Mies! Miten elämäsi muuttui kun vauva syntyi?
Kommentit (149)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:13"]
Jännä miten kapea käsitys isyydestä miehillä on. Ykkösasiana mainitaan aina seksi.
[/quote]
olen huomannut saman
Vinkki 3v tyttären isältä. Äidit...antakaa isien olla isiä omalla tavalla ja kasvaa isyyteen omaan tahtiin. Ei siellä olan takana tarvitse kokoajan olla vahtimassa että "mitähän ne nyt puuhaa" Puuhaa mitä puuhaa...yleensä sen puuhan nimi on tutustuminen ja tottuminen toisiinsa. Ja ymmärrän että äidit yleensä pitää kodin kunnossa ja siistinä eikä se ole muksun kanssa helppoa mut yrittäkää olla välittämättä, jos isän ja vauvan/lapsen esim.ruokailuhetken jälkeen keittiö plus kaikkien osapuolten vaatteet on yhtä sotkua. Mitä sillä on väliä, olkaa vaan onnellisia että miehenne jaksaa ja HALUAA olla mukana lapsen kasvamisessa ja kasvattamisessa. Joten uskokaa nyt että se on teidän yhteinen vauva eikä vaan naisen omaisuutta. Itse olen saanut omassa parisuhteessa olla ihan vapaasti "lapsi lapseni" kanssa eikä huutoa ole tullut jos olenkin laittanut likalle eriparia sukat jalkaan. Antakaa miehille aikaa lapsen kanssa ja rohkaiskaa isiä rakentamaan lapsen välille sellainen tunneside mikä kestää lopun ikäänsä!! Siitä se lapsi joskus tulevaisuudessa on kiitollinen eikä siitä että onko naama ollut joskus sottainen kun se osaamaton isi on syöttänyt :-)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:28"]
Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Oma henkilökohtainen aika rajoittuu tietenkin töihin ja vessaan,
[/quote]
Tässäpä kaksi asiaa, jotka eivät voisi olla pahemmin ristiriidassa toistensa kanssa. Mitä vähemmän omaa aikaa minulla on, sitä onnettomampi olen.
Samaa mieltä edellisen kanssa! Ja monen muunkin miehen kirjoituksesta huokui sama viesti joko suoraan tai rivien välistä: antakaa äidit isille tilaa olla isä omalla tavallaan, älkää päsmäröikö ja hengittäkö niskaan koko aikaa, lähtekää vaikka viikonlopuksi pois ja jättäkää isä ja lapset selviytymään keskenään!
Kerro poikaystävälles että pillua saa vähän mutta halauksia ja suukkoja paljon. Niin...siis naiselta et saa niitä kahta viimeksimainittuakaan.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:28"]
Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Oma henkilökohtainen aika rajoittuu tietenkin töihin ja vessaan,
[/quote]
Tässäpä kaksi asiaa, jotka eivät voisi olla pahemmin ristiriidassa toistensa kanssa. Mitä vähemmän omaa aikaa minulla on, sitä onnettomampi olen.
[/quote]
No jos se aika on pois ryyppäämisestä tai pössyttelystä niin kyllähän se on elämänlaatua parantavaa. 18 vuotta on lyhyt aika elää terveellisesti lapsien esikuvana.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:28"]
Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Oma henkilökohtainen aika rajoittuu tietenkin töihin ja vessaan,
[/quote]
Tässäpä kaksi asiaa, jotka eivät voisi olla pahemmin ristiriidassa toistensa kanssa. Mitä vähemmän omaa aikaa minulla on, sitä onnettomampi olen.
[/quote]
No jos se aika on pois ryyppäämisestä tai pössyttelystä niin kyllähän se on elämänlaatua parantavaa. 18 vuotta on lyhyt aika elää terveellisesti lapsien esikuvana.
[/quote]
No kun se aika ei ainakaan minun tapauksessani olisi pois ryyppäämisestä ja pössyttelystä vaan kaikesta, mitä haluan elämälläni tehdä.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:28"]
Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Oma henkilökohtainen aika rajoittuu tietenkin töihin ja vessaan,
[/quote]
Tässäpä kaksi asiaa, jotka eivät voisi olla pahemmin ristiriidassa toistensa kanssa. Mitä vähemmän omaa aikaa minulla on, sitä onnettomampi olen.
[/quote]
No jos se aika on pois ryyppäämisestä tai pössyttelystä niin kyllähän se on elämänlaatua parantavaa. 18 vuotta on lyhyt aika elää terveellisesti lapsien esikuvana.
[/quote]
No kun se aika ei ainakaan minun tapauksessani olisi pois ryyppäämisestä ja pössyttelystä vaan kaikesta, mitä haluan elämälläni tehdä.[/quote]
Kannattaisi lukea lainaamansa teksti kunnolla ja lainata oikein, ennen kuin alkaa yhdistelemään asioita.
Olen alkanut ulkoilemaan enemmän perheeni kanssa. Enää ajatukset eivät pyöri itsekkäästi alkoholissa ja siinä mitä syötäisi. Lopetin tupakoinninkin. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Näin siis 61 oikeasti kirjoitti.
Eli joko lapsi tai alkoholi ja tupakka? :D
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:28"] Vain hieman kärjistäen: Kaikki muuttui, mikään ei ollut enää ennallaan. Arvot, prioriteetit, perusteet/motiivit tekemisille. Valtavasti rakkautta ja väsymystä. [/quote] Voisitko konkretisoida tätä jotenkin? Ap [/quote] Valtava rakastumisen tunne, missä huumassa sitten mennään etenkin muutama ensimmäinen vuosi. Työelämän ja vapaa-ajan päätöksiä ja tulevaisuudensuunnitelmia tehdään lapsen näkökulmasta. Suhde syvenee kun on uusi iso yhteinen juttu. "Tyhmä" riskinotto vähenee, koska lapsi.
[/quote]
Kiitos tästä. Oletko ollut onnellinen suhteen syvenemisestä? Onko kumppanista löytynyt uusia puolia?
Itseäni pelottaa, että mies muuttuu lapsen myötä.
Ap
[/quote]
Itse pelkään, että minä muutun. Liikaa.
Olen nainen.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:46"]
Tämä menee ot, mut vaikka lapsen saaminen on molemmille iso juttu, raskaskin, niin naiset jakavat keskenään enemmän iloa siitä lapsesta. Se on iso voimavara, että yhdessä iloitaan siitä että lapsia on, pidetään sitä arvokkaana asiana ja sopeutetaan ne ystävyyssuhteet siihen fatkaan, että jos haluaa nähdä, pitää ottaa se lapsikin siinä huomioon. Miesten ystävyyssuhteissa ei näytä tällaista tapahtuvan. Eivät miehet, ainakaan naisten nähden, ilmennä avoimesti sitä kuinka onnellisia ovat lapsistaan, eivätkä miesten ystävyyssuhteet näytä yhtä hyvin sopeutuvan siihen että siinä on se lapsikin joskus mukana, koska aina ei ole mahdollista mennä vapaasti. Se kuitenkin menee niin, että se tunne, mitä vahvistetaan, vahvistuu.
Tästä näkökulmasta ei ole ollenkaan ihmeellistä, jos miehistä tuntuu että he menettävät enemmän kuin nainen kun saavat lapsia. He eivät saa sille isyydelleen ihmissuhteissa samanlaista tukea ja arvostusta siitä että on isä. Minä naisena koen, että sellaista hetket on antaneet paljon voimaa, että talossa pyörii lauma lapsia, äidit istuvat keittiössä kahvilla nauraen ja hyväntuulisina, ja me ollaan siinä ensisijaisesti äiteinä, tavattu lapsien ansiosta ja tavataan lapsien ansiosta, ja meillä on hyvä pöhinä, huolehditaan omista lapsista ja muiden lapsista ja jokaiselle lapselle riittää hymy ja lämmin katse. Miehillä taas ei näyt olevan ollenkaan samanlaisia kahvirinkejä. Se ei ole heille luontaista, mut jotain sen suuntaista ois varmaan hyvä kehitellä. Nyt mies voi olla aika yksin isänä, jos kavereilla ei ole lapsia.
[/quote]Outoa,että miehet "menettää" enemmän kuin naiset kun suhteeseen tulee lapsi. Eihän siinä luulisi kenenkään mitään menettävän, vaan saavan lisää. Ja käsittämätöntä, että seksi menee oman lapsen ohi.Onneksi en ole mies, niin lapsetkin toi elämään vaan pelkkää iloa, enkä tunne menettäneeni mitään.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:34"]
Lapsen saaminen on usein masentavaa, ahdistavaa ja yksinäistä aikaa miehelle, joten anna hänelle tukea ja ymmärrystä. Älä odota hähen olevan yhtä innostunut vauvasta kuin sinä, mutta kannusta häntä osallistumaan vauvan elämään ja ota hänet mukaan imetykseen, vaipanvaihtoon... tehkää asioita yhdessä perheenä jo ihan ensipäivistä lähtien.
Todennäköisesti sinulla, miehelläsi ja lapsellanne ei tule olemaan mitään hätää.
[/quote]Meillä mies ainakin oli onnensa kukkuloilla. Varmaan elämänsä onnellisin tapatuma kun esikoinen syntyi. Oli vauvasta selvästi ylpeä ja antoi sen kyllä näkyä. Mutta ehkä miehet on vasta vanhempana onnellisia lapsistaan. Meillä mies oli 39v kun tuli isäksi.
Vaimon muuttuminen äidiksi, nainen katoaa talosta...elämäni paskin kokemus.
Isä
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 10:38"]Vaimon muuttuminen äidiksi, nainen katoaa talosta...elämäni paskin kokemus.
Isä
[/quote]
Eihän kukaan nainen varoita miestään tästä. Kiltti mies jää koukkuun pirttihirmun kanssa. Akat on ovelia.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 10:38"]
Vaimon muuttuminen äidiksi, nainen katoaa talosta...elämäni paskin kokemus. Isä
[/quote]
Eikö edes oma lapsi tuo iloa? :O
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:46"]
Sinä kysymyksen esittäjä olet sairaan ärsyttävä. Sinulla on jokin pakkomielle kommentoida jokaiseen vastaukseen joka ei mielytä sinua taikka ole " oikea" vastaus. Hanki elämä!
[/quote]
Ei kun just hyvä!
Elämä ei muuttunut juurikaan. Siitä tuli vain ihanampaa uuden perheenjäsenen myötä. Tietenkin aikaa on vähemmän esim roikkua netissä tai tietokonepeleille.
Olen alkanut ulkoilemaan enemmän perheeni kanssa. Enää ajatukset eivät pyöri itsekkäästi alkoholissa ja siinä mitä syötäisi. Lopetin tupakoinninkin. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Oma henkilökohtainen aika rajoittuu tietenkin töihin ja vessaan, mutta silti vaimolla on vähemmän omaa aikaa.
Kyllähän sitä toiselle voi antaa 18v kiinteää vanhemmuutta. Tuskin lapsi teininä edes tarvitsee sellaista seuraa, kuin pienenä lapsena, kunhan rajat asettaa ja antaa paljon käyttörahaa. Hakee putkasta ja makselee sakot jne (muistelen omaa nuoruutta, kun vanhemmat eivät auttaneet, jos jouduin putkaan).