Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme teitä sopertelijoita oikein vaivaa? Itsehän olen sen verran tyly että paukautan aina takaisin. Yksikin tällainen tilanteestani kaikkitietävä jonka kanssa en ollut edes asioitani puhunut sanoin vain että mites sinä muuten tiedät tästä. Meni hiljaiseksi ja nolostui tajuttuaan, että jäi sekä kiinni juoruluista että kyseli asioita jotka hänelle eivät kuulu.
Ihan itse olet asian kertonut eteenpäin. Jos et kenellekään kerro, ei tule tällaisia tilanteita! Törkeää käytöstä sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo joo. Mieheni tietää miten hulluja ystäväni ovat. Kaikissahan on näitä puolia. Yhdessä heille nauretaan. Samoin kuin miehen ystäville. Ystävät luultavasti tekee ihan samaa.
No ei todellakaan tee. Kuulosta aika paskalta ystävältä sitten.
Todennäköisesti tämän ystävät tekevät, ihmiset kun tapaavat hakeutua samanhenkisten sekaan. Mutta todellakaan monet muut eivät tee.
Nauru pidentää ikää.
Kerroin eräälle työtoverille henkilökohtaisen asian. Seuraavana päivänä hän kahvipöydässä kaikkien kuullen aloitti: ”Illalla juteltiin mieheni kanssa sinun asiasta ja mies oli sitä mieltä että..”. Kaikki huristivat korviaa ja minun henk.koht asia olikin muuttunut yleiseksi keskustelun aiheeksi. En enää luottanut ko henkilöön enkä muihinkaan työpaikalla. Yleisesti ottaen ihmiset ovat epäluotettavia eikä kannata kertoa omia asioitaan heille. Koira tai kissa on kaikkein luotettavin.
Mä kerron miehelle kyllä, koska muutenkin jaetaan kaikki päivän tapahtumat ja mielessä pyörivät asiat. Pidän itsekin itsestään selvyytenä, että ystävä kertoo miehelleen mun asiat.
Juoruamiseksi lasken vasta, jos asiat hölötetään tästä pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Aivan luokattoman huono selitys tuo, että MINUN luotettava puolisoni ei ystävieni asioita eteenpäin kerro! Kun eihän kyse ole pelkästään siitä! Ettekö te puolisoidenne kanssa ystävistänne juoruilua harrastavat ymmärrä, että teidän ystävänne eivät todennäköisesti halua henkilökohtaisten asioidensa menevän teidän puolisoidenne tietoon edes siinä tapauksessa, että teidän puolisonne todella olisivat erittäin luotettavia. Yleensä jokainen halua itse päättää sen, että kenelle yksityisasioistaan kertoo! Teillä juoruilijoilla ei todellakaan ole oikeutta tehdä tuota tärkeää päätöstä ystävienne puolesta!
Taidat nyt olla vain katkera ämmä joka yrittää saada omalle riidallesi puoltajia. Virheen tekijä olit itse kun kerroit salassapidettäviä asioita muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro paitsi jos on asia mistä tiedän ystävän puhuneen avoimesti muillekin vaikka olisikin ns arkaluontoinen asia.
Tällaista ei ole tapahtunut mutta jos ystäväni vaikka sairastuisi vakavasti niin tällaisen asian varmaan kertoisin miehellenikin.
Raskausuutisen kerron myös. Jos raskaus alussa niin sanon että en tiedä tietääkö moni että ei puhu keskenmenovaaran takia muille. Raskautta nyt en sinällään pidä minään salaisuutena kylläkään.
Joskus saatan sanoa miehelleni erään ystävän riidoista jotka miehensä kanssa kun tiedän että tämä ystävä puhuu niistä muillekin. Yksityiskohtia en kerro eikä tuota miestä niin kiinnostakaan. Ei olla kumpikaan oikein juoruilijoita eikä puhuta pahaa muista eli harvemmin siis puhutaan mitään ns selän takana.
Uskon ettei mieskään kerro minulle omien ystäviensä asioita enkä suoraan sanottuna edes halua tietää mitään arkaluontoista. Eikä miestänikään kyllä kiinnosta minun ystävieni yksityisasiat.
Tämä ystävä jonka riidoista saatan joskus jotakin mainita tyyliin "Matti ja Maija" ovat taas riidelleet ja erossa, niin hänelle en puhu enää mitään omia asioitani. Hän kertoo kaiken tälle miehelleen johon en luota pätkän vertaa. Tietää varmaan jo nyt minun arkaluontoisia asioitani menneisyydestä ja terveyshistorian. Hän myös paisuttelee kertomaani. Jos sanon vähän huumorilla vaikka että kinattiin mieheni kanssa jostakin vähäpätöisestä asiasta niin hän kertoo miehelleen että huudettiin naamat punaisina toisillemme. On jäänyt kiinni että on kertonut näin. Parempi etten kerro mitään.
Lasteni asioita en enää puhu ollenkaan kenellekään.
Nyt on iso rikosjuttu meneillään jonka uhriksi lapseni on joutunut. En ole puhunut siitä muille kun äidilleni ja siskolleni. Mieheni toki tietää kun lapsen isä. En uskalla puhua kun on niin arkaluontoinen rikos ja haluan suojella näin omaa lastani.
On sellainen asia joka helposti tulee kerrottua sille miehelle "mehukkaana" tai kauheana juttuna niin en ota riskiä.
Onhan sitä maailmassa ja kavereidenkin elämässä ihan tavallisia juttuja, joista voi miehen kanssa jutella, onko pakko ottaa esille niitä toista eniten satuttavia asioita. Esim. kun kaverini raiskattiin, en kertonut miehelle, koska tiesin, että kaveri ei halunnut kertoa kenellekään muulle kuin minulle. Ei kenellekään kyllä tarkoittaa myös mun miestä, enkä tiedä, mitä hän just tällä tiedolla tekisikään, kaveri on myös työkaveri, eikä mies ole häntä edes ikinä tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea uskoa että tuntisin edes vetoa mieheen joka jaksaisi intopinkeänä kuunnella ja varjoa kaverini Raisan parisuhderiitoja tai Tiinan hedelmällisyyshoitoja :D
Vierailija kirjoitti:
Mä kerron miehelle kyllä, koska muutenkin jaetaan kaikki päivän tapahtumat ja mielessä pyörivät asiat. Pidän itsekin itsestään selvyytenä, että ystävä kertoo miehelleen mun asiat.
Juoruamiseksi lasken vasta, jos asiat hölötetään tästä pidemmälle.
Juoruat asioita eteenpäin, vaikka et älyä juoruavasi.
Kai kerrot kaiken töissä salassapidettävän tiedon miehellesi kun iha kaikki pitää kertoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miestäni eivät kiinnosta työ- eikä muiden kaverien asiat. Minua eivät kiinnosta miehen kaverien asiat. Salaisuudet pysyvät tallessa. Olisi surullista jos oman rakkaan kanssa ei olisi muuta keskusteltavaa kuin toisten ihmisten asiat.
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ainakaan ole salaisuuksia keskenämme.
Ei se koske muiden salaisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään saa kertoa. On täälläkin typeriä kommentteja.
Se sinun miehesi selviää ilman kavereittesi asioita ellei ole naismainen juoruista pitävä pelle.
Et ole oikea ystävä jos juoruat muille sinulle uskottuja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon puolisosta. Joku osaa pitää suunsa kiinni, toinen osaa unohtaa asian sopivasti ja joku sitten ei. Ukot ne vasta osaakin juoruilla - tosin asian pitää olla kiinnostava heidän näkökulmasta.
Jos kaveri kaataa synkimmät juttunsa niskaani, niin pidän oikeutena käsitellä asiaa myös jonkun muun kanssa. Muuten asian vatvominen voi minulle käydä raskaaksi. Puoliso on siihen pohdintaan vallan sopiva ulkopuolinen taho - ja mun ukko tuskin huomenna muistaa, mistä puhuttiin. Ja siltä varalta että muistaa, varmasti pitää suunsa kiinni nimimerkillä kokemusta on.
Seurustelin kerran miehen kanssa, joka kertoi siskolleen kaikki meidän parisuhteemme kinat ja erimielisyydet. Sitten jauhoivat niitä keskenään. Se tuntui jotenkin epäterveeltä, ihan kuin olisivat olleet parisuhteessa keskenäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kerron miehelle kyllä, koska muutenkin jaetaan kaikki päivän tapahtumat ja mielessä pyörivät asiat. Pidän itsekin itsestään selvyytenä, että ystävä kertoo miehelleen mun asiat.
Juoruamiseksi lasken vasta, jos asiat hölötetään tästä pidemmälle.
Jos kerrot kolmannen osapuolen asioista puolisollesi, niin mitä muuta se on kuin juoruamista?
Olet siis hemmetin paha juoruakka vaan etkä todellakaan hyvä ystävä. Toivottavasti kerrot ns. ystävillesi, että juoruat kaikki heidän asiat puolisollesi?
No, eihän sitä kuuluisi, mutta minä oletan kyllä että kaverini kertovat puolisoilleen ainakin joitain salaisuuksia mitä olen heille kertonut. Oletus on aina ollut että kaikki puhuvat ystäviensä salaisuuksia puolisolleen. ja tämä on sellainen asia mikä tiedostetaan ja hiljaa hyväksytään.
Tai sitten olen vain menettänyt luottamuksen ihmisiin ja oletan yleisesti että aivan kaikki juoruaa muiden salaisuuksia eteenpäin. Siksi kerron ihmisille vain niistä asioista joiden eteenpäin juoruaminen ei vahingoita minua.
Miksi kerrotte kaverien asiat miehelle? Miehet on pahimpia juoruakkoja mitä on olemassa, kaverinne asiat ovat pian puolen kylän tiedossa miestenne ansiosta.
Siis ei tulisi mieleenkään kertoa miehelle kaverin abortista, sukupuolitaudeista yms. Miten voitte?!😱
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea uskoa että tuntisin edes vetoa mieheen joka jaksaisi intopinkeänä kuunnella ja varjoa kaverini Raisan parisuhderiitoja tai Tiinan hedelmällisyyshoitoja :D
No tämä!🤣
Luulisi että miehet on totaalisen hohhoijaa kun menette nasaalikälättämään näitä asioita kouvolatukat viuhuen ja rööki savuten.
Todennäköisesti tämän ystävät tekevät, ihmiset kun tapaavat hakeutua samanhenkisten sekaan. Mutta todellakaan monet muut eivät tee.