Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa autistiselle pojalle?
apua vailla
24.09.2021 |
Apua,
poika nyt 15 v.
Hänellä on todettu pienenä autismin kirjon diagnoosi, mutta hänelle ei ole koskaan puhuttu asiasta.
Koulussa pärjää hyvin ja urheilee sm-tasolla.
Koulussa on ollut kiusaamista, mutta on aina pitänyt puolensa. Muutamia kavereita hänellä on ollut nuorempana mutta ne ovat jääneet. Hän ajautui viime vuonna ”huonoon porukkaan”. Huomatessaan, että ei ole kovin järkevää pysyä porukassa lopetti hengailemisen heidän kanssa.
Pojalla ei ole yhtään kaveria, ainoastaan harrastuskaverit, joita näkee lähes joka päivä, mutta kaverisuhteita ei harrastuksesta ole tullut.
Poikani heitti eilen ilmoille melko yllättävän jutun. Hän on alkanut ihmetellä miksi on tyhmempi kuin muut ja kokee olevansa erilainen.
Auttakaa, mitä sanon hänelle. Tähän asti olen korostanut sitä, että kaikki tuoniköiset tuntevat samoin ja että meitä nyt on vaan erilaisia ihmisiä koska jokainen on yksilö, ja se on hieno juttu.
Pitääkö minun kertoa että hänellä on autismi…omat porukat eivät tieyenköän huomaa mitään erikoista, mutta muut saattavat huomata.
Kommentit (116)
Opettaja täällä jatkaa. Ei ketään ei kiusata diagnoosin johdosta, jos asia otetaan heti 1. luokalla esille ja siitä keskustellaan avoimessa positiivisessa hengessä ja opettaja kitkee saman tien kaikki negatiiviset asenteet pois. Näin pienillä lapsilla opettajan vaikutus on aivan valtava. Minun luokassani on aina oltu avoimia kaikesta ja tulokset ovat olleet hyviä. Aikuiset ovat avainasemassa siinä minkälainen toimintakulttuuri luokassa ja koulussa syntyy. Jos kiusaamisesta tehdään nolo juttu, jota vain nynnyt tekevät, niin silloin lapset eivät ala kiusaamaan. Olen niin monta kertaa nähnyt miten huolellisella varhaiskasvatuksella, alkuopetuksella ja vanhempien yhteisiin arvoihin sitoutumisella on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Se on vain työ, joka on tehtävä. Sitten on ne koulut ja luokat, joissa ei valitettavasti tätä työtä tehdä ja se on anteeksiantamatonta.
Jossain vaiheessa pojalle on diagnoosista kerrottava sillä aikuisena se kyllä hänelle valkenee ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä teille kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin ovat aikuiset useita kertoja itkeneet, kun ei ole ketään kaveria. Paljastuu, ettei niitä kaverisuhteita ollut edes nuorena. Kaveritaidot ovat jääneet kehittymättä.
Älkää luottako siihen, että tilanne helpottuu. Suurella osalla ei helpotu, jollei tarjolla ole tehokasta kuntoutusta.
Ei hän ole tyhmempi kuin muut vaan näkee maailmasta sen mitä muut ei näe. Hakee seuraksi muita kirjolaisia niin huomaa olevansa täysin normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijassakin voi saada vielä kavereita?
Autisti ei taida mennä armeijaan.
Osa menee
Lapseni sai autismidiagnoosin teini-iässä. Hän kertoo itse tienneensä jo alaluokilla, että on hän autisti. Ei vaan ollut puhunut siitä kenellekään mitään.
Tuskin AP sunkaan pojalle diagnoosi tulee yllärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella outoa ja väärin, ettei hänelle ole kerrottu! Miksei?
Meillä lähipiirissä as-lapsi, jolle on asia selitetty, mutta omasta mielestään muut ovat erilaisia, ei hän.
Nuori ei tiedosta hiolimatta aina osaa ymmärtää tilaansa.
Meillä taas tieto autismista on auttanut lasta ymmärtämään omaa erilaisuuttaan. Nyt nuorena hän hyväksyy itsensä, kun on saanut apua asian käsittelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on varmaan erilainen mutta en usko että hän olisi tyhmempi kuin muut. Sen todistaa jo sekin että hän pärjäsi kiusaamistilanteessa, tajusi joutuneensa huonoon seuraan ja osasi toimia tilanteen edellyttämällä tavalla (moni ei olisi osannut). Ikävä kyllä moni hänenikäisensä on äärimmäisen itsekriittinen eli jos oma ajattelu on erilaista kuin muilla, sitä miettii helposti mikä itsessä on vikana. "Vikana" saattaa olla sekin että hän ymmärtää asioita joita tavallinen samanikäinen sukankuluttaja ei hahmota vaikka kuinka yrittäisi.
Pojallasi on harrastuksia ja sosiaalia kontakteja niissä, hyvä niin. Välillä tuntuu myös siltä että asiaan kuin asiaa ollaan tarjoamassa diagnoosia, olisikohan koko maapallolla yhtään tervettä ihmistä jos kunnolla tutkittaisiin? Jos tuo autismidiagnoosi on yleensäkään oikea niin joka tapauksessa autismi on hyvin lievää ja uskon että hän tulee pärjäämään. Pitää nyt vain itsestään huolta, käy koulut, ei ajaudu huonoon seuraan eikä tyhmyyksiin, ylläpitää harrastuksia ja fyysistä kuntoa niin kyllä pärjää elämässä. Kannattaa yrittää etsiä sellainen ammatti missä on hyvä työllisyystilanne ja mahdollisimman hyvät palkat niin työnantajilla ei ole isommin varaa kursailla vaikkei loistaisikaan työhaastattelussa. Parisuhteen voi olla vähän hitaampaa mutta kyllä sellainenkin varmaan tulee eteen jossain vaiheessa.
Sairaalasarjassa Syke näyttelijä Jarkko Niemi esittää lääkäriä joka on sangen älykäs mutta sosiaalisesti kömpelö. Näin maallikkona sanoisin että tuo roolihahmo täyttää jonkinasteisen autismin määritelmän.
Kiitos todella paljon kommentista, tämä vahvistaa omaa näkemystäni asiasta.
yt. ap
Vielä yksi asia: Eduskunnassa on yksi kansanedustaja joka on itse kertonut omaavansa ADHD:n. Eihän se ole ihan sama asia kuin autismi mutta kuitenkin. Sama kaveri on myös toiminut kunnanjohtajana ja suorittanut upseerin tutkinnon, toimien upseerina rajavartiolaitoksen palveluksessa. Kyllä minä sanoisin että sekin kaveri on pärjännyt elämässään.
Elon Musk on ihan avoimesti puhunut autismistaan. Hän käyttää asperger-termiä, joka kuuluu nykyään autismikirjon diagnoosiin eikä ole enää erillinen diagnoosi.
Ei mene hänelläkään mitenkään huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on varmaan erilainen mutta en usko että hän olisi tyhmempi kuin muut. Sen todistaa jo sekin että hän pärjäsi kiusaamistilanteessa, tajusi joutuneensa huonoon seuraan ja osasi toimia tilanteen edellyttämällä tavalla (moni ei olisi osannut). Ikävä kyllä moni hänenikäisensä on äärimmäisen itsekriittinen eli jos oma ajattelu on erilaista kuin muilla, sitä miettii helposti mikä itsessä on vikana. "Vikana" saattaa olla sekin että hän ymmärtää asioita joita tavallinen samanikäinen sukankuluttaja ei hahmota vaikka kuinka yrittäisi.
Pojallasi on harrastuksia ja sosiaalia kontakteja niissä, hyvä niin. Välillä tuntuu myös siltä että asiaan kuin asiaa ollaan tarjoamassa diagnoosia, olisikohan koko maapallolla yhtään tervettä ihmistä jos kunnolla tutkittaisiin? Jos tuo autismidiagnoosi on yleensäkään oikea niin joka tapauksessa autismi on hyvin lievää ja uskon että hän tulee pärjäämään. Pitää nyt vain itsestään huolta, käy koulut, ei ajaudu huonoon seuraan eikä tyhmyyksiin, ylläpitää harrastuksia ja fyysistä kuntoa niin kyllä pärjää elämässä. Kannattaa yrittää etsiä sellainen ammatti missä on hyvä työllisyystilanne ja mahdollisimman hyvät palkat niin työnantajilla ei ole isommin varaa kursailla vaikkei loistaisikaan työhaastattelussa. Parisuhteen voi olla vähän hitaampaa mutta kyllä sellainenkin varmaan tulee eteen jossain vaiheessa.
Sairaalasarjassa Syke näyttelijä Jarkko Niemi esittää lääkäriä joka on sangen älykäs mutta sosiaalisesti kömpelö. Näin maallikkona sanoisin että tuo roolihahmo täyttää jonkinasteisen autismin määritelmän.
Kiitos todella paljon kommentista, tämä vahvistaa omaa näkemystäni asiasta.
yt. ap
Vielä yksi asia: Eduskunnassa on yksi kansanedustaja joka on itse kertonut omaavansa ADHD:n. Eihän se ole ihan sama asia kuin autismi mutta kuitenkin. Sama kaveri on myös toiminut kunnanjohtajana ja suorittanut upseerin tutkinnon, toimien upseerina rajavartiolaitoksen palveluksessa. Kyllä minä sanoisin että sekin kaveri on pärjännyt elämässään.
Elon Musk on ihan avoimesti puhunut autismistaan. Hän käyttää asperger-termiä, joka kuuluu nykyään autismikirjon diagnoosiin eikä ole enää erillinen diagnoosi.
Ei mene hänelläkään mitenkään huonosti.
"Elon Musk kertoi suorassa tv-lähetyksessä, että hänellä on Asperger
Musk kertoi ensi kertaa olevansa autistinen."
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/8e46b903-bc8f-47a9-8620-c001733f6240
Vierailija kirjoitti:
No älä ainakaan vedä yhteyttä tyhmyyteen ja autismiin. Aspergeria sairastavat ovat yleensä normaalia viisaampia!
Eivät ole, tämä on myytti joka jostain syystä elää vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja täällä jatkaa. Ei ketään ei kiusata diagnoosin johdosta, jos asia otetaan heti 1. luokalla esille ja siitä keskustellaan avoimessa positiivisessa hengessä ja opettaja kitkee saman tien kaikki negatiiviset asenteet pois. Näin pienillä lapsilla opettajan vaikutus on aivan valtava. Minun luokassani on aina oltu avoimia kaikesta ja tulokset ovat olleet hyviä. Aikuiset ovat avainasemassa siinä minkälainen toimintakulttuuri luokassa ja koulussa syntyy. Jos kiusaamisesta tehdään nolo juttu, jota vain nynnyt tekevät, niin silloin lapset eivät ala kiusaamaan. Olen niin monta kertaa nähnyt miten huolellisella varhaiskasvatuksella, alkuopetuksella ja vanhempien yhteisiin arvoihin sitoutumisella on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Se on vain työ, joka on tehtävä. Sitten on ne koulut ja luokat, joissa ei valitettavasti tätä työtä tehdä ja se on anteeksiantamatonta.
Jossain vaiheessa pojalle on diagnoosista kerrottava sillä aikuisena se kyllä hänelle valkenee ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä teille kaikessa.
Näin sen juuri pitäisi olla, teillä on ihanasti homma hallussa ja kiitän sinua opettajana kun puutut!
Valitettavan usein kouluissa noin ei kuitenkaan tapahdu.
Olet oikeassa, asia on kerrottava. Käyn perheneuvolassa ja kerään tietoa/kokemuksia miten sen teen.
Vierailija kirjoitti:
Autisti, jota ei ole opetettu selviämään autisminsa kanssa, on aikuisten elämässä pahassa pulassa. Jos kaverisuhteiden ylläpitäminen ei onnistu, on tulevaisuus hyvin hyvin yksinäinen. Masennusriskit korkealla jne.
Tälle nuorelle on tehty poikkeusellisen törkeä temppu. On heitetty syvään päähän ilman uimataitoa, eikä ole autettu mitenkään.
En jaksa lukea ketjua mutta just näin. Tämä palsta on täynnä miehiä joille on tehty tämä karhunpalvelus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla pojallani on Aspergerin syndrooma. Aivan pian diagnoosin jälkeen alettiin käyttää enää ilmaisua "autismin kirjo". Olen itse kyllä tyytyväinen, että sai vielä tuon vanhan diagnoosin, koska uudella mielikuvat olisivat yleensä syvästä autismista, ja poikani toimintakyky on varsin hyvä. Diagnoosi tuli vasta teini-iän alussa, mikä oli aivan liian myöhään. Poika on nyt täysi-ikäinen, eikä edelleenkään miellä itseään Aspergeriksi, siitä ei puhuta meillä koskaan. Ainoa poikkeus on, että nyt ovat kutsunnat, ja diagnoosin avulla saanee vapautuksen, mistä on erittäin iloinen. Käytännössä hänen suurin ongelmansa on, että kuormittuu sosiaalisissa tilanteissa, jos ne kestävät pitkään, ja mitäpä muuta se armeija on. Jos haluaisi apua sosiaalisiin tilanteisiin kuntoutuksen avulla, se pitäisi saada lapsena, ei enää nuorena. Olen itsekin sitä mieltä, että poikkeavuuden tunnetta on ihan turha ruokkia herkässä teini-iässä.
Monilla on aivan liian ruusuiset kuvat kuntoutuksesta. Meillä ainoan toimivan tukikeinon koulunkäyntiin (lyhennetyt koulupäivät) keksin minä, asiantuntijat puhuivat vain masennuksesta ym., mikä "katosi", kun kuormitus vähentyi. Neuropsykiatrista valmentajaa odotettiin muistaakseni puolitoista vuotta, ja kun kysyimme häneltä apua kotona tapahtuviin jumittumisiin, hän vain totesi, ettei valitettavasti osaa auttaa.
Eli tämä on niin kaksiteräinen miekka: diagnoosi ja kuntoutus olisi hyvä saada varhain, mutta toisaalta sairaudentuntoakaan ei saisi ruokkia.
Ap:lle sanoisin, että ehdottomasti diagnoosista täytyy nuorelle kertoa, mutta ei pidä olettaa, että hän sen hyväksyy tai ainakaan haluaa alkaa asiaa puida. Mutta esim. armeijan takia asia pitää ottaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, että teillä on autistinen lapsi, jolla on ongelmia sosiaalisissa tilanteissa ja ette ole hakeneet hänelle kuntoutusta sen jälkeen kun hän täytti 2v, koska tulee kotona toimeen? 😳
Miksi ette ole hakeneet hänelle tukea sosiaalisiin ongelmiin aktiivisesti kun hän on ollut oikeassa herkkyyskaudessa oppia sosiaalisia taitoja? Teininä tämä onko aivan liian myöhäistä.
Sosiaaliset taidot olivat herkkyysiässä ihan ok. Kirjoitin tuossa aiemmin, että muutama kaveri oli ennen tätä huonoa sakkia.
Mutta olet aivan oikeassa, varmasti hän olisi kaivannut tukea kuitenkin vaikka tuossa herkässä iässä ei käydä mitään syvällisiä keskusteluja poikaporukoissa ja näin ollen usein ”kaikki menee”, vähän pelataan ja häslätään ja pelleillään ja se on siinä.
Sinulla on aika kapea käsitys poikien ystävyydestä. Ne ystävyyssuhteet voivat olla hyvinkin merkityksellisiä pojille itselleen, ei se pelkkää "pelleilyä ja häsläystä" ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvapa saa diagnoosin jo ekaluokalla, vaikka sitä haettaisiin. Täällä jotkut pelkäävät, että diagnoosin saaneet heittäytyvät sen varaan vetelehtimään. Päinvastoin. Diagnoosilla saa tukia hankaluuksiin. Lapsikin ymärtää, että ominaisuuksiensa takia hänen täytyy joitain juttuja harjoitella enemmän ja kauemmin kuin "tavisten". Kyllähän se harjoittelu voi välillä turhauttaa, mutta periksi ei voi antaa, koska silloin menee toimintakyky. Kysy ap neuvoa sieltä hoitotaholta. Voivat samalla tarjota apuakin lapsellesi.
Minä en ymmärrä, miten lapsi olisi muka välttynyt kuulemasta autismistaan, jos on normaaliälyinen lapsi. Autismitutkimuksia ei tehdä ihan taaperolle, nuorimmat ovat kolmevuotiaita ja niiden aikana lapsi on 1-3 viikkoa osastotutkimuksissa keskussairaalan poliklinikalla.
Sen jälkeen aika yläkoulun alkuun asti lapsi käy kerran 1-2 vuodessa uudelleen vastaanotolla.
Ja nyt ap väittää, että hänen poikansa ei muka tiedä olevansa autisti? Mitä hemmettiä, kuinka typeriä trolleja voi sakki tänne työntää? Oikeasti nyt.
T. Oikean assin äiti
Vierailija kirjoitti:
Lapseni sai autismidiagnoosin teini-iässä. Hän kertoo itse tienneensä jo alaluokilla, että on hän autisti. Ei vaan ollut puhunut siitä kenellekään mitään.
Tuskin AP sunkaan pojalle diagnoosi tulee yllärinä.
Ei välttämättä tulekaan. Mutta se tulee, että vanhemmilla on ollut vuosikaudet hyvin olennaista tietoa lapsesta, eikä sitä ole kerrottu. Voipi tulla luottamuspula.
Ap, sun pitää miettiä tosi tarkkaan, miten selität lapselle sen, että ette ole kertoneet hänelle asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten lapsi olisi muka välttynyt kuulemasta autismistaan, jos on normaaliälyinen lapsi. Autismitutkimuksia ei tehdä ihan taaperolle, nuorimmat ovat kolmevuotiaita ja niiden aikana lapsi on 1-3 viikkoa osastotutkimuksissa keskussairaalan poliklinikalla.
Sen jälkeen aika yläkoulun alkuun asti lapsi käy kerran 1-2 vuodessa uudelleen vastaanotolla.
Ja nyt ap väittää, että hänen poikansa ei muka tiedä olevansa autisti? Mitä hemmettiä, kuinka typeriä trolleja voi sakki tänne työntää? Oikeasti nyt.
T. Oikean assin äiti
Täytyy myöntää, että tässä on paljon uutta tietoa meille, joilla ei ole lähipiirissä (diagnosoitua) autistia. Mutta minustakin kuulosti erikoiselta, että ap:n lapsi olisi ollut jo 2-vuotiaana ensimmäisten tukitoimien piirissä, mutta hänellä ei ole mitään tietoa mistään. Ja ap mainitsi, että koulussa oli erityisjärjestelyjä - eikö lapsi itse koskaan kysynyt perustelua näille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ei ole kerrottu! Täysin tuomittavaa toimintaa teiltä vanhemmilta. Mitä pienempänä olisi kerrottu, sen parempi. Lapsihan elää itse omaa elämäänsä ja kärsii koko ajan. Miten kuntoutukset jne. on hoidettu? Vai onko jätetty hoitamatta?
Mieti mitä käy, kun nuorenne lähtee opiskelemaan. Hän ei osaa ylläpitää kaverisuhteita, joten hän jää täysin yksin. Enää ei kotonakaan odota ketään. -> masennus -> viha -> kosto.
Kaikki hoidettu ok.
2v käytiin puheterapiassa hänen ollessa pieni ja sitten todettiin että ei tarvitse enää tukea.
On pärjännyt koulussa ilman tukea, paitsi ensimmäiset kaksi vuotta joitain helpotuksia kokeissa ja erityisopettajalla kävi jos tunnilla oli levoton. Luokkaa vaihtamalla levottomuus loppui, levottomuus johtui porukasta. Nykyään saa hyviä numeroita ja jatko on lukio/kaksoistutkinto.Me muut ollaan erottu kirkosta, mitta hän on kiinnostunut uskonnosta ja on menossa riparille ensi kesänä, nämä ovat aina niitä mahdollisuuksia saada kaverisuhteita. Paljon on tuettu kaveruuteen ja käynyt leireillä ja harrastuksensa puolesta porukalla vaikka missä.
Toiveena tietenkin on, että toisella asteella/riparilla saisi ystäviä.
Varasin ajan perheneuvolaan, jossa puran asiaa, mutta jono on pitkä ja ajattelin purkaa asiaa missä vain voin.
Olet aivan oikeassa! Pojan yksinjäämisen pelko minullakin on, onhan hänellä vanhemmat ja sisaret, mutta ei se ole sama kuin ystävät.
En osaa sanoa miksi ei koskaan tullut kerrottua autismista. Luulen, että koko autismi on unohtunut.
Aina miettii, että olisi voinut tehdä niin ja näin, mutta myt ollasn tässä tilanteessa ja tästä pitää edetä, turha miettiä mitä olisi pitänyt tehdä.
Miten muka poikasi ei muista ollenkaan tutkimuksia, terapiaa ja alakoulun kestäneitä kontrollikäyntejä? Onko hänellä muistinmenetys? Vai kenties enemmänkin äidillä?
Vai onko kenties niin, että olet harvinaisen kehno trolli, joka tykkää mollata erityislasten perheitä. Veikkaan ehdottomasti tätä viimeistä.
Ap, tommoinen 15-vuotias voi tarvita ihan konkreettista tukea kaverisuhteiden ylläpitoon. Ainakin meidän samanikäistä adhd-lasta auttaa se, että aikuiset kannustavat suhteiden ylläpitoon ja jopa keksivät ja pakottavat toimintaan. Jos ei vuoteen-pariin jaksa pitää yhteyttä tai mennä minnekään, miten niitä kaverisuhteita enää osaisi ylläpitää tai saada uusia?
Vielä yksi asia: Eduskunnassa on yksi kansanedustaja joka on itse kertonut omaavansa ADHD:n. Eihän se ole ihan sama asia kuin autismi mutta kuitenkin. Sama kaveri on myös toiminut kunnanjohtajana ja suorittanut upseerin tutkinnon, toimien upseerina rajavartiolaitoksen palveluksessa. Kyllä minä sanoisin että sekin kaveri on pärjännyt elämässään.