Haittaisko sua jos miehesi lähtisi ex-vaimonsa ja yhteisen lapsensa kanssa uimahalliin

Miksi pitäisi haitata? Hehän on ex pariskunta. Täytyyhän lapsen vuoksi tulla toimeen.

Asiaa on ihan tutkittu haastattelemalla eroperheiden alaikäisiä lapsia ja kysymällä keitä kuuluu heidän perheeseen. Lähes aina vastaus oli biologiset vanhemmat ja biologinen täyssisarus. Uusperheessä myös lemmikit kuuluivat perheeseen. Isä-ja äitipuolen rooleissa olevia henkilöitä ei usemmiten edes mainittu tai heidät oli sijoitettu jonnekin ulkorenkaalle. Näin myös silloin kun biologisen vanhemman tapaaminen oli todella satunnaista. Olen itsekin huomannut että esim koilutöissä lapset kertovat perheestään että äitini on Sanna ja isäni Janne ja pikkuveljeni Joonas ja koirani Vili. Äidin uutta miestä Juhaa ja isän uutta vaimoa Satua ei mainita ollenkaan. Sen sijaan kummankin uusperheen koirat saatetaan mainita ”hoitokoirina”. Lapselle on iso juttu jos vanhemmat voivat tulla yhdessä johonkin lapselle tärkeään tilaisuuteen. Nämä voisi kyllä olla jotain muita kuin arkinen uimahalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Jos nimenomaan niin että nyksä ei saa tulla mukaan niin on outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.

Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?

Kumpi osui?

Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.

Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.

Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.

Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.

Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.

Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.

Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.

Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.

Minun lapsi kuvasi koulussa perheeseen kuuluviksi minut, sisarukset, isänsä sekä myös minun miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tuostakin saa vähän sellaisen käsityksen että perheenjäsenyyden voi halutessaan sanoa irti, aivan kuin se perheenä eläminen ei olisi ollut kovin merkittävää. Edelleenkään en ymmärrä, että jos mielellään viettää aikaa entisen puolison kanssa niin miksi ei voinut elää perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.

Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?

Kumpi osui?

Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.

Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.

Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.

Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.

Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.

Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.

Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.

Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.

Minullakin on vain yksi perhe vaikka vanhempani ovat eronneet. Perheeseeni kuuluu myös enoni ex-vaimo joka ollut elämässäni syntymästäni lähtien, enoni ei ole enää.

Isäni uusi vaimo ei kuulu perheeseeni. Ei vaikka on pian puolet elämästäni siinä ollut. En myöskään tunne että hänen synnyttämä lapsi olisi osa perhettäni, ei hän ole veljeni kuten oikeat veljeni.

Perhe ei ole mikään yksi, kaksi, kolme vaan se on perhe. Pelkkä perhe ja siihen joko kuuluu tai ei.

Ymmärrän että sinulla on tämä kokemus ja sinä määrittelet perheen kyseisellä tavalla. Et voi kuitenkaan määrätä kaikkien lasten puolesta, miten perhe tulee määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tuostakin saa vähän sellaisen käsityksen että perheenjäsenyyden voi halutessaan sanoa irti, aivan kuin se perheenä eläminen ei olisi ollut kovin merkittävää. Edelleenkään en ymmärrä, että jos mielellään viettää aikaa entisen puolison kanssa niin miksi ei voinut elää perheenä.

Et ymmärrä? Jospa parisuhde ei toiminut eikä yhdessä asuminen sujunut, mutta asialliset ja kaverilliset välit eron jälkeen onnistuvat.

Nykyisin on paljon turhia eroja. Kyseessä se että pikkulapsivaiheessa puoliso alkaa tuntua enemmän hyvältä ystävältä kuin puolisolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.

Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?

Kumpi osui?

Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.

Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.

Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.

Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.

Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.

Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.

Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.

Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.

Minullakin on vain yksi perhe vaikka vanhempani ovat eronneet. Perheeseeni kuuluu myös enoni ex-vaimo joka ollut elämässäni syntymästäni lähtien, enoni ei ole enää.

Isäni uusi vaimo ei kuulu perheeseeni. Ei vaikka on pian puolet elämästäni siinä ollut. En myöskään tunne että hänen synnyttämä lapsi olisi osa perhettäni, ei hän ole veljeni kuten oikeat veljeni.

Perhe ei ole mikään yksi, kaksi, kolme vaan se on perhe. Pelkkä perhe ja siihen joko kuuluu tai ei.

Ymmärrän että sinulla on tämä kokemus ja sinä määrittelet perheen kyseisellä tavalla. Et voi kuitenkaan määrätä kaikkien lasten puolesta, miten perhe tulee määritellä.

En voi mutta minua vähemmän sitä voi määrittää jonkun lapsen isän uusi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tottakai meillä puhutaan ja on puhuttu. Aiheesta on puhuttu lasten kanssa useampaan otteeseen. Mies on puhunut, lasten äiti on puhunut silloin eron aikaan ja sen jälkeen. Vaikka erosta on jo vuosia, minäkin olen puhunut. Useampaan kertaan. Lapset kyllä ymmärtävät, mutta silti edelleen kaipaavat toisina päivinä sitä, että heillä olisi ydinperhe. Etenkin silloin kun on ikävä toista vanhempaa, niin tämä kaipuu ja toive nostattaa päätään. Ja näistäkin on puhuttu ja siitä, että asiaa saa surra ja on ymmärrettävää, että olisi ihanaa, jos molemmat rakkaat vanhemmat olisivat edelleen yhdessä. Näin ei kuitenkaan ole ja se nostattaa monenlaisia tunteita ja saa nostattaa. Siksi se olisikin erityisen julmaa viettää aikaa yhdessä ja tehdä perhejuttuja, koska lapset edelleen kipuilevat eron kanssa ja toisinaan toivovat paluuta yhteen. Mikä on täysin luonnollista ja normaalia. On eri asia olla hyvissä väleissä ja hoitaa lasten asiat vanhempina ja kavereina, kuin niin sanottu perheen larppaus, missä edelleen tehdään yhdessä arkeen liittyviä retkiä ja juttuja entisen perheen kokoonpanolla. Eivät lapset sellaista ristiriitaa pysty käsittämään ja ymmärtämään, vaikka miten puhuisi ja sanottaisi. Kaipuu on silti niin vahva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.

Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?

Kumpi osui?

Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.

Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.

Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.

Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.

Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.

Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.

Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.

Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.

Minullakin on vain yksi perhe vaikka vanhempani ovat eronneet. Perheeseeni kuuluu myös enoni ex-vaimo joka ollut elämässäni syntymästäni lähtien, enoni ei ole enää.

Isäni uusi vaimo ei kuulu perheeseeni. Ei vaikka on pian puolet elämästäni siinä ollut. En myöskään tunne että hänen synnyttämä lapsi olisi osa perhettäni, ei hän ole veljeni kuten oikeat veljeni.

Perhe ei ole mikään yksi, kaksi, kolme vaan se on perhe. Pelkkä perhe ja siihen joko kuuluu tai ei.

Ymmärrän että sinulla on tämä kokemus ja sinä määrittelet perheen kyseisellä tavalla. Et voi kuitenkaan määrätä kaikkien lasten puolesta, miten perhe tulee määritellä.

En voi mutta minua vähemmän sitä voi määrittää jonkun lapsen isän uusi nainen.

No eihän sitä kukaan muu määritäkään kuin lapsi itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tuostakin saa vähän sellaisen käsityksen että perheenjäsenyyden voi halutessaan sanoa irti, aivan kuin se perheenä eläminen ei olisi ollut kovin merkittävää. Edelleenkään en ymmärrä, että jos mielellään viettää aikaa entisen puolison kanssa niin miksi ei voinut elää perheenä.

Minä en ymmärrä miten joku ei voi ymmärtää.

Voisitko sinä ja ylänuolen antajat vaikka vastata miksi olette parisuhteessa sen kanssa jonka kanssa olette? Voisi vähän avata tätä miksi näette asian noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.

Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?

Kumpi osui?

Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.

Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.

Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.

Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.

Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.

Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.

Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.

Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.

Minullakin on vain yksi perhe vaikka vanhempani ovat eronneet. Perheeseeni kuuluu myös enoni ex-vaimo joka ollut elämässäni syntymästäni lähtien, enoni ei ole enää.

Isäni uusi vaimo ei kuulu perheeseeni. Ei vaikka on pian puolet elämästäni siinä ollut. En myöskään tunne että hänen synnyttämä lapsi olisi osa perhettäni, ei hän ole veljeni kuten oikeat veljeni.

Perhe ei ole mikään yksi, kaksi, kolme vaan se on perhe. Pelkkä perhe ja siihen joko kuuluu tai ei.

Ymmärrän että sinulla on tämä kokemus ja sinä määrittelet perheen kyseisellä tavalla. Et voi kuitenkaan määrätä kaikkien lasten puolesta, miten perhe tulee määritellä.

En voi mutta minua vähemmän sitä voi määrittää jonkun lapsen isän uusi nainen.

No eihän sitä kukaan muu määritäkään kuin lapsi itse.

Silti päätit puutua vasta kun yksi lapsi määritteli perheensä etkä silloin kun aikuinen, joka ei kuulu lapsen perheeseen, tulee kirjoittamaan ettei perhettä ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.

Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?

Kumpi osui?

Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.

Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.

Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.

Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.

Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.

Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.

Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.

Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.

Minullakin on vain yksi perhe vaikka vanhempani ovat eronneet. Perheeseeni kuuluu myös enoni ex-vaimo joka ollut elämässäni syntymästäni lähtien, enoni ei ole enää.

Isäni uusi vaimo ei kuulu perheeseeni. Ei vaikka on pian puolet elämästäni siinä ollut. En myöskään tunne että hänen synnyttämä lapsi olisi osa perhettäni, ei hän ole veljeni kuten oikeat veljeni.

Perhe ei ole mikään yksi, kaksi, kolme vaan se on perhe. Pelkkä perhe ja siihen joko kuuluu tai ei.

Ymmärrän että sinulla on tämä kokemus ja sinä määrittelet perheen kyseisellä tavalla. Et voi kuitenkaan määrätä kaikkien lasten puolesta, miten perhe tulee määritellä.

En voi mutta minua vähemmän sitä voi määrittää jonkun lapsen isän uusi nainen.

No eihän sitä kukaan muu määritäkään kuin lapsi itse.

Silti päätit puutua vasta kun yksi lapsi määritteli perheensä etkä silloin kun aikuinen, joka ei kuulu lapsen perheeseen, tulee kirjoittamaan ettei perhettä ole olemassa.

Sinä olet aikuinen, rauhoitu. Minä olen myös kasvanut uusperheessä ja äitipuoleni oli ihan kamala, mutta olen kasvanut aikuiseksi enkä pura lapsuudentraumojani muihin uusperheisiin. Suosittelen traumapurkua terapeutin kanssa, muutoin pääsyt aina reagoimaan tähän samaan teemaan lapsimoodissa.

Minua ei haittaisi, mutta toisaalta en kyllä ole eronnutkaan.

Lähtökohtaisesti ajattelen näin: mikään, mitä teet tai sanot (tai vaikka kiellät kumppaniltasi hengittämisen tai mitä tahansa), ei estä kumppaniasi palaamasta yhteen ex-puolisonsa kanssa, jos nämä molemmat jostain syystä niin haluavat. Et voi lukita aikuista ihmistä kotiisi etkä estää tätä ottamasta yhteyttä ihmisiin, joihin tämä haluaa olla yhteydessä.

Ja kun et kerran voi tehdä mitään muuta kuin olla mahdollisimman mukava kumppani, miksi ihmeessä lähtisit kieltämään, riitelemään tai tinkaamaan asioista? Teet sillä itsestäsi vain vastenmielisemmän.

Lapsen vanhempien tehtävä on miettiä, mikä lapselle on hyväksi. Se asia ei kuulu kenellekään muulle. Siksikään perusteluksi ei kelpaa, että tilanne olisi muka lapselle haitallinen.

Oon sun miehen lapsen puolesta niin onnellinen. Tästä uimahallireissusta voi tulla hänelle core-muisto, johon palaa aina. Sitä hän aikuisena miettii, että hei tässä on tää on halli! Oliki kivaa tuolla oppia ekaa kertaa sukeltamaan pitämättä nenästä kiinni ja äiti ja isä oli molemmat katsomassa. 

Ap:n puoliso kuulostaa huippuvanhemmalta :) ! 

En ottaisi tuollaista puolisoa. Mielummin vaikka joku mies kellä aikuiset lapset tai ei lapsia ollenkaan. Perheiden kanssa hyörivät viikkoviikko sekoilijat yms. Eivät ole makuuni. Toki jos on esim. Vain seksisuhde niin yksi hailee mitä ko. Mies puuhaa silloin kuin ei ole kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tuostakin saa vähän sellaisen käsityksen että perheenjäsenyyden voi halutessaan sanoa irti, aivan kuin se perheenä eläminen ei olisi ollut kovin merkittävää. Edelleenkään en ymmärrä, että jos mielellään viettää aikaa entisen puolison kanssa niin miksi ei voinut elää perheenä.

Millä lailla yhteisen ajan viettäminen antaa viestin, että toisilla ei ole merkitystä ja heistä noin vain sanoudutaan irti? Eikös esim. välien katkeaminen pikemminkin viestittäisi sellaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tuostakin saa vähän sellaisen käsityksen että perheenjäsenyyden voi halutessaan sanoa irti, aivan kuin se perheenä eläminen ei olisi ollut kovin merkittävää. Edelleenkään en ymmärrä, että jos mielellään viettää aikaa entisen puolison kanssa niin miksi ei voinut elää perheenä.

Minä en ymmärrä miten joku ei voi ymmärtää.

Voisitko sinä ja ylänuolen antajat vaikka vastata miksi olette parisuhteessa sen kanssa jonka kanssa olette? Voisi vähän avata tätä miksi näette asian noin.

No miten se nyt liittyy mihinkään? Kun ongelma ei kuitenkaan ole se parisuhteessa oleminen vaan se että parisuhteessa ei jostain syystä voi olla.

Mietin vielä tuota uimahallia, että siinä kyllä voisi ylimääräiset kädet olla tarpeen varsinkin jos on useampi uimataidoton lapsi mukana. Jos entisellä puolisolla ei olisi muita läheisiä apuna, niin siinä tilanteessa entiseltä puolisolta olisi ihan reilua osallistua uintiin turvallisuussyistä. Tilanne olisi minusta kuitenkin erilainen jos aikaa vietettäisiin yhdessä ihan muuten vain, yhdessäolon vuoksi.

Perheet tosiaan itse tekevät ratkaisunsa, ja tuntevat omat lapsensa paremmin kuin joku vieras esim. minä. Eli sinänsä en tuomitse, itsellä vain herättää ristiriitaisia tunteita tuollainen.