Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?

Se, että voin keskittyä itseeni ja tehdä asioita, joista nautin. Voin hetken mielijohteesta päättää, että lähdenpä vaikka leffaan tunnin päästä tai otan äkkilähdön etelään. Suurimman osan tuloistani voin käyttää omaan hyvinvointiin ja itselle mieluisiin asioihin. Mieluummin näin kuin se, että lapsen kanssa laskisin senttejä, että voinko tehdä asiaa X tai Y. Veljilläni on lapsia, joten koen, että tädin roolissa siten saan seurata lapsien kehitystä ja kasvua riittämiin ja näin saa rusinat pullasta, mikä sopii hyvin miulle. :)

N29

Vierailija kirjoitti:

Raha ehdottomasti. Sitä on enemmän kuin tarvitsen kun ei ole lapsia joihin kaikki olisi kulunut. Tykkään todella siitä kuinka helppoa elämä on kun ei tarvitse laskea. Erityisesti se on hienoa, että voi matkustella niin kuin huvittaa. Aika köyhää mielestäni olisi elämä jos jäisi maailma näkemättä. Joskus lomamatkoilla tulee seurattua lapsiperheiden tekemisiä. Pennut huutaa vieressä, esittää vaatimuksiaan ja rajoittaa kaikkea tekemistä. ei se mitään lomaa ole ja mitä siellä ulkomailla tekee jos ei pysty kuitenkaan menemään minnekään. Toki raha mahdollistaa myös sen, että voi laittaa puitteet kuntoon myös täällä kotimaassa.

Ja toisaalta lapseton elää ihan mukavasti vaikka vähän pienemmälläkin rahalla. Tuntemani perheelliset ovat aika persaukisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, ystävät, suku ja mies. Se tasainen tasapainoinen arki on parasta just nyt. Ei velkaa, ei elatusvelvollisuutta,  jne voi ottaa vaan rennosti. Ei tarvitse pelätä esim työn menettämistä. 

Mitä sitten, kun olet aivan yksin?

hheeh, yksinhän sitä kuollaan lopulta myös, miksi yksinäisyys on se vihonviimeinen asia muutenkaan, se voi olla rikkaus. Voihna muiden kanssa jutella missä vaan vaikka kuinka paljon.

Srk liittyminen voisi olla ap sun juttu.

Olen ateisti, joten mikään seurakunta tai jeesus ei minulle ole vastaus tähän kriisiin. Monelle varmaan on ja mikäs siinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se, että voin keskittyä itseeni ja tehdä asioita, joista nautin. Voin hetken mielijohteesta päättää, että lähdenpä vaikka leffaan tunnin päästä tai otan äkkilähdön etelään. Suurimman osan tuloistani voin käyttää omaan hyvinvointiin ja itselle mieluisiin asioihin. Mieluummin näin kuin se, että lapsen kanssa laskisin senttejä, että voinko tehdä asiaa X tai Y. Veljilläni on lapsia, joten koen, että tädin roolissa siten saan seurata lapsien kehitystä ja kasvua riittämiin ja näin saa rusinat pullasta, mikä sopii hyvin miulle. :)

N29

Minä taas en voi tehdä oikein mitään ex tempore, koska ei ole niin paljon rahaa. Nyt tosiaan olen työtönkin, mutta koen että myös työssäkäynti rajoittaa vapautta tosi paljon, siihenhän kuluu suurin osa hereilläoloajasta. Pätkätyöt on ollut toistaiseksi paras vaihtoehto, mutta rikastumaan tässä ei ole päässyt millään.

Ap

Oma rauha ja vapaus!

Kun työaika päättyy, ei ole kiirettä mihinkään. Kotona luen, katson telkkaria, dvd-levyjä ja ilmailuaiheisia youtubekanavia.

Musta tuntui myös yksitoikkoiselta muuttaessani uuteen kaupunkiin töihin, josta en tuntenut ketään. Koska vapaa-aikaa oli paljon, aloin kokata joka päivä uusia reseptejä ja kehittää ruuanlaittotaitojani. Täytyy sanoa, että nyt parissa vuodessa olen kehittynyt paljon. Lisäksi sääatää rahaa kun tekee ite.

Katselin myös dokumentteja ilmastonmuutoksesta, kierrätyksestä ja lihatuotannosta ja pikku hiljaa olen hurahtanut ekoiluun yhä enemmän. Yritän kaupassa ostaa aina kaiken omiin kestopusseihin ja yleensäkin minimoimaan jätteen. Luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja olen muuttunut hyvin "vihreäksi" parin vuoden sisään. Kun mikään ei kummemmin stressaa, ei ole lapsia pyörimässä jaloissa niin ehtii hyvin kikkailla ekoilun suhteen kaikenlaista. Otan sen harrastuksena ja kisaan itseäni vastaan, kuinka usein joutuu viemään sekajätepussin, kuinka paljon lähituotettua saa tänään ruokapöytääni jne. Asiaa miettiessäni olen tajunnut, että monilla on niin paljon ongelmia pelkästään itsensä tai oman arkensa kanssa, etteivät pystyisi ajattelemaan laajemmalla perspektiivillä. Sulla ehkä olisikin aikaa alkaa elää ekologisemmin?

Tähän päälle olen kiinnostunut minimalismista ja ostolakkoilusta. Kun aikaa on, niin ehtii käyttää mielikuvitustaan ja kierrellä kirppareilla. Haluan koko ajan löytää lisää keinoja elää ekologisemmin. Kansalaisopiston kursseilta saattaisi löytyä myös jotain kiinnostavaa?

Vierailija kirjoitti:

Minkähän verran saan miinusta ja kuulla, etten ole oikea vela, mutta sisarussuhteista ja etenkin isosiskoni lasten elämään osallistumisesta saan aika paljon sisältöä elämään. En itse halua omia lapsia eikä ole kyllä kumppaniakaan, että yksin nyt vielä vähemmän haluan lapsia. Onneksi sisko antaa mun roikkua heidän kuvioissa mukana ja ammentaa joitain lapsiarjen ihanuuksia varsinkin kun siskon lapset on jo aika kivassa iässä. Itsestä ei siihen kaikkeen olisi, saisin hermoromahduksen. En koe olevani mikään luuseri kuitenkaan, elää voi monella tapaa. Minä taas tavallaan tuen siskoa ylläpitämään omaakin elämää ja parisuhdeaikaa, että on muutakin kuin se perheellisyys. Oman elämäni järjestämisessä on sen verran selvitettävää, että aika hyvin saan aikani ja energiani kulumaan siihen. Oon kärsinyt masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista lähes koko elämäni ja välillä tuskastuttaa, että olenko mahdollisesti pilannut aivoni kaikilla lääkekokeiluilla ym., mutta tuntuu että kehityn vähitellen oikeaan suuntaan. Rakas siskoni on ehdottanut LSD-trippiä seuraavaksi itsehoidoksi, mutta olen aika aikaansaamaton niin en tiedä mistä sitä saisin käsiini :D en siis todellakaan uskaltaisi enkö tahdo alkaa kenellekään äidiksi, mutta kyllä mulla kai jokin merkitys tässä maailmassa on. Ja vaikkei oliskaan niin elämä on elämistä varten mun mielestä.

N33

Et todellakaan ole luuseri, vaan noille lapsille suuri voimavara, joka kantaa heitä aina aikuisuuteen ja vielä sielläkin!

Terv. toinen sisaren perheen kautta lapsiperhe-elämää elänyt, en minäkään sitä itselleni halunnut sen enempää. Nyt lapset ovat jo kolmissakympissä, yhteys on edelleen vahva, olemme säännöllisesti tekemisissä ja tapailememme usein!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA

Ei minulla ole elämäntarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että elämä on täynnä kaikkea mielenkiintoista, eikä aika meinaa millään riittää. Olen siis 58-vuotias ja lapseton. 

Miten se tutkinnon suorittaminen asiaan vaikuttaa? En minä ainakaan sen jälkeen (olen myös maisteri) sillä lailla tylsistynyt, ettei mitään mielenkiintoista enää ole edessä.  Ilmeisesti minua on siunattu kyltymättömällä uteliaisuudella? Oletko ehkä turhan suorituskeskeinen? Koeta vaikka seuraavaksi treenata maratonille, jos siitä on kiinni. Tai opettele bongaamaan lintuja ja kokeile, löydätkö ensi vuonna sata eri lajia.

Ajattelin ihan samaa! Olen sinua 10 vuotta nuorempi. Opiskelin maisterintutkinnon jälkeen vielä tohtoriksi, kun en oikein tiennyt mitä haluan isona tehdä. Sitten seurasi epämääräistä haahuilua ap:n iässä, pätkätöitä ja työttömyyttä. Missään vaiheessa en kuitenkaan kokenut mitään tylsistymistä. Minulla on aina ollut tiiviit suhteet vanhempiini ja sisaruksiini, sekä useita läheisiä ystäviä, sekä lapsettomia että perheellisiä. Joskus tuntuu että tapaan ihmisiä liikaakin siihen nähden mitä oikeasti haluaisin. 

Löysin lopulta unelmieni työpaikan, joka on niin motivoiva, että vielä nytkin olen töissä. Lisäksi harrastan musiikkia hyvin tavoitteellisesti, tänäänkin menen vielä treenaamaan, ensi kuussa on pari keikkaa. Tuntuu tosiaan, että päivissä ei meinaa tunnit riittää kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA

Ei minulla ole elämäntarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että elämä on täynnä kaikkea mielenkiintoista, eikä aika meinaa millään riittää. Olen siis 58-vuotias ja lapseton. 

Miten se tutkinnon suorittaminen asiaan vaikuttaa? En minä ainakaan sen jälkeen (olen myös maisteri) sillä lailla tylsistynyt, ettei mitään mielenkiintoista enää ole edessä.  Ilmeisesti minua on siunattu kyltymättömällä uteliaisuudella? Oletko ehkä turhan suorituskeskeinen? Koeta vaikka seuraavaksi treenata maratonille, jos siitä on kiinni. Tai opettele bongaamaan lintuja ja kokeile, löydätkö ensi vuonna sata eri lajia.

Ajattelin ihan samaa! Olen sinua 10 vuotta nuorempi. Opiskelin maisterintutkinnon jälkeen vielä tohtoriksi, kun en oikein tiennyt mitä haluan isona tehdä. Sitten seurasi epämääräistä haahuilua ap:n iässä, pätkätöitä ja työttömyyttä. Missään vaiheessa en kuitenkaan kokenut mitään tylsistymistä. Minulla on aina ollut tiiviit suhteet vanhempiini ja sisaruksiini, sekä useita läheisiä ystäviä, sekä lapsettomia että perheellisiä. Joskus tuntuu että tapaan ihmisiä liikaakin siihen nähden mitä oikeasti haluaisin. 

Löysin lopulta unelmieni työpaikan, joka on niin motivoiva, että vielä nytkin olen töissä. Lisäksi harrastan musiikkia hyvin tavoitteellisesti, tänäänkin menen vielä treenaamaan, ensi kuussa on pari keikkaa. Tuntuu tosiaan, että päivissä ei meinaa tunnit riittää kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä. 

Ehkä olen tosiaan aika suoristuskeskeinen, en nimittäin ole löytänyt juuri mitään mitä tykkäisin vain tehdä sen itsensä vuoksi, vaan tavoitteet ja päämäärät minua ovat yleensä aina motivoineet. Olen kai aika ulkoa ohjautuva jotenkin? Tuntuu että on vaikea keksiä itse elämään mitään sisältöä, opinnoissa oli se aika selkeä kaava (joskin akateeminen vapaus, sai kaikenlaista myös vain kokeilla), mutta työelämästä en ole paikkaani löytänyt. Kyllä siis harrastelen ja puuhastelen kaikenlaista, mutta se ei oikein riitä. Kaipaan jotain etenemisen tunnetta.

Ap

Natriumkloridi

Aukaisin laatikon ja Meiran hieno merisuola näyttäisi olevan. Ei hyvä, ei huono. 3-4 / 5

Vela on hindujen uskonnosta . Wikipedia hindujen jumalat. Luonto ja liikunta tietysti ja sukulaisten lapset joita voi auttaa mitä muuta. Koira oli tärkeä ulkoilu kaveri joku varasti sen. Ennen auttamistyö oli oikein ammatti.

Olen lapseton ja vela, mihin olen hyvin tyytyväinen. Oma vapaus on minulle tärkeintä, ollut ihan nuoresta saakka. Katson, että on kaikille parempi kun myönnän tämän ja en lähde tekemään lapsia vastentahtoisesti tai muiden oletuksien mukaan.

Olemme siskon kanssa hyvissä väleissä, samoin lasten, joiden toinen kummi olen. Molemmat ovat jo parikymppisiä ja käyvät ajoittain täällä Helsingissä. Silloin he majoittuvat luokseni ja pidämme "tyttöjen iltoja", eli käymme leffassa tai syömässä tai vaikkapa näyttelyssä. Nuoret pitävät minut kartalla missä heidän maailmassaan mennään ja minä tätinä mielelläni annan heille elämyksiä maksamalla sen viikonlopun antimet. He ovat myös fiksuja ja joskus kuulen asioita, mitä äidille ei kerrota. Olen luottamuksen arvoinen, ja pidän salaisuudet.

Uskon, että vaikka en koskaan saanut lapsia, minulla on ihan hyvä vanhuus tulossa. On ystäviä ja sukuun lämpimät välit. Olen sen Helsingin sisko/täti, joka on aina elänyt omalla tavallaan. Tämä on nuorten mielestä siistiä ja siskonikin on asian aikoja sitten hyväksynyt.

30v vela kirjoitti:

Musta tuntui myös yksitoikkoiselta muuttaessani uuteen kaupunkiin töihin, josta en tuntenut ketään. Koska vapaa-aikaa oli paljon, aloin kokata joka päivä uusia reseptejä ja kehittää ruuanlaittotaitojani. Täytyy sanoa, että nyt parissa vuodessa olen kehittynyt paljon. Lisäksi sääatää rahaa kun tekee ite.

Katselin myös dokumentteja ilmastonmuutoksesta, kierrätyksestä ja lihatuotannosta ja pikku hiljaa olen hurahtanut ekoiluun yhä enemmän. Yritän kaupassa ostaa aina kaiken omiin kestopusseihin ja yleensäkin minimoimaan jätteen. Luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja olen muuttunut hyvin "vihreäksi" parin vuoden sisään. Kun mikään ei kummemmin stressaa, ei ole lapsia pyörimässä jaloissa niin ehtii hyvin kikkailla ekoilun suhteen kaikenlaista. Otan sen harrastuksena ja kisaan itseäni vastaan, kuinka usein joutuu viemään sekajätepussin, kuinka paljon lähituotettua saa tänään ruokapöytääni jne. Asiaa miettiessäni olen tajunnut, että monilla on niin paljon ongelmia pelkästään itsensä tai oman arkensa kanssa, etteivät pystyisi ajattelemaan laajemmalla perspektiivillä. Sulla ehkä olisikin aikaa alkaa elää ekologisemmin?

Tähän päälle olen kiinnostunut minimalismista ja ostolakkoilusta. Kun aikaa on, niin ehtii käyttää mielikuvitustaan ja kierrellä kirppareilla. Haluan koko ajan löytää lisää keinoja elää ekologisemmin. Kansalaisopiston kursseilta saattaisi löytyä myös jotain kiinnostavaa?

Kiinnostava näkökulma, tuo ekologisuuteen pyrkiminen varmaan tuo juuri sitä merkityksellisyyden tunnetta elämään sinulle. Miksipä ei jotain tuon suuntaistakin voisi kokeilla, ei ainakaan olisi arvojeni vastaista perehtyä aiheeseen enemmän. Jos vielä luet ketjua niin dokumentti- ja kirjavinkit kiinnostaa :)

Kansalaisopiston ilmoittautumiset missasin tänä syksynä ja kaikki vähänkin kiinnostava oli jo täynnä, mutta ehkä ensi keväänä. Ainakin tekemistä olisi enemmän, ei siitäkään haittaa olisi.

Ap

Arki, ystävät ja matkustelu. Viihdyn itsekseni en ole koskaan lapsista välittänyt ja pitkän aikaa olen tiennyt etten tule tekemään lapsia. Elämän voi tehdä itselleen mielenkiintoiseksi ja nautin näin mukavista asioista joista saan iloa ja hyvää mieltä.

M49 sinkku

Olin täysin samanlaisessa tilanteessa viitisen vuotta sitten. Sitten tapasin nykyisen aviomieheni ja yht'äkkiä olinkin yllättäen raskaana. Lopulta päätin pitää lapsen ja nyt kiitän itseäni joka päivä siitä!

Olen lapsettomaksi jäänyt nelikymppinen, vaikka olisin halunnut lapsia. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että elämäni olisi mahdollisimman onnentäyteistä ja voin sanoa tuntevani onnellisuutta arjessa. Ehkä sinulla, ap, onkin ongelma juuri siinä, että haluaisit enemmän, sen sijaan että etsisit onnellisuutta siitä, mitä sinulla jo on? Vanha sanonta, että tyytyväinen on aina onnellinen, tuntuu pitävän paikkansa. Olen pyrkinyt keskittymään asioihin, jotka tuovat minulle hyvää mieltä, ja muistutan itseäni arjessa siitä, miten tämäkin hetki on ihana ja olen oppinut huomaamaan satunnaisissa hetkissä, miten olenkin onnellinen. Se ruokkii kokonaisuutta tässäkin asiassa, eikä ole mitenkään teennäistä, vaan se on kirjaimellisesti sitä pienistä asioista nauttimista.

Jos aina etsii jotakin enemmän, ei voi koskaan asettua siihen, mitä on jo saavuttanut. Olen pienituloinen, mutta minulla on kaikki tarvitsemani. Minäkin tykkään matkustella, mutta pääsen reissuun ehkä kerran, pari vuodessa. Silloin kun en pääse, kuten nyt korona-aikana, olen katsellut välillä vanhoja matkakuvia ja muistellut ihania retkiä eläen niitä mielessäni uudelleen.

Rakastan lapsia, mutta vaikka minulla ei ole omia, tapaan usein sisarusten ja ystävien lapsia ja myös työskentelen lasten parissa. Se tuo minulle paljon iloa. Mahdollisuuksien tullen nautin vapaaehtoistyöstä ja ihmisten kohtaamisesta ja auttamisesta.

Harrastan asioita, jotka ilahduttavat ja nautin siitä, että opin ja koen uusia asioita. Ap kirjoittaa, että ei saa harrastamisestaan riittävästi iloa ja toivoo etenevänsä enemmän. Oletko miettinyt, miksi haluat edetä? Voisitko löytää jonkin asian, joka ilahduttaisi sinua ihan sellaisenaan? Tai kehittele jokin asia, jossa voit edetä. Opettele jokin taito, jonka pystyt jalostamaan myytäväksi tuotteeksi, tai voihan se lähteä vaikka sellaiseen suuntaan, että harjoittelet esityksen, jota viet vaikkapa hoivakoteihin tai muihin paikkoihin, jossa pystyt tuomaan muille iloa? :) Kirjoita kirja, tee oma taidenäyttely tai ala kasvattaa jotakin erikoista ja kiinnostavaa, olipa se sitten vaikka tietyn värinen gekkolisko tai harvinainen viherkasvilajike?

En jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta mulle kyse on vain valinnanvapaudesta. Lisäksi pidän hiljaisuudesta ja yksinolosta (kaikkihan eivät tätä edes kestä). Ei tarvitse täyttää elämäänsä tyhjällä tekemisellä tai ihmisillä jos ei kiinnosta.

On myös ihan ok jos haluaa muuttaa mielensä ja tehdä lapsi. Älä mieti muita. Tunne itsesi.

Raha. Mies24

Rento elämä, nautiskelu, perhe ja muut mukavat ihmiset.