Lue keskustelun säännöt.
Haittaisko sua jos miehesi lähtisi ex-vaimonsa ja yhteisen lapsensa kanssa uimahalliin
19.09.2021 |
Viettämään yhteistä äiti ja iskä päivää lapsen vuoksi ja sen jälkeen lähtisivät porukalla Heseen syömään. Sinä jäisit siksi aikaa kotiin.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Kuinka käytännössä tämä menetyksen muistuttamisesta välttely onnistuu? Lapsella on kaksi kotia, joten mahdotonta. Se, ettei asia ole maailmanloppu saadaan lapsen ymmärrykseen juuri siten, että vanhemmat edelleen kasvattavat lasta yhdessä - ei todellakaan niin, että lapsi palloilee kotien välillä tasan tapaamissopimuksen mukaan ja vanhemmat hädin tuskin moikkaavat toisiaan lapsen nähden. Tietysti niitäkin eroja on joissa ei ole vaihtoehtoja, mutta kypsät ihmiset ainakin yrittävät tulla toimeen lapsen takia niistä eroon johtaneista erimielisyyksistä huolimatta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, että joko parisuhde toimii tai on välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään perustetta tuollaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Kuinka käytännössä tämä menetyksen muistuttamisesta välttely onnistuu? Lapsella on kaksi kotia, joten mahdotonta. Se, ettei asia ole maailmanloppu saadaan lapsen ymmärrykseen juuri siten, että vanhemmat edelleen kasvattavat lasta yhdessä - ei todellakaan niin, että lapsi palloilee kotien välillä tasan tapaamissopimuksen mukaan ja vanhemmat hädin tuskin moikkaavat toisiaan lapsen nähden. Tietysti niitäkin eroja on joissa ei ole vaihtoehtoja, mutta kypsät ihmiset ainakin yrittävät tulla toimeen lapsen takia niistä eroon johtaneista erimielisyyksistä huolimatta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, että joko parisuhde toimii tai on välit poikki.
No sehän siinä juuri onkin, ettei se onnistukaan. Sitä tarkoitinkin kun sanoin että nämä asiat pitäisi ottaa huomioon jo erotessa, tai oikeastaan jo eroa edes harkitessa. Siinä nimittäin vie lapselta jotain sellaista mitä ei enää ikinä voi kukaan korvata. Ei eroperheiden lasten elämä mitenkään huonoa silti automaattisesti ole, hyvinvointi ja onnellisuus kun riippuu niin monesta asiasta. Yritän nyt tuoda esille sitä että vanhempien ero saattaa jättää lapselle elinikäisen trauman ja siihen lasten osaan erotilanteissa pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin.
Ihmettelen ettei tästä puhuta enempää kun niin monista aika pienistäkin lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvistä asioista kuitenkin nillitetään ja päsmäröidään nykyään. Aihe on kai aika herkkä kun eroperheitä on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Jos sinulle jokainen kaveri on potentiaalinen kumppani niin en yhtään ihmettele mustasukkaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Jos sinulle jokainen kaveri on potentiaalinen kumppani niin en yhtään ihmettele mustasukkaisuutta.
Ymmärsitköhän kommenttini jotenkin väärin? Sanoin että itselleni todennäköisesti sopisi ihan hyvin se että puoliso viettäisi aikaa lastensa ja entisen puolisonsa kanssa. Heidän yhteisten lastensa kannalta tilanne olisi minusta kuitenkin haastavampi. Itsellä ei tosiaan ole kokemusta mutta en kannustaisi eronneita viettämään aikaa ns. perheenä, siis siten että ollaan yhdessä ja tehdään ehkä jopa niitä ihan samoja asioita kuin ennen eroa. Saatan toki olla väärässä mutta tuo ei vain tunnu reilulta lapsia kohtaan. Ei eronneiden tarvitse mitenkään tarkoituksellisen etäisiä ja tylyjä toisiaan kohtaan olla vaan toki oltaisiin edelleen tekemisissä kun on tarpeen ja niinä hetkinä käyttäydyttäisiin kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Kuinka käytännössä tämä menetyksen muistuttamisesta välttely onnistuu? Lapsella on kaksi kotia, joten mahdotonta. Se, ettei asia ole maailmanloppu saadaan lapsen ymmärrykseen juuri siten, että vanhemmat edelleen kasvattavat lasta yhdessä - ei todellakaan niin, että lapsi palloilee kotien välillä tasan tapaamissopimuksen mukaan ja vanhemmat hädin tuskin moikkaavat toisiaan lapsen nähden. Tietysti niitäkin eroja on joissa ei ole vaihtoehtoja, mutta kypsät ihmiset ainakin yrittävät tulla toimeen lapsen takia niistä eroon johtaneista erimielisyyksistä huolimatta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, että joko parisuhde toimii tai on välit poikki.
No sehän siinä juuri onkin, ettei se onnistukaan. Sitä tarkoitinkin kun sanoin että nämä asiat pitäisi ottaa huomioon jo erotessa, tai oikeastaan jo eroa edes harkitessa. Siinä nimittäin vie lapselta jotain sellaista mitä ei enää ikinä voi kukaan korvata. Ei eroperheiden lasten elämä mitenkään huonoa silti automaattisesti ole, hyvinvointi ja onnellisuus kun riippuu niin monesta asiasta. Yritän nyt tuoda esille sitä että vanhempien ero saattaa jättää lapselle elinikäisen trauman ja siihen lasten osaan erotilanteissa pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin.
Ihmettelen ettei tästä puhuta enempää kun niin monista aika pienistäkin lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvistä asioista kuitenkin nillitetään ja päsmäröidään nykyään. Aihe on kai aika herkkä kun eroperheitä on niin paljon.
No olisiko tästä aiheesta pitänyt tehdä oma aloituksensa? Tässä ketjussa puhe oli siitä, haittaako jos mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa josta eronnut. Minä vastasin että normaalia, sinusta ilmeisesti ei. Mielestäni varsin lapsellisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Kuinka käytännössä tämä menetyksen muistuttamisesta välttely onnistuu? Lapsella on kaksi kotia, joten mahdotonta. Se, ettei asia ole maailmanloppu saadaan lapsen ymmärrykseen juuri siten, että vanhemmat edelleen kasvattavat lasta yhdessä - ei todellakaan niin, että lapsi palloilee kotien välillä tasan tapaamissopimuksen mukaan ja vanhemmat hädin tuskin moikkaavat toisiaan lapsen nähden. Tietysti niitäkin eroja on joissa ei ole vaihtoehtoja, mutta kypsät ihmiset ainakin yrittävät tulla toimeen lapsen takia niistä eroon johtaneista erimielisyyksistä huolimatta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, että joko parisuhde toimii tai on välit poikki.
No sehän siinä juuri onkin, ettei se onnistukaan. Sitä tarkoitinkin kun sanoin että nämä asiat pitäisi ottaa huomioon jo erotessa, tai oikeastaan jo eroa edes harkitessa. Siinä nimittäin vie lapselta jotain sellaista mitä ei enää ikinä voi kukaan korvata. Ei eroperheiden lasten elämä mitenkään huonoa silti automaattisesti ole, hyvinvointi ja onnellisuus kun riippuu niin monesta asiasta. Yritän nyt tuoda esille sitä että vanhempien ero saattaa jättää lapselle elinikäisen trauman ja siihen lasten osaan erotilanteissa pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin.
Ihmettelen ettei tästä puhuta enempää kun niin monista aika pienistäkin lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvistä asioista kuitenkin nillitetään ja päsmäröidään nykyään. Aihe on kai aika herkkä kun eroperheitä on niin paljon.
No olisiko tästä aiheesta pitänyt tehdä oma aloituksensa? Tässä ketjussa puhe oli siitä, haittaako jos mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa josta eronnut. Minä vastasin että normaalia, sinusta ilmeisesti ei. Mielestäni varsin lapsellisista syistä.
Ja tämä perustuen aiempaan kommenttiisi, "Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan." Ei todellakaan kuulosta että asia olisi ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Jos sinulle jokainen kaveri on potentiaalinen kumppani niin en yhtään ihmettele mustasukkaisuutta.
Ymmärsitköhän kommenttini jotenkin väärin? Sanoin että itselleni todennäköisesti sopisi ihan hyvin se että puoliso viettäisi aikaa lastensa ja entisen puolisonsa kanssa. Heidän yhteisten lastensa kannalta tilanne olisi minusta kuitenkin haastavampi. Itsellä ei tosiaan ole kokemusta mutta en kannustaisi eronneita viettämään aikaa ns. perheenä, siis siten että ollaan yhdessä ja tehdään ehkä jopa niitä ihan samoja asioita kuin ennen eroa. Saatan toki olla väärässä mutta tuo ei vain tunnu reilulta lapsia kohtaan. Ei eronneiden tarvitse mitenkään tarkoituksellisen etäisiä ja tylyjä toisiaan kohtaan olla vaan toki oltaisiin edelleen tekemisissä kun on tarpeen ja niinä hetkinä käyttäydyttäisiin kohteliaasti.
Minusta on outo ajatus että vuosien ihmissuhteen pystyy vain heittämään pois ja siirtymään tuohon kuvailemaasi. Varmasti hämmentää lastakin todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Kuinka käytännössä tämä menetyksen muistuttamisesta välttely onnistuu? Lapsella on kaksi kotia, joten mahdotonta. Se, ettei asia ole maailmanloppu saadaan lapsen ymmärrykseen juuri siten, että vanhemmat edelleen kasvattavat lasta yhdessä - ei todellakaan niin, että lapsi palloilee kotien välillä tasan tapaamissopimuksen mukaan ja vanhemmat hädin tuskin moikkaavat toisiaan lapsen nähden. Tietysti niitäkin eroja on joissa ei ole vaihtoehtoja, mutta kypsät ihmiset ainakin yrittävät tulla toimeen lapsen takia niistä eroon johtaneista erimielisyyksistä huolimatta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, että joko parisuhde toimii tai on välit poikki.
No sehän siinä juuri onkin, ettei se onnistukaan. Sitä tarkoitinkin kun sanoin että nämä asiat pitäisi ottaa huomioon jo erotessa, tai oikeastaan jo eroa edes harkitessa. Siinä nimittäin vie lapselta jotain sellaista mitä ei enää ikinä voi kukaan korvata. Ei eroperheiden lasten elämä mitenkään huonoa silti automaattisesti ole, hyvinvointi ja onnellisuus kun riippuu niin monesta asiasta. Yritän nyt tuoda esille sitä että vanhempien ero saattaa jättää lapselle elinikäisen trauman ja siihen lasten osaan erotilanteissa pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin.
Ihmettelen ettei tästä puhuta enempää kun niin monista aika pienistäkin lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvistä asioista kuitenkin nillitetään ja päsmäröidään nykyään. Aihe on kai aika herkkä kun eroperheitä on niin paljon.
No olisiko tästä aiheesta pitänyt tehdä oma aloituksensa? Tässä ketjussa puhe oli siitä, haittaako jos mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa josta eronnut. Minä vastasin että normaalia, sinusta ilmeisesti ei. Mielestäni varsin lapsellisista syistä.
Varmaan olisin voinut tehdä ihan oman keskustelun, kommentteissani mietin tosiaan tuota lasten osaa mikä ei kai ollut aloittajan huolena. Ikävää jos pahoitin mielesi, kun nyt lähti vähän sivuraiteille. Itse en ole ollut suhteessa miehen kanssa jolla olisi edellisestä liitosta lapsia, mutta uskoisin etten sellaisessa tilanteessa mitenkään asettuisi miehen ja lastensa+entisen puolison väliin. Mutta mistä sitä tietää kun ei ole kokemusta, joskushan omat reaktiot voi yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.
Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?
Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Jos sinulle jokainen kaveri on potentiaalinen kumppani niin en yhtään ihmettele mustasukkaisuutta.
Ymmärsitköhän kommenttini jotenkin väärin? Sanoin että itselleni todennäköisesti sopisi ihan hyvin se että puoliso viettäisi aikaa lastensa ja entisen puolisonsa kanssa. Heidän yhteisten lastensa kannalta tilanne olisi minusta kuitenkin haastavampi. Itsellä ei tosiaan ole kokemusta mutta en kannustaisi eronneita viettämään aikaa ns. perheenä, siis siten että ollaan yhdessä ja tehdään ehkä jopa niitä ihan samoja asioita kuin ennen eroa. Saatan toki olla väärässä mutta tuo ei vain tunnu reilulta lapsia kohtaan. Ei eronneiden tarvitse mitenkään tarkoituksellisen etäisiä ja tylyjä toisiaan kohtaan olla vaan toki oltaisiin edelleen tekemisissä kun on tarpeen ja niinä hetkinä käyttäydyttäisiin kohteliaasti.
Minusta on outo ajatus että vuosien ihmissuhteen pystyy vain heittämään pois ja siirtymään tuohon kuvailemaasi. Varmasti hämmentää lastakin todella paljon.
No varmasti hämmentää, kuten hämmentäisi myös se että asiat tavallaan on kuin ennen muttei kuitenkaan. Eroa ja eron jälkeistä elämää ei oikein voi hoitaa siten ettei se hämmentäisi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.
Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?
Kumpi osui?
Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.
Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.
Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.
Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.
Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.
Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.
Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.
Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Jos sinulle jokainen kaveri on potentiaalinen kumppani niin en yhtään ihmettele mustasukkaisuutta.
Ymmärsitköhän kommenttini jotenkin väärin? Sanoin että itselleni todennäköisesti sopisi ihan hyvin se että puoliso viettäisi aikaa lastensa ja entisen puolisonsa kanssa. Heidän yhteisten lastensa kannalta tilanne olisi minusta kuitenkin haastavampi. Itsellä ei tosiaan ole kokemusta mutta en kannustaisi eronneita viettämään aikaa ns. perheenä, siis siten että ollaan yhdessä ja tehdään ehkä jopa niitä ihan samoja asioita kuin ennen eroa. Saatan toki olla väärässä mutta tuo ei vain tunnu reilulta lapsia kohtaan. Ei eronneiden tarvitse mitenkään tarkoituksellisen etäisiä ja tylyjä toisiaan kohtaan olla vaan toki oltaisiin edelleen tekemisissä kun on tarpeen ja niinä hetkinä käyttäydyttäisiin kohteliaasti.
Minusta on outo ajatus että vuosien ihmissuhteen pystyy vain heittämään pois ja siirtymään tuohon kuvailemaasi. Varmasti hämmentää lastakin todella paljon.
No varmasti hämmentää, kuten hämmentäisi myös se että asiat tavallaan on kuin ennen muttei kuitenkaan. Eroa ja eron jälkeistä elämää ei oikein voi hoitaa siten ettei se hämmentäisi lasta.
Minua hämmentää aikuisena miten joku pystyy heityämään roskiin pitkäaikaisen ja merkityksellisen ihmissuhteen.
Oletko kenties niitä jotka osaa erota vain riidellen?
Vierailija kirjoitti:
Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Aikuisellakin on oikeus tunteisiin, ja on ihan ok, jos tuollainen haittaa, tuntuu pahalta tai saa tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Lapsen vanhemmat saavat tietysti keskenään päättää, minkä verran viettävät aikaa keskenään, ja mahdollinen uusi kumppani voi harkita, haluaako alkaa suhteeseen, jos ex tuntuu pyörivän kuvioissa turhan tiiviisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.
Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?
Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä.
Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.
Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.
Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?
Kumpi osui?
Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.
Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.
Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.
Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.
Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.
Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.
Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.
Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.
Kyllä lapsetkin jaottelevat. Lapset puhuvat isän perheestä ja äidin perheestä, hyvin moni lapsi ja nuori kuvailee perhettään tällä tyylillä. Työskentelen lasten ja nuorten kanssa sekä lasten perheiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi, eihän lapsi ole eronnut vanhemmistaan ja varmasti haluaa viettää aikaa myös molempien kanssa yhtäaikaa. Jos yhteenpaluutoiveita lapsella on, niitä olisi jokatapauksessa ja asia pitäisi selittää lapselle ikätasoisesti miksi näin ei tule käymään.
Kyllä se haitta on aikuisten päässä, kysymys on vain että kenen. Onko tällä ex-pariskunnalla sitten yhteenpaluutoiveita, kummaltakaan suunnalta? Vai onko se ongelma lopulta siinä, että olisit halunnut lapsettoman miehen? Uusperhekuvio vaatii kypsyyttä, eikä sellaiseen kannata lähteä jos jo yksi uimahallireissu menee tunteisiin.
Ne yhteenpaluutoiveet on valitettavasti usein lapsilla, ja tuolla tavoin luodaan vain turhaan toivoa sille että ehjä perhe olisi joskus vielä mahdollinen. Sanokaa mitä sanotte mutta tuossa kyllä revitään haavoja auki uudestaan ja uudestaan.
Aikuinen voi olla eronsa jo käsitellyt ja tietää voivansa saada uuden puolison entisen tilalle, ellei ole jo saanutkin, mutta lapsen kokemaa menetystä mikään ei korvaa. Kaikki perheet sinänsä ovat yhtä arvokkaita mutta minusta siitä pitäisi puhua enemmän että kuinka nämä erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen. Ne aikuiset osapuolet toki selittävät varmasti tilanteen omaksi edukseen ja uskottelevat itselleenkin kaikenlaista ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.
Joo, mikäli vanhemmat eivät osaa päästää irti eron jälkeen ja antavat ristiriitaisia viestejä niin tällainen yhteinen vapaa-aika vain hämmentää lapsia lisää. Mutta kun vanhemmilla on jo uusia kumppaneita joiden kanssa edetty vakavalle asteelle(kuten tässä tapauksessa), niin lähtökohtaisesti voisi olettaa että ovat asuneet erillään jo hyvän aikaa ja lapsetkin hyväksyneet tilanteen. Näitä "ihan vaan lasta ajatellen"-vastauksia lukiessa ei voi kuin todeta että pskanmarjat. Aloittajaa haittaa se, että mies menee uimahalliin lapsensa ja tämän äidin kanssa. Aloittajaa haittaa se, että joutuisi jäämään siksi aikaa kotiin. Mikään ei viittaa huoleen lapsen tunteista, vaan kysymys on aikuisista. Ja siitä aikuisesta joka kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Itselle asia ei ole millään tavalla ajankohtainen niin en osaa oikein samaistua, mutta on vaikea kuitenkaan kuvitella että itseäni haittaisi jos miesystävä/aviomies viettäisi aikaa lapsensa sekä tämän äidin kanssa. Ihan hyvät ajatukset siinä on varmasti taustalla. Lapsilla kuitenkin toiveet ehjästä perheestä ja paluusta vanhaan voi jatkua vuosikausien ajan, ja kyllä tuossa satunnaisessa ydinperheilyssä aina tavallaan muistutetaan siitä ajasta kun elettiin ihan oikeana, ehjänä perheenä.
Itse ajattelisin siis että asia on aikuisille helppo varsinkin jos erosta on jo kulunut aikaa, mutta lasten kohdalla tilanne ei helpota samalla tavalla ajankaan myötä. Aikuinen kun tosiaan voi korvata edellisen puolison uudella, mutta lapsi ei koskaan enää voi saada vanhempia jotka elävät puolisoina ja perheenjäseninä. Siksi se lapsen osa on rankempi eikä siitä menetyksestä tarvitsisi minusta muistuttaa.
Nämä on niitä asioita jotka pitäisi huomioida jo eropäätöstä tehdessä. En oikeasti ymmärrä että miksi pitäisi erota jos noinkin hyvin tulee toimeen keskenään. Kyllä siinä täytyy olla aika itsekkäät syyt taustalla. Joku väliaikainen etäisyyden ottaminen taas on asia erikseen, ja on ihan ymmärrettävää jos sellainen joskus on pitkässä suhteessa tarpeen.
Jos sinulle jokainen kaveri on potentiaalinen kumppani niin en yhtään ihmettele mustasukkaisuutta.
Ymmärsitköhän kommenttini jotenkin väärin? Sanoin että itselleni todennäköisesti sopisi ihan hyvin se että puoliso viettäisi aikaa lastensa ja entisen puolisonsa kanssa. Heidän yhteisten lastensa kannalta tilanne olisi minusta kuitenkin haastavampi. Itsellä ei tosiaan ole kokemusta mutta en kannustaisi eronneita viettämään aikaa ns. perheenä, siis siten että ollaan yhdessä ja tehdään ehkä jopa niitä ihan samoja asioita kuin ennen eroa. Saatan toki olla väärässä mutta tuo ei vain tunnu reilulta lapsia kohtaan. Ei eronneiden tarvitse mitenkään tarkoituksellisen etäisiä ja tylyjä toisiaan kohtaan olla vaan toki oltaisiin edelleen tekemisissä kun on tarpeen ja niinä hetkinä käyttäydyttäisiin kohteliaasti.
Minusta on outo ajatus että vuosien ihmissuhteen pystyy vain heittämään pois ja siirtymään tuohon kuvailemaasi. Varmasti hämmentää lastakin todella paljon.
No varmasti hämmentää, kuten hämmentäisi myös se että asiat tavallaan on kuin ennen muttei kuitenkaan. Eroa ja eron jälkeistä elämää ei oikein voi hoitaa siten ettei se hämmentäisi lasta.
Minua hämmentää aikuisena miten joku pystyy heityämään roskiin pitkäaikaisen ja merkityksellisen ihmissuhteen.
Oletko kenties niitä jotka osaa erota vain riidellen?
Sinä voit olettaa mitä tahansa, mutta itsellä ei ole riitaisia eroja taustalla. Jos kuitenkin eroaisin lasteni isästä omasta aloitteestani niin suhteessa olisi todennäköisesti ilmennyt suuria ongelmia eikä riitelyltäkään varmaan vältyttäisi. Tietysti toivoisin että siinäkin tilanteessa ainakin yrittäisin pitää välit asiallisina. Pointtina oli sekin, että jos yhteiselo on sopuisaa niin miksi pitää edes erota? Miksi ei voi pysyä yhdessä ja elää perheenä? Kyllä noissa tilanteissa yleensä on kyllästyminen tms. taustalla ja se ei minusta ole tarpeeksi hyvä syy rikkoa perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä luulet siellä tapahtuvan? Nussimista altaassa? Onpa kauheeta.
Anna mä arvaan? Lapsi on niin pieni, että haluaa vielä äitinsä mukaan? Tai lapsi on jo sen ikäinen tyttö, että ei voi tulla enää miesten puolelle, mutta ei vielä pärjää yksin?
Kumpi osui?
Voisihan poika mennä isän kanssa tai tyttö äidin kanssa tai isolla porukalla voi myös mennä, että uusi kumppani mukana.
Niin voisi, mutta missä se isä sit on, jos äitinsä kanssa menee? Ja miksi uuden kumppanin pitää olla mukana yleensäkään? En mä vaan tarvitsisi ex miestäni nykyistä emäntää sinne vahtimaan.
Voi ihan eikseen viettää kivaa yhteistä aikaa isän kanssa. Ex miehen nykyisen kumppanin olisi myös hyvä olla hauskanpidossa lapsen kanssa mukana niin suhteesta kehittyy lämmin ja lapsen hyvinvointia lisäävä.
Toki uusi kumppani varmasti onkin mukana yhdessä tekemässä sit perheenä isän tapaamisissa, ei sen tarvii tunkea mukaan sen toisen perheen aktiviteetteihin. Se vanhemmuus ei muutu erossa, edelleen molemmat on lasten vanhempia, joten miksipä pitäisi olla vain tapaamiset isällä ja äidillä? Oikein hyvä, jos sen lisäksi lastensa kanssa on myös toisen ”vahtivuorolla”.
Ei ole olemassa toista perhettä. Vanhemmat ovat eronneet ja sitä perhettä ei enää ole.
Kyllä kuule on, ihan lopunelämän se perhe on olemassa, halusit tai et.
Ei ole. Lapset ovat eroperheen lapsia eikä ydinperhettä ole olemassakaan enää. Kummallakin vanhemmalla voi olla perhe, mutta he eivät ole samaa perhettä keskenään. Lapsi taasen voi kuulua kahteenkin perheeseen. Itsekin toivon, että miehen lapsesta tulisi myös minun perheenjäsen eikä jäisi vieraaksi.
Ei lapset jaottele perheitä numeroihin. Lapsella ne vanhemmat on aina ja he ovat lapsen perhe.
Minullakin on vain yksi perhe vaikka vanhempani ovat eronneet. Perheeseeni kuuluu myös enoni ex-vaimo joka ollut elämässäni syntymästäni lähtien, enoni ei ole enää.
Isäni uusi vaimo ei kuulu perheeseeni. Ei vaikka on pian puolet elämästäni siinä ollut. En myöskään tunne että hänen synnyttämä lapsi olisi osa perhettäni, ei hän ole veljeni kuten oikeat veljeni.
Perhe ei ole mikään yksi, kaksi, kolme vaan se on perhe. Pelkkä perhe ja siihen joko kuuluu tai ei.
Lisään vielä että eihän ne lapset missään vaiheessa tuota uutta elämäntilannettaan (vanhempien ero, vanhempien uudet kumppanit jne.) välttämättä varsinaisesti hyväksy. Nämä on kuitenkin aikuisten tekemiä päätöksiä ja lapset elää omaa elämäänsä siinä sivussa ja sopeutuu kuka mitenkin.