Lue keskustelun säännöt.
Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?
21.09.2021 |
Olen siis itsekin vela, enkä ajattele että vain lapsista saisi elämän täyttymyksen. Mutta itsellä paha kolmenkympinkriisi ja lähipiiri on ratkaissut samanlaiset ongelmat pykäämällä kakaroita. Oma mielikuvitus ei riitä keksimään elämälle sisältöä, etenkään nyt korona-aikana...
En siis ole lainkaan uraihminen myöskään, olen tehnyt vain pätkätöitä ja työtön olen tällä hetkellä. Eläimistä pidän todella paljon, kissa jo on ja haluaisin vielä joskus koiran. Matkustelu ihan kivaa joskus, mutta ei mikään "mun juttu" varsinaisesti ja koronan takia tauolla määrittelemättömän ajan muutenkin.
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA, koska tosiaan lähipiiri pauhaa vain siitä, että lapset ne ovat elämän tärkein asia. Minua vaan ei lapset kiinnosta yhtään, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos kiinnostaisi.
Kommentit (164)
Vuosia kestäneen masennuksen jälkeen alkaa vihdoin näyttämään edes hieman valoisammalta. Ilo löytyy luonnosta ja läheisistä, lemmikistä ja miehestä. Ei kaikista ole vanhemmiksi, sinä joka täällä haukut ihmisiä aikuisvauvoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Upea ura kansainvälisillä oopperalavoilla, joissa lapselliset kollegat kadehtivat, kun lapseton saa hurauttaa puolisonsa kanssa moottoripyörällä konserttien jälkeen minne mieli tekee. Kuusikymppisenä sitten -eh... mies on lähtenyt ja yksinäisyys purkautuu twitterin vodkahuuruisissa bikiniselfieissä.
Älä yleistä. Itse olen aina viihtynyt yksikseni, en todellakaan kaipaa mitään perhe-arkea. Tällä hetkellä elän avo-liitossa, sitä ennen asuin vuosia yksin. Ei elämäni kaatuisi mihinkään jos taas joskus päätyisin yksineläjäksi.
Se lapsivaihe kestää parisenkymmentä vuotta ja taas on aikaa vapaaseen ja stressittömään yksinoloon. Aikuiset lapset elävät omaa elämäänsä, mutta on elämän perusasia tietää, että he ovat olemassa. Sitä ei mitkään luetut kirjat, kiireettömät joogasessiot ja maailmanmatkat riitä syrjäyttämään.
Tai sitten eivät ole olemassa. Työkaverini tytär kuoli 25 vuotiaana syöpään ja nyt olemme molemmat lapsettomia, minulla ei ole koskaan ollutkaan lasta ja hänellä ei ole enää. Maailmassa on paljon erilaisia ihmiskohtaloita, eikä kenellekään ole luvattu takeita mistään. Ainut mitä on, on tämä käsillä oleva hetki. Eilistä ei enää ole ja huomisesta ei kukaan tiedä. Se kannattaa muistaa aina.
AP, jos ongelmasi on yksinäisyys, tarvitset harrastuksia ja ystäviä.
Omien pelkojen ja merkityksettömyyden tunteiden käsittely kuuluu tehdä terapiassa. Ei lapsen kautta.
Jos ympärilläsi on ihmisiä, jotka väittävät ettei elämälläsi ole merkitystä ilman lapsia suosittelen No-Contact -linjaa. Välit poikki vaan ihmisiin jotka eivät välitä/arvosta.
Täälläkö aikuiset ihmiset alkoi tappelemaan. Menkäähän ulos raittiiseen ilmaan. Eiköhän se ole kaikkien etu että ne niitä lapsia tekee, jotka sellaisen haluaa.