Miksi uusperheessäsi ei ole tilaa "vanhoille" lapsille?

Up

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää.
[/quote]

Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä?
[/quote]

Ja miten käy toisen kierroksen lapsille,kun aloitetaan kolmas kierros?
[/quote]
Onko sulla vastaus pohdintaa?

Hyi kun tuli paha olo tästä ketjusta. Halaukset ja syvä kunnioitus kaikille ihanille äiti- ja isäpuolille, jotka osaavat ottaa myös lasten tunteet huomioon.

Itse kärsin vielä kolmikymppisenäkin itsetunto-ongelmista, joita epätasapainoinen ja mustasukkainen äitipuoli sai käytöksellään aikaan.

2

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 18:23"]

Miehen lapset on perheestä, jonka mies perusti nuorena. Exänsä pitää lapsia tekosyynä olla tekemisissä. Toivoisin yhteisiä lapsia, jottei tarvitsisi elää menneessä. Mies itsekin vakuuttelee riidellessä, ettei olisi lapsia halunnut, jos nyt saisi päättää.

[/quote]

Ai oikeen tekosyynä pitää exä sitä et lapset tapaisi isäänsä. Eipä voi sanoa et mies olis parempaa löytänyt kun sinut otti.

2

Jep, kyllähän se harmittaa kun isämme kyllästyi meihin, aikanaan toivomiinsa, "vanhoihin  lapsiin" heti kun äitipuoli sai painostettua hankkimaan rakkauden hedelmäksi uuden lapsen, jota voi nyt lelliä senkin edestä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää. [/quote] Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä? [/quote] Ja miten käy toisen kierroksen lapsille,kun aloitetaan kolmas kierros?

[/quote]

Toisen kierroksen nainen kommentoi. Jos meille tulisi ero, en ryhtyisi uuteen vakavaan suhteeseen ennenkuin nuo meidän yhteiset ovat lentäneet pesästä. Ne tunteet, joita toisen lapset hetkittäin herättävät...en ikinä haluaisi sitä omille lapsilleni. Ja niille tunteille ei voi mitään, mutta ne voi kyllä kätkeä ja kätkenkin. Ei toista ihmistä voi väkisin rakastaa, ei edes lasta. Mielestäni sitä ei edes voi edellyttää, asianmukaista kohtelua kyllä.

Eron tullessa en odottaisi mieheltäni mitään, olen valmistautunut olemaan tarvittaessa lapsilleni sekä äiti että isä. Miehen malleja on muitakin. En tuputtaisi lapsiamme väkisin miehelle, en ainakaan "oman aikani" varjolla. Lapset hankkiessani sitouduin kantamaan heistä vastuun, vaikka yksin. Väistyisin takavasemmalle ja antaisin miehelle tilaa. En arvostelisi hänen tapaansa olla isä, vaan yrittäisin tukea hänen isyyttään (terkkuja vaan miehen exälle!).

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää. [/quote] Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä? [/quote] Ja miten käy toisen kierroksen lapsille,kun aloitetaan kolmas kierros?

[/quote]

Toisen kierroksen nainen kommentoi. Jos meille tulisi ero, en ryhtyisi uuteen vakavaan suhteeseen ennenkuin nuo meidän yhteiset ovat lentäneet pesästä. Ne tunteet, joita toisen lapset hetkittäin herättävät...en ikinä haluaisi sitä omille lapsilleni. Ja niille tunteille ei voi mitään, mutta ne voi kyllä kätkeä ja kätkenkin. Ei toista ihmistä voi väkisin rakastaa, ei edes lasta. Mielestäni sitä ei edes voi edellyttää, asianmukaista kohtelua kyllä.

Eron tullessa en odottaisi mieheltäni mitään, olen valmistautunut olemaan tarvittaessa lapsilleni sekä äiti että isä. Miehen malleja on muitakin. En tuputtaisi lapsiamme väkisin miehelle, en ainakaan "oman aikani" varjolla. Lapset hankkiessani sitouduin kantamaan heistä vastuun, vaikka yksin. Väistyisin takavasemmalle ja antaisin miehelle tilaa. En arvostelisi hänen tapaansa olla isä, vaan yrittäisin tukea hänen isyyttään (terkkuja vaan miehen exälle!).

[/quote]

Kylläpä puhut sontaa.

Miehellä ei siis ole mitään vastuuta lapsista, pääasia on, että hän saa toteuttaa itseään ja tuntea hyvää fiilistä isyydestään. Häntä ei velvoiteta mihinkään ja ennen kaikkea lasten oikeudella isään ei ole väliä vaan tärkeää on ainoastaan se, että mies saa vapaasti mennä menoihinsa.

Miksi ihmeessä ihannoit noin epätasa-arvoista kasvatusmallia ja vieläpä lähetät miehesi exälle terveisiä, että näin "kunnon" vaimo toimii? Et ajattele lastesi parasta ja annat miehellesi viestin, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta mistään. Yököttävää.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 03:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:36"]Meillä lomat ja matkat tehdään aina tällä meidän pikkuperheellä eli minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Ei meillä ole varaa ja haluakaan ottaa "ipanamatkalle" maleksivaa teiniä mukaan. Tällä kokoonpanolla voidaan olla vaikka pienessä hotellihuoneessa, mutta miehen lapsen, 16v. pojan, takia tarvisi sitten ottaa toinen huone, isompi huoneisto jne. Lapsi käy meillä, koska tapana on. Mies sanoo itse, että tunneside on jäänyt ohueksi, kun on eronnut lapsen äidistä jo raskausaikana ja koko lasta ei ikinä edes halunnut. Nähty silloin tällöin ja kaikki lapsen käytöksestä alkaen on juuri sitä, miksi halusi eksästään erota alunperin. Ts. näkee suoraan äitinsä käytöstavat ja asenteet lapsessa. Sen sijaan taas näiden yhteisten kanssa on elänyt yhdessä, nähnyt syntymät ja on isolla rahalla käyty lapsettomuushoidot. Hänen elämänsä valoja kuulemma, joita ilman ei osaa kuvitella elämää. [/quote] Mutta näinhän se on. Monet toisella kierroksella olevat isät ovat toisen kierroksen lapsille huippuisiä ja samaan aikaan ensimmäisen kierroksen lapset ovat heille lähes pelkkää ilmaa tai pakollinen paha. Mistä se johtuu, ensimmäisten äidistä vai mistä? [/quote] Pakko kommentoida tähän. Minä olen se ekan kierroksen äiti, mulla ja lasteni isällä on kolme yhteistä lasta. Ekan syntyessä minä olin 16v ja mies 18v. Emme olleet valmiita - meillä oli todella myrskyinen suhde. Olin todella naiivi, kuvittelin aina jokaisen lapsen tullessa että mies muuttuu. Hän ei halunnut lapsia, mutta tietysti ajattelin hänen kasvavan isyyteen. Lapset näkevät isäänsä 3-6pv/kk, vanhin n. Kerran kk. Miehellä on nyt myös uusi vaimo ja lapsi ja tällä kertaa sen huomaa että hän on oikeasti halunnut heidät. Eli ehkä jollain tavoin rakastaa vaimoaan enemmän kuin minua koskaan ja varmaan se on osasyy sille että huolehtii ja on läsnä heidän lapselleen enemmän - uskoisin että heillä on parempi ilmapiiri kotonaan kuin meillä aikoinaan oli. Aluksi olin tästä katkera, mutta terapiassa käsiteltyäni näitä asioita ymmärsin että ihan totta se on ja osaltani olen ollut luomassa tilannetta. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä, pitävät äitipuolestaan (ja uudesta siskostaan) ja meiltäkin löytyy isäpuoli joka on aktiivisesti muksna lasten elämässä. Olemme kaikki onnellisia nyt, joten ei ole syytä ollakatkera. Toki tavallaan toivon että lastenteon sijaan olisin tehnyt jotain muuta.. Opiskellut tai matkustellut mutta rakastan silti lapsiani yli kaiken ja voin vain tehdä parhaani että he eivät toistaisi virheitäni. Tosiaan, pakko vielä kommentoida että meilläkin meinaa mun ja uuden miehen lapsi saada nuorimpana eniten aikaa meiltä vanhemmilta, kaksi keskimmäistä ovat ehkä jääneet vähemmälle huomiolle. Teinipojalla oma huone, 10v poika ja 6v tyttö samassa ja miehen toiveesta nuorin 4v tyttö omassa huoneessaan. En ole ajatellut tämän olevan epäreilua, koska mies kuitenkin maksaa tasan puolet kaikista menoista joten kai se on ihan ok antaa meidän yhteiselle lapselle oma huone? Ja toki nuorin saa aikaa meidän vanhempien kanssa kun muut ovat isällä/mummolassa koska täytyyhän sitä isän puolen suvunkin kanssa hoitaa tapaamisia jaylläpitää suhdetta. Asoilla on monta puolta.

[/quote]

Tuo huonejuttu on kyllä epäreilu. 6v ja 4v tytöt sopisivat paremmin samaan huoneeseen. Ikävä asenne miehelläsi.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 17:41"]

Miksi et huomioi enää edellisen liittosi lapsia? Miksi laitat edellisen liittosi lapset hoitoon aina kun mahdollista? Miksi vain "uudet" lapset saavat syliä ja positiivista huomiota ja "vanhat" istutetaan telkkarin/tietokoneen eteen ja toivotaan että he pysyvät poissa silmistä? Terveisin vierestä vastaavaa seurannut

[/quote]

Aina nää tällaiset ihmettelijät ovat vierestä seuraavia huolestuneita lähimmäisiä.

Mitäs jos avaisit suusi siellä uusperheessä käydessäsi etkä vinkuisi pitkin nettiä.

Oletko miettinyt, mitä olet itse tehnyt, kun olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen? Oletko yrittänyt sopia, käyttäytynyt itse asiallisesti exääsi kohtaan? Miksi erositte...?

---Mietin joka päivä. Mä olin "narsistinen kusipää" eli mä uskoin olevani joku jumala. Pyöritin yritystä joka oli mulle tärkeempi kuin perhe.

Mutta varmasti olen yrittänyt sopia. Ja hakenut apua. Myönnän että oon todella kusipää ja kadun. Mulla on lääkitys ja terapiat. Ja nykyään säännöllinen työ. Ja perhe... ja siihen tähtään että oon enemmän olemassa myös mun lapsille. 

Mutta, totuus on se, että mun ex rakensi uuden elämän, sai hyvän miehen, joka on mun lasten isähahmo nyt. Ei mulla oo paljon nokan koputtamista ja en mä siihen väliin haluakaan tunkea. Pidän vaan kiinni siitä että lapset saa olla muhun yhteydessä niin paljon kun he tarvitsevat. Ei ole kyse MUN tarpeista tai ikävästä. Kun heillä nyt on hieno koti ja tasapainoinen elämä. Mä oon nyt tämän hetken sivuhahmo. Kunhan äiti ei vain estäis mun tytärtä pitämästä yhteyttä muhun.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:15"]

Onko kaikki uudet lapset vittupäitä? Hehän katsovat koko ajan kun entiset lapset ovat kuin roskia, jotka halutaan siirtää jonnekin roskikseen, jotta heistä ei tule vaivaa tai rahanmenoa, tai kaikki samaan  huoneeseen jonnekin pieneen huoneeseen? Tässä ketjussa moni kertoi, että vain uusien lasten kanssa lomaillaan ja vain uusien kanssa vietetään perheaikaa kun vanhat on saatu pois jaloista mummolle tai isälle, ja mitään tietoa ei ole, mitä siellä isällä koskaan tehdään.

Pienemmillä lapsilla on huoneet ja pelit ja vanhempien aika, isommilla ei. Voiko tuollaisssa kasvaa normaali empaattinen ihminen?

Mutta taitaa empatia olla aika pystyynkuollut asia muutenkin, menestyjiä noista uusista tulee, tottuvat siihen että heille kuuluu ja heillä on oikeus.

[/quote]

Puhun vain omasta kokemuksestani. Itse olen uusperheen vanha lapsi. Meillä oli tilanne, että äidillä oli kaksi lasta ja löysi uuden miehen ja sen kanssa sitten teki vielä kaksi lasta.Parisen vuotta ehti olla hyvä isä, touhusi, temmelsi, kävi koulun jutuissa, kannusti jne. Mitä kaikkea kivaa siihen hyvään isyyteen kuuluukaan. Hän sai biologisen esikoisensa ja tilanne muuttui täysin. Se lämmin, kiva mies olikin yhtäkkiä jäätä ja täysin poissa mun ja veljeni luota, vaikka samassa kodissa asuimmekin.Meille tuli mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, rajat tiukkeni. Äiti ei tehnyt asian eteen mitään, koska hyvähän se on kasvattaa lapsia tiukassa nuhteessa.Oltiin broidin kanssa teini-ikäisiä, kun katseltiin näiden pienten sisarusten availevan joululahjojaan. Niitä oli paljon, kymmenittäin. Me saatiin pari hassua. Okei, olimmehan isompia muksuja, mutta itselle on jäänyt sen kateus ja katkeruus vahvasti mieleen. Ensin olimme raataneet äidin apuna keittiössä joulupäivällistä ja sen jälkeen raivanneet ja tiskanneet aterian pois. Sillä aikaa kun me teimme duunia, kävi joulupukki ja voi sitä herttaista yhteistä tunnelmaa joka olohuoneesta raikasi.Joulupukki lähti, niin pääsi kyökkiorjatkin viettämään osansa. Silloin mun 6 vuotias pikkusisko tuli halimaan, että kiva kun mäkin pääsin ja harmitteli, etten ollut joulupukkia tavannut. Hän esitteli omia lahjojaan iloisena vilpittömänä jne. Ei sille vaan voinut olla katkera, tälle pienelle ihmiselle.

Itsehän muutin omilleni puoli vuotta tuon joulun jälkeen 16 vuotiaana, heti peruskoulun loputtua. Veli muutti luokseni, kun itse täytti 16 vuotta. Hänkin lähti "opiskelemaan" toiselle paikkakunnalle. Että hävittiin sieltä kotinurkista suht ajoissa, ettei nuo pienemmän enää sitä epäarvoisuutta joutuneet arjessa näkemään. Päinvastoin.

Isähän oli suu messingillä, kun sai ostella mun pieneen kämppään huonekaluja. Silloin sain tavaroita yms. Kovasti kutsui kylään ja nautittiin pitkiä sunnuntai päivällisiä jne. OIkeastaan kaikkea tekopyhää, mutta pääsin tapaamaan tärkeitä sisaruksia. Heitä otin hoitoon luokseni usein viikonloppuisin ja lomillakin. Ehkä se oli isän tapa käyttää mua hyväkseen, kun jatkuvasti pyyteli hoitoapua, että saavat rouvan kanssa laatuaikaa. Sopihan se mulle. Lisäraha ja sisarusteni seura, ei hölmömpää.

Olemme nyt 40-30 vuotiaita ja sisarusvälit ovat hyvät. Kyläillään ristiin rastiin ja soitellaan viikottain. Paljon ollaan juteltu ja ihmetelty sitä eriarvoisuutta joka perheessämme vallitsi. Mulla on hyvät sisarukset. En ole huomannut, että he olisivat kohdelleet mua tai veljeä kuin roskaa. Vaikka veli yhdessä vaiheessa tyhmäili ja sössi asioitaan, niin kaikki oltiin tukena ja jelppimässä.Isä kuoli muutamia vuosia sitten, äiti yhä porskuttaa. Heihin kohdistan katkeruuteni, en ole koskaan saanut vastauksia, olan kohautusta lähinnä ja kiukkusta "pitääkö vanhoja kaivella jatkuvasti?!" Selvä ei kysellä. Lapsiani en ole hirveemmin antanut vanhempieni käsiin. En vaan luota, vaikka ulkopuolisesti ovat ns. kunnon vanhemmat. Ei käynnäyskulttuuria jne.Suhteeni vanhempiini on etäiset ja viileät, mutta sisaret kultaakin arvokkaammat. Niin isäpuolta kutsuin isäksi, kun bioisä ei ole ollut koskaan meidän tavoitettavissa. Se tapa juurtui jo, kun tämä mies tuli elämäämme ja oli isänä sen parisen vuotta.Meillä on siis käynyt sisarten väleissä hyvin. Tiedän, ettei monella uusperheellisellä ole.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 19:56"]

Tällaista tilannetta ei ole eikä tule. Terkuin onnellisesta ydinperheestä lähtöisin oleva av-mammuli, jolla myös onnellinen ydinperhe.

[/quote]

:D Kuuluisat viimeiset sanat...

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:12"]Luon vain alkupään tarinoita. Karmeita! Halusin vain tulla sanomaan, ett minun lähipiirissäni ei ole tuollaista. Kyllä kaikilla on omat huoneet. Minunkin lapseni sanovat, että erosta oli se hyvä puoli, että nykyään pääsee kaksi lomamatkaa ulkomaille, kaksi laskettelureissua, saa kahdet joululahjat.  [/quote] Tätä en ymmärrä. Minkä helvetin takia eroperheiden lasten pitäisi päästä tuplasti enemmän ulkomaille? Sekä sitten on reilua niitä "uusia" lapsia kohtaan? He pääsevät sitten normaalia harvemmin lomille, koska ei ole varaa koko ajan rampata ulkomailla kaiken maailman äpärien kanssa. Vihaan mieheni lapsia ja koko uusperhetouhua. Lasken vuosia siihen, että ovat niin vanhoja, etteivät enää käy yökylässä. IKINÄ en aio erota tai pistää omia lapsiani tuollaiseen tilanteeseen, sillä Se on aivan kamalaa kaikille, sekä vanhemmille että erityisesti niille lapsille. Raukat ramppaavat kahden "kodin" väliä, vaikka kumpaankaan heitä ei haluta. Pilaavat meidän perheen arjen ja heidän äitinsä sysää heitä hoitoon milloin minnekin, jotta pääsee itse baariin iskemään uutta isäpuolta. Tässä ei ole mitään muuta hyvää kuin Se, että teen KAIKEN VOITAVANI, että omat lapseni eivät ikinä joudu tuollaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Mutta sinähän olet juuri itse luonut tämän haukkumasi uusperheen ja vieläpä vihaat sitä. Miksi ihmeessä olet ottanut miehen, jola on lapsia ja joita vihaat? Miksi ihmeessä olet halunnut tehdä tähän soppaan omia lapsia? Miksi ihmeessä kvuittelet, että sama mies, joka katselee päältä, miten lapsiaan kohdellaan, ei jonakin päivänä antaisi myös sinun lapsiasi kohdeltavan aivan samalla tavalla?

Uusperheen tilanteesta on aina vastuussa sen uusperheen vanhemmat. Teidän uusperheenne tilanteesta vastaa sinä ja mies. Kun kerrot vihaavasi miehen lapsia, osallistut näiden lasten kaltoinkohteluun, ja kun päätit vieläpä hankkia niitä omia lapsia, olet kaulaasi myöten tuossa sopassa. Lasten pahoinvointi kyllä kostautuu ja silloin syytetään äitiä ja äiti syyttää isää, mutta totuus on, että se yksikin välittävä, empaattinen ja aidosti huolestunut aikunen olisi voinut nämä lapset pelastaa. Kun seuraa vierestä lasten pompottelua ja vihaa heitä palavasti, on takuulla aivan yhtä syyllinen kuin ne omat vanhemmat. Miksi et vihellä peliä poikki? Tai oikeammin, miksi et viheltänyt peliä poikki paljon ennen niitä omia lapsiasi?

Koska ne muistuttaa siitä pieleen menneestä suhteesta.

Hyviäkin uusperheitä on.