Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

Minun kaveripiirissäni menee täysin päinvastoin. Vanhemmat tekivät kovasti töitä ja olivat kotona aina väsyneitä, ärtyneitä, etäisiä ja äkkipikaisia. He halusivat kotona ollessaan vaan lepoa, mutta me lapset tulkitsimme sen lapsen näkökulmasta niin, että me lapset teimme siitä kotielämästä niin kurjaa, ja vanhemmat halusivat olla meistä erillään.

Kaikille se työ ei ole iloisen virkistäytymisen lähde, itsensä toteuttamista lukuisissa pullasyöntipalavereissa. Monille työ on väsyttävää ja vie voimia kaikesta muusta elämästä. Kun on katsonut sellaista elämää koko lapsuutensa ja nuoruutensa, eikä näe mitä lisäarvoa se tuo elämään sen pienen palkan lisäksi, ei voi syyttää jos ei koe sitä elämää kovin motivoivaksi. 

Tätähän on tutkittukin. Äidin työssäkäynti ja erityisesti ura vaikuttavat tyttären menestykseen positiivisesti. Sen sijaan pojat saattavat jopa kärsiäkin uraäidistä.

Huonosti mulla menee, mutta opinnoissa ei. Opiskelen yliopistossa luonnontieteitä. Muuten on kylläkin eläminen aikamoista vuoristorataa. -pitkäaikaistyöttömän yh:n lapsi

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:19"]

Tätähän on tutkittukin. Äidin työssäkäynti ja erityisesti ura vaikuttavat tyttären menestykseen positiivisesti. Sen sijaan pojat saattavat jopa kärsiäkin uraäidistä.

[/quote]

Tutkitusti myös isän kotitöiden tekeminen parantaa tyttären todennäköisyyttä kouluttautua pidemmälle.

Äitini oli pitkään kotona, ja pärjäsin erittäin hyvin koulussa. Opiskelin hyvän ammatin, ja olen töissä vakituisessa työssä kohtuullisen hyvällä palkalla. Olen toki ollut kotona pitkät hoitovapaat, mikä ei ole stressiä tuonut, koska äitini tapaan olen naimisissa miehen kanssa, jolle perheen elättäminen ei ole ongelma. Eli minulla on menestyvä ja vastuuntuntoinen mies.

Olen yrittäjän ja kotiäidin/rouvan lapsi (no äiti oli vain pankkitoimihenkilö ennen sitä) Meillä kahdella lapsella oli ihanaa lapsuus! Kun itse avioiduin jäin myös kotiäidiksi (olin vain pankkitoimihenkilö) kaksi lasta jotka menestyneet elämässä ja opinnoissaan ja ihmissuhteissaan hyvin. Meitä on onnistanut kolmessa sukupolvessa, ammatit on, omat talot hankittu ja elämää on hyvää. Kenenkään tässä kolmen sukupolven ketjussa ei ole tarvinnut turvautua sosiaalihuollon apuun, ei edes asumistukia ole tarvittu, minusta se on aika hyvin.

Rakas äitini tarjosi minulle kotilapsuuden, ja vei meitä usein esim kirjastoon. Äitini antoi minulle lukemisen lahjan jo kolmevuotiaana! Olen ollut aina ns. kympin tyttö, yliopisto meni leikiten. Samoin uralla eteneminen. Nyt laitan hyvän kiertämään ja tarjoan tytölleni stressittömän lapsuuden. Kiitos äidilleni!

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:50"]Rakas äitini tarjosi minulle kotilapsuuden, ja vei meitä usein esim kirjastoon. Äitini antoi minulle lukemisen lahjan jo kolmevuotiaana! Olen ollut aina ns. kympin tyttö, yliopisto meni leikiten. Samoin uralla eteneminen. Nyt laitan hyvän kiertämään ja tarjoan tytölleni stressittömän lapsuuden. Kiitos äidilleni!
[/quote]

Tämä kirjastojuttu on kuin omista kokemuksistani. Ihania muistoja kaikista kirjastoista elämän varrella. Ja ihana huomata, minkälaisia kirjastohiiriä omista lapsista on tullut. Ja koulu ja opiskelu oli tosiaan aina helppoa.

18

Tutkimusnäytöstä huolimatta kotirouvan ja insinöörin lapset: VTM (tyttö), LL väit. (poika) ja oikeustieteen kandi opinnot vielä jatkuvat (tyttö). Ja nuorinta lukuunottamatta olemme hyvissä töissä, kaikki onnellisia ja perheellisiä.

Äitini oli kotona ja minä olen FT eli huonosti kävi ;)

Jaa, kovasti on ihmisillä tarve yleistää. Omat vanhempani ovat duunareita ja meistä viidestä lapsesta kaikki on korkeakoulutettuja paitsi yksi. Yksi duunari, yksi amk tutkinnon suorittanut, yksi yliopisto-opiskelija, yksi di ja minä, joka ensin tein yliopistossa tutkinnon ja sitten amk:saa hoitajan opinnot. Täällä olen kai matalapalkkainen, vaikka tienaan enemmän kuin suurin osa akateemisista kavereistani. Eikä sillä ole väliäkään, kunhan tekee työtä, mistä tykkää ja millä elää.

Äitini oli lapsuutemme kotona. Se oli heille arvokysymys, vaikka köyhiä oltiin. Meille kävi ihan hyvin kaikille. En osaa vertailla kun en tunne muita kenen äiti olisi ollut kotona.

Enpä sanoisi. Oma äitini oli ja on edelleen kotirouva ja niin olen itsekin. Asun kylläkin Saksassa, jossa on ihan tavallista, että äiti kotona kun on lapsia. Omat lapset on koulussa. Koen olevani ns.menestynytm, minulla on hyvä pitkä avioliitto, ihanat lapset ja hyvä mies. 

Isäni työskenteli rekkakuskina, mutta sai hyvää palkkaa, koska teki niin paljon töitä. Äitini oli ihan käytännön syistäkin kotiäiti, koska isä oli paljon poissa ja teki reissutyötä.

Vanhempi siskoni on geofyysikko, nuorempi veljeni ajaa taksia ja mulla ei ole mitään ammattia. Se on kyllä totta, että akateemisista perheistä tulee yleensä akateemisia lapsia. Mutta mielestäni kaikki työt, myös kotiäidin työ on tärkeää ja arvokasta ja menestystä voi mitata niin monella mittarilla, jos sitä nyt mitata tarvii ollenkaan

Meillä taas ihan päinvastoin.

Vanhempani olivat paljon poissa kotoa töiden takia. Siis ihan viikonkin putkeen. Meitä hoiti ties ketkä, keitä saatiin. Ei ollut päiväkoteja (70-luku).

Minusta tuli aivan erilainen kuin työnarkomaaniäidistäni, jolle työ oli elämän numero 1. Kouluttauduin kyllä, mutta jäin kotiäidiksi lasten syntymän myötä, sillä haluan lapsilleni erilaisen lapsuuden, minkä itse sain.

Meillä taas ihan päinvastoin.

Vanhempani olivat paljon poissa kotoa töiden takia. Siis ihan viikonkin putkeen. Meitä hoiti ties ketkä, keitä saatiin. Ei ollut päiväkoteja (70-luku).

Minusta tuli aivan erilainen kuin työnarkomaaniäidistäni, jolle työ oli elämän numero 1. Kouluttauduin kyllä, mutta jäin kotiäidiksi lasten syntymän myötä, sillä haluan lapsilleni erilaisen lapsuuden, minkä itse sain.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:33"]

Hmm. Olen VTM, KTM ja menestyvä yrittäjä :) Sekä suurperheen äiti. Mihinkähän olisin yltänyt, jos äiti ei olisi ollut kotona :D

[/quote]Oletko 20-30-vuotias?

Monen mainitsemat yksittäiset tapaukset ei paljon tilastoja heilauta. Äidin koulutus korreloi vahvasti lasten koulutukseen. Ja jos äiti on työelämän ulkopuolella kasvaa lapsen riski samaan moninkertaiseksi.

Hassua, että joku sanoo, että kotiäitinä ei voi tehdä paljon töitä. Minun äitini on kyllä niin ahkera ollut koko ikänsä. Itse nyt taaperon äitinä ymmärrän kuinka paljon hommaa lapsen kanssa on työtä. Pikemminkin tarvitsee miettiä mitä ehtii tekemään päivän aikana, kun tunteja on vain 24.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:25"]

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä.

[/quote]

No ei tosiaan pidä paikkaansa, ainakaan omassa tuttavapiirissäni. Kaverit, joiden äiti oli ns. kotirouvana ovat KAIKKI korkeasti koulutettuja ja hyvissä ammateissa. Oma äitini oli duunari ja samanlainen tuli minusta. Myös muut kaverit, jotka ovat vaatimattomissa ammateissa eivät ole kotirouvien kasvattamia, vaan heidänkin äidit ovat paiskineet töitä lasten ollessa pieniä. Sinulla taitaa mennä käsitteet kotirouva ja työtön (koti)äiti sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:07"]

Monen mainitsemat yksittäiset tapaukset ei paljon tilastoja heilauta. Äidin koulutus korreloi vahvasti lasten koulutukseen. Ja jos äiti on työelämän ulkopuolella kasvaa lapsen riski samaan moninkertaiseksi.

[/quote]

Totta, mutta tarkoittaako se, että jos on riski kotiäitiyteen tai lähihoitajuuteen, elämä on onnettomampaa kuin korkeasti koulutetuilla? Kannattaa myös muistaa, etteivät kaikkien duunareitten äidit ole kotona.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:35"]

Minun äitini oli kotirouvana melkein 20 vuotta, nuorin sisaruksistani on 10 v ja vanhin 30 v. Jäi kotiin kun vanhin syntyi ja meni töihin ja kouluttautui samalöa kun nuorin täytti 4 v, häntäkin hoiti kummitäti kotona ennen eskaria. Meitä lapsia on 13. Osa meistä on hömppäalalla, mutta joukosta löytyy insinööri, lääkäri ja melkein valmis opettaja. Pienimmistä vielä vaikea sanoa :)

[/quote]

Alkaako kaikki nimet C:llä? :) Jos olet se perhe ketä arvelen, on tehty erinomaista työtä.