Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Jotaan arkipäiväisiä asioita voi kertoa, jos puoliso vaikka kysyy, että mitä sille Marjapetterille kuuluu. Jos kaverille kuuluu tosi huonoa, niin voi sanoa sillee ympäripyöreästi, mutta ei saa mennä yksityiskohtiin. Näin on asia ainakin omalla kohdalla ja tiedän, että ainakin yksi läheisistä kavereistani ei juoruile miehelleen minun asioitani. Joskus, kun olen kertonut jonkun hassun ihmissuhde solmujutun, niin hän on kysynyt saako kertoa miehelleen, kun on niin hassu juttu.
Mutta, koska ei voi tietää mitä muut ajattelevat, niin kannattaa sanoa, että kerrottua ei saa sanoa kenellekään. Joidenkin mielestä tuo ei kenellekään ei sisällä puolisoa, koska puolisolle pitää kertoa KAIKKI. Niin ei kuitenkaan ole, että puolisolle pitäisi kertoa ihan kaikki jutut. Jos asia ei koske puolisoa suoraan tai välillisesti ni sitten ei tarvi kertoa. Esim, jos kaveri on masentunut, syytä masennukselle ei tarvi kertoa puolisolle. Jos kaveri on ihastunut puolisoon, sitten voi ja kannattaakin kertoa.
Jos joku kaveri kertoo, niin kamalia asioita (vaikka jotaan yksityiskohtia jostaan parisuhde väk iva lla sta), että sä et pysty niitä yksin kantamaan, niin mene terapeutille ja sano kaverille, että sä et pysty noin suuria asioita jakamaan kaverin kanssa. Puoliso ei ole sun terapeutti. Tän tyylisessä tilanteessa kysyisin kaverilta, saatko sanoa puolisolle lyhyesti, että on toi parisuhdetilanne. Sanoo puolisolle ja sanoo, et tarvii ammattiapua jotta voi olla tukena kaverille tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi kerran samoin mut tilanne paljastui vähän nololla tavalla kaikkien kannalta. Olin tehnyt tänne vauvapalstalle aloituksen eräästä erikoisesta riidasta, joka mulla oli ollut mieheni kanssa. Olin myös tuosta aiheesta avautunut keskustelussa miespuoliselle kaverilleni, mutten kertonut että olin palstaillut anonyymisti täällä aiheesta.
Eiköhän tuo mies laittanut mulle kopion tuosta vauvapalstan keskustelusta ja kysynyt, onks tää sun. Ei tasan mies itse hengaile täällä palstalla, vaan oli kertonut keskustelustamme vaimolleen ja vaimo oli sitten bongannut keskustelun täältä ja kertonut palstailustani miehelleen. :D En tiedä, kenelle meistä tuo oli nolointa!
nolompaa tuo on tuolle miehelle ja vaimolle. mies on kertonut keskustelusta vaimolleen ja vaimo, joka on keskustelun täältä löytänyt ja siitä vielä mennyt sanomaan eteenpäin miehelleen ja mies kaiken huipuksi tulee kyselemään asiaa sinulta. oisivat vaan ollut hiljaa koko asiasta. nyt osoittivat oman tyhmyytensä. varsinkin jos et edes tunnustanut palstailleesi niin heidän "tunnustuksensa" oli ihan turha.
Mitä noloa keskustelun aloittamisesta edes on vaikka se suunnilleen koskisi omia peräpukamia ja toinen "tunnistaisi" keissin? Vaikka olisi ihan varma, että juttu olisi kaverin kirjoittama, niin eihän sitä voi mitenkään todistaa. Palsta on anonyymi. Samankaltaisia tapauksia voisi olla muillakin ja samanaikainen ilmestyminen palstalle voisi olla ihan vain sattumaa. Voisi myös olla niin, että joku kolmas osapuoli on kirjoittanut aloituksen ns. ap:n näkökulmasta, vaikka ei edes itse olisi kyseinen henkilö ja esittäisi vain. Jos toinen ei myönnä kirjoittaneensa palstalle ja vaikka keissi kuinka olisi samanlainen kuin toisella, niin ei kirjoittamista tänne voi todistaa, jos toinen ei tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella on siis aina ja joka kerran sanottava ystävälle, että älä kerro näitä eteenpäin. Ystävä varmasti arvostaa tätä, että muistutat jatkuvasti siitä, ettet pidä ystävääsi luotettavana, koska erikseen täytyy aina mainita ettei muille puhuta.
Mulle on joskus kerrottu asioita joita en halua kuulla ja juurikin sanoilla, ettei se kieltänyt kertomasta kenellekään joten voin mä nyt kertoa. Eikä auta vaikka sanon etten halua kuulla toisen henkilökohtaisia asioita, ei ne kuulu mulle. Kerrotaan silti.
Tästä syystä en avaudu koskaan asioista jotka haluan pitää itselläni. Enkä koskaan sellaiselle "ystävälle" joka kertoo muiden vaikeat kriisit, intiimit hetket mulle ihan tuosta vain.
älä laske tän varaan. vaikka toiselle sanoisi älä sitten kerro tätä kellekään ja toinen silmät suurina sanoo että tietenkään en kerro, niin aika moni silti kertoo nuo asiat puolisolleen. saattaa korkeintaan sanoa, että mirkku pyysi ettei tätä sitten levitellä niin älä kerro muille.
Meillä parhaiden ystävien kesken täsmennetään, koskeeko levittelykielto myös puolisoa. On ne "ei ole salaisuus muttei tarvitse mainostakaan" -tason asiat ja sitten erikseen ne "älä kerro edes puolisolle" -tason asiat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa, vaimon mielestä saa ja suorastaan pitää. Tästä sitten riidellään säännöllisesti kun "salailen" vaimolta asioita..
Vaimo on oikeassa. Mitä kaikkea muuta mahdat salailla?
Vierailija kirjoitti:
Akat juoruaa. näin on ollut maailman sivu, ja näin tulee olemaan jatkossakin.
Kyllähän mun tuntemat miehet ne vasta juoruavatkin. Oikeita juoru-ukkoja. Minä pystyn pitämään luottamuksella kerrotut asiat itselläni. Johtuu ehkä ammatistakin kun olen koko urani tehnyt työtä jossa on vaitiolovelvollisuus. Vaikka tosin ei sekään mitään kerro, tuntuu että yksi työkaveri kertoo kaikki tässä työssä kuulemansa asiat puolisolleen. Toivon että jonain päivänä narahtaisi tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotaan arkipäiväisiä asioita voi kertoa, jos puoliso vaikka kysyy, että mitä sille Marjapetterille kuuluu. Jos kaverille kuuluu tosi huonoa, niin voi sanoa sillee ympäripyöreästi, mutta ei saa mennä yksityiskohtiin. Näin on asia ainakin omalla kohdalla ja tiedän, että ainakin yksi läheisistä kavereistani ei juoruile miehelleen minun asioitani. Joskus, kun olen kertonut jonkun hassun ihmissuhde solmujutun, niin hän on kysynyt saako kertoa miehelleen, kun on niin hassu juttu.
Mutta, koska ei voi tietää mitä muut ajattelevat, niin kannattaa sanoa, että kerrottua ei saa sanoa kenellekään. Joidenkin mielestä tuo ei kenellekään ei sisällä puolisoa, koska puolisolle pitää kertoa KAIKKI. Niin ei kuitenkaan ole, että puolisolle pitäisi kertoa ihan kaikki jutut. Jos asia ei koske puolisoa suoraan tai välillisesti ni sitten ei tarvi kertoa. Esim, jos kaveri on masentunut, syytä masennukselle ei tarvi kertoa puolisolle. Jos kaveri on ihastunut puolisoon, sitten voi ja kannattaakin kertoa.
Jos joku kaveri kertoo, niin kamalia asioita (vaikka jotaan yksityiskohtia jostaan parisuhde väk iva lla sta), että sä et pysty niitä yksin kantamaan, niin mene terapeutille ja sano kaverille, että sä et pysty noin suuria asioita jakamaan kaverin kanssa. Puoliso ei ole sun terapeutti. Tän tyylisessä tilanteessa kysyisin kaverilta, saatko sanoa puolisolle lyhyesti, että on toi parisuhdetilanne. Sanoo puolisolle ja sanoo, et tarvii ammattiapua jotta voi olla tukena kaverille tilanteessa.
Minä olen kyllä jyrkästi eri mieltä tuosta, että kaverin ihastuminen puolisoon pitäisi kertoa puolisolle. Jos siis kaveri on tämän luottamuksella tunnustanut ja kieltänyt kertomasta. Siinä on kaverisuhde saman tien poikki. Aivan äärimmäinen luottamuksen ja haavoittuvuuden osoitus ja sinä petät sen?
Jos et halua kertoa pahimmalle vihanaisellesi, älä kerro kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä yllättynyt miten suurin osa on sitä mieltä, että muiden asiat voi levitellä eteenpäin. Minusta näin ei saa tehdä, yståville pitäisi pystyä puhumaan luottamuksellisesti ilman että joka kerta painotetaan "älä kerro kellekkään".
Mä en voi äidilleen kertoa yhtään mitään kun kaikki levitetään ympäri sukua. Ja sitten kun sille ei kerto, se keksii omasta päästä juttuja ja kertoo niitä totena. Ehheh.
Tästä syystä en halua ystäväni miehen ja oman mieheni edes tutustuvan. Olin aika villi sinkkuna ja ystäväni mies on paheksunut sitä.
Ystäväni miettii kaiken lisäksi vähän väliä eroa. Tiedän, että eronsa jälkeen mies juoruisi kaikki entiset asiani omalle miehelleni jos he tuntisivat. Ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt miten suurin osa on sitä mieltä, että muiden asiat voi levitellä eteenpäin. Minusta näin ei saa tehdä, yståville pitäisi pystyä puhumaan luottamuksellisesti ilman että joka kerta painotetaan "älä kerro kellekkään".
Mä en voi äidilleen kertoa yhtään mitään kun kaikki levitetään ympäri sukua. Ja sitten kun sille ei kerto, se keksii omasta päästä juttuja ja kertoo niitä totena. Ehheh.
Minusta puolisolle kertominen on vähän eri asia kuin ympäri sukua levitteleminen. Minusta on ylipäänsä vähän hölmöä käyttää termiä "levitellä" kun puhutaan asian kertomisesta luottamuksella omalle elämänkumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä en halua ystäväni miehen ja oman mieheni edes tutustuvan. Olin aika villi sinkkuna ja ystäväni mies on paheksunut sitä.
Ystäväni miettii kaiken lisäksi vähän väliä eroa. Tiedän, että eronsa jälkeen mies juoruisi kaikki entiset asiani omalle miehelleni jos he tuntisivat. Ei kiitos!
Mikset voi ihan itse olla puolisollesi rehellinen? En ymmärrä ollenkaan tuollaista menneisyyden salailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus on se, että vaikka ei olisikaan hyväksyttyä kertoa asioita eteenpäin puolisolle, niin todella moni tätä tekee. Tämä on itsellä ollut vain pakko hyväksyä, jos omista asioistaan haluaa puhua muiden kanssa.
Sen takia itse vähän mietin, kenen kanssa juttelen mistäkin. Minulla on joitakin ystäviä, jotka eivät tunne toisiaan eivätkä liiku samoissa piireissä tai edes asu samoilla paikkakunnilla. Kun tiedän, ettei ystävälläni ja hänen puolisollaan ole muuta kontaktia minuun/puolisooni/sukuuni/ystävä- tai tuttavapiiriimme niin saatan puhua asioista hieman vapaammin. Jos ystävä kertoo noista asioista puolisolleen, niin kenelle ne leviäisivät?
Jos ko. ystävä tuntee esimerkiksi puolisoni, muita ystäviäni tai sukuamme, niin jätän asiat kertomatta. Todennäköisyys juttujen levittelylle kasvaa, jos ystävä tuntee lisäksi puolisoni, ystäviämme tai sukuamme (voi olla puolisolleen, että arvaas mitä se Maijan miehen Matin äiti Mirja on tehnyt, jos tietäisivät meidät kaikki).
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa, vaimon mielestä saa ja suorastaan pitää. Tästä sitten riidellään säännöllisesti kun "salailen" vaimolta asioita..
Pidä tämä linja. Mä kerroin aikanaan exälle hyvin henkilökohtaisia lapsuuden traumoja ja hän levitti ne kostona kun erosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt miten suurin osa on sitä mieltä, että muiden asiat voi levitellä eteenpäin. Minusta näin ei saa tehdä, yståville pitäisi pystyä puhumaan luottamuksellisesti ilman että joka kerta painotetaan "älä kerro kellekkään".
Mä en voi äidilleen kertoa yhtään mitään kun kaikki levitetään ympäri sukua. Ja sitten kun sille ei kerto, se keksii omasta päästä juttuja ja kertoo niitä totena. Ehheh.
Eikös se ole vaan hyvä, että tämän keskustelun myötä paljastuu, ettei pidä vain olettaa kaikkien noudattavan niitä omassa päässä keksittyjä standardeja vaan että asioista pitää keskustella ja sopia. Ei kukaan varmaan oikeasti luule että ympäriinsä juoruilu on ok, mutta merkittävä osa ihmisistä on sitä mieltä, että aviopuoliso tai pitkäaikainen kumppani ei on ikäänkuin poikkeustapaus. Nyt kun sinä tiedät osan ihmisistä ajattelevan näin, sinä voit ihan itse kysyä ystäviltäsi mitä mieltä he ovat. Parhaassa tapauksessa samankaltaiset ajatusmaailmat ovat löytäneet toisensa ja olette samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt miten suurin osa on sitä mieltä, että muiden asiat voi levitellä eteenpäin. Minusta näin ei saa tehdä, yståville pitäisi pystyä puhumaan luottamuksellisesti ilman että joka kerta painotetaan "älä kerro kellekkään".
Mä en voi äidilleen kertoa yhtään mitään kun kaikki levitetään ympäri sukua. Ja sitten kun sille ei kerto, se keksii omasta päästä juttuja ja kertoo niitä totena. Ehheh.
Minusta puolisolle kertominen on vähän eri asia kuin ympäri sukua levitteleminen. Minusta on ylipäänsä vähän hölmöä käyttää termiä "levitellä" kun puhutaan asian kertomisesta luottamuksella omalle elämänkumppanille.
Sanotteko sitten kumppanillenne että "älä kerro eteenpäin" kun ystävienne asioista heille kerrotte? Ilmeisesti ei apn ystävä ollut sanonut. Juoruamista ja levittelyä tuo on.
Musta kyllä jos kerron kaverille asioita, ne asiat on vain kaverille. Kaveri +puoliso eli ole mikään symbioottinen yksikkö vaan kaksi erillistä yksilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt miten suurin osa on sitä mieltä, että muiden asiat voi levitellä eteenpäin. Minusta näin ei saa tehdä, yståville pitäisi pystyä puhumaan luottamuksellisesti ilman että joka kerta painotetaan "älä kerro kellekkään".
Mä en voi äidilleen kertoa yhtään mitään kun kaikki levitetään ympäri sukua. Ja sitten kun sille ei kerto, se keksii omasta päästä juttuja ja kertoo niitä totena. Ehheh.
Minusta puolisolle kertominen on vähän eri asia kuin ympäri sukua levitteleminen. Minusta on ylipäänsä vähän hölmöä käyttää termiä "levitellä" kun puhutaan asian kertomisesta luottamuksella omalle elämänkumppanille.
Sanotteko sitten kumppanillenne että "älä kerro eteenpäin" kun ystävienne asioista heille kerrotte? Ilmeisesti ei apn ystävä ollut sanonut. Juoruamista ja levittelyä tuo on.
Musta kyllä jos kerron kaverille asioita, ne asiat on vain kaverille. Kaveri +puoliso eli ole mikään symbioottinen yksikkö vaan kaksi erillistä yksilöä.
No kannattaisi puhua sen kaverin kanssa ja varmistaa onko hän samaa mieltä. Ilmeisesti on ihmisiä, joille puoliso on poikkeus ja ihmisiä joille ei ole, ja ongelmia tulee jos molemmat pitää sitä omaa ajattelutapaa niin vahvasti ainoana oikeana ettei edes tajua jonkun muun voivan ajatella toisin.
Mä olen joskus ollut töissä paikassa, jossa asiakkaiden asioista ei juoruilla, ja opin milloin suu pidetään kiinni. Mä en kerro, paitsi jos puoliso kysyy, niin voin vastata että "ihan sillä hyvää" tai "hiukan on ollu hankalaa, mutta kyllä se siitä" eli jotain ihan ympäripyöreetä. Me on parin hyvän ystävän kanssa sovittu, että asiat pysyy aina naisten kesken eikä niistä puolisoille puhuta. Mutta ei se ole mikään tae että suut pysyisi myös kotona kiinni. Silti kannattaa miettiä, mitä asioita itsestään paljastaa.
Esim kun mun mieheni työkaveri ja vaimonsa erosivat (ja vaimo on ollut ennen liittoa ja on edelleen minun hyvä kaveri), niin en ole kertonut asioita, jotka todellisuudessa johtivat eroon. Enkä kerro tässäkään......... Kun puoliso siitä kyseli, niin totesin vaan että "Mallan" mukaan sukset vaan meni ristiin ja alkoivat riidellä siihen malliin, että ei siitä enää mitään tullut. Ja sitten niillä katkesi puhevälitkin. Todellisuudessa syyt oli paljon moninaisempia.
Luottamus kuuluu mun mielestäni aitoon ystävyyteen, vaikka toinen ei sanoisi että tästä ei sitten muille puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen joskus ollut töissä paikassa, jossa asiakkaiden asioista ei juoruilla, ja opin milloin suu pidetään kiinni. Mä en kerro, paitsi jos puoliso kysyy, niin voin vastata että "ihan sillä hyvää" tai "hiukan on ollu hankalaa, mutta kyllä se siitä" eli jotain ihan ympäripyöreetä. Me on parin hyvän ystävän kanssa sovittu, että asiat pysyy aina naisten kesken eikä niistä puolisoille puhuta. Mutta ei se ole mikään tae että suut pysyisi myös kotona kiinni. Silti kannattaa miettiä, mitä asioita itsestään paljastaa.
Esim kun mun mieheni työkaveri ja vaimonsa erosivat (ja vaimo on ollut ennen liittoa ja on edelleen minun hyvä kaveri), niin en ole kertonut asioita, jotka todellisuudessa johtivat eroon. Enkä kerro tässäkään......... Kun puoliso siitä kyseli, niin totesin vaan että "Mallan" mukaan sukset vaan meni ristiin ja alkoivat riidellä siihen malliin, että ei siitä enää mitään tullut. Ja sitten niillä katkesi puhevälitkin. Todellisuudessa syyt oli paljon moninaisempia.
Luottamus kuuluu mun mielestäni aitoon ystävyyteen, vaikka toinen ei sanoisi että tästä ei sitten muille puhuta.
Onko sama luottamus myös puolisosi asioita, ts et koskaan puhu hänen asioista ystävillesi?
Itse oletan, että ystävälleni kerrottu asia menee automaattosesti myös hänen puolisolleen.
Minusta ei saa, vaimon mielestä saa ja suorastaan pitää. Tästä sitten riidellään säännöllisesti kun "salailen" vaimolta asioita..