Lue keskustelun säännöt.
Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?
21.09.2021 |
Olen siis itsekin vela, enkä ajattele että vain lapsista saisi elämän täyttymyksen. Mutta itsellä paha kolmenkympinkriisi ja lähipiiri on ratkaissut samanlaiset ongelmat pykäämällä kakaroita. Oma mielikuvitus ei riitä keksimään elämälle sisältöä, etenkään nyt korona-aikana...
En siis ole lainkaan uraihminen myöskään, olen tehnyt vain pätkätöitä ja työtön olen tällä hetkellä. Eläimistä pidän todella paljon, kissa jo on ja haluaisin vielä joskus koiran. Matkustelu ihan kivaa joskus, mutta ei mikään "mun juttu" varsinaisesti ja koronan takia tauolla määrittelemättömän ajan muutenkin.
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA, koska tosiaan lähipiiri pauhaa vain siitä, että lapset ne ovat elämän tärkein asia. Minua vaan ei lapset kiinnosta yhtään, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos kiinnostaisi.
Kommentit (164)
Kipottelu on hyvä sisältö. Narautat korkin heti aamusta auki ja laskettelet pehmeästi kohti iltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otapa vaikka sitten se koira. Ei tarvitse aikoihin miettiä, miten aikansa saisi kulumaan.
Tai hevonen, niin on vielä enemmän tekemistä.
Enpä ole omaa suolaani vielä löytänyt, mutta tiedän että se ei mistään lapsista tule. Etsintä jatkuu.
En ole vela, mutta jos olisi käynyt niin ikävästi, etten olisikaan voinut saada lapsia, niin hakisin elämääni sisältöä ja järkeä parisuhteesta, työstä, luonnossa liikkumisesta, kodin hoitamisesta sekä käsitöistä ja taiteen teosta. Pyrkisin kehittymään varsinkin kuvataiteellisesti ja varmaan jossain vaiheessa kirjoittaisin väitöskirjankin.
Ei lapsi näitä siis poissulje minulta, mutta tällä hetkellä en voi ihan niin täysillä omistautua omille jutuilleni, kun lapsi on vielä pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole omaa suolaani vielä löytänyt, mutta tiedän että se ei mistään lapsista tule. Etsintä jatkuu.
Monelle tuntuu kuitenkin tulevan. Monelle jää myös ainoaksi elämän sisällöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko, sijoittaminen, harrasteopiskelu, liikunta, matkailu/retkeily, taide, kirjallisuus... Ei meinaa aina tunnit riittää vuorokaudessa kaikkeen tekemiseen. Elämäni päämäärä on taloudellinen omavaraisuus, ja sitä kohti olen nyt tavoitteellisesti kulkenut viimeiset 5 vuotta. Sen takia mm. käyn töissä, vaikka ei aina huvittaisi.
Luulen että ainakin osa tätä omaa ongelmaani on se, että minulla ei ole mitään päämääriä. Tuli tästä viestistäsi mieleen. Taisin aloituksessakin mainita että elämä on vain tätä samaa, päivästä ja vuodesta toiseen. Tuntuu etten etene mihinkään, vanhenen vain mutta samalla pysyn paikoillani. Jämähdän.
Ap
Sun pitää löytää jokin itseäsi kiinnostava projekti, minkä parissa alat puuhata ja ehkä sitä kautta löydät sen päämääränkin. Tai ainakin tulet kokeilleeksi jotain uutta ja saat hetkeksi vaihtelua arkeesi. Se voi olla esim. jokin uusi liikunta- tai retkeilyharrastus tai niiden yhdistelmä (kuten SUP-lautailu, melominen, pyöräily, telttailu), tai vaikka huonekasvit, lintubongaus tai lentokoneiden valokuvaus. Jos sinä tykkäät lemmikeistä, niin miten olisi kissa- tai koiranäyttelyt?
Tai ala opiskella jotain kieltä, mitä puhutaan sinua kiinnostavassa paikassa. Näin mahdollistat itsellesi todellisin maisemanvaihdoksen jos vaikka haluat kokeilla elämää muualla.
Hyvä ehdotus. Aikuisillekin on kielikursseja ulkomailla. Suosittelen ap:lle sellaista. Voi olla silmiä avaavaa ja voi saada uusia ystäviä. Kielipäättömänä itseään pitänyt veljeni opiskeli aikuisena sinkkuna espanjan ja ranskan näin.
Kiitos ehdotuksista, mutta kielten opiskelusta olen saanut tarpeekseni, yliopistotutkintoni on nimenomaan kielialalta ja opiskeluvaihdossa olen ollut ulkomailla pariinkin otteeseen. Joten juuri tämä vinkki ei minulle toimi, mutta ehkä jollekulle muulle.
Ap
Työelämään kannattaisi nyt ainakin etabloitua heti ja unohtaa pätkätyöt, vapaaehtoistyöt yms. Sinun iässäsi työttömyysjaksot eivät näytä hyvältä, varsinkin kun nyt on osaajapula. Olen itsekin kielten maisteri, mutta työllistynyt kivasti muille aloille. Kieltenopiskelusta olen itsekin saanut tarpeekseni 😂 Nie wieder!
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellinen vastaa. Lapsettomana olet aina ja vain vastuussa itsestäsi, mikä on aikamoista luksusta. Voit päättää kaikesta ja syödä vaikka pelkkiä vanukkaita, kukkua aamuyöhön viikonloppuisin jne. Vapaus on todella iso asia lapsettoman elämässä. Lapsettomana sinulla ei ole myöskään samanlaista pelkoa tulevaisuudesta ja huolta mitä lasten kasvaminen ja maailman kohtaaminen aiheuttaa. Rahaa jää infernaalisen paljon enemmän ja sen saa käyttää itseen. Ei elämässä tarvitse olla mitään mitä tavoitella, keskity tekemään joka päivä asioita joista tykkäät ja pyri tekemään elämästäsi sellaista, että jokainen päivä tuottaa iloa. Oli se sitten lukeminen, makoilu, jooga jne. ihan mitä tahansa.
Ajattelin ennen etten halua lapsia, mutta sitten tein yhden. Tein yhden tietoisesti, koska halusin kokea äitiyden. Pikkulapsiaika oli ihan kamalaa ja kamalasti työtä, mutta nyt 5v kanssa elämä on ihanaa. Olen aina tykännyt lasten jutuista ja on ihanaa tehdä ja nähdä kaikkea lapsen kanssa ja lapsen silmin. Tämän kokemuksen voi kyllä myös saada tätinä, kummitätinä, ystävänä ihan miten vaan.
Taide + kulttuuri ja sivistys + koira-, luonto- ja puutarhaharrastus.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole omaa suolaani vielä löytänyt, mutta tiedän että se ei mistään lapsista tule. Etsintä jatkuu.
Monelle tuntuu kuitenkin tulevan. Monelle jää myös ainoaksi elämän sisällöksi.
Mikä on melko surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakiintunut parisuhde, retkeily luonnossa, lemmikit ja kotieläimet, maalaistalon ja pihapiirin ylläpito, työ ja uralla eteneminen, kestävyysurheilu, oma vapaus päättää aikatauluista... Elämä on ihanaa näin. Olen vähän tuuliviiri mielenkiinnonkohteineni, toisinaan teen täysillä yhtä asiaa, vuoden päästä toista. Jos päätehtäväni olisi hyysätä täysillä lapsilaumaa, en tiedä miten selviäisin järjissäni.
Olen miettinyt, että korkeintaan voisin olla sellainen viikonloppuisä, jolle tulisi lapsukainen parin viikon välein kahdeksi päiväksi. Ainut vain, etten ole mies enkä eronnut.
Näin on paras. N31
Anders kirjoitti:
Nauttiminen jokapäiväisistä pienistä asioista ja eläminen hetkessä. Ne ovat tärkeitä on sitten lapsia tai ei. On suruulista jos ihminen tuntee ettei elämässä ole mitään sisältöä tai odotettavaa. Itselleni iloa tuottavat vaikka kävely metsässä tai puistossa, istuminen penkillä järven rannalla, ajeleminen autolla lähiseudulla, kaupassa asiointi, kirjastossa käynti, hyvän kirjan lukeminen, lautapelin pelaaminen, ystävien tapaaminen, ravintolassa käynti, markkinoilla vierailu, johonkin museoon tutustuminen, jonkin asian suunnittelu, ruoanlaitto vaikka vain itselle, tasokas tv-sarja, markkinoilla tai torilla katselu, kahvilla käynti... voi hyvänen aika, onhan sitä tekemistä jos haluaa. Voi myös vain käpertyä huoliensa alle ja jäädä sinne pimeään.
Onni on tässä ja nyt,ei tulevan odottamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimin kissakummina. Käyn moikkaamaassa Hesyllä kisuja ja lahjoitan aika ajoin joko Suomen tai Viron löytölöille rahaa. Viimeisin reissuni oli Tallinnan löytölään. Sielläkin pääsee moikkaamaan kissoja :)
En tiedä. Jotenkin koen löytäneeni oman juttuni.
Ei velana olo välttämättä tarkoita omaan napaan tuijottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vakiintunut parisuhde, retkeily luonnossa, lemmikit ja kotieläimet, maalaistalon ja pihapiirin ylläpito, työ ja uralla eteneminen, kestävyysurheilu, oma vapaus päättää aikatauluista... Elämä on ihanaa näin. Olen vähän tuuliviiri mielenkiinnonkohteineni, toisinaan teen täysillä yhtä asiaa, vuoden päästä toista. Jos päätehtäväni olisi hyysätä täysillä lapsilaumaa, en tiedä miten selviäisin järjissäni.
Olen miettinyt, että korkeintaan voisin olla sellainen viikonloppuisä, jolle tulisi lapsukainen parin viikon välein kahdeksi päiväksi. Ainut vain, etten ole mies enkä eronnut.
Näin on paras. N31
Tukiperhe toiminta?
Teen vapaaehtoistyötä eläinten parissa. Myös rahani tulen testamenttaamaan eläinsuojelujärjestöille. Rakastan eläimiä, ihmisiä en niinkään. Elämä on hyvä näin.
Musiikki on minulle tärkeä asia ja se on myös ammattini. Siinä riittää kehittymistä läpi elämän; nytkin opiskelen sitä lisää. Nautin valtavasti uuden oppimisesta, mikä sujuu hyvin siinä missä nuorempanakin. Aito innostus johonkin asiaan antaa paljon, oli se sitten työ, harrastus tai elämäntapa.
Hyvät ihmissuhteet tuovat myös paljon sisältöä elämään.
En sanoisi että elämässäni on jokin tietty "suola". Tällaista peruselämää vain, näen välillä ystäviä, luen kirjoja, käyn paikoissa, teen töitä tietenkin. Elämä voisi olla varmaan parempaa ja antoisampaakin, mutta tällaiset pelimerkit minä sain ja näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko, sijoittaminen, harrasteopiskelu, liikunta, matkailu/retkeily, taide, kirjallisuus... Ei meinaa aina tunnit riittää vuorokaudessa kaikkeen tekemiseen. Elämäni päämäärä on taloudellinen omavaraisuus, ja sitä kohti olen nyt tavoitteellisesti kulkenut viimeiset 5 vuotta. Sen takia mm. käyn töissä, vaikka ei aina huvittaisi.
Luulen että ainakin osa tätä omaa ongelmaani on se, että minulla ei ole mitään päämääriä. Tuli tästä viestistäsi mieleen. Taisin aloituksessakin mainita että elämä on vain tätä samaa, päivästä ja vuodesta toiseen. Tuntuu etten etene mihinkään, vanhenen vain mutta samalla pysyn paikoillani. Jämähdän.
Ap
Se sama voi olla kovinkin hyvää kun ajattelet ja itsehän valitset miten aikasi käytät,keksi vaihtelua,niin ei ole samaa.Kunhan huomaat mitä hyvää elämässä on.
Jos olet opiskellut kieliä, niin saisitko pätevyyden opettaa helposti? Vaikka kansalaisopistossa? Etkö innostu muuttamaan ulkomaille?