Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Meillä kerrotaan toisillemme "kaikki". Emme kuitenkaan missään tilanteessa levitä tätä eteenpäin ja ystäväni eivät saa koskaan tietää, että olen kertonut miehelleni. Kukaan ei kärsi, eikä "menetä kasvojaan".
Näin toimii varmasti suurin osa, mutta aina on niitä urpoja puolisoita jotka menevät möläyttämään näitä keskusteluja eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa valita tarkoin, kenelle asioistaan kertoo. Tuo, että luottamuksellinen asia vuodetaan puolisolle, on erittäin vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kerrotaan toisillemme "kaikki". Emme kuitenkaan missään tilanteessa levitä tätä eteenpäin ja ystäväni eivät saa koskaan tietää, että olen kertonut miehelleni. Kukaan ei kärsi, eikä "menetä kasvojaan".
Näin toimii varmasti suurin osa, mutta aina on niitä urpoja puolisoita jotka menevät möläyttämään näitä keskusteluja eteenpäin.
Miksi teillä kerrotaan kaikki? Tarkoittaako myös sinulle luottamuksella kerrottuja asioita? Todella outoa.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni on, että naisille mikään ei ole pyhää. Mitä "pahemman" asian saa luottamuksellisesti tietää sitä herkemmin sitä levitellään ja tarina vielä paisuu matkan varrella.
Miehillä sitä vastoin on vahva itsesensuuri joka toimii. Miehet osaavat ihan itse päätellä mikä on säilytettävä asia ja mitä voi kertoa eteenpäin.
En olisi vakuuttunut miesten erinomaisuudesta tällä saralla, mutta varmaan parempia kuin naiset.
Minä kerron miehelleni kaiken, mitä tyttöjen illoista on kertomisen arvoista. Hän ei kerro niitä eteenpäin, eikä paljasta tietävänsä asiasta, jos näkee ko. henkilön. (Toisaalta jutut eivät varmaan muutenkaan ylitä hänen uutiskynnystään, mutta minä pääsen puhumaan ja päivittelemään asiaa luotettavassa seurassa kotona).
Olemme 48-vuotiaita, joten mitään rajua alle kolmikymppisten draamaa ei kaveriporukassakaan enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös kerron miehelleni "kaiken", siis en tietenkään oikeasti jokaista juttua, koska suurin osa ystävien puheista on sellaisia, joita ei jaksa toistaa. Jos jokin asiaa liippaa läheltä meidän yhteistä elämää, puhun siitä miehen kanssa, esimerkiksi kerroin miehelleni ystäväni lapsettomuushoitokokemuksista, koska olemme itse myös harkinneet niitä.
Kun kerroin ystävälleni omasta vakavasta sairastumisestani kymmenisen vuotta sitten, oletin tottakai että hän kertoo miehellensäkin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävän mies ihastui muhun, kun mun ystävä juorusi ”ongelmistani” hänelle. Sitä saa, mitä tilaa.
Ei saa puolisolle kertoa sehän on rikos. Voit saada tuomion siitä. En haluaisi kuulla ystävältä mitään sellaista joka ei kestä päivänvaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei haittaa, koska puoliso a) ei kuuntele, vaikka väittää kuuntelevansa b) ei kuule, vaikka väittää kuulevansa. Tästä seuraa, ettei hän tiedä meidän omiakaan asioitamme em. syistä. Saan puhua normaalivolyymilla mitä tahansa, omaksi salaisuudekseni jää.
Aina saa yhdelle kertoa, puolisolle, parhaalle ystävälle jne.
Tulee muuten itselle huono olo, jos ei voi huolistaan kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan.
Mitä yhteiset ystävämme kertovat minulle luottamuksella, en ikinä kerro puolisolle.
No ei tietenkään kerrota ystävän henkilökohtaisia asioita puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän mies ihastui muhun, kun mun ystävä juorusi ”ongelmistani” hänelle. Sitä saa, mitä tilaa.
Sama täällä. Kerroin ystävälle kärsiväni puutteesta. Ystävän mies kiinnostui minusta välittömästi ja ratkaisi ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Minä kerron miehelleni kaiken, mitä tyttöjen illoista on kertomisen arvoista. Hän ei kerro niitä eteenpäin, eikä paljasta tietävänsä asiasta, jos näkee ko. henkilön. (Toisaalta jutut eivät varmaan muutenkaan ylitä hänen uutiskynnystään, mutta minä pääsen puhumaan ja päivittelemään asiaa luotettavassa seurassa kotona).
Olemme 48-vuotiaita, joten mitään rajua alle kolmikymppisten draamaa ei kaveriporukassakaan enää ole.
Kerrothan sinäkin eteenpäin, joten miksei puolisokin kertoisi siitä eteenpäin luottoystävälleen, että millaisia juttuja siellä naistenilloissa puhutaan.
En kerro ystäville asioita, joiden haluan pysyvän salassa. Koen, että siinä on liikaa vastuuta heille.
🇺🇦🇮🇱
Jotkut ei voi olla juoruamatta asioita eteenpäin mitkä ei hänelle kuulu mutta kaikki on sitä mieltä että hänen asioista ei saa juoruta
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni on, että naisille mikään ei ole pyhää. Mitä "pahemman" asian saa luottamuksellisesti tietää sitä herkemmin sitä levitellään ja tarina vielä paisuu matkan varrella.
Miehillä sitä vastoin on vahva itsesensuuri joka toimii. Miehet osaavat ihan itse päätellä mikä on säilytettävä asia ja mitä voi kertoa eteenpäin.
Saman huomannut myös naiset hoilottaa asiat eteenpäin. Miehellä itsesensuuri päällä. Mikäli naisille kertoisin jonkun tärkeämmän asian niin kaksi kertaa miettisin ennen kertomista.
Jos joku aloittaa asian, että "et sitten kerro kenellekään isoa salaisuuttani", niin olen kyllä sanonut että en halua sitten tietää. Jos minulle kerrotaan kysymättä, pidän kyllä luottamuksen, mutta minua ahdistaa ja kuormittaa se henkisesti, varsinkin jos ne on moraalisesti tuomittavia. Koen myös vastuuta olla ratkaisemassa konasiaa, jos siitä tiedän. Puolisolleni kerron mahdollisesti (riippuu kuinka paljon kuormitun) yleisellä tasolla, tyyliin "minua ahdistaa/surettaa, kun yks työkaveri...". Meillä tosin ei ole yhteisiä kavereita ja mieheni on luotettava. Itse puhun varsin avoimesti asioistani, hankalistakin, enkä oleta muiden sitä levittelevän mutten myöskään pitävän puolisoltaan täysin salaisuutena. Asiaa helpottaa, että en harrasta salasuhteita, murhia, talousrikoksia tms eikä yksikään ystäväni sitä tee ainakaan julkisesti. Siinähän on hyvä elämänohje: elä niin että voit kertoa huoletta kaverillesi omat toilailut.
Yleisellä tasolla en pidä tässäkään mies/nais-asetelman korostamista järkevänä: harrastan varsin miehisiä lajeja, ja olen ollut ymmyrkäisenä kuinka pahansuovasti miehet puhuvat toisistaan kun joku on poissa pelistä, muistelevat vanhoja ja piikittelevät kavereiden epäonnistumisilla vuosienkin päästä "vitsikkäästi'. Myös yhteisten tuttavien asioista saattaa ukot naljailla ikävään sävyyn ja kyllä se minä naisena olen toppuutellut/puolustanut/jättänyt juoruamisen kesken. En silti kuvittele kaikkien miesten olevan tällaisia, mutta en pidä siitä että naiset luokitellaan jotenkin hankalammiksi oletusarvona. Paskoja tyyppejä mahtuu molempiin sukupuoliin.
Minun kokemukseni on, että naisille mikään ei ole pyhää. Mitä "pahemman" asian saa luottamuksellisesti tietää sitä herkemmin sitä levitellään ja tarina vielä paisuu matkan varrella.
Miehillä sitä vastoin on vahva itsesensuuri joka toimii. Miehet osaavat ihan itse päätellä mikä on säilytettävä asia ja mitä voi kertoa eteenpäin.