Miksi uusperheessäsi ei ole tilaa "vanhoille" lapsille?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:17"]Äitini  mies ei koskaan  hyväksynyt minua. Hän ei koskaan puhunut minulle tai edes yrittänyt tutustua. Äitini meni silti naimisiin hänen kanssaan ja heille syntyi lapsi. Muutin mummoni luo asumaan, koska en olisi pystynyt asumaan taloudessa, jossa minua vihataan ja inohtaan (ilman syytä). Muutin omilleni 16-vuotiaana enkä koskaan saanut elää normaalia nuoruutta sillä minun piti huolehtia kaikesta yksin. En ole päässyt jaloilleni enkä tiedä pääsenkö ikinä. Tietysti yritän päästä elämässäni eteenpäin, mutta se on välillä vaikeaa kun kantaa niin suurta taakkaa mukanaan... Silloin kun olisin eniten tarvinnut tukea jäin täysin yksin.

Äitini erosi miehestään muutama vuosi sitten. Joskus tuntuu, että jouduin käymään kaiken tämän turhan takia, mutta ehkäpä olen näiden kokemuksien kautta oppinut jotain elämästä.Meillä on äidin kanssa ihan hyvät välit nykyisin, mutta joskus toivon, että hän pyytäisi anteeksi sitä miten hän asiat hoisi. En tahdo olla katkera, sillä ei se kuitenkaan muuttaisi mitään, välillä olen vain äärettömän surullinen näiden asioiden takia.
[/quote]

Puhu asiasta äitisi kanssa, hän on aikuinen ja joutaa kantamaan vastuunsa. Ja mahdollinen vilpitön anteeksipyyntö voi eheyttää sinua.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:49"]Mulla on ihan ydinperheellisiä kavereita, jotka saaneet iltatähden. Perheen teinit ovat kokeneet tulevansa syrjäytetyiksi ja ovat häipyneet aikaisin kotoa pois. Elämä mennyt pilalle. Vaikka oli oma äiskä ja iskä.
[/quote] Tiedän niin tunteen

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:55"]Luonnossakin uusi uros yrittää "päästä eroon" naaraan vanhoista jälkeläisistä. Ei ole luonnollista kasvattaa muiden lapsia.
[/quote]

Onneksi kaikki miehet eivät ole jääneet eläimen tasolle, kuten sinä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:55"]Luonnossakin uusi uros yrittää "päästä eroon" naaraan vanhoista jälkeläisistä. Ei ole luonnollista kasvattaa muiden lapsia. [/quote] Onneksi kaikki miehet eivät ole jääneet eläimen tasolle, kuten sinä.

[/quote]

Tietääköhän tuo henkilö, että jotkut näätäurokset raiskaavat poikasensa? Onko sekin ihan normaali juttu tuolla miehelle, jota se myös toteuttaa, koska se on luonnollista?

Ja delfiinit on joukkoraiskaajia, sekin on vain luonnollista.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:49"]Mulla on ihan ydinperheellisiä kavereita, jotka saaneet iltatähden. Perheen teinit ovat kokeneet tulevansa syrjäytetyiksi ja ovat häipyneet aikaisin kotoa pois. Elämä mennyt pilalle. Vaikka oli oma äiskä ja iskä.
[/quote]

Mistä sä tuon tiedät, ovatko itse sulle noin kertoneet? Meillä parikymppinen lapsipuoli tekee omaan kämppään lähtöä ja meille on tulossa iltatähti, monikohan luulee että nuoren poismuutto johtuu hylätyksi tulosta...huoh

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:49"]Mulla on ihan ydinperheellisiä kavereita, jotka saaneet iltatähden. Perheen teinit ovat kokeneet tulevansa syrjäytetyiksi ja ovat häipyneet aikaisin kotoa pois. Elämä mennyt pilalle. Vaikka oli oma äiskä ja iskä.
[/quote]

Mistä sä tuon tiedät, ovatko itse sulle noin kertoneet? Meillä parikymppinen lapsipuoli tekee omaan kämppään lähtöä ja meille on tulossa iltatähti, monikohan luulee että nuoren poismuutto johtuu hylätyksi tulosta...huoh
[/quote]
Joo mun kaverit ovat kertoneet, että teini on ilmoittanut elämänsä menneen pilalle kun sisko/veli syntyi. Että enää ei ole vanhempia yms.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:49"]Mulla on ihan ydinperheellisiä kavereita, jotka saaneet iltatähden. Perheen teinit ovat kokeneet tulevansa syrjäytetyiksi ja ovat häipyneet aikaisin kotoa pois. Elämä mennyt pilalle. Vaikka oli oma äiskä ja iskä.
[/quote]

Mistä sä tuon tiedät, ovatko itse sulle noin kertoneet? Meillä parikymppinen lapsipuoli tekee omaan kämppään lähtöä ja meille on tulossa iltatähti, monikohan luulee että nuoren poismuutto johtuu hylätyksi tulosta...huoh
[/quote]
Joo mun kaverit ovat kertoneet, että teini on ilmoittanut elämänsä menneen pilalle kun sisko/veli syntyi. Että enää ei ole vanhempia yms.
[/quote]

Tjaah, onpa se elämä toisille rankkaa

Mun äitini rakastui mieheen jolla oli kaksi lasta entuudestaan. Vuoden sisällä tapaamisesta naimisiin, lapsia eivät tehneet. Aluksi vanhempi isäpuolen lapsista muutti meille. Kaikki meni ok. Nuorempi olikin ongelmanuori, joka pilasi meidän perheen dynamiikan täysin. Nuoremman ongelmia sitten selviteltiin ja ne veivät aina voiton muiden ongelmista. En ikinä saanut koulussa apua, kiusaukseen ei jaksettu puuttua. Itsemurhaa aloin pohtia kolmannella luokalla. Ikinä en voinut kenellekkään kertoa. Minua hyväksikäytettiin seksuaalisesti 12-vuotiaana, raiskattiin 14-vuotiaamna, (tästä kerroin mutta minua ei uskottu) masennuin entisestään ja ajauduin huumepiireihin. Vieläkin, 22-vuotiaana, salaan kaiken pahan oloni äidiltäni ja varjelen häntä ongelmiltani. Olen viimein saanut hoitosuhteen ja käyn asioitani läpi terapiassa.
Kiitos vaan uusperheelle. Isäni ei koskaan edes ollut kuvioissa, liekkö äiti edes tietää isääni. Isäpuoli ei halunnut tutustua kun olin jo kuitenkin NIIN VANHA (4v) kun hän tuli kuvioihin.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:06"]

Et ole ylivarovainen ollenkaan. Noin minäkin toimin, lisäksi pidin itsestäni huolta palautumalla raskauksista ja synnytyksistä, teimme yhteisiä lomamatkoja perheenä, kahdestaan vähemmän...

Voisin väittää, että kaikki mainitsemasi kohdat täyttyivät - silti kävi, kuten kävi.

Ai niin- olimme 27-v ja 32-v kun menimme naimisiin, joten emme aivan nuoria myöskään.

Toivon Sinulle parempaa onnea, ehdottomasti! Ja kaikille muillekin. Elämä on kuitenkin myös omissa käsissä ja itse voi moneen asiaan vaikuttaa. Itse tein sen virheen, että en järjestänyt tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa puolisoni kanssa. 

[/quote]

Kaikki kohtani täyttyivät? Miehesi siis kävi ennen naimisiinmenoanne läpi ulkopuoliseen naiseen ihastumisen, jonka käsittelitte yhdessä siten, että olit lopputuloksen ja käsittelyn johdosta luottavainen miehen sitoutumiskykyyn? Ettet vain olisi tuossa kohdassa päästänyt miestä liian helpolla? Olitko oikeasti valmis jättämään lastenhankinnan väliin jos et saisi riittävää varmuutta miehen sitoutumiskyvystä? Minä olen siihen täysin valmis. Se, menemmekö naimisiin ja tuleeko lapsia, on täysin miehen valinnoista kiinni - itselleni käy kumpi tahansa mutta ei millä tahansa ehdoilla. (Vai tarkoitatko että olitkin itse se, joka otti eron?)

t. 59

Apua mitä juttuja. Jotenkin vielä suostun ymmärtämään sen, että puolison lapsiin voi olla vaikea kiintyä - se lienee vain inhimillistä - mutta sitä en, että moinen oikeuttaisi räikeän epätasa-arvoiseen kohteluun. Vaikea on myös ymmärtää lasten käyttämistä pelinappuloina erokostoissa. Mutta ihan yli ymmärryksen menee se, miten joku voi kohdella omia "entisiä" lapsiaan noin tylysti kun täällä moni on kertonut. Kyllä muakin exän piirteet omassa lapsessa joskus nyppii, mutta ei mitenkään aivot taivu siihen että lapsi "ikävästi muistuttaisi paskasta avioliitosta". Ihmisiä on kyllä moneen junaan :(.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:01"]

Huomaa taas tässäkin ketjussa, että uusperheilyyn tarvitaan yleensä alhainen äö ja jonkinlainen persoonallisuushäiriö.

Olenkin sitä mieltä ettei se ole normaalien ihmisten harrastus, ja huolehdin etten ole tekemisissä uusperheellisten kanssa, enkä mielellään myöskään ota niitä töihin yritykseeni.

[/quote]

Terveisin ydinperheellinen, hyvällä "älykkyysösamäärällä" varustettu ahdasmielinen ihminen? 

Salli mun nauraa :D

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 22:18"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 17:49"]Itse olen kasvanut tällaisessa perheessä, äitin luona suurimmiltaosin. Kahdella nuorimmalla sisarpuolella oli omat huoneet, me edellisen liiton lapset oltiin 2 tyttöä ja 1 poika samassa huoneessa. Joka toinen viikonloppu isällä, jossa sielläkin siskopuolella oma huone ja meillä kolmella yhteinen. Kaikki lomat oltiin isällä, jolloin äiti, isäpuoli ja heidän lapset olivat ulkomailla tai laskettelemassa, kesällä kun oltiin äidin luona niin silloin isä, äitipuoli ja heidän lapsi oli ulkomailla. Me saatiin riekkua ulkona miten haluttiin kunhan äiti ei kuullut meistä mitään huonoa. Isä ja äitipuoli olivat kivoja, mutta äiti ei antanut meidän muuttaa sinne koska se olisi tullut jänelle liian kalliiksi. Aika paska lapsuus oli.
[/quote]
Mitä sulle nykyään kuuluu? Selviydyitkö voittajana vai verottaako traumat edelleen?
[/quote]

Miten satuinksan sopivasti paikalle. Olen nyt 24v nainen. Minulla on vaikeuksia ihmissuhteissa, käyn terapiassa. Äitiin en ole ollenkaan yhteydessä, isään ja äitipuoleen olen. Olen mielestäni selviytyjä, ainakin veljeeni nähden, joka taistelee huumeongelman kanssa. Siskokin yrittänyt pari kertaa itsemurhaa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:06"]

Et ole ylivarovainen ollenkaan. Noin minäkin toimin, lisäksi pidin itsestäni huolta palautumalla raskauksista ja synnytyksistä, teimme yhteisiä lomamatkoja perheenä, kahdestaan vähemmän...

Voisin väittää, että kaikki mainitsemasi kohdat täyttyivät - silti kävi, kuten kävi.

Ai niin- olimme 27-v ja 32-v kun menimme naimisiin, joten emme aivan nuoria myöskään.

Toivon Sinulle parempaa onnea, ehdottomasti! Ja kaikille muillekin. Elämä on kuitenkin myös omissa käsissä ja itse voi moneen asiaan vaikuttaa. Itse tein sen virheen, että en järjestänyt tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa puolisoni kanssa. 

[/quote]

Kaikki kohtani täyttyivät? Miehesi siis kävi ennen naimisiinmenoanne läpi ulkopuoliseen naiseen ihastumisen, jonka käsittelitte yhdessä siten, että olit lopputuloksen ja käsittelyn johdosta luottavainen miehen sitoutumiskykyyn? Ettet vain olisi tuossa kohdassa päästänyt miestä liian helpolla? Olitko oikeasti valmis jättämään lastenhankinnan väliin jos et saisi riittävää varmuutta miehen sitoutumiskyvystä? Minä olen siihen täysin valmis. Se, menemmekö naimisiin ja tuleeko lapsia, on täysin miehen valinnoista kiinni - itselleni käy kumpi tahansa mutta ei millä tahansa ehdoilla. (Vai tarkoitatko että olitkin itse se, joka otti eron?)

t. 59
[/quote]

Elämää etkä kumppania voi hallita tai kontrolloida hänen tunteitaan. En päästänyt miestä helpolla, mutta kymmenen vuotta myöhemmin hän ajatteli asioita eri tavoin. Ketään ei voi pakottaa elämään kanssaan.

Lapset hankittiin yhteisestä toiveesta ja he ovat upeita. Ex -puoliso on kaikinpuolin muuten hyvä isä. En kadu lapsia päivääkään.
Tiedän, että olisin voinut nimenomaan itse olla parempi puoliso myös. Ex aloitti eroprosessin, jonka minä vein loppuun.

Sinun itsesi on oltava kykenevä vanhemmaksi, kävipä mitä tahansa. Kumppani voi myös kuolla äkillisesti, sairastua jolloin olet yksin vastuussa perheestä. Toisen sitoutumista et voi hänen puolesta päättää.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:12"]Luon vain alkupään tarinoita. Karmeita! Halusin vain tulla sanomaan, ett minun lähipiirissäni ei ole tuollaista. Kyllä kaikilla on omat huoneet. Minunkin lapseni sanovat, että erosta oli se hyvä puoli, että nykyään pääsee kaksi lomamatkaa ulkomaille, kaksi laskettelureissua, saa kahdet joululahjat. 
[/quote]

Tätä en ymmärrä. Minkä helvetin takia eroperheiden lasten pitäisi päästä tuplasti enemmän ulkomaille? Sekä sitten on reilua niitä "uusia" lapsia kohtaan? He pääsevät sitten normaalia harvemmin lomille, koska ei ole varaa koko ajan rampata ulkomailla kaiken maailman äpärien kanssa.

Vihaan mieheni lapsia ja koko uusperhetouhua. Lasken vuosia siihen, että ovat niin vanhoja, etteivät enää käy yökylässä. IKINÄ en aio erota tai pistää omia lapsiani tuollaiseen tilanteeseen, sillä Se on aivan kamalaa kaikille, sekä vanhemmille että erityisesti niille lapsille. Raukat ramppaavat kahden "kodin" väliä, vaikka kumpaankaan heitä ei haluta. Pilaavat meidän perheen arjen ja heidän äitinsä sysää heitä hoitoon milloin minnekin, jotta pääsee itse baariin iskemään uutta isäpuolta. Tässä ei ole mitään muuta hyvää kuin Se, että teen KAIKEN VOITAVANI, että omat lapseni eivät ikinä joudu tuollaiseen tilanteeseen.

Uusperheet ovat saatanasta. Vaikeita KAIKILLE.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:49"]Mulla on ihan ydinperheellisiä kavereita, jotka saaneet iltatähden. Perheen teinit ovat kokeneet tulevansa syrjäytetyiksi ja ovat häipyneet aikaisin kotoa pois. Elämä mennyt pilalle. Vaikka oli oma äiskä ja iskä. [/quote] Mistä sä tuon tiedät, ovatko itse sulle noin kertoneet? Meillä parikymppinen lapsipuoli tekee omaan kämppään lähtöä ja meille on tulossa iltatähti, monikohan luulee että nuoren poismuutto johtuu hylätyksi tulosta...huoh

[/quote]

No ovat varmaan kertoneet. Minä olen jopa käynyt psykologilla puimassa tätä hylätyksi tulemisen tunnetta. En ole koskaan salannut keltään sitä, että minun oli lähdettävä kotoa 15 vuotiaana, kun se ihana iltatähti tuli, kenelle oli vihdoin aikaa ja varaa laittaa kaikkea kivaa, kun isompien kanssa oli niiiiiiiiiin raskasta silloin, kun tehtiin ne nuorena.

No hoitamaan kyllä kelpasin, kun kävin viikonloppuisin kotona, kun vanhemmillani tuo ikä alkoi painamaan ja ei se iltatähden hoito niin herkkua aina ollutkaan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:12"]

Luon vain alkupään tarinoita. Karmeita! Halusin vain tulla sanomaan, ett minun lähipiirissäni ei ole tuollaista. Kyllä kaikilla on omat huoneet. Minunkin lapseni sanovat, että erosta oli se hyvä puoli, että nykyään pääsee kaksi lomamatkaa ulkomaille, kaksi laskettelureissua, saa kahdet joululahjat. 

[/quote]

Tämäkö se on se ideaalimalli lasten kannalta? Pitäisikö niiden uusperheen yhteistenkin sitten saada kaikki tuplana, kun kerran kaikkia lapsia tulee kohdella samalla tavalla? 

Uusperheilyssä kärsivät eniten lapset (vaikka mitä väitgäisitte) ja sen jälkeen uudet puolisot. Ja miksi? Koska lasten vanhemmat ovat itsekkäitä paskiaisia.
Oletetaan että lapset rakastavat ehdottomasti ja sopeutuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Oletetaan että uuden puolison rakkaus ulottuu niihin lapsiin asti. Ei se ulotu.

Minulla on lapsena ollut kolme isäpuolta ja yksi äitipuoli. Äitipuoli oli ainoa joka asetti kunnon rajoja. Ainoa joka ymmärsi miksi oireilin lapsena, keskusteli mun kanssa, opetti uusia asioita. Isälle ja äidille olin aina pikkuvauva jobka ei tarvinnut ymmärtää. Äitipuoli oli ainoa joka uskalsi puuttua mun alkoholi- ja huumekokeiluihin. Äiti ja isä vaan hyssyttelivät ja häpesivät. Tietysti vihasin äitipuoltani silloin mutta näin jälkeenpäin hän on varmaan ainoa joka minusta on aidosti välittänyt. Isäpuolet jaksoivat leikkiä kivaa vuodenpäivät, ja sen jälkeen he alkoivat paljastaa todellisen luontonsa. Ekalle äitini teki lapsen, pikkusiskoni. 2v päästä mies joutui vankilaan. Toinen hyväksikäytti minua 12-14vuotiaana. Kun tämä selvisi äiti heitti pihalle, mutta ei tehnyt ilmoitusta. Seuraava tuli kuvioihin kun olin 15, ja hän taas osti mulle alkoholia kun yritti kaveerata mun kanssa. Täys juoppo. Ja äiti leikkii vieläkin perhettä hänen kanssa.

Uhh, olipa kamalaa luettavaa nämä jutut. Suurin osa ihan aitoa kaltoinkohtelua. 

HUI.

Olen järkyttynyt siitä miten useat kokevansa tulleensa syrjityksi nimenomaan äitinsä perheessä. Äidin pitäisi olla lapselle se viimeinen tuki ja turva.