Miksi uusperheessäsi ei ole tilaa "vanhoille" lapsille?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:28"]

Koen yksinkertaisesti liian ristiriitaiseksi ja hankalaksi uuden mahdollisen parisuhteen.

Kuten sanottua, en koe parempi, enkä huonompi tästä syystä. En myöskään koe jääväni paitsi mistään tästä syystä. Lapseni ovat tasapainoisia ja menestyvät hyvin koulussa. 

[/quote]

Ehkä mulla on vaan kaikki liian hyvin näin, enkä halua mitään ylimääräisiä järkytyksiä tai suuria muutoksia. Avioero oli minulle sellainen. Kuitenkin uskon ja kunnioitan kaikkia äiti/isäpuolia ja heidän kasvatustyötään.
Ehkäpä myös se, että työskentelen itse perheiden parissa, on vaikuttanut tähän. Tiedän jonkin verran työni puolesta jo ennalta, millaisia ongelmia usein uusperheissä on: taloudellisen vastuun jakaminen, lasten erilaisiin kasvatuksellisiin asioihin liittyvät ristiriitaisuudet, uuden asuinpaikan sijaintiin liittyvät kysymykset, nk. puolikkaan vanhemman mustasukkaisuuden tai ulkopuolisuuden tunteet...lasten sopeutuminen eroon ja jatkuvasti kodin vaihtamiseen (selittää monen lapsen huonoa käytöstä toisessa kodissa vaihtopäivänä...)

Lisäksi eroon liittyvät riitaisuudet, mahdolliset pettämiset tai epäselvyydet, jotka selittävät  joskus myös hieman "ex-puolison" käytöstä.

Tässä nyt jotain, mitä ihmiset eivät välttämättä ennalta ajattele. Ja joskus uusperheet perustetaan hataralle pohjalle, ikään kuin aikuisille korvaamaan menetettyä suhdetta tai liitoa, ennen kuin ollaan eron jälkeen itsenäistytty.

Jos niitä lapsia tekee, niistä huolehditaan, vaikka kuinka sitä pillua ja munaa kutkuttaisi luuseri-isällä/äidillä.

Esimerkiksi tämä kommentti on asiaton, koska on aivan yhtä surullista, että uusperheet kuin yksinhuoltajatkin leimataan johonkin luusereiden kastiin. Kyllä on myös lasten kannalta vastuullisempaa erota, kuin jatkaa riitaisassa suhteessa. Parasta tietenkin, että kriisit saataisiin selvitettyä ja voitaisiin jatkaa onnellisena perheenä.

Lapseni, alakouluikäiset, ovat exäni luona joutuneet kokemaan parikin uusperhettä, joista varsinkin ensimmäisessä heitä kohdeltiin suorastaan julmasti.

Tämä on syy, miksi en halua itselleni uusperhettä nyt. Voin seurustella, mutta en muuttaa yhteen. Minusta minun on turvattava lapsille yksi vaka, samana pysyvä koti.

Mulla on melkeinpä päinvastainen tilanne, että mä haluaisin olla paljonkin tekemisissä avomieheni lapsen kanssa, mutta tämän lapsen äiti on niin sairaalloisen mustasukkainen sekä exästään (eli mun nykyisestäni) että lapsestaan, että ei suostu lapsiviikonloppuihin jos mä olen kotona. Ei tykkää siitä, että tällänen "satunnainen ämmä" "leikkii kotia" hänen lapsensa kanssa. :( 

Luonnossakin uusi uros yrittää "päästä eroon" naaraan vanhoista jälkeläisistä. Ei ole luonnollista kasvattaa muiden lapsia.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

Mulla on melkeinpä päinvastainen tilanne, että mä haluaisin olla paljonkin tekemisissä avomieheni lapsen kanssa, mutta tämän lapsen äiti on niin sairaalloisen mustasukkainen sekä exästään (eli mun nykyisestäni) että lapsestaan, että ei suostu lapsiviikonloppuihin jos mä olen kotona. Ei tykkää siitä, että tällänen "satunnainen ämmä" "leikkii kotia" hänen lapsensa kanssa. :( 

[/quote]

Miehen ex ei ole tottunut vielä eroon. Tietenkin lapsellista käytöstä. Onko heidän erostaan lyhyt aika? Oletko itse osallinen siihen eroon jollain tavoin?

Mikäli näin ei ole, tilanne todennäköisesti rauhoittuu, kun ex huomaa parisuhteenne olevan pysyvä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:55"]

Luonnossakin uusi uros yrittää "päästä eroon" naaraan vanhoista jälkeläisistä. Ei ole luonnollista kasvattaa muiden lapsia.

[/quote]

Itse en ajattele aivan yhtä jyrkästi. Kyllä - varmaan totta monissa tapauksissa, mutta toisaalta tiedän useita, joissa mies on solahtanut lasten arkeen mukavastikin. Etenkin jos hänellä itsellään on jo aikuiset lapset. Toisaalta emme ole kovin eläimellisiä...hmmm... tai sanotaanko näin, että niitä kehittyneempiäkin yksilöitä löytyy ;)

---Esimerkiksi siksi, koska ex ämmä on kokoajan mustamaalannut isää, estää tapaamiset ja yhteydenoton. Puhuu paskaa isästä, on juoppo ja väkivaltainen yms. Puhuu tällaista saadakseen huoltajuuden edut.

Sitten toisena päivänä soittaa ja vaatii että isä ottaisi lapset kuukaudeksi hänen espanjan matkan takia.

Siis tämä "juoppo väkivaltainen" isä. Kun on hänen uusi mies ja hänen kesäloma tulossa, lapset voikin sitten antaa isälle...

Ikävä juttu että lastenvalvoja ja muu sosiaaliväki uskoo tuollaista ja kusetukset menevät läpi. Nyt tapaan oikeuden päätöksestä lapsia joka toinen viikonloppu ja se toimii. Mutta äiti koittaa silti estää tyttäreni yhteydenpidon. Tämä nainen ei ole suomalainen, vaan kovin maallistunut muslimi.

Eli lapseni ovat tervetulleita tähän uuteen perheeseni, mutta ex on tehnyt kaiken todella vaikeaksi. Hän kävi melkein käsiksi nykyiseen vaimooni, ja tiedätte sen että naiset eivät unohda. Ikävä kyllä aikuisten naisten käytös vaikuttaa lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:00"]

---Esimerkiksi siksi, koska ex ämmä on kokoajan mustamaalannut isää, estää tapaamiset ja yhteydenoton. Puhuu paskaa isästä, on juoppo ja väkivaltainen yms. Puhuu tällaista saadakseen huoltajuuden edut.

Sitten toisena päivänä soittaa ja vaatii että isä ottaisi lapset kuukaudeksi hänen espanjan matkan takia.

Siis tämä "juoppo väkivaltainen" isä. Kun on hänen uusi mies ja hänen kesäloma tulossa, lapset voikin sitten antaa isälle...

Ikävä juttu että lastenvalvoja ja muu sosiaaliväki uskoo tuollaista ja kusetukset menevät läpi. Nyt tapaan oikeuden päätöksestä lapsia joka toinen viikonloppu ja se toimii. Mutta äiti koittaa silti estää tyttäreni yhteydenpidon. Tämä nainen ei ole suomalainen, vaan kovin maallistunut muslimi.

Eli lapseni ovat tervetulleita tähän uuteen perheeseni, mutta ex on tehnyt kaiken todella vaikeaksi. Hän kävi melkein käsiksi nykyiseen vaimooni, ja tiedätte sen että naiset eivät unohda. Ikävä kyllä aikuisten naisten käytös vaikuttaa lapsiin.

[/quote]

Oletko miettinyt, mitä olet itse tehnyt, kun olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen? Oletko yrittänyt sopia, käyttäytynyt itse asiallisesti exääsi kohtaan? Miksi erositte...?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää. [/quote] Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä? [/quote] Ja miten käy toisen kierroksen lapsille,kun aloitetaan kolmas kierros?

[/quote]

Toisen kierroksen nainen kommentoi. Jos meille tulisi ero, en ryhtyisi uuteen vakavaan suhteeseen ennenkuin nuo meidän yhteiset ovat lentäneet pesästä. Ne tunteet, joita toisen lapset hetkittäin herättävät...en ikinä haluaisi sitä omille lapsilleni. Ja niille tunteille ei voi mitään, mutta ne voi kyllä kätkeä ja kätkenkin. Ei toista ihmistä voi väkisin rakastaa, ei edes lasta. Mielestäni sitä ei edes voi edellyttää, asianmukaista kohtelua kyllä.

Eron tullessa en odottaisi mieheltäni mitään, olen valmistautunut olemaan tarvittaessa lapsilleni sekä äiti että isä. Miehen malleja on muitakin. En tuputtaisi lapsiamme väkisin miehelle, en ainakaan "oman aikani" varjolla. Lapset hankkiessani sitouduin kantamaan heistä vastuun, vaikka yksin. Väistyisin takavasemmalle ja antaisin miehelle tilaa. En arvostelisi hänen tapaansa olla isä, vaan yrittäisin tukea hänen isyyttään (terkkuja vaan miehen exälle!).

[/quote]

Kylläpä puhut sontaa.

Miehellä ei siis ole mitään vastuuta lapsista, pääasia on, että hän saa toteuttaa itseään ja tuntea hyvää fiilistä isyydestään. Häntä ei velvoiteta mihinkään ja ennen kaikkea lasten oikeudella isään ei ole väliä vaan tärkeää on ainoastaan se, että mies saa vapaasti mennä menoihinsa.

Miksi ihmeessä ihannoit noin epätasa-arvoista kasvatusmallia ja vieläpä lähetät miehesi exälle terveisiä, että näin "kunnon" vaimo toimii? Et ajattele lastesi parasta ja annat miehellesi viestin, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta mistään. Yököttävää.

[/quote]

Yököttele ihan rauhassa vaan, mutta minä olen nyt useamman vuoden sivusta seurannut miehen exän käytöstä (miehen mollaamista, meidän uusperheen arvostelua, itsensä ylentämistä, epäkunnioitusta meidän perherajoja kohtaan jne.), ja nähnyt miten se on vaikuttanut miehen asenteeseen sekä exää että lapsia kohtaan. Mies on edelleen tosi hyvä isä lapsilleen, mutta välillä tuntuu että pikemminkin velvollisuudesta, kuin aidosta halusta. Lapsiin liittyvät asiat hoitaa ihan asiallisesti, tosin pitkin hampain kun ei haluaisi olla yhteydessä exäänsä. 

Exän velvollistava, syyllistävä ja nalkuttava malli ei siis ole toiminut ja tästä syystä minä kokeilisin toisenlaista lähestymistapaa, jos meille ero tulisi. Voi toki olla, että sekään ei toimisi, ja meidän yhteiset lapset jäisivät kuin nallit kalliolle. Mutta sitten saisi mies pitää tunkkinsa, väkisin en rupea lapsiamme hänelle vänkäämään. Ei sekään voi olla lasten edun mukaista.

Mun vanhemmat erosivat kun olin alle 2-vuotias. Isäni lähti vanhemman naisen matkaan. Alkuun olin tervetullut isäni luokse mutta kun siskopuoleni syntyivät niin minä jotenkin mystisesti unohduin. Isäni ja äitipuoleni utelivat äidistäni kaikkea ja puhuivat hänestä pahaa kun olin heidän luonaan. Siskopuoleni myös ovat saaneet rahallisesti paljon enemmän kuin minä, isäni maksoi pienimmän mahdollisimman elatustuen ja kaikki hankinnat (vaatteet, koulukirjat) mun piti perustella mielellään kirjallisesti, että miksi tarvitsen vaikka uudet farkut, eikö entisiä voi vaikka korjata/pidentää lahkeita jos ovat pienet. Tänäkään päivänä isäni ei pidä juurikaan yhteyttä, tekstiviesti tulee jouluna ja syntymäpäivänä. Luonani hän ei ole pyynnöistä huolimatta käynyt kertaakaan, vaikka on parhaimmillaan ollut samassa kaupungissa käymässä. Äitipuoleni on kateellinen koulutuksestani (korkeakoulu) kun siskopuoleni ovat käyneet vain ammattikoulun. Heidän luona käydessäni en saa puhua asunnostani (liian uusi ja hieno kuulemma minulle), työstäni (tienaan liian hyvin verrattuna siskoihini). Tuntuu vielä tämänkin ikäisenä pahalta olla niin epätoivottu oman isän mielestä mutta minkäs teet. Onneksi äiti on ollut ihana.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

Mulla on melkeinpä päinvastainen tilanne, että mä haluaisin olla paljonkin tekemisissä avomieheni lapsen kanssa, mutta tämän lapsen äiti on niin sairaalloisen mustasukkainen sekä exästään (eli mun nykyisestäni) että lapsestaan, että ei suostu lapsiviikonloppuihin jos mä olen kotona. Ei tykkää siitä, että tällänen "satunnainen ämmä" "leikkii kotia" hänen lapsensa kanssa. :( 

[/quote]

Miehen ex ei ole tottunut vielä eroon. Tietenkin lapsellista käytöstä. Onko heidän erostaan lyhyt aika? Oletko itse osallinen siihen eroon jollain tavoin?

Mikäli näin ei ole, tilanne todennäköisesti rauhoittuu, kun ex huomaa parisuhteenne olevan pysyvä.

[/quote]

Heidän erostaan on neljä vuotta ja me olemme seurustelleet kaksi. Eli mä en ole liittynyt asiaan yhtään millään tavalla. Tällä naisella itselläänkin on siis kyllä ollut tässä välissä ja muutamakin parisuhde eli kyllä luulisi hänenkin päässeen jo yli. Tai vaikka ei olisi päässytkään niin se on hänen ongelmansa, mä en tajua miten kukaan aikuinen ihminen kehtaa käyttäytyä noin. 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 03:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää. [/quote] Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä? [/quote] Pakko kommentoida tähän. Minä olen se ekan kierroksen äiti, mulla ja lasteni isällä on kolme yhteistä lasta. Ekan syntyessä minä olin 16v ja mies 18v. Emme olleet valmiita - meillä oli todella myrskyinen suhde. Olin todella naiivi, kuvittelin aina jokaisen lapsen tullessa että mies muuttuu. Hän ei halunnut lapsia, mutta tietysti ajattelin hänen kasvavan isyyteen. Lapset näkevät isäänsä 3-6pv/kk, vanhin n. Kerran kk. Miehellä on nyt myös uusi vaimo ja lapsi ja tällä kertaa sen huomaa että hän on oikeasti halunnut heidät. Eli ehkä jollain tavoin rakastaa vaimoaan enemmän kuin minua koskaan ja varmaan se on osasyy sille että huolehtii ja on läsnä heidän lapselleen enemmän - uskoisin että heillä on parempi ilmapiiri kotonaan kuin meillä aikoinaan oli. Aluksi olin tästä katkera, mutta terapiassa käsiteltyäni näitä asioita ymmärsin että ihan totta se on ja osaltani olen ollut luomassa tilannetta. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä, pitävät äitipuolestaan (ja uudesta siskostaan) ja meiltäkin löytyy isäpuoli joka on aktiivisesti muksna lasten elämässä. Olemme kaikki onnellisia nyt, joten ei ole syytä ollakatkera. Toki tavallaan toivon että lastenteon sijaan olisin tehnyt jotain muuta.. Opiskellut tai matkustellut mutta rakastan silti lapsiani yli kaiken ja voin vain tehdä parhaani että he eivät toistaisi virheitäni. Tosiaan, pakko vielä kommentoida että meilläkin meinaa mun ja uuden miehen lapsi saada nuorimpana eniten aikaa meiltä vanhemmilta, kaksi keskimmäistä ovat ehkä jääneet vähemmälle huomiolle. Teinipojalla oma huone, 10v poika ja 6v tyttö samassa ja miehen toiveesta nuorin 4v tyttö omassa huoneessaan. En ole ajatellut tämän olevan epäreilua, koska mies kuitenkin maksaa tasan puolet kaikista menoista joten kai se on ihan ok antaa meidän yhteiselle lapselle oma huone? Ja toki nuorin saa aikaa meidän vanhempien kanssa kun muut ovat isällä/mummolassa koska täytyyhän sitä isän puolen suvunkin kanssa hoitaa tapaamisia jaylläpitää suhdetta. Asoilla on monta puolta.

[/quote]

Eli lapsesi eivät ole omassa kodissaan tasa-arvoisia. Nuorin on tasa-arvoisempi kuin toiset, koska hänen isänsä pitää kukkaronnyörejä. Kärsiikö vain nämä keskimmäiset lapset siitä ettei äidillään ole rahaa vai nukutko sinä keittiössä, koska mies omistaa talon? Vai saatko erioikeuksia siksi, koska levität jalkojasi miehelle? Saako sitten tämä 6v erioikeuksia, jos ryhtyy samaan?

Olet oikeasti huono äiti. Kaikkien tasapuolisuuksien lakien mukaan kahdella nuorimmalla pitäisi olla yhteinen huone, koska

1. Ovat samaa sukupuolta

2. Heillä on pieni ikäero ja siten samankaltaiset leikit

3. Ovat iältään alle kouluikäisiä ja pienimpiä joten yleensä ne nuorimmat jakavat huoneen.

Teillä sen sijaan huonejako menee sen mukaan, kenen isä maksaa. Etkö itse näe tässä mitään väärää? Onko teillä myös niin, että nuorin saa eniten joululahjoja, kun hänen isänsä maksaa lystin? Onko niin, että hän saa kalleimmat vaatteet ja kalleimman kännykän? Kielikurssit ja matkat? Miltä tuntuu vain kaksi vuotta vanhemmasta tytöstä, jonka äiti ei osaa pitää lainkaan hänen puoliaan?

Minäkin alan kallistua siihen, että vain todella heikkolahjaiset perustavat tällaisia uusperhevirityksiä, joissa lapset elävät eri elintasoa. Tajuaahan sen jo kahden nuorimman ikäerostakin. Pienin lapsi on ollut vuoden, kun äiti on jo raskaana seuraavalle miehelle. Ei siinä ole mietitty lasten parasta missään vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää. [/quote] Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä? [/quote] Ja miten käy toisen kierroksen lapsille,kun aloitetaan kolmas kierros?

[/quote]

Toisen kierroksen nainen kommentoi. Jos meille tulisi ero, en ryhtyisi uuteen vakavaan suhteeseen ennenkuin nuo meidän yhteiset ovat lentäneet pesästä. Ne tunteet, joita toisen lapset hetkittäin herättävät...en ikinä haluaisi sitä omille lapsilleni. Ja niille tunteille ei voi mitään, mutta ne voi kyllä kätkeä ja kätkenkin. Ei toista ihmistä voi väkisin rakastaa, ei edes lasta. Mielestäni sitä ei edes voi edellyttää, asianmukaista kohtelua kyllä.

Eron tullessa en odottaisi mieheltäni mitään, olen valmistautunut olemaan tarvittaessa lapsilleni sekä äiti että isä. Miehen malleja on muitakin. En tuputtaisi lapsiamme väkisin miehelle, en ainakaan "oman aikani" varjolla. Lapset hankkiessani sitouduin kantamaan heistä vastuun, vaikka yksin. Väistyisin takavasemmalle ja antaisin miehelle tilaa. En arvostelisi hänen tapaansa olla isä, vaan yrittäisin tukea hänen isyyttään (terkkuja vaan miehen exälle!).

[/quote]

Kylläpä puhut sontaa.

Miehellä ei siis ole mitään vastuuta lapsista, pääasia on, että hän saa toteuttaa itseään ja tuntea hyvää fiilistä isyydestään. Häntä ei velvoiteta mihinkään ja ennen kaikkea lasten oikeudella isään ei ole väliä vaan tärkeää on ainoastaan se, että mies saa vapaasti mennä menoihinsa.

Miksi ihmeessä ihannoit noin epätasa-arvoista kasvatusmallia ja vieläpä lähetät miehesi exälle terveisiä, että näin "kunnon" vaimo toimii? Et ajattele lastesi parasta ja annat miehellesi viestin, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta mistään. Yököttävää.

[/quote]

Yököttele ihan rauhassa vaan, mutta minä olen nyt useamman vuoden sivusta seurannut miehen exän käytöstä (miehen mollaamista, meidän uusperheen arvostelua, itsensä ylentämistä, epäkunnioitusta meidän perherajoja kohtaan jne.), ja nähnyt miten se on vaikuttanut miehen asenteeseen sekä exää että lapsia kohtaan. Mies on edelleen tosi hyvä isä lapsilleen, mutta välillä tuntuu että pikemminkin velvollisuudesta, kuin aidosta halusta. Lapsiin liittyvät asiat hoitaa ihan asiallisesti, tosin pitkin hampain kun ei haluaisi olla yhteydessä exäänsä. 

Exän velvollistava, syyllistävä ja nalkuttava malli ei siis ole toiminut ja tästä syystä minä kokeilisin toisenlaista lähestymistapaa, jos meille ero tulisi. Voi toki olla, että sekään ei toimisi, ja meidän yhteiset lapset jäisivät kuin nallit kalliolle. Mutta sitten saisi mies pitää tunkkinsa, väkisin en rupea lapsiamme hänelle vänkäämään. Ei sekään voi olla lasten edun mukaista.

[/quote]

Anteeksi, mutta miten voidaan tuputtaa miehelle omia lapsia?

Olisiko sinunkin asenteessasi entisen liiton lapsia kohtaan jotain korjattavaa...?

Jos et antaisi lapsia miehelle, puututtaisiin siihenkin. Sitten miehesi ruikuttaisi lähikuppilassa, miten ex on kamala, kun ei anna edes lapsia nähdä. Näitäkin on nähty. Teit niin tai näin, aina väärin. Ja sinun on vaikeaa asettua eronneen asemaan, et voi tietää, miltä se tuntuisi, vaikka toki voi kaikenlaista kuvitella. Moniko kuvitelmista ylipäätänsä pitää paikkaansa esimerkiksi vauva-aikaan liittyen?

Kauheita tarinoita täällä, ihan pahaa tekee. :( Itse en ikinä halua uusperhettä. Ei minulla kyllä ole lapsiakaan (toistaiseksi). En voisi kuvitellakaan seurustelevani miehen kanssa, jolla on jo lapsia. En voisi taata, että lapset saisivat kotonani aitoa välittämistä ja rakkautta jota he tarvitsevat. En pidä lapsista ylipäänsä kovinkaan paljon, en oikein osaa olla niiden kanssa. Saati sitten, että mieheni entiset rakkauden hedelmät asuisivat meillä vaikkapa joka toinen viikko! Kiitos ei. Kyllä, olen melko nuori (25v) enkä usko, että voisin olla "vieraille" lapsille vilpittömästi sellainen aikuinen, jollainen kuuluisi olla. Tiedostan siis tällaiset puutteet itsessäni ja pyrin kaikin keinoin välttämään tilannetta, josta voisi seurata uusperhe.
Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, hänen erostaan aikaisempaan tyttöystävään oli kulunut n. vuosi. Kuulin sitten, että tällä eksällä on pieni vauva. Selvisi kuitenkin, että lapsi ei ole mieheni (siis miehellänikään ei ollut tietoa onko lapsi hänen). Jos olisi ollut, olisin lähtenyt suhteesta. Koska tunnen itseni, minusta ei olisi siihen. Tietenkään en ajattele niin mustavalkoisesti, että kaikki uusperheet olisivat jotenkin huonoja, mutta esim. tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että uusperheen perustamista kannattaa miettiä pitkään ja varsinkin muksujen kannalta.

Nostan hyvän ketjun

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 00:23"]

Minun perheessä ei ole tilaa puolison lapsille. Koska puolisoni luuli että minulle kuuluu huolehtia heistä kun ovat kylässä meillä. Minun mielestäni on päinvastoin. Isälle kuuluu hoitaa kaikki lasten tarpeet. Minä en ole mikään palvelija heille. Miksi tekisin tilaa heille. Olenko velvollinen?

[/quote]

No itse asiassa: aika ikävä asenne omaa puolisoaan kohtaan, jos hänen (nimenomaan hänen, ei pelkästään sen "ilkeän, kamalan, tyhmän, ruman, ahneen, pihin" eksän!) lapsensa ovat vain ulkopuolisia rasitteita, joita ei "palvella" edes periaatteesta. Riippuu toki, mitä palvelemisella tarkoitat. Jos he istuvat takapuoli penkkiin liimautuneena ja odottavat sinun siivoavan ja tekevän heille voileipiä aina kun nälättää, on ok komentaa. Jos se palvelu on sitä, että joudut yksinkertaisesti sietämään ja elämään heidän kanssaan inhimillisessä sovussa saman katon alla, sinulla on ongelma.

Ydinperheen äitinä on todella vaikea kuunnella välillä näitä tarinoita. En voisi kuvitella kotia, joka ei olisi myös lasteni koti. Tai perhelomaa niin että ei oltaisi lapsille tasapuolisia. (Joku pääsee mummon kanssa Pariisiin, seuraavana vuonna toinen Lontooseen. Tai vaihtoehtoisesti niin, että "lätkäleiri vai viikko Italiassa".

Kaveripiirissä siis yksi perhe, jossa entisten liittojen lapset sekoitettu samoihin huoneisiin "tyttöjen ja poikein huoneet". Ja molempien lapset on aina samaan aikaan kun äiti ja uusi mies tarvitsevat joka toinen vko "omaa aikaa" keskenään.

Toivon todella, että ko perheen lapset eivät pidä tuota järjestelyä yhtä ikävänä kuin minä. Voinhan olla väärässä, mutta jotenkin epäilen...

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 17:41"]

Miksi et huomioi enää edellisen liittosi lapsia? Miksi laitat edellisen liittosi lapset hoitoon aina kun mahdollista? Miksi vain "uudet" lapset saavat syliä ja positiivista huomiota ja "vanhat" istutetaan telkkarin/tietokoneen eteen ja toivotaan että he pysyvät poissa silmistä? Terveisin vierestä vastaavaa seurannut

[/quote]

Jep, ydinperheessään nämä lapsukaiset ovat "vanhoja" ja sitten siellä isänsä uuden perheen luona heitä kutsutaan "entisiksi" lapsiksi, näin ainakin joku uusperheen äiti joskus täällä miehensä lapsia kutsui.

Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko näille nimityksille ja lasten kohtelulle, mutta koska en ole itse vastaavaa kokenut, siis uusperheilyä, niin en halua tuomita tai arvostella, koska ei ole varmasti helppoa kenelläkään. 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 17:59"]

Ensimmäinen liitto oli vaikea ja lapset muistuttavat niin paljon isäänsä että välillä tekee pahaa ja harmittaa nykyisen miehen puolesta. Näissä yhteisissä lapsissa taas näkee itsensä ja rakastamansa henkilön. Toki en anna tämän vaikuttaa käytökseeni lapsia kohtaan mutta totta se on että ovat useammin esim. isovanhemmilla että me voidaan viettää aikaa "perheen" kesken. Eka mies ottaa lapset joka toinen vkl ja en tiedä mitä siellä tekevät.

[/quote]

Järkyttävää, jos et tajua miten sairaalta tekstisi kuulostaa. sinuna menisin terapiaan. nykyinen miehesi on varmaankin jonkin sortin narsisti, jos joudut hänen takiaan jotenkin hävetä tai tuntea pahaa oloa lapsistasi.