Lue keskustelun säännöt.
Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?
21.09.2021 |
Olen siis itsekin vela, enkä ajattele että vain lapsista saisi elämän täyttymyksen. Mutta itsellä paha kolmenkympinkriisi ja lähipiiri on ratkaissut samanlaiset ongelmat pykäämällä kakaroita. Oma mielikuvitus ei riitä keksimään elämälle sisältöä, etenkään nyt korona-aikana...
En siis ole lainkaan uraihminen myöskään, olen tehnyt vain pätkätöitä ja työtön olen tällä hetkellä. Eläimistä pidän todella paljon, kissa jo on ja haluaisin vielä joskus koiran. Matkustelu ihan kivaa joskus, mutta ei mikään "mun juttu" varsinaisesti ja koronan takia tauolla määrittelemättömän ajan muutenkin.
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA, koska tosiaan lähipiiri pauhaa vain siitä, että lapset ne ovat elämän tärkein asia. Minua vaan ei lapset kiinnosta yhtään, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos kiinnostaisi.
Kommentit (164)
Harrastukset ja mies on elämän suola, pippuri ja sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin juuri pienen talon luonnon rauhasta ja alan tekemään sitä pikkuhiljaa mieleisekseni. Tässä riittää sitä suolaa vähäksi aikaa. En ole ikinä ollut näin onnellinen, rakastan omaa rauhaa ja luontoa. Lapsiperhe-elämä vain kauhistuttaa eli en koe jääneeni mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole omaa suolaani vielä löytänyt, mutta tiedän että se ei mistään lapsista tule. Etsintä jatkuu.
Monelle tuntuu kuitenkin tulevan. Monelle jää myös ainoaksi elämän sisällöksi.
Mikä on melko surullista.
Se vasta surullista onkin, jos ei ole mitään sisältöä elämässä, kuten esimerkiksi joillakin tänne vastanneilla veloilla omien sanojensa mukaan. Säälisit nyt niitä ennemmin.
Rakastan elämää sellaisena kuin se on. Minulla on paljon samanhenkisiä ystäviä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Lapsiperhe-elämä tekisi minut onnettomaksi joten ei tässä mitään "tyhjää" tunnetta ole kerennyt tulemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole omaa suolaani vielä löytänyt, mutta tiedän että se ei mistään lapsista tule. Etsintä jatkuu.
Monelle tuntuu kuitenkin tulevan. Monelle jää myös ainoaksi elämän sisällöksi.
Mikä on melko surullista.
Se vasta surullista onkin, jos ei ole mitään sisältöä elämässä, kuten esimerkiksi joillakin tänne vastanneilla veloilla omien sanojensa mukaan. Säälisit nyt niitä ennemmin.
Mun mielestä on äärimmäisen mielenkiintoista seurata kummikissojen elämää. Yhdellekin kerätään parasta aikaa varoja patin poisto leikkausta varten. Toivon mukaan varat saadaan pian kasaan ja kisu pääsee tervehtymään. Olen varmaan tyyppi-vela joka purkaa hoivaviettiään eläimiin. Eläimet osaavat oikeasti arvostaa saamaansa apua, senpä takia pitäydyn niiden parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä, elämäni on varsin vähäsuolainen mutta suolaa maistan silloin kun olen harrastuksissani eli n. 7 h viikossa, työssä taas hikoan kaiken suolan pois yleensä tiistai-iltaan mennessä.
Mies, oma rauha, mielenkiintoinen työ. En kaipaa elämääni muuta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se syöminen, juominen ja naiminen on se elämän sisältö. Itsellekin lapset on tulleet vaan näiden sivuseurauksena.
Aika hel... tin surullista jos lapsia tehdään ihan vaan kun ei keksitä mitään tekemistä. Jestas sentään.
Teen kaikkea mitä haluan, kokeilen eri juttuja. Liikuntalajeja, taidetta, harrastuksia, elämää. Siinä se elämä kuluu. Ei tulisi pieneen mieleenkään hankkia elävää olentoa omaksi huvitukseksi ja pakkomielteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hel... tin surullista jos lapsia tehdään ihan vaan kun ei keksitä mitään tekemistä. Jestas sentään.
Teen kaikkea mitä haluan, kokeilen eri juttuja. Liikuntalajeja, taidetta, harrastuksia, elämää. Siinä se elämä kuluu. Ei tulisi pieneen mieleenkään hankkia elävää olentoa omaksi huvitukseksi ja pakkomielteeksi.
Näinhän lemmikkien hankkijatkin tekevät.
Omassa rauhassa oleminen. Miehenikin on introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa rauhassa oleminen. Miehenikin on introvertti.
Meditaatio.
Fantasia maailmat (tietokoneroolipelit ym.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikki, hyvä ruoka ja herkut, kirjat, läheiset. <3
En kaipaa itsestäni kopiota. En myöskään tarvitse mitään suolaa sen tuomaa "tyhjyyttä" täyttämään. Elämä on ihanaa juuri näin mieheni kanssa. N30
Aaveelta lapsiperheiden ongelmista lukeminen.
Ei elämällä kuulu mitään ihme merkityksiä olla. Tämä elämähän on ihan vain biologiaa. Me olemme täällä vain evoluution vuoksi. Se on jostain ihme syystä kehittänyt tänne elämään tälläisiä maapallontuhoajia joilla on joku ihme käsitys että heidän elämällään olisi mitään merkitystä.
Penskasta asti tuntunut ihan väärältä ajatus äitiydestä, kaippa siis olen kasvanut kieroon! Eli en etsi mitään kummempaa merkitystä, elämä on varsin mukavaa näin. Kiva työpaikka, mies ja lemmikit. Myös kaveripiirissä veloja paljon jotka elää ihan mukavaa taviselämää.
Mä en myöskään kaipaa lapsia enkä ole urakeskeinen. Samoin mulla on taipumusta arjessa tylsistymiseen (olisi varmasti vaikka olisi lapsiakin). Säännölliset ja tavoitteelliset harrastukset voi tuoda elämään sisältöä, mutta itselleni ne alkavat jossain vaiheessa tuntua rutiineilta ja sitten taas tylsistyttää. Siksi mulle toimii parhaiten erilaiset projektit, jotka voi olla vaikka musiikin tekemistä, käsitöitä, tanssikoreografian opettelua tai pelin koodausta. Mitä vaan missä on joku saavutettavissa oleva lopputulos, jonka jälkeen voi taas tehdä jotain ihan muuta. Ja mikä parasta, projektien välillä voi ihan vapaasti olla tekemättä mitään luovaa tai älyllistä just niin kauan kuin haluaa.
En varsinaisesti ole täysverinen vela, kun olen saanut keskenmenon, mutta sen tiedän, että lasta ei enää tule ja se on tavallaan oma valinta ettei ole tosissaan yritetty ja käytetty kaikkia keinoja.
Me teemme kumppanini kanssa paljon sellaisia asioita, jotka olisivat lapsen tai lasten kanssa vaikeampia toteuttaa. Eli matkustelemme ja retkeilemme tosi paljon. Teemme pitkiä kävelyretkiä ja kokkaamme ulkona. Meillä on lemmikkieläimiä jolle annamme tosi paljon huomiota ja virikkeitä.
Myös liikuntaharrastuksiin voi panostaa ihan eri tavalla ilman lapsia. Teen useamman tunnin lenkkejä ja seikkailen metsissä.
Toki tosi monia asioita voi harrastaa lasten kanssa tai lapsista huolimatta, mutta kyllähän se asioita aina muuttaa. Pienten lasten kanssa ei tehdä useamman kilometrin retkeä kansallispuistoon vaan valitaan se helppo ja lyhyt reitti. Lapsikatraan kanssa ei matkusteta alkeellisiin olosuhteisiin keskelle viidakkoa, eikä tuntikausien lenkit onnistu ilman jonkinlaista kalenterisuunnittelua ja lastenhoidon järkkäämistä.
Kannattaa löytää se oma juttu ja ottaa siitä ilo irti. Lapsilla saa aikansa hyvin kulumaan ja elämälle merkityksen, mutta kyllä sen merkityksen löytää niin monesta muustakin asiasta <3