Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa autistiselle pojalle?
apua vailla
24.09.2021 |
Apua,
poika nyt 15 v.
Hänellä on todettu pienenä autismin kirjon diagnoosi, mutta hänelle ei ole koskaan puhuttu asiasta.
Koulussa pärjää hyvin ja urheilee sm-tasolla.
Koulussa on ollut kiusaamista, mutta on aina pitänyt puolensa. Muutamia kavereita hänellä on ollut nuorempana mutta ne ovat jääneet. Hän ajautui viime vuonna ”huonoon porukkaan”. Huomatessaan, että ei ole kovin järkevää pysyä porukassa lopetti hengailemisen heidän kanssa.
Pojalla ei ole yhtään kaveria, ainoastaan harrastuskaverit, joita näkee lähes joka päivä, mutta kaverisuhteita ei harrastuksesta ole tullut.
Poikani heitti eilen ilmoille melko yllättävän jutun. Hän on alkanut ihmetellä miksi on tyhmempi kuin muut ja kokee olevansa erilainen.
Auttakaa, mitä sanon hänelle. Tähän asti olen korostanut sitä, että kaikki tuoniköiset tuntevat samoin ja että meitä nyt on vaan erilaisia ihmisiä koska jokainen on yksilö, ja se on hieno juttu.
Pitääkö minun kertoa että hänellä on autismi…omat porukat eivät tieyenköän huomaa mitään erikoista, mutta muut saattavat huomata.
Kommentit (116)
Poikasi on 15 eikä hän tiedä, että hänellä on autismi? Minulla on autismin kirjon diagnoosi ja olen tiennyt niin pitkään kuin muistan, että olen erilainen kuin muut. Minulle myös kerrottiin jo melko nuoresta asti ikätason mukaisesti autismistani ja mitä kaikkea siihen liittyy. Toki huomasin itsekin, että mitä se aiheutti ja aiheuttaa yhä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satutäti taas kerran vauhdissa......
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on 15 eikä hän tiedä, että hänellä on autismi? Minulla on autismin kirjon diagnoosi ja olen tiennyt niin pitkään kuin muistan, että olen erilainen kuin muut. Minulle myös kerrottiin jo melko nuoresta asti ikätason mukaisesti autismistani ja mitä kaikkea siihen liittyy. Toki huomasin itsekin, että mitä se aiheutti ja aiheuttaa yhä minulle.
Ei kirjolla oleva ole autistinen.
Vierailija kirjoitti:
Todella outoa ja väärin, ettei hänelle ole kerrottu! Miksei?
Meillä lähipiirissä as-lapsi, jolle on asia selitetty, mutta omasta mielestään muut ovat erilaisia, ei hän.
Nuori ei tiedosta hiolimatta aina osaa ymmärtää tilaansa.
Siis ymmärsinkö oikein, että teillä on autistinen lapsi, jolla on ongelmia sosiaalisissa tilanteissa ja ette ole hakeneet hänelle kuntoutusta sen jälkeen kun hän täytti 2v, koska tulee kotona toimeen? 😳
Miksi ette ole hakeneet hänelle tukea sosiaalisiin ongelmiin aktiivisesti kun hän on ollut oikeassa herkkyyskaudessa oppia sosiaalisia taitoja? Teininä tämä onko aivan liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, että teillä on autistinen lapsi, jolla on ongelmia sosiaalisissa tilanteissa ja ette ole hakeneet hänelle kuntoutusta sen jälkeen kun hän täytti 2v, koska tulee kotona toimeen? 😳
Miksi ette ole hakeneet hänelle tukea sosiaalisiin ongelmiin aktiivisesti kun hän on ollut oikeassa herkkyyskaudessa oppia sosiaalisia taitoja? Teininä tämä onko aivan liian myöhäistä.
Sosiaaliset taidot olivat herkkyysiässä ihan ok. Kirjoitin tuossa aiemmin, että muutama kaveri oli ennen tätä huonoa sakkia.
Mutta olet aivan oikeassa, varmasti hän olisi kaivannut tukea kuitenkin vaikka tuossa herkässä iässä ei käydä mitään syvällisiä keskusteluja poikaporukoissa ja näin ollen usein ”kaikki menee”, vähän pelataan ja häslätään ja pelleillään ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on 15 eikä hän tiedä, että hänellä on autismi? Minulla on autismin kirjon diagnoosi ja olen tiennyt niin pitkään kuin muistan, että olen erilainen kuin muut. Minulle myös kerrottiin jo melko nuoresta asti ikätason mukaisesti autismistani ja mitä kaikkea siihen liittyy. Toki huomasin itsekin, että mitä se aiheutti ja aiheuttaa yhä minulle.
Mikä asia olisi muuttunut jos hän tietäisi asiasta?
Pelkona on, että hänestä olisi tullut arka, eikä olisi saavuttanut kaikkea mitä hän nyt on. Hän on itsevarma ja erittäin mukava hyvä tyyppi.
Opettajalle vielä:
Ihana ajatus, että lapsille voisi kertoa nykypäivänä, että tällä lapsella on as ja tällä lapsella on autismi jne. Valitettavasti siitä kiusataan, eikä kiusaamisiin välttämättä puututa kunnolla!
Nyt kiusaaminen on pojan koulussa ollut sitä ”normaalia” kiusaamista äijjien kesken. Nimittelyä ja tönimistä. Tätä on joka puolella ja valitettavasti täyä ei koskasn saa kitkettyä pois, niin väärin kuin se onkin.
Lapset eivät ole kasvuiässä maailman empaattisimpia otuksia ja sen varmasti tunnustamme kaikki.
Mutta! Monen mainitsema varhaisaikuisuuden yksinäisyys ja syrjäytyminen pelottaa ja huolestuttaa. Yritän tehdä kaikkeni, että hän saisi ystäviä ja nyt täytyy yrittää vielä kovemmin!
Olisikohan jistskin vuorovaikutuskurssista jotakkn hyötyä! Tai muusta sellaisesta??? Kertokaa vinkkejä mitä tehdä nyt. Se mitä olisi pitänyt tehdä ei auta mihinkäön.
Kiitos kaikille tähän mennessä keskusteluun osallistujille, toivon, että jatketaan keskustelua.
Miten meinaatte nyt aktiivisesti lähteä tätä tilannetta korjaamaan? Sitä psyykkistä apua pitäisi varata pojalle, ei äidille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijassakin voi saada vielä kavereita?
Muita oppilaita häiritsee paljon enemmän se, että "normaali" oppilas häröilee. Se että "autisti" häröilee on heidän silmissään enemmän normaalia.
Oudosti käyttäytyvää pyritään pistämään muiden toimesta ruotuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeijassakin voi saada vielä kavereita?
Autisti ei taida mennä armeijaan.
Poikasi on varmaan erilainen mutta en usko että hän olisi tyhmempi kuin muut. Sen todistaa jo sekin että hän pärjäsi kiusaamistilanteessa, tajusi joutuneensa huonoon seuraan ja osasi toimia tilanteen edellyttämällä tavalla (moni ei olisi osannut). Ikävä kyllä moni hänenikäisensä on äärimmäisen itsekriittinen eli jos oma ajattelu on erilaista kuin muilla, sitä miettii helposti mikä itsessä on vikana. "Vikana" saattaa olla sekin että hän ymmärtää asioita joita tavallinen samanikäinen sukankuluttaja ei hahmota vaikka kuinka yrittäisi.
Pojallasi on harrastuksia ja sosiaalia kontakteja niissä, hyvä niin. Välillä tuntuu myös siltä että asiaan kuin asiaa ollaan tarjoamassa diagnoosia, olisikohan koko maapallolla yhtään tervettä ihmistä jos kunnolla tutkittaisiin? Jos tuo autismidiagnoosi on yleensäkään oikea niin joka tapauksessa autismi on hyvin lievää ja uskon että hän tulee pärjäämään. Pitää nyt vain itsestään huolta, käy koulut, ei ajaudu huonoon seuraan eikä tyhmyyksiin, ylläpitää harrastuksia ja fyysistä kuntoa niin kyllä pärjää elämässä. Kannattaa yrittää etsiä sellainen ammatti missä on hyvä työllisyystilanne ja mahdollisimman hyvät palkat niin työnantajilla ei ole isommin varaa kursailla vaikkei loistaisikaan työhaastattelussa. Parisuhteen voi olla vähän hitaampaa mutta kyllä sellainenkin varmaan tulee eteen jossain vaiheessa.
Sairaalasarjassa Syke näyttelijä Jarkko Niemi esittää lääkäriä joka on sangen älykäs mutta sosiaalisesti kömpelö. Näin maallikkona sanoisin että tuo roolihahmo täyttää jonkinasteisen autismin määritelmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on varmaan erilainen mutta en usko että hän olisi tyhmempi kuin muut. Sen todistaa jo sekin että hän pärjäsi kiusaamistilanteessa, tajusi joutuneensa huonoon seuraan ja osasi toimia tilanteen edellyttämällä tavalla (moni ei olisi osannut). Ikävä kyllä moni hänenikäisensä on äärimmäisen itsekriittinen eli jos oma ajattelu on erilaista kuin muilla, sitä miettii helposti mikä itsessä on vikana. "Vikana" saattaa olla sekin että hän ymmärtää asioita joita tavallinen samanikäinen sukankuluttaja ei hahmota vaikka kuinka yrittäisi.
Pojallasi on harrastuksia ja sosiaalia kontakteja niissä, hyvä niin. Välillä tuntuu myös siltä että asiaan kuin asiaa ollaan tarjoamassa diagnoosia, olisikohan koko maapallolla yhtään tervettä ihmistä jos kunnolla tutkittaisiin? Jos tuo autismidiagnoosi on yleensäkään oikea niin joka tapauksessa autismi on hyvin lievää ja uskon että hän tulee pärjäämään. Pitää nyt vain itsestään huolta, käy koulut, ei ajaudu huonoon seuraan eikä tyhmyyksiin, ylläpitää harrastuksia ja fyysistä kuntoa niin kyllä pärjää elämässä. Kannattaa yrittää etsiä sellainen ammatti missä on hyvä työllisyystilanne ja mahdollisimman hyvät palkat niin työnantajilla ei ole isommin varaa kursailla vaikkei loistaisikaan työhaastattelussa. Parisuhteen voi olla vähän hitaampaa mutta kyllä sellainenkin varmaan tulee eteen jossain vaiheessa.
Sairaalasarjassa Syke näyttelijä Jarkko Niemi esittää lääkäriä joka on sangen älykäs mutta sosiaalisesti kömpelö. Näin maallikkona sanoisin että tuo roolihahmo täyttää jonkinasteisen autismin määritelmän.
Kiitos todella paljon kommentista, tämä vahvistaa omaa näkemystäni asiasta.
yt. ap
Vierailija kirjoitti:
Hän ei vielä koe tarvitsevansa ystäviä kun perheen ja koulun pöhinä on ympärillä. Odotas 4 vuotta. Opiskelijaelämä ja työ täysin yksin....
Autismin kirjolla olevalla ei tosin välttämättä ole sitä samaa tarvetta ylläpitää sosiaalista pöhinää.
Miksi hänelle ei ole kerrottu? Eikö hänellä ole mitään seurantaa missään paikassa? Ei terapioita, vertaistukea, sopeutumisvalmennusta missään vaiheessa? Meidän poika sai diagnoosin 7- vuotiaana ja pääsimme koko perhe sopeutumisvalmennuskurssille hyvin pian. Hänelle on kerrottu asiasta ihan heti. Sehän on ihan välttämätöntä tietää. Voiko tämä aloitus olla edes totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on 15 eikä hän tiedä, että hänellä on autismi? Minulla on autismin kirjon diagnoosi ja olen tiennyt niin pitkään kuin muistan, että olen erilainen kuin muut. Minulle myös kerrottiin jo melko nuoresta asti ikätason mukaisesti autismistani ja mitä kaikkea siihen liittyy. Toki huomasin itsekin, että mitä se aiheutti ja aiheuttaa yhä minulle.
Ei kirjolla oleva ole autistinen.
Kyllä hän on. Kirjo sanaa käytetään siksi, että autismi voi olla niin erilaista eri ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kirjolla oleva ole autistinen.
On. Autismin kirjolla olevia voidaan kaikkia kuvata autistisiksi, ja kuvataankin jos halutaan puhua oikeilla eikä vanhentuneilla termeillä. Nykyään esim. asperger on poistettu diagnoosiluokituksesta, autismidiagnoosin saa niillä oireilla joilla ennen diagnosoitiin as.
Hän ei vielä koe tarvitsevansa ystäviä kun perheen ja koulun pöhinä on ympärillä. Odotas 4 vuotta. Opiskelijaelämä ja työ täysin yksin....