Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

Jäin oikein miettimään, enkä tunne kuin yhden perheen omasta nyt noin 40-v ikäluokasta, kenellä olisi ollut kotiäiti. Kaikkien muiden äidit kävi töissä, jotkut vain osa-aikaisesti mutta töissä kuitenkin. Missä päin Suomea ja millä vuosikymmenellä kotiäitiys on ollut noin yleistä?

Valitettavasti joudun komppaamaan ap:ta. Äitini oli ns. kotirouva ja isäni hyväpalkkainen ja kouluttautunut. Sain äidiltäni sellaisen roolimallin, että haluan itsekin olla miehen elätetävänä ja minä puolestani hoitaisin kodin. Tosin haaveissa olisi samalla myös opiskella, mutta mies rahottaisi.

"Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä."

Tuo ei nyt vain pidä paikkaansa, sillä 20-30 vuotiaiden äitien kotirouva vuodet sijoittuvat vuoteen 1994-1984, jolloin vain varakkaiden perheiden äidit viettivät kotirouva-elämää, koska puolisoiden yhteisverotus oli poistunut jo kymmeniä vuosia sitten eli 70-luvulla, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.  

Lasten opiskelu-ja työmahdollisuudet ovat monesta muustakin kiinni, kuin äidin työssäkäynnistä tai ei esim. perheen varakkuus, vanhempien koulutustaso, ympäristö, lahjakkuus, millaiset eväät on lapsuudessaan saanut jne.  Yleensä elämässä menestymiseen tarvitaan paljon onnea mukaan, olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja loppupelissä on ihan tuurista ja onnesta kiinni, oli äiti ollut kotona tai työelämässä. Elämä on usein sattumista kiinni ja siinä menestyminen.

Minun äitini oli uraäiti ja minusta tuli kotiäiti/rouva. Saa nähdä mikä tyttärestä tulee...jos vaikka näiden yhdistelmä ;)

Äitini oli kotiäiti 11 vuotta. Siskollani on korkeakoulututkinto ja minulla kaksi. Sen mallin saimme siskoni kanssa, että olimme pitkään kotona lasten kanssa itsekin. Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut mitään epäsosiaalista käytöstä tms, vaan ollaan hyvinkin tasapainoisia. Minun kokemukseni on toinen kuin ap:n, syrjäytyneet nuoret tulevat muista kodeista kuin niistä, joissa äidit oli kotona. Se on sitten toinen juttu, jos nainen on siellä ns "hellan ja nyrkin välissä" - silloin lapset vauroituvat varmasti.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:40"]

"Väitän, että niillä ikäisilläni joilla äiti oli aina kotirouvana

menee nyt huonommin 20-30 -vuotiaina. Eivät ole olleet motivoituneita kouluttautumaan eivätkä ainakaan ole miettineet mille alalle kannattaa kouluttautua. Ovat matalapalkka-aloilla, missälie hömppäkoulutuksissa ja osa ihan vain työttöminä. Työnteon mallin kotoa saaneet ovat kouluttautuneet suoraan järkevälle alalle ja nyt töissä."

Tuo ei nyt vain pidä paikkaansa, sillä 20-30 vuotiaiden äitien kotirouva vuodet sijoittuvat vuoteen 1994-1984, jolloin vain varakkaiden perheiden äidit viettivät kotirouva-elämää, koska puolisoiden yhteisverotus oli poistunut jo kymmeniä vuosia sitten eli 70-luvulla, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.  

Lasten opiskelu-ja työmahdollisuudet ovat monesta muustakin kiinni, kuin äidin työssäkäynnistä tai ei esim. perheen varakkuus, vanhempien koulutustaso, ympäristö, lahjakkuus, millaiset eväät on lapsuudessaan saanut jne.  Yleensä elämässä menestymiseen tarvitaan paljon onnea mukaan, olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja loppupelissä on ihan tuurista ja onnesta kiinni, oli äiti ollut kotona tai työelämässä. Elämä on usein sattumista kiinni ja siinä menestyminen.

[/quote]

Ei 70-luvulla oltu kotiäiteinä. Asuimme isossa lähiössä ja oma äitini oli ainoa kotiäiti, jonka tiesimme sieltä. Tosin äitini oli useamman vuoden perhepäivähoitajana "avainlapsille".