Mitä tarkoitusta palvelee se, että ihmislajin jälkikasvu on sietämätöntä?
Siis vaikkapa ne jatkuvat raivarit 2-3-vuotiailla. Täysin ilman syytä, vaikkapa siitä, että tahtoo maitoa, mehua, maitoa, mehua, väärä muki, anna se muki takaisin! Suoranainen kuoleman halveksunta syömällä mitä sattuu, vaikka mummon sydänlääkkeet... mutta karttamalla kaikkea terveellistä ruokaa. Himo kiivetä vaikka ei osaa laskeutua. Hakeutuminen veteen ilman alkeellisintakaan uimataitoa. Jatkuva vastustus nukkumista kohtaan vaikka aivot kehittyvät ja kasvu tapahtuu vain unessa. MIKSI???
Kommentit (34)
niillä uhma- ja muilla kapinakausilla on merkitystä siinä mielessä, että niiden kautta lapsi kasvaa ja siirtyy seuraavaan vaiheeseen kasvussaan ja elämässään. Alla pari lainausta netistä ja linkit:
"Uhmakaudella on tärkeä merkitys lapsen harjoitellessa oman tahdon ilmaisua ja säätelyä. (..). Uhmaiän kuohunnat kokenut lapsi on käynyt läpi tärkeän vaiheen itsenäistymiskehitystä, joka kasvattaa hänestä itsenäisen persoonan."
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/
“Lapsi tarvitsee uhmansa, sillä vasta sen kautta hän pääsee kehityksessä seuraavalle tasolle. Uhma johtaa kypsymiseen elämän joka vaiheessa. Näiden jaksojen aikana vanhemmuus voi olla haastavaa, koska lapsesta tulee hankala, kiukkuinen ja turhautunut.”
http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-1-3-v/Uhmassa-kaiken-ikaa/
On siinä kyllä iso työ saada ihmislapsesta kasvatettua suht koht normaali aikuinen. Vaaditaan monenlaisia resursseja; hurjat määrät ravintoa, hoitoa, hellyyttä ja koulutusta. Kaiken tämän jälkeenkin on ihan tuurissaan, millainen yksilö lapsesta lopulta kehittyy.
Vain oikea uskova ydinperhe voi antaa lapselle sellaisen kasvuympäristön, jossa tämä tuntee olonsa turvatuksi.
Vastausta ei ole mullakaan. Täysin puskista toi vaihe puski päälle 1,5-2-vuotiaana ja nyt 2 v 3 kk ikäisenä lapsen raivokohtauksissa ei ole järjen hiventä. Mua kiinnostaisi minkä ikäisenä tämä lievenee tai lapselle kasvaa järkeä päähän (esim. että edes tollainen ihan päätön asioiden haluaminen jäisi pois, kuten vaikka että potalle mennessä haluaa välttämättä riisua paidankin ja kun on käynyt potalla, ei halua samaa paitaa takaisin ja raivoten vaatii pyykkinarulta tiettyä muumipaitaa päälleen vaikka se on märkä). Milloin? Milloin? T. kärsimätön
Vastaus on tuossa http://en.wikipedia.org/wiki/Artificial_neural_network
Lukekaa kaikki sivun linkit ja kun olette ymmärtäneet, kysykää sitten lisää.
Lapsien kasvatus eroaa aivan oleellisesti siitä mitä sen kuuluisi olla jos ihminen eläisi luonnon armoilla kuten eläimet. Lapsi on nykyisin aika tarpeeton eikä lasta oteta käyttöön siten kuten eläimet tekevät omille jälkeläisilleen. Kaiken keskipisteenä oleminen, alituinen vahtiminen ja toimettomuus saavat ihmislapset käyttäytymään eri lailla kuin eläimet. Eläinlapsi menee veteen ja selviytyy sieltä pois, ihmislapsi ei saa tehdä sellaista kun kuulemma hukkuu heti. Mitään ei voi opetella kun kaikki on niin vaarallista ja voi lyödä päänsä ja nilkka nyrjähtää. Uskoisin että ilman valvontaa nyky-yhteiskunnassa näin tapahtuukin. Siksi on vain siedettävä turhautuneiden tenavien raivareita ja tappeluja teinien kanssa.
Anna sen mennä sinne vaikkapa puuhun mihin aikoo kiivetä muttei pääse alas. Anna mennä veteen. Niin sitä on ennenki opetettu, kantapään kautta. Jos ollaan heti sysäämässä ne lapset pois lievästi vaarallisesta paikasta, niitä vaan kiinnostaa se aina enemmän, kunnes ne itse oppii ettei ne pärjää siellä.
ei, itse en aio hankkia lapsia koskaan.
Johtuu varmaan siitä että ihmisellä on kehittyneemmät aivot kuin muilla eläimillä.
Mutta eikös kaikki tämä ole ihan yleisessä tiedossa, kun lisääntymispäätöstä miettii. Miksi ihmeessä siis teette moisia otuksia, eikö se ole vielä suurempi mysteeri?
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:00"]
Tarve kokeilla rajojaan ja omaa kestvyyttä. Itsenäistymisen ja omatoimisuuden esiaste, joka taas on henkisesti ja fyysisesti kivulias prosessi, niin lapselle, kuin aikuisillekkin.
Pikkuhiljaa alkaa ipanalla muisti pelittämään, ehkä se ei enää niin usein yritä hypätä syöttötuolista pää edellä lattiaan. Siinä oppii käyttämään harkintaa, sekä syyn ja seurauksen lakia.
Positiivisena reunahuomautuksena mainittakoon, että jonakin päivinänä ne pikkuhirviöt lentävät pois pesästä ja sinulle jää vain kauniit muistot, sekä äänettömät valokuva-albumit. Sitä odotellessa...
[/quote]En usko tähän. Muiden eläinten poikaset itsenäistyvät paljon varhaisemmin, nopeammin ja ilman kipuilua.
[/quote]
Mistä tiedät että eivät kipuile? Hirvilehmäkin potkii edellisen kesän vasansa mäkeen kun saa uudeet vasasat keväällä. Edelilsen vuoden vasa yrittää roikkua porukassa mukana vaikka sitä yritetään ajaa pois. Olen ihan varma että tilanne vituttaa sitä ja kokee kovia kasvukipuja, äiti hylkää uuden lapsen tullessa.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:56"]
Mutta eikös kaikki tämä ole ihan yleisessä tiedossa, kun lisääntymispäätöstä miettii. Miksi ihmeessä siis teette moisia otuksia, eikö se ole vielä suurempi mysteeri?
[/quote]
Lisääntyminen on elämän tarkoitus. Ilman lisäätymistä elämäsi on merkityksetön.
Muutaman vuoden vanhoista en tiedä. Teineillä sen tarkoitus on itsenäistyminen. Lisäksi on hyvä, että omat lähisukulaiset muuttaa kauemmas lisääntymään, että geenit sekoittuu riittävästi ja piiilevät geneettiset sairaudet ei puhkea.
Lisäksi lapsen itkun tai huudon kuuluukin ärsyttää meitä: Emmehän muuten yrittäisi tosissamme saada sitä loppumaan. Jos rääkyvä lapsi olisi vain hellyyttävä, niin lapsen tarpeet ja hätä jäisivät huomiotta. Kissanpennun nälkäinen nau'unta on meistä söpöä, koska meidän ei tarvitse luonnostaan yrittää pelastaa sitä. Kissaemon mielestä se on luultavasti todella ärsyttävä ääni.