Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:07"]

Monen mainitsemat yksittäiset tapaukset ei paljon tilastoja heilauta. Äidin koulutus korreloi vahvasti lasten koulutukseen. Ja jos äiti on työelämän ulkopuolella kasvaa lapsen riski samaan moninkertaiseksi.

[/quote]

Ura ja koulutus ei ole sama asia. Kumpi korreloi?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:07"]

Monen mainitsemat yksittäiset tapaukset ei paljon tilastoja heilauta. Äidin koulutus korreloi vahvasti lasten koulutukseen. Ja jos äiti on työelämän ulkopuolella kasvaa lapsen riski samaan moninkertaiseksi.

[/quote]

Mitä tekemistä kotiäitiydellä ja koulutustasolla on keskenään? Oma äitini on opiskellut yliopistossa, mikä 40-luvun alkupuolella syntyneelle oli vielä suht harvinaista, ja koulutus oli hyvä. Hän myös vanhemmiten sai helposti töitä, kun halusi, eli ei ollut mitenkään syrjäytynyt työelämän ulkopuolelle. Ja lapsillakin koulutustaso on keskimääräistä parempi, on maisteria ja tohtoria.

Nuo tilastot kertovat työttömistä ja kouluttamattomista, jotka eivät saa töitä, eivät niistä hyvin toimeentulevista perheistä, jotka ovat tehneet tietoisen valinnan, että toinen vanhempi on kotona, ja mahdollistaa toisen puolison uran.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 14:14"]70-luvun äidit halusivat käydä töissä ollakseen tasavertaisia miesten kanssa. Äitiysloma oli 3 kk, päiväkoti tuntematon käsite. .

[/quote]

Potaskaa. Vuodesta 1973 kunnilla on ollut velvollisuus järjestää päivähoitoa, mutta vuoteen 1985 kunta sai päättää kuka sitä tarvii ja kenelle sitä tarjotaan. Kunallista pävähoitoa oli kyllä tarjolla myös ennen vuotta 1973, mutta se oli enemmän ja vähemmän kunnan vappasti valittavissa.

Kiva että nyt ollaan palattu juurille ja nyt taas palvelun tarjoaja saanut määritellä tarpeen eikä käyttäjä. Seuraava askel on varmaan taas se että kunnilta poistetaan velvoite järjestää päivähoitoa ja palataan 1960 luvun tyyliin. Muistakaa äänestää kokoomusta.

Minä uskaltaisin väittää, että enemmän kuin äidin kotirouvuus sinänsä, tyttöjen koulutukseen on vaikuttanut ja vaikuttaa isän asenne.

Jos äidin kotona olo on ollut seurausta siitä, että isän mielestä naisten paikka on kotona, eikä heistä muutenkaan ole siihen mihin miehistä, on tällä saattanut hyvinkin olla iso vaikutus tytön itsetuntoon ja sitä kautta kouluttautumiseen.

Jos taas äidin kotona olo on aidosti vanhempien yhteinen sopimus ja tyttöä kannustetaan uskomaan itseensä ja etenemään elämässään kuten poikiakin, en usko että pelkkä äidin kotirouvana oleminen vaikuttaisi haitallisesti tytön opiskeluun ja uraan.  

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:56"]

Äitini oli kotona ja minä olen FT eli huonosti kävi ;)

[/quote]En kyllä mistään kertomastasi tiedä, miten sinun oikeasti kävi. Ihanko oikeasti ajattelet, että tutkinto todistaa sinulla menevän hyvin? Voihan sinulla mennä aivan loistavastikin koko elämä, mutta "FT" ei sano siitä vielä mitään muuta kuin sen, miten pitkälle olet omaa alaasi opiskellut. Tohtoreita on nykyään varsin paljon. Entisaikaan ihan ylioppilaaksi kirjoitettuaan oli jo iso herra, mutta silläkään ei nykyään enää kukaan hirveästi yritä päteä.

Mun kokemus on juuri päinvastainen. Ovat ns. bättre folkia ja kouluttautuneet korkealle. Mutta monesti osaavat myös arvostaa pikkulasten kotihoitoa, mikä onkin ihan kullanarvoinen juttu! Johtunee siitä, että tuntemissani perheissä, joissa äiti oli kotona, oli varaa valita sellainen järjestely, koska isällä oli isopalkkainen, hyvä työ.

Monessa perheessä, joissa äiti oli töissä, oli äidin työ sellainen, johon ei pitkää koulutusta vaadittu, kuten perinteisessä palveluammatissa tai esim. sh, ja isäkin monesti duunariammatissa. Eli koulutus ja sivistys oli paremminkin arvossaan näissä kotiäitiperheissä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:29"][quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:25"]

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä.

[/quote]

Saattaa olla. Itse olen viisikymppinen kotirouvan lapsi ja meillä kai tämä ei sitten päde. Töihin olen mennyt jo 14 vuotiaana tienaamaan omia taskurahoja ja lukion jälkeen lähdin opiskelemaan kieliä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään.
[/quote]

Ja tuoko on vain sinun ansiotasi, ja väheksyt työttömyyden kokeneita.

Äiti jäi kotiin hoitamaan meitä, kolmea lastaan. Olen sitä mieltä että äiti mahdollisti meille turvallisen lapsuuden. Isä oli paljon töissä. Myös sisarukseni pärjäävät koulussa hyvin, ovat minua nuorempia. Kaikki meistä ovat kohteliaita, rehellisiä ja hyvin elämässään pärjääviä. Koskaan en ole töitä vältellyt, tehnyt 15 vuotiaasta lähtien erilaisia töitä. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Eipä ole meistä lusmuja tullut vaikka kotiäidin esimerkin äitee meille antoikin. :)

Puhutko nyt naisista vain, vai myös miehistä, joiden äidit ovat olleet kotirouvia? 20-30-vuotiaiden ihmisten äideistä en kyllä tunne yhtään varsinaista kotirouvaa, enkä oman ikäpolveni äideistäkään, sen puoleen. En ylipäätään tiedä tuttavapiiristä kuin yhden kaks naista, jotka olisivat olleet kotirouvia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Naisista ja miehistä. Lapsuudentuttavissani oli monia (ylempi keskiluokka), tosin olemme ajautuneet erillemme kauan sitten.

Oikeassa olet. Opiskelin sairaanhoitajaksi. Tosin töitä on riittänyt ja tykkään työstäni. Siskoni kuitenkin opiskeli DI:ksi ja on hyväpalkkaisessa duunissa. Mites se muuten on mahdollista? Ai niin, onhan meillä isäkin! 

Minulla ihan toisenlainen kokemus. Olen 70-luvun loppupuolen lapsia ja luokkakavereista/tuttavista kotirouvien lapset ovat opiskelleet eniten ja luoneet ns. uran, mutta työssäkäyneiden äitien lapset downshiftailee, pitää välivuosia, on tahallaan työttömiä ja jätti opinnot kesken, koska ei halunnut elää vain työelämän oravanpyörässä

Hmm. Olen VTM, KTM ja menestyvä yrittäjä :) Sekä suurperheen äiti. Mihinkähän olisin yltänyt, jos äiti ei olisi ollut kotona :D

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:31"]Oikeassa olet. Opiskelin sairaanhoitajaksi. Tosin töitä on riittänyt ja tykkään työstäni. Siskoni kuitenkin opiskeli DI:ksi ja on hyväpalkkaisessa duunissa. Mites se muuten on mahdollista? Ai niin, onhan meillä isäkin! 
[/quote]

Niin oli näillä tuttavillanikin. Yritysjohtajia jne.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:25"]

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä.

[/quote]

Saattaa olla. Itse olen viisikymppinen kotirouvan lapsi ja meillä kai tämä ei sitten päde. Töihin olen mennyt jo 14 vuotiaana tienaamaan omia taskurahoja ja lukion jälkeen lähdin opiskelemaan kieliä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään.

Minun äitini oli kotirouvana melkein 20 vuotta, nuorin sisaruksistani on 10 v ja vanhin 30 v. Jäi kotiin kun vanhin syntyi ja meni töihin ja kouluttautui samalöa kun nuorin täytti 4 v, häntäkin hoiti kummitäti kotona ennen eskaria. Meitä lapsia on 13. Osa meistä on hömppäalalla, mutta joukosta löytyy insinööri, lääkäri ja melkein valmis opettaja. Pienimmistä vielä vaikea sanoa :)

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:35"]Minun äitini oli kotirouvana melkein 20 vuotta, nuorin sisaruksistani on 10 v ja vanhin 30 v. Jäi kotiin kun vanhin syntyi ja meni töihin ja kouluttautui samalöa kun nuorin täytti 4 v, häntäkin hoiti kummitäti kotona ennen eskaria. Meitä lapsia on 13. Osa meistä on hömppäalalla, mutta joukosta löytyy insinööri, lääkäri ja melkein valmis opettaja. Pienimmistä vielä vaikea sanoa :)
[/quote]

Ja jatkan että isäni on kyllä kovasti tehnyt töitä, on yrittäjä ja omistaa monta yritystä, tehnyt töitä aina.

Onko ap siis sitä mieltä, että mikäli äiti oli kotiruva, jolloin yleensä isä on tienannut hyvin (oli sitten koulutettu tai ei) ja perheen tulotaso siten sallinut äidin "laiskottelun", niin sekä tyttö- että poikalapset aikanaan ovat jotenkin luusereita? Isän malli työnteosta ei merkinnyt heille mitään?

Ja menestyminen elämässä tarkoittaa aina automaattisesti jotain "hyvää" ammattia ja isoa palkkaa....

Mun äiti oli kotirouva joka mahdollisti sen että meidän lapsien hyvinvointiin ja koulunkäyntiin panostettiin. Aina oli joku auttamassa läksyjen kanssa ja huomaamassa jos jäi jälkeen tai ei huvittanut. Meidän perheessä työnteko on ollut aina suuresti arvostettua eikä äiti ollut työtön vaan kotirouva eikä nostellut työttömyystukia. Kovasti teki hommia eikä me kakaratkaan laiskoteltu vaan äiti pisti meidätkin hommiin. Sanoi kun kiukuteltiin jostain tiskaamisesta että paree sitten opiskella ettei tarvitse työkseen tiskata. Hyvin jäi mieleen ja hyvin on pärjättyniin opiskeluissa kuin työelämässä:)