Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Olen aika järkyttynyt, että niin moni kertoo kaiken puolisolleen. Kerrotteko jopa siinä tapauksessa, että ystävä kertoo asiaan luottamuksellisesti?
Minä en kerro ystävien salaisuuksia kenellekään. En missään nimessä edes puolisolle. Toki tavallisia asioita voi jakaa, sellaisia joilla ei ole merkitystä tai joista tiedän etteivät ole vaikeita ystävälle.
Minä ihmettelen, etteikö sen kumppanin tai puolison kanssa eletä omaa elämää ja jutella siihen kuuluvista asioista? Sen lisäksi työelämän vuoksi aika on kortilla ja aina ei ehdi parisuhteeseen kuuluvia juttuja edes jutella rauhassa. Miksi ja mihin väliin tuossa pitää sitten tuoda vielä ulkopuolisen asiat käsiteltäväksi ja pyykki pestäväksi?
Minä saisin varmaan hermoromahduksen tuolla menolla. En minä ainakaan edes pystyisi löytämään mitään jokaista osapuolta tyydyttävää ratkaisua enkä ihan rehellisesti sanottuna haluaisi edes tietää asioita, joita toinen on kertonut puolisolle omasta mielestään luottamuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ainakaan ole salaisuuksia keskenämme.
Vaikkei teillä ole, niin se salaisuus ei ollut sinun salaisuutesi vaan ystävän.
Ei sinulla ole lupa rikkoa hänenkään luottamustaan, eikä asia millään lailla liity sinuun ja mieheesi.
Juoruakka olet, toivottavasti et työssä, jossa luottamuksellisuus on läsnä. Sitä ei nimittäin katsota esimerkiksi oikeudessa hyvällä, että paljastelet ukollesi työasioita ja yrityssalaisuuksia.
Minä en juoruile koskaan ystävieni asioista, mutta työasioista kerron ystävilleni, vaikka olen vaitiolovelvollinen. En nimittäin usko, että ystäväni soittavat työnantajalleni ja kertovat, että olen paljastanut heille työasioita.
No en kyllä uskaltaisi työasioista kertoa yhtikästä mitään. Se ystävä voi olla joku päivä työkaverisi. Näin on minulle käynyt.
En usko, että ystävät kertoisivat asiasta firmalle sittenkään, vaikka olisivat itse töissä siellä. He kun eivät hyötyisi siitä mitenkään.
No voihan niistä asioista vahingossa lipsauttaa. Sanookin jotain, mistä ei olisi vielä pitänyt tietää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Pääpiirteittäin kerron ja niin tekee tietääkseni kaikki ystäväni. Meillä päin ei tosin ole tapana, että mies sitten nämä juorut ottaisi puheeksi asianomaisen kanssa.
Siis itsekin myönnät, että ne ovat juoruja, joka tekee sinusta juoruakan ja miehestäsi ämmän, kun jaksaa juorujasi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
omasta kokemuksesta voin sanoa että varmaan kaikki tuntemani naiset tekevät tuota. harva sitä ääneen myöntää, mutta kyllä mies saa kuulla muiden elämästä ne mehukkaat tai oudot jutut.
Tämä. Meillä ainakin mies saa kuulla juuri ne mehukkaat jutut ystävieni elämästä. Ei haittaa tai satuta ketään kun hän ymmärtää olla kuin ei tietäisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
omasta kokemuksesta voin sanoa että varmaan kaikki tuntemani naiset tekevät tuota. harva sitä ääneen myöntää, mutta kyllä mies saa kuulla muiden elämästä ne mehukkaat tai oudot jutut.
Tämä. Meillä ainakin mies saa kuulla juuri ne mehukkaat jutut ystävieni elämästä. Ei haittaa tai satuta ketään kun hän ymmärtää olla kuin ei tietäisi mitään.
Taitaa olla niin, että sinä et saa ikinä kuulla niitä oikeasti mehukkaita juttuja ystäviesi elämästä, vaan sinulle syötetään, mitä halutaan ja enimmäkseen ei kerrota mitään.
Kyllä ne ihmiset, jotka eivät osaa olla läpättämättä mehukkaita juttuja toisille kaveripiireissä tiedetään. Hej lipsauttelevat kyllä muillekin kuin miehelleen, etenkin, jos joku osaa kysyä. Mä testaan aina uudet ihmiset, ennen kuin alan kertoa itsestäni edes kissani nimeä.
Ja todellakin mun mies kuvittelisi mun tulleen hulluksi, jos meidän vähää yhteistä aikaa alkaisin käyttämään ystävien elämää selostamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma miehenihän itse sanoisi, että ei halua kuulla, jos yrittäisin kertoa jostakin ystäväni henkilökohtaisista asioista. Hän nimittäin itsekin tajuaa, ettei ole ok kertoa luottamuksella kuultuja asioita eteenpäin. Mieheni muutenkaan ymmärrä juoruilua, kuten en minäkään.
Oma vastaus siis on, että ei ole ok juoruilla luottamuksella kuultuja tietoja ja vähänkään järkevät kumppanit eivät edes haluaisi kuulla niitä juoruja.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon puolisosta. Joku osaa pitää suunsa kiinni, toinen osaa unohtaa asian sopivasti ja joku sitten ei. Ukot ne vasta osaakin juoruilla - tosin asian pitää olla kiinnostava heidän näkökulmasta.
Jos kaveri kaataa synkimmät juttunsa niskaani, niin pidän oikeutena käsitellä asiaa myös jonkun muun kanssa. Muuten asian vatvominen voi minulle käydä raskaaksi. Puoliso on siihen pohdintaan vallan sopiva ulkopuolinen taho - ja mun ukko tuskin huomenna muistaa, mistä puhuttiin. Ja siltä varalta että muistaa, varmasti pitää suunsa kiinni nimimerkillä kokemusta on.
Kyllä teidän herkkisten pitäisi jo ystävyyden alkuvaiheessa kertoa, että ette kestä ihmisen asioita, vaan alatte raskaasti vatvoa niitä ja sen vuoksi otatte oikeuden päättää, kenen kanssa niitä pohditte.
Sanotte suoraan, että olette vaan semmoisia hyvän mielen kavereita, ette oikeita ystäviä, vaan pinnallista, turhanpäiväistä seuraa silleen enimmäkseen.
Helpompaa kaikille, reilumpaa kavereille ja teidänkään elämä ei käy raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun miestä kiinnosta mitkään mun kavereiden tai ystävien asiat.
Työni tuntuu aiheuttavan sen, että jotkut ihmiset pitävät henkilokohtaisena terapeuttinaan tai kriisityöntekijänään. Eli ymmärrän kyllä hyvin sen, että joku voi kokea tarvetta käydä kuulemiaan asioita läpi. Itse tapaan näitä raskaita ihmisiä vain silloin, kun minulla on voimavaroja kuunnella ilman että puhun asiat jollekin.
En ymmärrä tätä toisten haukkumista, jokainen voi omien ystävien kanssa sopia saako toisen asioista puhua puolison kanssa vai ei. Jos itselleni olisi ehdottoman tärkeää, että ystävien puolisot ei tiedä mitään asioitani keskustelisin asiasta enkä olettaisi mitään. Valitsisin tässä tapauksessa myös ehdottoman tarkasti ne ystävät kenelle uskoudun.
Ilmainen neuvo kaikille juoruilijoille: Jos sinulle on täysin ylivoimaista pitää ystäviesi henkilökohtaisia asioita omana tietonasi ja koet tarvetta keventää mieltäsi puolisollesi, niin ole ystävällinen ja kerro tästä ystävällesi heti silloin, kun hän alkaa kertomaan sinulle henkilökohtaisia asioitaan. Näin annat ystävällesi mahdollisuuden muuttaa mielensä ja päättää sittenkin olla kertomatta sinulle asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mun miestä kiinnosta mitkään mun kavereiden tai ystävien asiat.
Työni tuntuu aiheuttavan sen, että jotkut ihmiset pitävät henkilokohtaisena terapeuttinaan tai kriisityöntekijänään. Eli ymmärrän kyllä hyvin sen, että joku voi kokea tarvetta käydä kuulemiaan asioita läpi. Itse tapaan näitä raskaita ihmisiä vain silloin, kun minulla on voimavaroja kuunnella ilman että puhun asiat jollekin.
En ymmärrä tätä toisten haukkumista, jokainen voi omien ystävien kanssa sopia saako toisen asioista puhua puolison kanssa vai ei. Jos itselleni olisi ehdottoman tärkeää, että ystävien puolisot ei tiedä mitään asioitani keskustelisin asiasta enkä olettaisi mitään. Valitsisin tässä tapauksessa myös ehdottoman tarkasti ne ystävät kenelle uskoudun.
Aika usea myös kirkkain silmin vannoo, että ei tietenkään, mutta katsoo oikeudekseen kertoa kumminkin milloin milläkin tekosyyllä.
Eli pakkohan se vaan on pitää itsellään ne raskaat ja vaikeat asiat, kun ystäviin ja heidän puheisiinsa ei ehkä vaan voikaan luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen neuvo kaikille juoruilijoille: Jos sinulle on täysin ylivoimaista pitää ystäviesi henkilökohtaisia asioita omana tietonasi ja koet tarvetta keventää mieltäsi puolisollesi, niin ole ystävällinen ja kerro tästä ystävällesi heti silloin, kun hän alkaa kertomaan sinulle henkilökohtaisia asioitaan. Näin annat ystävällesi mahdollisuuden muuttaa mielensä ja päättää sittenkin olla kertomatta sinulle asioistaan.
Aivan näin.
Ja toinenkin neuvo: lakatkaa hurskastelunne syistänne, kun totuus kuitenkin on, että nautitte mälvätessänne ystävien asioita puolisonne kanssa, se on kivaa lisää parisuhteeseenne ja samalla voitte ylentää itseänne ystävien kustannuksella miehen silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sairastui psyykkisesti ja yritti itsemurhaa. Kerroin tästä mieheni luvalla hänen parhaalle kaverilleen ja pyysin häntä käymään mieheni luona. En tiedä minkä version tästä hän kertoi kaverilleen tai muille kavereilleen, mutta veljeni vaimo tuli pari kuukautta myöhemmin kysymään olenko kiinnostunut mieheni kaverista ja miksi yritän iskeä häntä, vaikka hän on varattu. Olin tästä järkyttynyt ja kerroin asian todellisen laidan. Hänkin järkyttyi. Kävi ilmi, että miehen kaverin ja hänen vaimonsa kautta asia oli levinnyt koko kaveripiirin tietoon ja tarina oli muuttunut matkalla. Teimme siitä omat johtopäätökset ja emme ole enää heidän ystäviään. Siihen saakka olimme pitäneet heitä hyvinäkin ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sairastui psyykkisesti ja yritti itsemurhaa. Kerroin tästä mieheni luvalla hänen parhaalle kaverilleen ja pyysin häntä käymään mieheni luona. En tiedä minkä version tästä hän kertoi kaverilleen tai muille kavereilleen, mutta veljeni vaimo tuli pari kuukautta myöhemmin kysymään olenko kiinnostunut mieheni kaverista ja miksi yritän iskeä häntä, vaikka hän on varattu. Olin tästä järkyttynyt ja kerroin asian todellisen laidan. Hänkin järkyttyi. Kävi ilmi, että miehen kaverin ja hänen vaimonsa kautta asia oli levinnyt koko kaveripiirin tietoon ja tarina oli muuttunut matkalla. Teimme siitä omat johtopäätökset ja emme ole enää heidän ystäviään. Siihen saakka olimme pitäneet heitä hyvinäkin ystävinä.
Voihan autocorrect! Hänen vaimolleen tai muille kavereilleen piti sanomani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen neuvo kaikille juoruilijoille: Jos sinulle on täysin ylivoimaista pitää ystäviesi henkilökohtaisia asioita omana tietonasi ja koet tarvetta keventää mieltäsi puolisollesi, niin ole ystävällinen ja kerro tästä ystävällesi heti silloin, kun hän alkaa kertomaan sinulle henkilökohtaisia asioitaan. Näin annat ystävällesi mahdollisuuden muuttaa mielensä ja päättää sittenkin olla kertomatta sinulle asioistaan.
Mulle kävi näin: kysyin ystävältä, että jos kerron erään asian, jääkö se meidän väliin. Totta kai sanoi hän, paitsi että kyllä varmaan kaitsupetterille kerron, kun meillä ei ole salaisuuksia.
En kertonut asiaa ja ystävä katkaisi välit, koska meidän ystävyys ei ollutkaan kuulemma tarpeeksi luottamuksellinen ja hän kaipaa syvempiä ystävyyssuhteita.
Nyt jo naurattaa, mutta silloin vaikean ajan keskellä ei.
Jos ystävä on kertonut henkilökohtaisesta asiasta julkisesti somessa, niin silloin somessa julkaistujen tietojen mainitseminen puolisolle lienee ihan ookoo, koska ystävän asia on tuolloin julkista tietoa, tai ainakin silloin jos hänellä on julkinen profiili.
Jos ystävän sometili ei ole julkinen, niin ei voi kertoa puolisolle. Paitsi jos puolisokin on hänen someystävänsä, koska silloinhan puolisokin on jo saattanut nähdä asiasta kertovan päivityksen.
Jos ystävä on kertonut minulle kahden kesken tarkempia yksityiskohtia kuin mitä somepäivityksessä, niistä en mainitsisi puolisolle tai kenellekään muullekaan.
Jos henkilökohtaisen asian kertoneella ystävällä ei ole tapana avautua somessa ollenkaan, eikä hän tavalleen uskollisena ole avautunut tästäkään asiasta, niin silloin pitää ymmärtää ihan itse, että tietoa ei ole tarkoitettu leviteltäväksi, eikä siitä siten voi kertoa kenellekään. Ei edes omalle puolisolle.
Jos ystävä ei ole somessa ollenkaan, niin somettomuus itsessään on sellainen valinta, joka minusta kertoo henkilön arvostavan omaa yksityisyyttään erityisen paljon. Silloin hänen asioista ei todellakaan voi kertoa kenellekään, ei edes sille omalle luotettavana pitämälleen puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken huippuhan oli entisen kotikaupunkini terveyskeskus, jonka hoitsut juorusivat tuttujensa taudit miehilleen, jotka sitten kertoivat niistä edelleen omilla työpaikoillaan. Pikkukaupungit on niin kivoja paikkoja! Tämä tapahtui siis aikana, kun potilastietoja pystyi urkkimaan avaamalla mapin.
Ja nyt juoruaa suullisesti ne joiden luona on asioinut. Eivät uskalla jättää jälkiä koneelle mutta juorut on silti käynnissä
Ei. Sanoin kerran puolisolleni, etten halua kuulla. Ei ole sen jälkeen kertonut.
Voit aina yrittää lukea tämän.
Beatriz Grimaldi As Donas da Rua - Behind the Facade
Beatriz Grimaldi Kuten Donas da Rua - Julkisivun takana
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä saisi mutta ainakin itse kerron kaiken miehelleni. Luulisin että kaikki ystäväni tekevät myös näin ja pystyn elämään asian kanssa. Sinkkuystävät varmasti repisivät pelihousunsa mutta en ikinä kertoisi heille että oikeasti jaamme mieheni kanssa kaiken.
Minä myös kerron miehelleni ja oletan muidenkin niin tekevän. Mieheni kertoi yhdelle parhaista kavereistaan vauvauutisestamme, mutta mainitsi että yritetään pitää matalaa profiilia. Oltiin suorastaan järkyttyneitä kun aika paljon myöhemmin tämän kaverin vaimo oli aivan haltioituneen yllättynyt uutisestamme. Joko hän feikkasi lahjakkaasti tai he todella ei jaa tällaisia asioita keskenään, mikä tuntuu minusta absurdilta.
Kaiken huippuhan oli entisen kotikaupunkini terveyskeskus, jonka hoitsut juorusivat tuttujensa taudit miehilleen, jotka sitten kertoivat niistä edelleen omilla työpaikoillaan. Pikkukaupungit on niin kivoja paikkoja! Tämä tapahtui siis aikana, kun potilastietoja pystyi urkkimaan avaamalla mapin.