Lue keskustelun säännöt.
Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?
21.09.2021 |
Olen siis itsekin vela, enkä ajattele että vain lapsista saisi elämän täyttymyksen. Mutta itsellä paha kolmenkympinkriisi ja lähipiiri on ratkaissut samanlaiset ongelmat pykäämällä kakaroita. Oma mielikuvitus ei riitä keksimään elämälle sisältöä, etenkään nyt korona-aikana...
En siis ole lainkaan uraihminen myöskään, olen tehnyt vain pätkätöitä ja työtön olen tällä hetkellä. Eläimistä pidän todella paljon, kissa jo on ja haluaisin vielä joskus koiran. Matkustelu ihan kivaa joskus, mutta ei mikään "mun juttu" varsinaisesti ja koronan takia tauolla määrittelemättömän ajan muutenkin.
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA, koska tosiaan lähipiiri pauhaa vain siitä, että lapset ne ovat elämän tärkein asia. Minua vaan ei lapset kiinnosta yhtään, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos kiinnostaisi.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko, sijoittaminen, harrasteopiskelu, liikunta, matkailu/retkeily, taide, kirjallisuus... Ei meinaa aina tunnit riittää vuorokaudessa kaikkeen tekemiseen. Elämäni päämäärä on taloudellinen omavaraisuus, ja sitä kohti olen nyt tavoitteellisesti kulkenut viimeiset 5 vuotta. Sen takia mm. käyn töissä, vaikka ei aina huvittaisi.
Luulen että ainakin osa tätä omaa ongelmaani on se, että minulla ei ole mitään päämääriä. Tuli tästä viestistäsi mieleen. Taisin aloituksessakin mainita että elämä on vain tätä samaa, päivästä ja vuodesta toiseen. Tuntuu etten etene mihinkään, vanhenen vain mutta samalla pysyn paikoillani. Jämähdän.
Ap
Sun pitää löytää jokin itseäsi kiinnostava projekti, minkä parissa alat puuhata ja ehkä sitä kautta löydät sen päämääränkin. Tai ainakin tulet kokeilleeksi jotain uutta ja saat hetkeksi vaihtelua arkeesi. Se voi olla esim. jokin uusi liikunta- tai retkeilyharrastus tai niiden yhdistelmä (kuten SUP-lautailu, melominen, pyöräily, telttailu), tai vaikka huonekasvit, lintubongaus tai lentokoneiden valokuvaus. Jos sinä tykkäät lemmikeistä, niin miten olisi kissa- tai koiranäyttelyt?
Tai ala opiskella jotain kieltä, mitä puhutaan sinua kiinnostavassa paikassa. Näin mahdollistat itsellesi todellisin maisemanvaihdoksen jos vaikka haluat kokeilla elämää muualla.
Hyvä ehdotus. Aikuisillekin on kielikursseja ulkomailla. Suosittelen ap:lle sellaista. Voi olla silmiä avaavaa ja voi saada uusia ystäviä. Kielipäättömänä itseään pitänyt veljeni opiskeli aikuisena sinkkuna espanjan ja ranskan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiedä onko kenenkään elämällä täällä mitään tarkoitusta, mutta ainakin sisältöä ja touhua päiviin tuovat mm: asiantuntijatyö, vapaaehtoistyö kodittomien eläinten parissa (ja vähän luva-eläinten parissa myös), matkustelu ja uusien kokemusten ja elämysten hankkiminen, hyvä ruoka, omat eläimet, remontointi, mökkeily, sijoittaminen ja tulevaisuuden järjestely niin että voin jäädä pois työelämästä jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää että sitten jää ehkä parikymmentä vuotta aikaa elää terveenä sellaista elämää josta oikeasti tykkää, muuttaa ulkomaille jne eikä tarvi käydä päivätöissä rahan takia. Sitten 70-v tai kun pää tai kroppa alkaa krakaamaan voikin hyvillä mielin siirtyä ajasta ikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko, sijoittaminen, harrasteopiskelu, liikunta, matkailu/retkeily, taide, kirjallisuus... Ei meinaa aina tunnit riittää vuorokaudessa kaikkeen tekemiseen. Elämäni päämäärä on taloudellinen omavaraisuus, ja sitä kohti olen nyt tavoitteellisesti kulkenut viimeiset 5 vuotta. Sen takia mm. käyn töissä, vaikka ei aina huvittaisi.
Luulen että ainakin osa tätä omaa ongelmaani on se, että minulla ei ole mitään päämääriä. Tuli tästä viestistäsi mieleen. Taisin aloituksessakin mainita että elämä on vain tätä samaa, päivästä ja vuodesta toiseen. Tuntuu etten etene mihinkään, vanhenen vain mutta samalla pysyn paikoillani. Jämähdän.
Ap
Sun pitää löytää jokin itseäsi kiinnostava projekti, minkä parissa alat puuhata ja ehkä sitä kautta löydät sen päämääränkin. Tai ainakin tulet kokeilleeksi jotain uutta ja saat hetkeksi vaihtelua arkeesi. Se voi olla esim. jokin uusi liikunta- tai retkeilyharrastus tai niiden yhdistelmä (kuten SUP-lautailu, melominen, pyöräily, telttailu), tai vaikka huonekasvit, lintubongaus tai lentokoneiden valokuvaus. Jos sinä tykkäät lemmikeistä, niin miten olisi kissa- tai koiranäyttelyt?
Tai ala opiskella jotain kieltä, mitä puhutaan sinua kiinnostavassa paikassa. Näin mahdollistat itsellesi todellisin maisemanvaihdoksen jos vaikka haluat kokeilla elämää muualla.
Hyvä ehdotus. Aikuisillekin on kielikursseja ulkomailla. Suosittelen ap:lle sellaista. Voi olla silmiä avaavaa ja voi saada uusia ystäviä. Kielipäättömänä itseään pitänyt veljeni opiskeli aikuisena sinkkuna espanjan ja ranskan näin.
Kiitos ehdotuksista, mutta kielten opiskelusta olen saanut tarpeekseni, yliopistotutkintoni on nimenomaan kielialalta ja opiskeluvaihdossa olen ollut ulkomailla pariinkin otteeseen. Joten juuri tämä vinkki ei minulle toimi, mutta ehkä jollekulle muulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö?
Jokin vapaaehtoistyö eläinten parissa voisi kiinnostaa. Nyt työttömänä täytyy vähän varoa, koska tarvitsen työttömyystukia ja valitettavasti työkkäri on aika nihkeä vapaaehtoistyön suhteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä onko kenenkään elämällä täällä mitään tarkoitusta, mutta ainakin sisältöä ja touhua päiviin tuovat mm: asiantuntijatyö, vapaaehtoistyö kodittomien eläinten parissa (ja vähän luva-eläinten parissa myös), matkustelu ja uusien kokemusten ja elämysten hankkiminen, hyvä ruoka, omat eläimet, remontointi, mökkeily, sijoittaminen ja tulevaisuuden järjestely niin että voin jäädä pois työelämästä jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää että sitten jää ehkä parikymmentä vuotta aikaa elää terveenä sellaista elämää josta oikeasti tykkää, muuttaa ulkomaille jne eikä tarvi käydä päivätöissä rahan takia. Sitten 70-v tai kun pää tai kroppa alkaa krakaamaan voikin hyvillä mielin siirtyä ajasta ikuisuuteen.
Millaista vapaaehtoistyötä teet eläinten parissa? Itse ottaisin sijoituskissoja jos ei olisi tuota omaa lemmikkiä. Omasta koirastakin haaveilen, sekin vähän sitten vesittäisi vapaaehtoistyöt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Upea ura kansainvälisillä oopperalavoilla, joissa lapselliset kollegat kadehtivat, kun lapseton saa hurauttaa puolisonsa kanssa moottoripyörällä konserttien jälkeen minne mieli tekee. Kuusikymppisenä sitten -eh... mies on lähtenyt ja yksinäisyys purkautuu twitterin vodkahuuruisissa bikiniselfieissä.
Älä yleistä. Itse olen aina viihtynyt yksikseni, en todellakaan kaipaa mitään perhe-arkea. Tällä hetkellä elän avo-liitossa, sitä ennen asuin vuosia yksin. Ei elämäni kaatuisi mihinkään jos taas joskus päätyisin yksineläjäksi.
Se lapsivaihe kestää parisenkymmentä vuotta ja taas on aikaa vapaaseen ja stressittömään yksinoloon. Aikuiset lapset elävät omaa elämäänsä, mutta on elämän perusasia tietää, että he ovat olemassa. Sitä ei mitkään luetut kirjat, kiireettömät joogasessiot ja maailmanmatkat riitä syrjäyttämään.
Sähän olet ku mun äiti. Sinun kaltaiset eivät todellakaan anna aikuisten lasten elää omaa elämää, vaan vähintäänkin selän takana paheksuvat ja päivittelevät. Ei kiinnosta elää lapsi vaihetta yhtään sekuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteeni. Kumppanini on elämäni tärkein ihminen.
Uskonto, lapsuuden traumojen käsittely ja niistä irti päästäminen, rauhallisuus, rentouttavat harrastukset, kuten virkkaus, maalaus ja kirjoittaminen, perhe ja lemmikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän verran saan miinusta ja kuulla, etten ole oikea vela, mutta sisarussuhteista ja etenkin isosiskoni lasten elämään osallistumisesta saan aika paljon sisältöä elämään. En itse halua omia lapsia eikä ole kyllä kumppaniakaan, että yksin nyt vielä vähemmän haluan lapsia. Onneksi sisko antaa mun roikkua heidän kuvioissa mukana ja ammentaa joitain lapsiarjen ihanuuksia varsinkin kun siskon lapset on jo aika kivassa iässä. Itsestä ei siihen kaikkeen olisi, saisin hermoromahduksen. En koe olevani mikään luuseri kuitenkaan, elää voi monella tapaa. Minä taas tavallaan tuen siskoa ylläpitämään omaakin elämää ja parisuhdeaikaa, että on muutakin kuin se perheellisyys. Oman elämäni järjestämisessä on sen verran selvitettävää, että aika hyvin saan aikani ja energiani kulumaan siihen. Oon kärsinyt masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista lähes koko elämäni ja välillä tuskastuttaa, että olenko mahdollisesti pilannut aivoni kaikilla lääkekokeiluilla ym., mutta tuntuu että kehityn vähitellen oikeaan suuntaan. Rakas siskoni on ehdottanut LSD-trippiä seuraavaksi itsehoidoksi, mutta olen aika aikaansaamaton niin en tiedä mistä sitä saisin käsiini :D en siis todellakaan uskaltaisi enkö tahdo alkaa kenellekään äidiksi, mutta kyllä mulla kai jokin merkitys tässä maailmassa on. Ja vaikkei oliskaan niin elämä on elämistä varten mun mielestä.
N33
Raha ehdottomasti. Sitä on enemmän kuin tarvitsen kun ei ole lapsia joihin kaikki olisi kulunut. Tykkään todella siitä kuinka helppoa elämä on kun ei tarvitse laskea. Erityisesti se on hienoa, että voi matkustella niin kuin huvittaa. Aika köyhää mielestäni olisi elämä jos jäisi maailma näkemättä. Joskus lomamatkoilla tulee seurattua lapsiperheiden tekemisiä. Pennut huutaa vieressä, esittää vaatimuksiaan ja rajoittaa kaikkea tekemistä. ei se mitään lomaa ole ja mitä siellä ulkomailla tekee jos ei pysty kuitenkaan menemään minnekään. Toki raha mahdollistaa myös sen, että voi laittaa puitteet kuntoon myös täällä kotimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisen polun kulkeminen.
Joskus ennen vanhaan olisin varmaankin mennyt luostariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, suku ja mies. Se tasainen tasapainoinen arki on parasta just nyt. Ei velkaa, ei elatusvelvollisuutta, jne voi ottaa vaan rennosti. Ei tarvitse pelätä esim työn menettämistä.
Mitä sitten, kun olet aivan yksin?
hheeh, yksinhän sitä kuollaan lopulta myös, miksi yksinäisyys on se vihonviimeinen asia muutenkaan, se voi olla rikkaus. Voihna muiden kanssa jutella missä vaan vaikka kuinka paljon.
Srk liittyminen voisi olla ap sun juttu.
Hanki mies. Nussia voi vaikka ei tarkoituksena olisikaan lapsen teko. Tekee nimittäin höpöä pillussa ja henkisesti myös. Tulee sisältöä korvien ja jalkojen väliin.
Matsmartista taisin tilata sellaista vaaleanpunaista, 100 % luonnollista (!!!) suolaa. Luonnollisesti vaaleanpunainen suola, wow. Se on tosi hyvää, jopa parempaa kuin tavalliset pansuolat ja muut tylsimykset. Voisin sanoa sitä elämäni suolaisia, harmi vain että tuskin sitä enää jatkossa saan :(
Elämäni suolaksi*
Auto correct f u.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA
Ei minulla ole elämäntarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että elämä on täynnä kaikkea mielenkiintoista, eikä aika meinaa millään riittää. Olen siis 58-vuotias ja lapseton.
Miten se tutkinnon suorittaminen asiaan vaikuttaa? En minä ainakaan sen jälkeen (olen myös maisteri) sillä lailla tylsistynyt, ettei mitään mielenkiintoista enää ole edessä. Ilmeisesti minua on siunattu kyltymättömällä uteliaisuudella? Oletko ehkä turhan suorituskeskeinen? Koeta vaikka seuraavaksi treenata maratonille, jos siitä on kiinni. Tai opettele bongaamaan lintuja ja kokeile, löydätkö ensi vuonna sata eri lajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä onko kenenkään elämällä täällä mitään tarkoitusta, mutta ainakin sisältöä ja touhua päiviin tuovat mm: asiantuntijatyö, vapaaehtoistyö kodittomien eläinten parissa (ja vähän luva-eläinten parissa myös), matkustelu ja uusien kokemusten ja elämysten hankkiminen, hyvä ruoka, omat eläimet, remontointi, mökkeily, sijoittaminen ja tulevaisuuden järjestely niin että voin jäädä pois työelämästä jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää että sitten jää ehkä parikymmentä vuotta aikaa elää terveenä sellaista elämää josta oikeasti tykkää, muuttaa ulkomaille jne eikä tarvi käydä päivätöissä rahan takia. Sitten 70-v tai kun pää tai kroppa alkaa krakaamaan voikin hyvillä mielin siirtyä ajasta ikuisuuteen.
Millaista vapaaehtoistyötä teet eläinten parissa? Itse ottaisin sijoituskissoja jos ei olisi tuota omaa lemmikkiä. Omasta koirastakin haaveilen, sekin vähän sitten vesittäisi vapaaehtoistyöt.
Ap
Kysy alueen esyltä. Hankala vihjata kun ei tiedä missä asut, onko autoa esim. Nyt syksyllä monet esyt tarvitsee loukutus- ja kuljetusapua.
Tai ala opiskella jotain kieltä, mitä puhutaan sinua kiinnostavassa paikassa. Näin mahdollistat itsellesi todellisin maisemanvaihdoksen jos vaikka haluat kokeilla elämää muualla.