Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Kerron lähes kaiken puolisolleni ja puoliso kertoo minulle. Näitä asioita emme levittele muille ja emme tietenkään paljasta että tiedämme. Puolisoni on paras ystäväni ja hän on sen verran fiksu että osaa pitää suunsa supussa. Kuten myös minä.
Puolisosta voi tulla pahin vihollinen erossa, nähty lukuisia kertoja.
Jos haluat pitää jotkut asiat salaisina, älä kerro kenellekään. Älä edes puolisolle tai parhaalle ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei saa kertoa . Vaikka näyttäisi päämiestenkin päitä ohjailtavan makuukamarista . Liha on heikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotaan arkipäiväisiä asioita voi kertoa, jos puoliso vaikka kysyy, että mitä sille Marjapetterille kuuluu. Jos kaverille kuuluu tosi huonoa, niin voi sanoa sillee ympäripyöreästi, mutta ei saa mennä yksityiskohtiin. Näin on asia ainakin omalla kohdalla ja tiedän, että ainakin yksi läheisistä kavereistani ei juoruile miehelleen minun asioitani. Joskus, kun olen kertonut jonkun hassun ihmissuhde solmujutun, niin hän on kysynyt saako kertoa miehelleen, kun on niin hassu juttu.
Mutta, koska ei voi tietää mitä muut ajattelevat, niin kannattaa sanoa, että kerrottua ei saa sanoa kenellekään. Joidenkin mielestä tuo ei kenellekään ei sisällä puolisoa, koska puolisolle pitää kertoa KAIKKI. Niin ei kuitenkaan ole, että puolisolle pitäisi kertoa ihan kaikki jutut. Jos asia ei koske puolisoa suoraan tai välillisesti ni sitten ei tarvi kertoa. Esim, jos kaveri on masentunut, syytä masennukselle ei tarvi kertoa puolisolle. Jos kaveri on ihastunut puolisoon, sitten voi ja kannattaakin kertoa.
Jos joku kaveri kertoo, niin kamalia asioita (vaikka jotaan yksityiskohtia jostaan parisuhde väk iva lla sta), että sä et pysty niitä yksin kantamaan, niin mene terapeutille ja sano kaverille, että sä et pysty noin suuria asioita jakamaan kaverin kanssa. Puoliso ei ole sun terapeutti. Tän tyylisessä tilanteessa kysyisin kaverilta, saatko sanoa puolisolle lyhyesti, että on toi parisuhdetilanne. Sanoo puolisolle ja sanoo, et tarvii ammattiapua jotta voi olla tukena kaverille tilanteessa.
Minä olen kyllä jyrkästi eri mieltä tuosta, että kaverin ihastuminen puolisoon pitäisi kertoa puolisolle. Jos siis kaveri on tämän luottamuksella tunnustanut ja kieltänyt kertomasta. Siinä on kaverisuhde saman tien poikki. Aivan äärimmäinen luottamuksen ja haavoittuvuuden osoitus ja sinä petät sen?
Tuollaiseen kaveriin saa ja pitääkin mennä välit poikki. Käytännössä tunnustaa, että on puukottamassa kaveria selkään milloin tahansa jos saa kaverin puolisolta vihreää valoa.
riippuu asiasta. pitää olla sen verran älyä että jättää henkilökohtaset asiat kertomatta ellei ole lupaa. jännä sinänsä että miehille tää on yleensä päivän selvä asia mutta naisilla tuntuu olevan vaikeuksia. heikompi moraali siis useilla naisilla.
ei esim mun mies kerro mulle kavereidensa henkilökohtasia asioita ja enkä mä sille mun kavereiden. myönnän että mun piti tää opetella , tajusin kuinka huono ihminen olen ollut juorutessani ja lopetin sen. tähän täytyy vielä lisätä , että jos joku eroaa tai saa vauvan tai vaihtaa vaikka työtä tai jotain muuta niin ne ei oo salassa pidettäviä asioita ellei kertoja halua että pidetään vielä salassa mutta yksityiskohdat on jo salassa pidettävää, esim jos ystävä kertoo sulle tunteistaan mitä tapahtuma aiheuttaa niin ne tunteet on salassa pidettävää luottamuksellista tietoa vaikka itse asia ei olis.
heidiiiiii kirjoitti:
riippuu asiasta. pitää olla sen verran älyä että jättää henkilökohtaset asiat kertomatta ellei ole lupaa. jännä sinänsä että miehille tää on yleensä päivän selvä asia mutta naisilla tuntuu olevan vaikeuksia. heikompi moraali siis useilla naisilla.
ei esim mun mies kerro mulle kavereidensa henkilökohtasia asioita ja enkä mä sille mun kavereiden. myönnän että mun piti tää opetella , tajusin kuinka huono ihminen olen ollut juorutessani ja lopetin sen. tähän täytyy vielä lisätä , että jos joku eroaa tai saa vauvan tai vaihtaa vaikka työtä tai jotain muuta niin ne ei oo salassa pidettäviä asioita ellei kertoja halua että pidetään vielä salassa mutta yksityiskohdat on jo salassa pidettävää, esim jos ystävä kertoo sulle tunteistaan mitä tapahtuma aiheuttaa niin ne tunteet on salassa pidettävää luottamuksellista tietoa vaikka itse asia ei olis.
OLen oppinut vaimostani ettei hän pysty pitämään mitään salaisuuksia. Tiedän KAIKEN hänen ystävistään ja olen 100% varma että kertoo myös kaikki mun asiat ystävilleen. Siksi pidänkin omat asiat omina, enkä puhu niistä vaimolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kerrotaan puolisoiden kesken, kavereilla tämä on tiedossa. Ei tosin kiinnosta muutenkaan heidän salasuhteet tai hyppykupat. Parempi etten niistä tiedäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella on siis aina ja joka kerran sanottava ystävälle, että älä kerro näitä eteenpäin. Ystävä varmasti arvostaa tätä, että muistutat jatkuvasti siitä, ettet pidä ystävääsi luotettavana, koska erikseen täytyy aina mainita ettei muille puhuta.
Mulle on joskus kerrottu asioita joita en halua kuulla ja juurikin sanoilla, ettei se kieltänyt kertomasta kenellekään joten voin mä nyt kertoa. Eikä auta vaikka sanon etten halua kuulla toisen henkilökohtaisia asioita, ei ne kuulu mulle. Kerrotaan silti.
Tästä syystä en avaudu koskaan asioista jotka haluan pitää itselläni. Enkä koskaan sellaiselle "ystävälle" joka kertoo muiden vaikeat kriisit, intiimit hetket mulle ihan tuosta vain.
älä laske tän varaan. vaikka toiselle sanoisi älä sitten kerro tätä kellekään ja toinen silmät suurina sanoo että tietenkään en kerro, niin aika moni silti kertoo nuo asiat puolisolleen. saattaa korkeintaan sanoa, että mirkku pyysi ettei tätä sitten levitellä niin älä kerro muille.
En tietenkään laske. Laitoinhan viestiini jo etten tästä syystä avaudu koskaan asioista jotka haluan pitää itselläni. Tarkoittaa samaa kuin etten luota siihen että ystäväni pitäisi asian omana tietonaan. En vain tee tästä numeroa ystävälle enkä kenellekään.
Minusta vaan on aika järkkyä se ettei tosiaan voi luottamuksella puhua kenellekään tänä päivänä ilman että sanot että tästä ei sitten puhuta muille, joka sekään ei siis kuitenkaan takas etteikö hlö silti asiaa juorua eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotaan arkipäiväisiä asioita voi kertoa, jos puoliso vaikka kysyy, että mitä sille Marjapetterille kuuluu. Jos kaverille kuuluu tosi huonoa, niin voi sanoa sillee ympäripyöreästi, mutta ei saa mennä yksityiskohtiin. Näin on asia ainakin omalla kohdalla ja tiedän, että ainakin yksi läheisistä kavereistani ei juoruile miehelleen minun asioitani. Joskus, kun olen kertonut jonkun hassun ihmissuhde solmujutun, niin hän on kysynyt saako kertoa miehelleen, kun on niin hassu juttu.
Mutta, koska ei voi tietää mitä muut ajattelevat, niin kannattaa sanoa, että kerrottua ei saa sanoa kenellekään. Joidenkin mielestä tuo ei kenellekään ei sisällä puolisoa, koska puolisolle pitää kertoa KAIKKI. Niin ei kuitenkaan ole, että puolisolle pitäisi kertoa ihan kaikki jutut. Jos asia ei koske puolisoa suoraan tai välillisesti ni sitten ei tarvi kertoa. Esim, jos kaveri on masentunut, syytä masennukselle ei tarvi kertoa puolisolle. Jos kaveri on ihastunut puolisoon, sitten voi ja kannattaakin kertoa.
Jos joku kaveri kertoo, niin kamalia asioita (vaikka jotaan yksityiskohtia jostaan parisuhde väk iva lla sta), että sä et pysty niitä yksin kantamaan, niin mene terapeutille ja sano kaverille, että sä et pysty noin suuria asioita jakamaan kaverin kanssa. Puoliso ei ole sun terapeutti. Tän tyylisessä tilanteessa kysyisin kaverilta, saatko sanoa puolisolle lyhyesti, että on toi parisuhdetilanne. Sanoo puolisolle ja sanoo, et tarvii ammattiapua jotta voi olla tukena kaverille tilanteessa.
Minä olen kyllä jyrkästi eri mieltä tuosta, että kaverin ihastuminen puolisoon pitäisi kertoa puolisolle. Jos siis kaveri on tämän luottamuksella tunnustanut ja kieltänyt kertomasta. Siinä on kaverisuhde saman tien poikki. Aivan äärimmäinen luottamuksen ja haavoittuvuuden osoitus ja sinä petät sen?
Tuollaiseen kaveriin saa ja pitääkin mennä välit poikki. Käytännössä tunnustaa, että on puukottamassa kaveria selkään milloin tahansa jos saa kaverin puolisolta vihreää valoa.
Täh, eihän tuo ole lainkaan sama asia? Ei kaikki juokse alapään perässä kuin sokeat kanat, kyllä jotkut ihmiset voivat ihastua ei-toivotusti väärään ihmiseen ja valita olla tekemättä asialle mitään. Useimmiten näissä tilanteissa ei toki kerrottaisi sille kaverillekaan mitään, mutta en minä nyt näe että se rehellisyys kaveria kohtaan mikään hirveä rangaistava syntikään olisi. Jotkut ystävät puhuu vaikeista ja aroistakin asioista keskenään. Ei sitä ihastumiselle mitään voi, se ei vielä tarkoita sitä että kaverin kumppania lähtisi tavoittelemaan. Oikeastaan päinvastoin. Siksihän siitä kerrotaan, että halutaan työstää se asia pois.
En ole koskaan kertonut ystävieni alkaluonteisia tai henkilökohtaisia asioita miehelleni. En kertakaikkiaan käsitä miksi niin tekisin. Tiedän kyllä että moni vähän yksinkertainen nainen sitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron lähes kaiken puolisolleni ja puoliso kertoo minulle. Näitä asioita emme levittele muille ja emme tietenkään paljasta että tiedämme. Puolisoni on paras ystäväni ja hän on sen verran fiksu että osaa pitää suunsa supussa. Kuten myös minä.
Ymmärrätkö, että kun ystävä pyytää olemaan kertomatta hänen henkilökohtaista asiaansa kenellekään, niin se tarkoittaa, että asiaa ei kerrota KENELLEKÄÄN, mukaanlukien puolisot! Pointti ei ole siinä, että "kyllä se puoliso osaa pitää suunsa supussa vaikka tietääkin", vaan pointti on se, että puolison ei ylipäätään kuulu tietää koko asiaa. Se ei ole hänen korvilleen eikä tietoonsa tarkoitettu asia, hänen ei tarvitse eikä kuulukaan tietää. Ymmärrätkö?
No en kerro eikä kyllä mies edes haluaisi kuullakaan. Ei häntä yleensäkään kiinnosta juorujutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron lähes kaiken puolisolleni ja puoliso kertoo minulle. Näitä asioita emme levittele muille ja emme tietenkään paljasta että tiedämme. Puolisoni on paras ystäväni ja hän on sen verran fiksu että osaa pitää suunsa supussa. Kuten myös minä.
Ymmärrätkö, että kun ystävä pyytää olemaan kertomatta hänen henkilökohtaista asiaansa kenellekään, niin se tarkoittaa, että asiaa ei kerrota KENELLEKÄÄN, mukaanlukien puolisot! Pointti ei ole siinä, että "kyllä se puoliso osaa pitää suunsa supussa vaikka tietääkin", vaan pointti on se, että puolison ei ylipäätään kuulu tietää koko asiaa. Se ei ole hänen korvilleen eikä tietoonsa tarkoitettu asia, hänen ei tarvitse eikä kuulukaan tietää. Ymmärrätkö?
.
Rauhoitu, ota ne lääkkeet!
Ystävän kertomat asiat pysyvät meidän välillä, yleisluontoiset juorut ( naapuri osti uude auto ) kerron miehelke. Luottamuksella on tarkoituksensa; jos luottaa ystävään tietää, etei hän kerro asioitani edes kumppanilleen. Eräs entinen ystävä kertoi kaiken vaikeasta lapsuudestani äidilleen ja sitten kertoi minulle, miten he kaksistaan olivat kauhistelleet asiaa ja säälineet minua. Siihen loppui se ystävyys koska luotto meni ja nykyään olen todella tarkka, kenelle itsestäni tai läheisistä avaudun. Äidilläni oli sanonta: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tämä on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kertonut ystävieni alkaluonteisia tai henkilökohtaisia asioita miehelleni. En kertakaikkiaan käsitä miksi niin tekisin. Tiedän kyllä että moni vähän yksinkertainen nainen sitä tekee.
Höpöhöpö. Ihan normaaleja ihmisiä on tämän(kin) asian molemmin puolin. Pikemminkin viestii yksinkertaisuudesta, jos kuvittelee että kaikki samalla tavalla ajattelevat on viisaita ja eri tavalla ajattelevat tyhmiä. Pienet lapset ajattelee niin mustavalkoisesti.
Nainen-64 kirjoitti:
Ystävän kertomat asiat pysyvät meidän välillä, yleisluontoiset juorut ( naapuri osti uude auto ) kerron miehelke. Luottamuksella on tarkoituksensa; jos luottaa ystävään tietää, etei hän kerro asioitani edes kumppanilleen. Eräs entinen ystävä kertoi kaiken vaikeasta lapsuudestani äidilleen ja sitten kertoi minulle, miten he kaksistaan olivat kauhistelleet asiaa ja säälineet minua. Siihen loppui se ystävyys koska luotto meni ja nykyään olen todella tarkka, kenelle itsestäni tai läheisistä avaudun. Äidilläni oli sanonta: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tämä on totta.
Äiti ei (toivottavasti) ole sama kuin puoliso.
Mielestäni ei saa kertoa puolisolle sellaista josta tietää (joko arvaa tai ystävä on sanonut) että ystävä ei haluaisi tämän tietävän. Mutta jos minulle joku ystävistäni kertoisi jonkun kuolemasta tai sairastumisesta (ellei kyseessä ole joku poikkeuksellisen nolo sairaus) eikä sanoisi ettei tätä saa kertoa kenellekään niin en ikimaailmassa arvaisi läheisen kuolemaa tai sairastumista sellaiseksi asiaksi joka pitää pitää omana tietona. Kuolemathan ilmoitetaan ihan yleisesti sanomalehdissäkin.
Lääkärit ja työnantajatkin kertoo läheisilleen potilas tietoja. Näin on minulle käynyt . Olen kuullut asioistani puhuttavan esim lääkärin sisko kertoi miehelleen minun asoista lähi kaupassa ja työnantajan tyttö on levitellyt potilas tietojani ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen joskus ollut töissä paikassa, jossa asiakkaiden asioista ei juoruilla, ja opin milloin suu pidetään kiinni. Mä en kerro, paitsi jos puoliso kysyy, niin voin vastata että "ihan sillä hyvää" tai "hiukan on ollu hankalaa, mutta kyllä se siitä" eli jotain ihan ympäripyöreetä. Me on parin hyvän ystävän kanssa sovittu, että asiat pysyy aina naisten kesken eikä niistä puolisoille puhuta. Mutta ei se ole mikään tae että suut pysyisi myös kotona kiinni. Silti kannattaa miettiä, mitä asioita itsestään paljastaa.
Esim kun mun mieheni työkaveri ja vaimonsa erosivat (ja vaimo on ollut ennen liittoa ja on edelleen minun hyvä kaveri), niin en ole kertonut asioita, jotka todellisuudessa johtivat eroon. Enkä kerro tässäkään......... Kun puoliso siitä kyseli, niin totesin vaan että "Mallan" mukaan sukset vaan meni ristiin ja alkoivat riidellä siihen malliin, että ei siitä enää mitään tullut. Ja sitten niillä katkesi puhevälitkin. Todellisuudessa syyt oli paljon moninaisempia.
Luottamus kuuluu mun mielestäni aitoon ystävyyteen, vaikka toinen ei sanoisi että tästä ei sitten muille puhuta.
Onko sama luottamus myös puolisosi asioita, ts et koskaan puhu hänen asioista ystävillesi?
Kyllä pätee. En jaa ystävien kanssa tiettyjä juttuja, esim. mieheni vaikea lapsuus ja terapiassa käynnit sen vuoksi on sellainen asia, että jää näiden seinien sisälle. En kerro myöskään, jos miehelläni on diabeteksensa takia impotenssiongelmia tai vastaavia. Mun mielestä sellaiset puolison hyvin arat ja henkilökohtaiset asiat ei kuulu muille. Pitää aina vähän miettiä mitä suustansa päästää. Mutta jos joku jakaa jotain hyvin henkilökohtaista, en juoruile. Jos esim. joku ystäväni kertoo että on ollut uskoton miehelleen, en juokse hänen miehensä luo kertomaan tai kerro omalle miehelleni. Jos ystävä kertoo mulle, että lapsettomuus johtuu siitä että "Oskarin" siittiöt on surkeita, niin en kerro omalle miehelleni. Jos mies ihmettelee että miksei ne tee lasta, voin sanoa että "se homma ei ole ihan apteekin hyllyltä, on ongelmia, ei siitä sen enempää" ja jatkokysymyksiin vastaan, että "en tiedä enempää, näin on annettu ymmärtää" eli vaikka tietäisin, niin en tarkenna....
Jokainen päättää itse mitä jakaa. Se suodatin vaan on joskus hyvä olla suun edessä miettien omaa parisuhdetta ja ystävyyssuhteitaan.
Kyllä mun mies ainakin kertoo kaiken ja kaikki juorut mulle. Ja voin sanoa että miehet ihan pahimpia juoruilijoita, naiset jää tässä ihan kakkoseksi.
Tällainen asioiden jakaminen on ihan normaalia avioliitossa, kun avioliitto kuitenkin tärkeämpi ja läheisempi suhde kuin mikään ystävyyssuhde (paitsi jos on ensitreffeiltä mennyt avioon, se suhde ei varmaan ole kovinkaan pitkäikäinen, eikä silloin kannata avautua muiden eikä omistakaan asioista kun liitto tuskin tulee kestämään edes yhtä kesää)
Kerron lähes kaiken puolisolleni ja puoliso kertoo minulle. Näitä asioita emme levittele muille ja emme tietenkään paljasta että tiedämme. Puolisoni on paras ystäväni ja hän on sen verran fiksu että osaa pitää suunsa supussa. Kuten myös minä.