Miksi uusperheessäsi ei ole tilaa "vanhoille" lapsille?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 17:59"]Ensimmäinen liitto oli vaikea ja lapset muistuttavat niin paljon isäänsä että välillä tekee pahaa ja harmittaa nykyisen miehen puolesta. Näissä yhteisissä lapsissa taas näkee itsensä ja rakastamansa henkilön. Toki en anna tämän vaikuttaa käytökseeni lapsia kohtaan mutta totta se on että ovat useammin esim. isovanhemmilla että me voidaan viettää aikaa "perheen" kesken. Eka mies ottaa lapset joka toinen vkl ja en tiedä mitä siellä tekevät.
[/quote]

Olet kamala äiti... Mua kohtaan on oltu tuollaisia, enkä voi millään tavalla hyväksyä tollasta käytöstä, en ees vaikka kuin tuossa yrität puolustella. Usko pois, ne lapset aistivat ton.

Kamala ihminen.

T. 21v

Hyi helvetti mitä ihmispaskaa tässä ketjussa. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta ihan todella oksettavaa lukea ihmisistä, jotka hylkäävät omat lapsensa kun uusi puoliso astuu kuvioihin.

Mulla on kaksi poikaa, jotka ovat rakkainta maailmassa ja menevät kaiken edelle. Poikien isästä erosin muutama vuosi sitten. Ensimmäisen miesystävän kanssa juttu loppui kuin seinään, kun mies kävi esittämään ehtoja ja vaatimuksia lasteni suhteen. Mies ei ihan ymmärtänyt, että hän oli tulossa _meidän_ perheeseen mukaan, vaan meinasi, että hän on nyt parisuhteessa kanssani ja laittaa lasteni tapaamiset ja perheen rutiinit uusiksi.
Nykyinen miesystäväni tajuaa, että pojilla on oma isä ja tämä on meidän kaikkien yhteinen koti, jossa jokaista kunnioitetaan ja lapset ovat etusijalla. Mies saa olla onnekas, että pääsee perheeseen mukaan ja saa olla aikuinen ystävä lapsille.

En voi käsittää miten joku hylkää omat rakkaat lapsensa jonkun ihan vieraan miehen vuoksi. Ne lapsethan on sun perhe ja ne olivat jo ennen sitä uutta miestä olemassa sun elämässä.

Surullista.

Meillä on ihan vain lapset. Molemmat on miehen, mutta vain toinen on mun. Molemmilla on täällä oma, viihtyisä huone - etälapsella himpun pienempi, mutta kunnon kokoinen huone omine sänkyineen, kirjahyllyineen, leluineen päivineen. Osaa ja saa kulkea jonkin verran itsekseenkin jo, joten hänellä on omat avaimet.

Lomat suunnitellaan lasten ehdoilla. Käydään eläintarhoissa, huvipuistoissa ja uimassa. Molemmat lapset mukana kivoissa jutuissa ja pyydetään esim. juhliin mukaan, jos ei ole meidän hoitovuoromme.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää.
[/quote]

Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä?
[/quote][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää.
[/quote]Oletteko koskaan ajatelleet asiaa tämän pojan näkökulmasta..ette varmaan, ei taida kiinnostaa. Pojasta kasvaa suurella todennäköisyydellä huonon itsetunnon omaava nuori ja aikuinen. Poika kyllä vaistoaa teidän ajatukset. Mietippä asiaa niinkin, että mitä, jos sinun lapsesi olisikin tämä poika ja hän vierailisi ex-miehesi uudessa perheessä... Et varmasti ajattelisi näin kuin nyt ajattelet. Toivottavasti poika pääsee joskus yli kaikesta kokemastaan ja hänen elämänsä olisi onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää.
[/quote]

Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä?
[/quote]

Pakko kommentoida tähän. Minä olen se ekan kierroksen äiti, mulla ja lasteni isällä on kolme yhteistä lasta. Ekan syntyessä minä olin 16v ja mies 18v. Emme olleet valmiita - meillä oli todella myrskyinen suhde. Olin todella naiivi, kuvittelin aina jokaisen lapsen tullessa että mies muuttuu. Hän ei halunnut lapsia, mutta tietysti ajattelin hänen kasvavan isyyteen. Lapset näkevät isäänsä 3-6pv/kk, vanhin n. Kerran kk. Miehellä on nyt myös uusi vaimo ja lapsi ja tällä kertaa sen huomaa että hän on oikeasti halunnut heidät. Eli ehkä jollain tavoin rakastaa vaimoaan enemmän kuin minua koskaan ja varmaan se on osasyy sille että huolehtii ja on läsnä heidän lapselleen enemmän - uskoisin että heillä on parempi ilmapiiri kotonaan kuin meillä aikoinaan oli.
Aluksi olin tästä katkera, mutta terapiassa käsiteltyäni näitä asioita ymmärsin että ihan totta se on ja osaltani olen ollut luomassa tilannetta. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä, pitävät äitipuolestaan (ja uudesta siskostaan) ja meiltäkin löytyy isäpuoli joka on aktiivisesti muksna lasten elämässä. Olemme kaikki onnellisia nyt, joten ei ole syytä ollakatkera.
Toki tavallaan toivon että lastenteon sijaan olisin tehnyt jotain muuta.. Opiskellut tai matkustellut mutta rakastan silti lapsiani yli kaiken ja voin vain tehdä parhaani että he eivät toistaisi virheitäni.
Tosiaan, pakko vielä kommentoida että meilläkin meinaa mun ja uuden miehen lapsi saada nuorimpana eniten aikaa meiltä vanhemmilta, kaksi keskimmäistä ovat ehkä jääneet vähemmälle huomiolle. Teinipojalla oma huone, 10v poika ja 6v tyttö samassa ja miehen toiveesta nuorin 4v tyttö omassa huoneessaan. En ole ajatellut tämän olevan epäreilua, koska mies kuitenkin maksaa tasan puolet kaikista menoista joten kai se on ihan ok antaa meidän yhteiselle lapselle oma huone?
Ja toki nuorin saa aikaa meidän vanhempien kanssa kun muut ovat isällä/mummolassa koska täytyyhän sitä isän puolen suvunkin kanssa hoitaa tapaamisia jaylläpitää suhdetta.
Asoilla on monta puolta.

Mulle taas kävi niin et äidin perheestä tipuin kun äiti ja isäpuoli saivat lapsen. Mä en saanut edes omaa huonetta, mulle laitettiin olkkariin sermi ja siellä oli sänky. Omilla rahoilla olisi pitänyt ostaa tv. Onneksi uskalsin kertoa isälle, pääsin isän ja äitipuolen luokse asumaan, sain oman huoneen ja oman kotiavaimen, kännykän, tvn. Heilläkin oli uusi lapsi mut hän oli kuitenkin samassa asemassa mun kanssa, ja sain rakkautta. Äiti on katkera koska äitipuoli on mulle äiti, äiti on vain "Maija", ei mitään muita tunteita herätä enään.

Onhan se väärin jos kohdellaan eriarvoisesti. Usein on kyse rahasta, ei ole varaa niin suureen asuntoon , että kaikilla huone. Matkatkin maksaa isolla porukalla paljon. 

Uusperhe on vaikea yhtälö jos rahasta pulaa. Kuitenkin tulisi yrittää olla oikeudenmukainen.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää.
[/quote]

Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä?
[/quote]
Johtuukohan että ollaan TOSSUN ALLA TOISESSA LIITOSSA!! ainakin näin meillä tuskin se paska paremmaksi muuttuu....??? Ihminen on täydellisesti muuttunut toiseksi liittomme kesti 16 vuotta jaksaako näytellä muuttunutta yhtä pitkään tuskin...

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 17:41"]Miksi et huomioi enää edellisen liittosi lapsia? Miksi laitat edellisen liittosi lapset hoitoon aina kun mahdollista? Miksi vain "uudet" lapset saavat syliä ja positiivista huomiota ja "vanhat" istutetaan telkkarin/tietokoneen eteen ja toivotaan että he pysyvät poissa silmistä?
Terveisin vierestä vastaavaa seurannut
[/quote]

Meillä toivottavasti lapset eivät koe tälläistä. Reissut yritetään järjestää niin että päästään koko porukka tai sitten "isän lapset" ja "äidin lapset" reissuja. Tosin nämä ei onnistu aina kun exät hieman vaikeita,joko heille ei käy meidän aikataulut tai tahallaan järjestävät niin että osa lapsista ei pääse mukaamme. Asuntomme on pienen puoleinen(ostin tämän edellisen mieheni kanssa,meitä oli silloin 3 ja nyt meitä on kaikkiaan 7,virallisesti meillä asuu 5 joten järjestelyjä on ollut pakko tehdä)

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 05:30"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää.
[/quote]

Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä?
[/quote]
Johtuukohan että ollaan TOSSUN ALLA TOISESSA LIITOSSA!! ainakin näin meillä tuskin se paska paremmaksi muuttuu....??? Ihminen on täydellisesti muuttunut toiseksi liittomme kesti 16 vuotta jaksaako näytellä muuttunutta yhtä pitkään tuskin...
[/quote]

Jos kotona on kivaa niin todennäköisesti koko perhe voi paremmin. Jos ei tunne omia lapsiaan niin kuinka voisi heille kovin läheinen vanhempi ollakkaan.

Minä elän uusperheessä. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta. Lapsilla on täällä meillä omat huoneet. Käyvät meillä kuitenkin vain joka toinen vkl. Asuvat n. 300m päässä ja ovat tietysti aina tervetulleita, vaan lasten äitille tämä ei käy, ja hän tekee kaikkensa että lapset eivät kävisi täällä näiden harvojen tapaamisten välissä. Toki sairaat lapset tuodaan aina meille sairastamaan.
Voin ihan rehellisesti sanoa että tämän äidin perheessä lapset saavat todella eriarvoista kohtelua uusien lasten kanssa.
Joutuvat jakamaan huoneen, kun taas kahdella samaa sukupuolta olevalla uudella lapsella on omat huoneet. Ovat jatkuvasti isovanhempiensa luona, kun taas "uudet" saavat olla kotona. Kummallakin lapsella todella vanhat puhrlimet, meidän ostamat älypuhelimet on annettu uusille lapsille koska nämä eivät osaa kohdella puhelimia oikein. Kulkevat rikkinäisissä vaatteissa, me ostetaan jatkuvasti uutta mutta varsinkin toisen lapsen vaatteet laitetaan kaappiin säilöön nuoremmille sisaruksille. Kun lapset ovat meillä niin sisarpuolet pääsevät kylpylään, viikonloppumatkalle, ratsastamaan tms. Ja niitä sitten hehkutetaan. "Teidän ei ois kannattanu mennä isille vaan jäädä tänne, nii oisitte kans päässy". Tai "miksette voi mennä isille että meki saatais tehdä jotain kivaa". Jep jep, ja lapset ei enää halua tulla meille. Minä ja mies suunnitellaan yhteistä lasta, ja ollaan näiden miehen lasten kanssa neuvoteltu huonejärjestelyistä. Ovat sitä mieltä että tahtovat yhteisen huoneen kunhan saavat sen isomman. Selvä vastenmielisyys uutta tulokasta kohtaan on ilmeinen, mutta toivottavasti saamme kitkettyä sen pois tasapuolisella ja reilulla kohtelulla.
Olemme hakeneet lasten lähivanhemmuutta, mutta toistaiseksi sitä ei ole meille myönnetty.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:19"]

Olen aina ollut varma, että lapsia jos teen niin se tapahtuu ydinperheessä ja siten, että olen tehnyt absoluuttisen parhaani tuon perheen jatkuvuuden varmistamiseksi. Minulla ei ole uusperheistä oikeastaan mitään kokemusta, koska kaikki tuttavani ovat ydinperheiden lapsia tai/ja vanhempia. Silti minulle on ollut itsestäänselvää, että sellaisessa kuviossa on aivan liian monta riskitekijää ja liikkuvaa osaa, jotta se voisi toimia niin hyvin kuin omasta mielestäni lasten kasvuympäristön tulee toimia. En sano, ettei yksikään uusperhe voi toimia, en vain itse todellakaan aio ikinä hankkiutua tilanteeseen, jossa itselläni olisi sellainen tai omat lapseni joutuisivat osaksi uusperhettä. Riskit ovat yksinkertaisesti liian suuret.

Tämä ketju vain vahvisti käsitykseni.

Olemme mieheni kanssa yrittämässä ensimmäistä lastamme. Mutta koska minua aavistuksen verran epäilyttää miehen sitoutuminen minuun ja käsitys sitoutumisesta ylipäätään, aion ehdottaa pariterapiassa käyntiä asian selvittämiseksi ennen kuin peruuttamaton tapahtuu. Tuntuu, että nyt kun vielä on mahdollisuus selvittää asiaa ja "neuvotella" miehen kanssa niin, että hän itsekin mahdollisimman hyvin ymmärtää mihin on ryhtymässä, se kannattaa tehdä. Voin myös jättää lapset tekemättä jos en saavuta miehen kanssa riittävää varmuutta siitä, että hän todella haluaa lapsia ja sitoutuu sekä lapsiin että heidän äitiinsä koko loppuelämäkseen, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Vihaisin itseäni, jos mies yhtäkkiä lähtisikin litomaan, jättäisi minun lapseni kuin nallit kalliolle ja tekisi "uusia", parempia lapsia jonkun sellaisen naisen kanssa, jonka valintaan ja tapaan suhtautua omiin lapsiini minä en voisi mitenkään vaikuttaa.

Yök, mikä oksettava keskustelu. :/

[/quote]

Toisaalta kenestäkään et voi aivan varmaksi tietää, pysyykö hän kanssasi vai ei. Tilanne nyt on nyt, myöhemmästä ei koskaan tiedä. Itsekin luulin ottaneeni parhaan miehen, joka jakaisi elämäni kanssani. Kuitenkin hän rakastui työkaveriinsa, jätti perheensä. Tosin myöhemmin teki lapsen myös tämän työkaverinsa kanssa ja he erosivat kuitenkin... on katunut kovasti eroaan minusta, alkuperäisestä vaimostaan.

Elämä on monimutkainen, mitä itse voi asioille tehdä on, että huolehtii parisuhteestaan, kunnioitetaan toinen toistaan, huolehditaan itsestään. Ja tällä itsestä huolehtimisella tarkoitan eniten pääkopan sisällöstä huolehtimista. Yleensä silloin siinä sivussa tämä näkyy ulkoisessakin olemuksessa.

Uusperhe on sen verran monimutkainen kuvio, etten itse sellaiseen olisi valmis, kuin aivan varmuudesta itsekin, enkä usko, että sellaista varmuutta tulee. Toisaalta taas, omat lapseni ovat jo koululaisia, voin aivan hyvin odottaa heidän kasvava isoiksi lapsiksi ennen uuden ihmisen tuomista heidän elämäänsä. Koen toki itsekin syyllisyyttä erosta. Pärjään myös taloudellisesti ihan riittävän hyvin, minulla on vakituinen työpaikka ja omistusasunto, ystäviä ja auttavat isovanhemmat. Tätä nykyä myös ok- välit eksän kanssa, joka tapaa lapsiaan säännöllisesti.

En kuitenkaan koskaan voisi rakastua yhteenkään mieheen sillä tavoin, että laittaisin hänen etunsa lasten edun edelle. Juuri tämän koen ristiriitaiseksi tässä sinkkuäitiydessä. Treffeillä olen käynyt, mutta melkeinpä siihen se on sitten jäänyt. 

En koe katkeruutta tästä elämäntapavalinnasta. Uskon, että on myös hyviä isä/äitipuolia. Heidän täytyy kuitenkin olla poikkeuksellisen henkisesti kypsiä, enkä ole aivan varma, millaisia tunteita minussa heräisi, olisiko itsestäni uusperheen äidiksi. 

 että on myös hyviä isä/äitipuolia. Heidän täytyy kuitenkin olla poikkeuksellisen henkisesti kypsiä, enkä ole aivan varma, millaisia tunteita minussa heräisi, olisiko itsestäni uusperheen äidiksi. 

Tästä syystä, mielestäni on vastuullisempaa, että elän lasteni kanssa yhdessä ja katselen asioita sitten 7-8v kuluttua uudelleen. Tuo aika on ihmisen elämässä lyhyt, enkä tiedä miksi pitäisi kokea katkeruutta siitä, että on antanut aikaa ja rakkautta omille lapsilleen? Koen myös, ettei tähän tiiviiseen kuvioon tällä hetkellä mies mahdu. 

Miksi alapeukku? Perustelisitko?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:09"] että on myös hyviä isä/äitipuolia. Heidän täytyy kuitenkin olla poikkeuksellisen henkisesti kypsiä, enkä ole aivan varma, millaisia tunteita minussa heräisi, olisiko itsestäni uusperheen äidiksi. 

Tästä syystä, mielestäni on vastuullisempaa, että elän lasteni kanssa yhdessä ja katselen asioita sitten 7-8v kuluttua uudelleen. Tuo aika on ihmisen elämässä lyhyt, enkä tiedä miksi pitäisi kokea katkeruutta siitä, että on antanut aikaa ja rakkautta omille lapsilleen? Koen myös, ettei tähän tiiviiseen kuvioon tällä hetkellä mies mahdu. 

Miksi alapeukku? Perustelisitko?
[/quote]

Alapeukutin marttyyriasenteen vuoksi.

Vanhat lapset pitää jakaa, uudet ovat vain mun.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:09"]

 että on myös hyviä isä/äitipuolia. Heidän täytyy kuitenkin olla poikkeuksellisen henkisesti kypsiä, enkä ole aivan varma, millaisia tunteita minussa heräisi, olisiko itsestäni uusperheen äidiksi. 

Tästä syystä, mielestäni on vastuullisempaa, että elän lasteni kanssa yhdessä ja katselen asioita sitten 7-8v kuluttua uudelleen. Tuo aika on ihmisen elämässä lyhyt, enkä tiedä miksi pitäisi kokea katkeruutta siitä, että on antanut aikaa ja rakkautta omille lapsilleen? Koen myös, ettei tähän tiiviiseen kuvioon tällä hetkellä mies mahdu. 

Miksi alapeukku? Perustelisitko?

[/quote]

Haluan vielä korostaa, ettei tämä todellakaan ole kaikille sopiva/ainoa oikea ratkaisu. Uskon, että nämä äiti/isäpuolien kokemat vaikeat tunteet ovat enemmän tabu nykyisessä yhteiskunnassa, kuin uskommekaan.

Erovanhemmalta odotetaan jopa yksin enemmän, kuin ydinperheen vanhemmalta. Arjen täytyy pyöriä, vaikkapa sitä pyörittää yksi ihminen ja monia asioita, jotka voisivat ilmetä muutenkin, niistä syytetään eroa. 

Kenenkään toisen puolesta et voi tehdä päätöstä, haluaako hän elää kanssasi vai ei. Avioliiton aikana tulee eteen myös suuria kriisejä: sairautta, kenties työttömyyttä, ikäkauteen liittyviä kriisejä... Toiset selviävät niistä, toiset eivät. Naimisiin mennään yleensä verrattain nuorena, persoonallisuus kuitenkin kasvaa ja kehittyy ja voi olla, että jossain vaiheessa elämää juurikaan yhteisiä asioita ei ole. 

Ainoa, mitä itse voi tehdä on, että kohtelee toista hyvin. Ja aina sekään ei riitä, jos vaikkapa toinen on sairas.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:09"] että on myös hyviä isä/äitipuolia. Heidän täytyy kuitenkin olla poikkeuksellisen henkisesti kypsiä, enkä ole aivan varma, millaisia tunteita minussa heräisi, olisiko itsestäni uusperheen äidiksi.  Tästä syystä, mielestäni on vastuullisempaa, että elän lasteni kanssa yhdessä ja katselen asioita sitten 7-8v kuluttua uudelleen. Tuo aika on ihmisen elämässä lyhyt, enkä tiedä miksi pitäisi kokea katkeruutta siitä, että on antanut aikaa ja rakkautta omille lapsilleen? Koen myös, ettei tähän tiiviiseen kuvioon tällä hetkellä mies mahdu.  Miksi alapeukku? Perustelisitko? [/quote] Alapeukutin marttyyriasenteen vuoksi.

[/quote]

Mutta jos en itse koe olevani marttyyri? Miksi olen marttyyri silmissäsi?

Minulla on vapaa-aikaa, "omaa rahaa", voin matkustella ja toteuttaa itseäni vapaa-aikanani. Harrastan paljon liikuntaa ja minulla on paljon ystäviä. Miksi olisin marttyyri? En minä tätä " vain" lasten vuoksi tee, vaan siksi että näin on ihan hyvä. Koen kuitenkin tämän etuna myös sen, että uskon ettei tästä lapsille ole haittaakaan.

Itse olen ollut lähi-äitipuoli 16v ja olen aina pyrkinyt miettimään asiaa niin, että kohtelen lapsipuoltani kuten haluaisin omia lapsiani kohdeltavan. Lapsia ei ole eritelty ja kaikkia on kohdeltu tasapuolisesti. Miehen exän kanssa on aina tultu toimeen, ovat aikanaan eronneet sovussa. On meitäkin siis, joita ei ulkopuoliset edes uusperheeksi tiedä, eikä asiaa ole sen kummemmin mainostettu.

Koen yksinkertaisesti liian ristiriitaiseksi ja hankalaksi uuden mahdollisen parisuhteen.

Kuten sanottua, en koe parempi, enkä huonompi tästä syystä. En myöskään koe jääväni paitsi mistään tästä syystä. Lapseni ovat tasapainoisia ja menestyvät hyvin koulussa. 

Tuttavaperheeni äidillä on neljä lasta kolmen eri miehen kanssa. Hän on naimisissa nuorimmaisen lapsen isän kanssa. Äiti on lellinyt heidän yhteisen 6-vuotiaan tyttärensä piloille. Tytär on aggressiivinen sisaruksiaan kohtaan ja ärsyttää heitä tahallaan. Erityisesti hän ärsyttää seuraavaksi nuorinta, 12-vuotiasta siskopuoltaan. 6-vuotias hakkaa, raapii ja repii hiuksista 12-vuotiasta. Kun 12v on useamman kerran kieltänyt pikkusiskoaan, saattaa hän kevyesti huitaista pikkusiskon kättä, kun tämä yrittää lyödä. Siitä 6-vuotias aloittaa todella kovan parkumisen, jolloin äiti huutaa vain 12-vuotiaalle kuinka tämä on sairas kun kiusaa pientä siskoaan ja lepertelee pienemmälle ja lupaa ostaa herkkuja jne. Käy sääliksi 12-vuotiasta, sillä hän on todella kiltti ja ystävällinen. 6-vuotias on epäkohtelias ja välillä aggressiivinen vieraillekin. Kerran hän hakkasi minua, jolloin komensin. No tämä tyttö meni sitten itkemään äidilleen ja minä sain haukut. Enkä pahasti sanonut vaan jotenkin näin "Ei isot tytöt noin tee, pikkuvauvat vaan"