Kenen sukulaisen/läheisen kuolemaa olet surrut eniten?
Itse anoppini.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen😭😭
Sama. Sen suurempaa surua ei ole eikä tule.
Hyvän ystäväni. Vastakkaista sukupuolta ja se vain paransi ystävyyttä. Osasi sopivasti sanoa, milloin aloin olla liian "akkamainen", ilman sukupuolilyttäystä. Ikävoin vieläkin, vaikka on jo 20 vuotta kuolemastaan.
Äitini. Olin vain reilu parikymppinen kun hän kuoli, liian nuorena yllättäen.
Koiran ja kahden kissan. Ne on olleet mulle kaikkein läheisimpiä perheenjäseniä.
Mummini, kun olin lapsi. Mummi oli minulle läheinen.
Isä tulee vasta toisena, sillä olin aikuinen ja isä kuoli vanhuuteen melko rauhallisella tavalla niin, että saatoin ymmärtää ja hyväksyä kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen😭😭
Sama. Sen suurempaa surua ei ole eikä tule.
Hienoinen lohtu tuokin, mitään pahempaa ei enää voi tapahtua.
Broidin mentaalinen kuolema muistisairauteen. Fyysisesti voi vallan erinomaisesti.
Oman lapsen😭😭