroita. Vaatteita ja muuta ostettiin harvakseltan,koska kaikki oli kallista verrattuna palkkatasoon. Kun hyvinvonti lisääntyi, kodeissa alkoi olla ylimääräisiä tavaroita, joita voitiin lahjoittaa kirpputorille tai myydä itse jossain Hietalahden torilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista lähinnä sen, ettei meillä ollut sisävessaa, saunaa, suihkua, lämmintä vettä eli pelkkää kylmää tuli hanasta. Russakoita ja hiiriä oli siellä sun täällä ja vesisateessa piti laitella sankoja pitkin taloa, kun vesi tuli läpi.. että semmosta nyt lähinnä muistan.
Höpö, höpö. Ainoastaan kesämökillä saattoi olla ulkohuussi sisävessan sijasta ja rantasaunasta käsin oli helppo pulahtaa järveen uimaan. Käyttövesi saatiin järvestä pumpulla ja juomavesi tuotiin kaupungista isoissa kanistereissa, jollei lähellä ollut kaivoa.
Muutimme 60-luvun lopussa Helsinkiin ja vanhempani kävi katsomassa asuntoa keskeisellä paikalla, mutta asunnossa ei ollut omaa sisävessaa. Ehkä oli yhteinen vessa jossain rappukäytävässä tai pihalla. Läḧellä hakaniemen toria se oli. Emme muuttaneet siihen asutoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasiset limsapullot. Niitä kaipaan ja mitä merkkejä olikaan Frisco ja Aurinko Jaffa?
Joo, mutta lasinsirut metsässä, puistoissa ja rantavedessä. Astuin itsekin lasinsirun päälle kahlatessani vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasiset limsapullot. Niitä kaipaan ja mitä merkkejä olikaan Frisco ja Aurinko Jaffa?
Joo, mutta lasinsirut metsässä, puistoissa ja rantavedessä. Astuin itsekin lasinsirun päälle kahlatessani vedessä.
Erityisesti niitä lasisia ruskeita kaljapulloja särkyi tai särjettiin erilaisten festivaalien tai viikonloppujuhlinnan yhteydessä keskelle jalkakäytäviä ja pyöräteitä ainakin vielä 1990- ja 2000-luvulla. Onneksi kaljatölkit eivät hajoa samalla tavalla vaikka juomarin käden motoriikka olisi heikentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat jotenkin vanhan näköisiä varhain. Olen itse kasarilla syntynyt, eli minulla on muistoja vain vuosikymmenen lopusta ja nekin alle kouluikäisen näkökulmasta. Kun olen katsellut kuvia sukulaisnaisesta joka on syntynyt vuonna 1970, hän oli kasarilla otetuissa teini-iän kuvissaan ihan keski-ikäisen näköinen. Samoin, jos katsoo jotain vanhaa televisio-ohjelmaa, kuten vaikka Hittimittaria, niin jotkut 25-vuotiaat näyttävät viisikymppisiltä. Tällä sukulaisnaisella oli tietysti heleä nuoren ihmisen iho jne. mutta jokin niissä vaatteissa, kampauksissa ja meikeissä vanhensi.
Myös sen ajan kuvaustekniikka vanhensi. Jouduit pitämään kuvauksissa järjettömän paksua meikkiä muuten näytit sairaalta.
kamerat eivät olleet samaa laatua mitä nyt.
Myös ylenmääräinen laihuuden ihannointi vanhensi. 80-luvulla Benny Hill'in ja Kenny Everetin tanssitytöt olivat "upeita" ja ihannevartaloisia. Nyt kun niitä katselee, tulee ihan huono olo kun ne näyttää niin anorektisilta.
Alkossa oli -80 luvun alussa nuorten suosikki juomana minttusuklaa. 3/4 litran pullo tais olla ja aika paksua juomaa. Sitä sai ostaa 18 vuotta täytettyään. Vois sitä vieläkin ostaa jos vain olisi kaupan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hehkutti, että kasarilla oli naiset naisia ja naisilla pitkät hiukset. Höpsis. Silloin oli muodikasta, että naisilla oli lyhyet hiukset. Oi niitä aikoja! Lyhyet hiukset saisivat tulla takaisin muotiin. Ne, keiden kasvoille se sopii, ovat oikeasti todella kauniita kyhythiuksisina. Eikä hiusten pituus minusta liity "naisellisuuteen" yhtään mitenkään.
Mulla oli pitkä tukka. Ei kaikilla ollut lyhyt tukka.
Enhän minä niin väittänytkään, että kaikilla olisi ollut lyhyt tukka. Ihailin vaan niitå lyhythiuksisia. Minullakin oli pitkät hiukset, tosin olin kasarilla teini vasta. Mutta eivät kasvonpiirteeni eikä itsevarmuuteni riittäneet lyhyisiin hiuksiin. Kreppasin blondeja hiuksiani ja kuljin krepatun päälakiponnarin kanssa hubbabubbakuplia puhallellen. Diggailin Fleetwood Maccia ja Duran Durania. Valkaisimme kavereiden kanssa kloritilla tummansinisiä farkkujamme ammeessa, ja ah, miten muodikkaan laikukkaita niistä tulikaan. Mutta kivipestyt oli hienoimmat.
Olin aivan albino enkä tajunnut värjätä kulmiani ( tai tehdä niille muutenkaan mitään), käytin vain sähkönsinistä ripsiväriä valkoisissa ripsissäni. Mätsäsi muuten hyvin sähkönsinisten, isojen muovikorvisrenkaiden kansa, huulipuna oli Anytimen vaaleansinisessä hylsyssä, aivan vaaleaa. On aika hauskoja valokuvia noilta ajoilta.
Minä en käynyt reilaamassa, koska vanhempani eivät päästäneet. Veli sai käydä.
Mummuni ompeli ja virkkasi minulle kapioita. Joskus sitten sain ne käyttööni, vaikken vieläkään ole naimisissa.
Baareissa, laivan baareissa ja yökerhoissa Sininen Enkeli on suosittu juoma. Kukaan ei miettinyt kehtaanko tanssia vaan moni meni innoissaan tanssimaan discon tanssilattialle ja toivoi salaa pääsevänsä tanssimaan hitaita ihastuksensa kanssa. Oi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli kasarilla selväpiirteisempää, töihin pääsi kun teki A4-sivun hakemuksen, ei ollut mitään CV-sulkeisia tai monen päivän palikka-testejä niin kuin nykyään. Viikonloppu alkoi lauantaina kun kaupat menivät kiinni alkuiltapäivästä, äiti oli leiponut pullaa ja käytiin saunassa. Muistan aina sunnuntain juhlallisen tunnelman tuolloin, se oli oikea lepopäivä. Tupakointikulttuuri oli liiankin liberaalia. Kun tuli vieraita, olohuoneessa juotiin kahvit ja tupakoitiin, tuhkakuppi löytyi lähes joka pöydältä. Junissa oli tupakointivaunut ja lentokoneissa tuhkakupit.
Oli mukavaa katsoa perheenä lauantai-iltaisin telkkarista tuleva saksalainen poliisisarja.
Se saattoi olla Vanha kettu, myöhemmin Kettu, Kahden keikka, Derrick tai joku muu.
Samalla mutusteltiin jotain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen elokuvani (muuten kuin telkkarista) oli E.T. työväentalolla näytettynä.
Meillä kävi maalla myymäläauto ke ja la.
Kaikki koulukirjat olivat aina uusia, ei koskaan käytettyjä. Senkin takia omien lasten kurjan näköiset käytetyt kirjat inhottavat, ei kaikki ole kurjia.
Sain oman vic:n, jota pelattiin tv:n kanssa.
Soitin joskus lankapuhelimella jollekin pojalle enkä sanonut mitään. Eipä hän tai kukaan hänen perheessään tiennyt, kuka soitti.
Heinät tehtiin vielä seipäille.
Kiitos, monta joululoman iltaa luin näitä muisteloja.
Yhden ajankohtaisen lisään, eli joulupukit. Silloin ei maksettu tuntemattomalle 100€, vaan naapurin Pena se hoiti homman, ehkä 20mk sekä huikka viskiä!
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille 1980-luvun tyyliin :) :)
Möhkö kirjoitti:
Kiitos, monta joululoman iltaa luin näitä muisteloja.
Yhden ajankohtaisen lisään, eli joulupukit. Silloin ei maksettu tuntemattomalle 100€, vaan naapurin Pena se hoiti homman, ehkä 20mk sekä huikka viskiä!
Hei Möhkö,
ihana kuulla, että ketju ilahdutti mieltäsi. 80-luvulla joulupukit olivat aitoja. Ihanaa uutta vuotta sinulle ja muille. -AP
Poliisiopisto elokuvat. <3 Aivan parasta komediaa ja jaksaa naurattaa vieläkin!
Opiskelijoina käytiin lähes joka päivä eri paikoissa aerobicissa, ei ollut paino-ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Ylempi kommentti kertoo positiivisen piirteen 80-luvusta. Perheen yhdessäolo. Omat lapseni lähtivät kotoa 90-luvulla. Vieläkin haikailen miten mukavaa oli istuutua TV:n ääreen katsomaan joitakin tiettyjä sarjoja yhdessä, esim. Hooker, Kuuma piiri (sympaattinen poliisisarja), Derrick ja muita vastaavia. Kanavia oli silloin paljon vähemmän.