Haittaisko sua jos miehesi lähtisi ex-vaimonsa ja yhteisen lapsensa kanssa uimahalliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se ei olisi ok. Mies on ystävällisissä ja asiallisissa väleissä eksänsä kanssa, mikä on todella hyvä juttu. Meillä lasten kanssa asiat toimii hyvin ja lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka lapset ovat sopeutuneet ja pitävät minusta, niin kyllä he edelleen ikävöivät sitä vanhaa perhettä. Olisi meidän tapauksessamme ja meidän uusperheen sekä parisuhteen, että lapsien kannalta haitallista, jos mies ja eksä tekisivät tuollaisia perheasioita yhdessä lasten kanssa, sillä tuollaisia juttuja todella tehdään perheen kesken. Koska me olemme nykyisin perhe, niin tuollaisia asioita tehdään meidän perheen kesken. Olisi lapsille tuskastuttavaa ja hämmentävää ja se lähettäisi vääränlaisia viestejä, jos uimahalliin, leikkipuistoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin lähtisi minun sijastani miehen eksä ja lasten äiti. Aika olisi myös pois meidän perheen yhteisestä ajasta, jota on muutenkin rajallisesti. Se haittaisi oleellisesti sitä, miten ihmisten väliset suhteet ja luottamus ja kiintymys muodostuisi uuden perheen ihmisten välillä. Juhlat ovat mielestäni eri asia, kuin arkeen liittyvät perheasiat. Enkä ole mustasukkainen, en pelkää miehen pettämistä, vaan tiedän kasvatusalan ammattilaisena, miten tärkeää on panostaa uusperheissä perhesuhteiden luomiseen ja perhedynamiikkaan.

Millä lailla tuo on enemmän uusperheen ajasta pois, kuin jos mies menisi lastensa ja vaikka oman siskonsa tai vanhempiensa kanssa jonnekin? Tai ihan vaan keskenään edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa? Ei kai pointtisi kuitenkaan voi olla se, että koska olette uusperhe, pitää joka ikinen asia tehdä yhdessä perheenä?

Ei missään mielestäni ole sanottu, että uimahallissa saa käydä vain oman perheen kanssa, joten en oikein ymmärrä argumenttiasi, että eksän ja lasten kanssa uiminen olisi sopimatonta, koska kyseinen tekeminen on varattu perheille. Vaikka suurin osa ihmisistä tekisi niin, voi itse kukin valita, miten omalla kohdallaan toimii. Itse en näe mitään kummallista siinä, että entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa tekee välillä jotain asioita yhdessä. 

Et ilmeisesti osannut poimia tekstistäni kohtia, että meidän kohdallamme se ei toimisi? On täysin eri asia tehdä arkisia asioita ystäväperheen kanssa, sisarusten kanssa tms. kuin entisen kumppanin ja yhteisten lasten kanssa. Meidän kohdalla ja meidän perheen lasten kohdalla se hämmentäisi liikaa ja lapset alkaisivat toivomaan sen myötä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Tämä taas aiheuttaa väkisinkin eripuraa uusperheessä, koska ristiriita toiveiden ja uusperheen uuden vanhemman välillä olisi liian iso. Ei lapsi osaa olla lojaali molempaan suuntaan, vaan väkisinkin toiveet heijastuisivat meidän kohdallamme niin, että se näkyisi lasten käytöksessä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että on vain yksi oikea tapa. Aikuisten on todella tärkeää osata lukea lapsia ja olla aiheuttamatta turhia toiveita yhteenpaluusta, sillä lähes kaikille lapsille vanhempien ero on tavalla tai toisella traumaattinen kokemus. Toiveiden herättäminen turhaan olisi julmaa ja väärin lapsia kohtaan.

Tutkimusten mukaan on todella tärkeää antaa yhteistä aikaa uusperheelle ja tehdä yhdessä asioita. Jos siis haluaa uusperheestä yhtenäisen perheen, eikä siten, että saman katon alla asuu useampi perheyhdistelmä. Ja kyllä, me vietämme yhteisen ajan yhdessä perheenä, koska aikaa on vähemmän, kuin ydinperheessä. Toki näämme muitakin, mutta teemme sen yhdessä, perheenä. Uskon vakaasti, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meidän uusperheessämme asiat toimivat suhteellisen hyvin ja olemme kiintyneet ja kiinnittyneet toinen toisiimme.

Ihmettelen näitä "lapset hämmentyvät ja alkavat toivomaan asioita" - eikö lasten kanssa voi keskustella? Selittää lapsille, että uudestaan yhteen ei olla palaamassa, ja molemmilla vanhemnmilla on omat elämänsä toisaalla, mutta että vanhemmat arvostavat silti toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään, ja ovat nykyisin ystäviä.

Tuostakin saa vähän sellaisen käsityksen että perheenjäsenyyden voi halutessaan sanoa irti, aivan kuin se perheenä eläminen ei olisi ollut kovin merkittävää. Edelleenkään en ymmärrä, että jos mielellään viettää aikaa entisen puolison kanssa niin miksi ei voinut elää perheenä.

Millä lailla yhteisen ajan viettäminen antaa viestin, että toisilla ei ole merkitystä ja heistä noin vain sanoudutaan irti? Eikös esim. välien katkeaminen pikemminkin viestittäisi sellaista?

Siis se eroaminen luo käsityksen että perheestä irtisanoutuminen käy noin vain. Ja on jotenkin hassua jos sen jälkeen kuitenkin tehdään asioita "perheenä". Mutta tämä on tosiaan vain minun mielipiteeni eikä itsellä ole asiasta käytännön kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaisi, mutta toisaalta en kyllä ole eronnutkaan.

Lähtökohtaisesti ajattelen näin: mikään, mitä teet tai sanot (tai vaikka kiellät kumppaniltasi hengittämisen tai mitä tahansa), ei estä kumppaniasi palaamasta yhteen ex-puolisonsa kanssa, jos nämä molemmat jostain syystä niin haluavat. Et voi lukita aikuista ihmistä kotiisi etkä estää tätä ottamasta yhteyttä ihmisiin, joihin tämä haluaa olla yhteydessä.

Ja kun et kerran voi tehdä mitään muuta kuin olla mahdollisimman mukava kumppani, miksi ihmeessä lähtisit kieltämään, riitelemään tai tinkaamaan asioista? Teet sillä itsestäsi vain vastenmielisemmän.

Lapsen vanhempien tehtävä on miettiä, mikä lapselle on hyväksi. Se asia ei kuulu kenellekään muulle. Siksikään perusteluksi ei kelpaa, että tilanne olisi muka lapselle haitallinen.

Jokainen ihminen saa asettaa omat rajansa ja vaatimuksensa parisuhteeseen omaan arvomaailmaan ja kokemukseen nojaten. Toista ei tietenkään voi vahtia, mutta minulla on oikeus vaatia toiselta uskollisuutta ja ellei toinen tätä noudata, suhde kanssani loppuu. Vaadin myös toiselta sitä, että ei tieten tahtoen tee mitään sellaista, mikä olisi lapsille tai parisuhteelle haitallista. Jos toinen käyttäytyy haitallisella tavalla, parisuhde ei voi jatkua. Ei se kahden aikuisen parisuhde silleen toimi, että siinä eksät keskenään sopii asioista, jotka vaikuttavat myös nykyisen kumppanin elämään ja että niin se myös menee. Silloin täytyy etsiä kumppani, joka ei halua olla perhekuvioissa millään tavalla mukana, joka haluaa olla vain parisuhteessa, mutta ei osa uusperhettä. Kyllä sen lapsellisen ihmisen pitää ottaa uusi kumppanikin huomioon ja hänen roolinsa, jos meinaa saada parisuhteensa ja uusperhekuvionsa toimimaan. Ja silleen se ei toimi, että uusperheen uudella jäsenellä ei muka olisi minkäänlaist normaalia sanavaltaa omaa elämää koskevia (ja parisuhdetta, joka kuuluu siihen elämään) päätöksiä kohtaan. Ei kukaan aikuinen suostu sellaiseen. Tämä on erittäin tärkeää ymmärtää ja sisäistää, jos haluaa rakentaa uutta parisuhdetta. Sille uudelle ihmiselle pitää tehdä ihan samalla tavalla tilaa ja se pitää ottaa huomioon. Jos siihen ei pysty, kannattaa olla ennemmin sinkkuna,

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaisi, mutta toisaalta en kyllä ole eronnutkaan.

Lähtökohtaisesti ajattelen näin: mikään, mitä teet tai sanot (tai vaikka kiellät kumppaniltasi hengittämisen tai mitä tahansa), ei estä kumppaniasi palaamasta yhteen ex-puolisonsa kanssa, jos nämä molemmat jostain syystä niin haluavat. Et voi lukita aikuista ihmistä kotiisi etkä estää tätä ottamasta yhteyttä ihmisiin, joihin tämä haluaa olla yhteydessä.

Ja kun et kerran voi tehdä mitään muuta kuin olla mahdollisimman mukava kumppani, miksi ihmeessä lähtisit kieltämään, riitelemään tai tinkaamaan asioista? Teet sillä itsestäsi vain vastenmielisemmän.

Lapsen vanhempien tehtävä on miettiä, mikä lapselle on hyväksi. Se asia ei kuulu kenellekään muulle. Siksikään perusteluksi ei kelpaa, että tilanne olisi muka lapselle haitallinen.

En tiedä, onko eronneiden vanhempien paljo yhdessäolo heidän lapsilleen hyväksi vai ei, todennäköisesti se voi olla kumpaakin aivan riippuen kunkin lapsen persoonallisuudesta jamutta erityisesti siitä, millaista aikuisten puhe ja muu tekeminen silloin on.

Siitä olen eri mieltä, ettei kukaan muu ihminen saisi/voisi vaikuttaa siihen, palaako entinen pariskunta uudestaan yhteen (aivan sama, uuteen liittoon vai "vain" petipuuhiin), koska mielestäni kummallakin puolisolla on täysi oikeus suojella parisuhdettaan. Asioista pitää puhua niin, että tietää ja nimenomaan ymmärtää mikä on sopivaa suhteessa entisiin puolisoihon (tai kehen tahansa liiton ulkopuoliseen).

Moni perheellinen nykyään eroaa turhan takia. Haluaa sekä syödä, että säästää kakun. Otetaan parhaat palat perhe-elämästä ja siihen oheen uuden suhteen huuma. Sitoutuminen ei ole aina helppoa, mutta moni on nykyään kärsimätön ja unohtaa lasten edun omien vaikeiden tunteiden myllerryksessä, kun perheenä jatkaminen olisi oikeasti ollut ihan mahdollista.

Itsekkyys ja individualismi on huono lähtökohta perhe-elämään. Miettikää tarkkaan kenen kanssa lisäännytte. Ja minkälaisiin uusperhekuvioihin lähdette mukaan. Nämä on ihan omia valintoja. Muita ihmisiä ei voi muuttaa.

Siis Late aina panee mua porealtaassa. Niin kai mun ex-Tepa tekee edelleenkin sitä ja mä en tahdo että Kukka-Noora näkee sitä.

Tässä mättää vaan se, että isän kumppani ei saa tulla mukaan. Mikäli hän on jotenkin ikävä ihminen tai muuten vaan kohdellut huonosti lapsen äitiä niin ymmärrän, että häntä ei oteta juhliin ym, mutta siinä tilanteessa ei ole oikein mielekästä viettää kaveriaikaa exän kanssakaan.

Mikäli kaikki mukavia ihmisiä niin tullaan toimeen ja tuollaiseen ajanviettoon mahtuu kaikki mukaan.

Täällä joku kasvatusalan ammattilainen uusioperheen äiti satuili kuinka EI OLE OK missään nimessä... että aika on pois heidän uusioperheen bondaamisesta ja lapset alkavat yhä vuosien jälkeen haaveilla vanhempien yhteenpaluusta, ehjästä ydinperheesrtä. Lapsille ei saa viestiä näin...

Vaan mitä jos lapsi ei haaveilekaan isän ja äidin yhteenpaluusta? Jos lapsi haaveilee siitä, ettei jää paitsi kaikesta, mitä oltaisiin ydinperheenä voitu tehdä? Kuten käydä joskus uimassa yhdessä isän ja äidin kanssa. Äitipuoli tahtoo sen kieltää, eikö se saa lapsen vierastamaan uusioperseilyä vaikka uusioperheen kanssa käytäisiinkin uimassa? Jos lapsi nimen omaan haaveilee, että voisi tehdä joskus asioita isänsä ja äitinsä kanssa erosta huolimatta? Harva lapsi haaveilee sen suuremmin isän ja äidin parisuhteesta, lapsista on ällöä jos vanhemmat pussaavat keskenään eikä lapsi ajattele kenen vieressä vanhempi nukkuu. Lapsi voi kaivat toista vanhempaansa ja enemmän yhteistä aikaa, kaivata eroa aiempaa aikaa, jolloin molemmilla vanhemmilla oli mahdollisesti enemmän aikaa hänelle/lapsille. Voi taas olla, että ei, että vanhempi (etenkin jos ei olisi uusperheellinen) viettää lapsen kanssa enemmän aikaa kun ero on saatu käsiteltyä. Mutta miksi viedä lapselta niin paljon kuin mahdollista jos vanhemmat kerran tulevat eron jälkeen toimeen keskenään? Koska lapsi ei koe uusioperhettä perheekseen? Ja kenen ongelma se on? Sen äitipuolen. Lapsella on oma elämänsä eikä lasta, jolla on molemmat vanhemmat noin vain adoptoida perheenjäseneksi, koita kestää.

Sitä en osaa sanoa onko uimareissu asiatonta. Tottakai uusioperheellinenkin saa asettaa parisuhteelleen edellytyksiä ja yksi niistä voi olla, että eksien kanssa ei hoideta lapsia eikä varsinkaan jos kesällä on bikinit päällä. Toisaalta kumma jos parisuhde tämän miehen kanssa kiinnostaa muutenkaan jos sitä ei voi uimaan päästää nimenomaan ex-naisensa kanssa ilman, että parisuhde on vaakalaudalla. Kannattaako näiden lempattujen miesten kanssa yrittää suhdetta muutenkaan? Voisin kuvitella, että säääntölista on aika pitkä sille missä saa eksäänsä autolla jos ei edes uimavalvomaan lapsia. Ja kuinka tärkeäksi äippäpuolen täytyy saada asemansa kokea, yhtä tärkeäksi kuin lapsen monista kirjoituksista päätellen... Ei saa mennä uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaisi, mutta toisaalta en kyllä ole eronnutkaan.

Lähtökohtaisesti ajattelen näin: mikään, mitä teet tai sanot (tai vaikka kiellät kumppaniltasi hengittämisen tai mitä tahansa), ei estä kumppaniasi palaamasta yhteen ex-puolisonsa kanssa, jos nämä molemmat jostain syystä niin haluavat. Et voi lukita aikuista ihmistä kotiisi etkä estää tätä ottamasta yhteyttä ihmisiin, joihin tämä haluaa olla yhteydessä.

Ja kun et kerran voi tehdä mitään muuta kuin olla mahdollisimman mukava kumppani, miksi ihmeessä lähtisit kieltämään, riitelemään tai tinkaamaan asioista? Teet sillä itsestäsi vain vastenmielisemmän.

Lapsen vanhempien tehtävä on miettiä, mikä lapselle on hyväksi. Se asia ei kuulu kenellekään muulle. Siksikään perusteluksi ei kelpaa, että tilanne olisi muka lapselle haitallinen.

Jokainen ihminen saa asettaa omat rajansa ja vaatimuksensa parisuhteeseen omaan arvomaailmaan ja kokemukseen nojaten. Toista ei tietenkään voi vahtia, mutta minulla on oikeus vaatia toiselta uskollisuutta ja ellei toinen tätä noudata, suhde kanssani loppuu. Vaadin myös toiselta sitä, että ei tieten tahtoen tee mitään sellaista, mikä olisi lapsille tai parisuhteelle haitallista. Jos toinen käyttäytyy haitallisella tavalla, parisuhde ei voi jatkua. Ei se kahden aikuisen parisuhde silleen toimi, että siinä eksät keskenään sopii asioista, jotka vaikuttavat myös nykyisen kumppanin elämään ja että niin se myös menee. Silloin täytyy etsiä kumppani, joka ei halua olla perhekuvioissa millään tavalla mukana, joka haluaa olla vain parisuhteessa, mutta ei osa uusperhettä. Kyllä sen lapsellisen ihmisen pitää ottaa uusi kumppanikin huomioon ja hänen roolinsa, jos meinaa saada parisuhteensa ja uusperhekuvionsa toimimaan. Ja silleen se ei toimi, että uusperheen uudella jäsenellä ei muka olisi minkäänlaist normaalia sanavaltaa omaa elämää koskevia (ja parisuhdetta, joka kuuluu siihen elämään) päätöksiä kohtaan. Ei kukaan aikuinen suostu sellaiseen. Tämä on erittäin tärkeää ymmärtää ja sisäistää, jos haluaa rakentaa uutta parisuhdetta. Sille uudelle ihmiselle pitää tehdä ihan samalla tavalla tilaa ja se pitää ottaa huomioon. Jos siihen ei pysty, kannattaa olla ennemmin sinkkuna,

Eli perimmäinen syy miksi ei haluta että lähtee exän kanssa jonnekin on se mustasukkaisuus. Vai onko kaikki kavereiden kanssa tapahtuva toiminta sellaista missä pitää puolisolta kysyä saako sen ja sen kanssa mennä jonnekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaisi, mutta toisaalta en kyllä ole eronnutkaan.

Lähtökohtaisesti ajattelen näin: mikään, mitä teet tai sanot (tai vaikka kiellät kumppaniltasi hengittämisen tai mitä tahansa), ei estä kumppaniasi palaamasta yhteen ex-puolisonsa kanssa, jos nämä molemmat jostain syystä niin haluavat. Et voi lukita aikuista ihmistä kotiisi etkä estää tätä ottamasta yhteyttä ihmisiin, joihin tämä haluaa olla yhteydessä.

Ja kun et kerran voi tehdä mitään muuta kuin olla mahdollisimman mukava kumppani, miksi ihmeessä lähtisit kieltämään, riitelemään tai tinkaamaan asioista? Teet sillä itsestäsi vain vastenmielisemmän.

Lapsen vanhempien tehtävä on miettiä, mikä lapselle on hyväksi. Se asia ei kuulu kenellekään muulle. Siksikään perusteluksi ei kelpaa, että tilanne olisi muka lapselle haitallinen.

Jokainen ihminen saa asettaa omat rajansa ja vaatimuksensa parisuhteeseen omaan arvomaailmaan ja kokemukseen nojaten. Toista ei tietenkään voi vahtia, mutta minulla on oikeus vaatia toiselta uskollisuutta ja ellei toinen tätä noudata, suhde kanssani loppuu. Vaadin myös toiselta sitä, että ei tieten tahtoen tee mitään sellaista, mikä olisi lapsille tai parisuhteelle haitallista. Jos toinen käyttäytyy haitallisella tavalla, parisuhde ei voi jatkua. Ei se kahden aikuisen parisuhde silleen toimi, että siinä eksät keskenään sopii asioista, jotka vaikuttavat myös nykyisen kumppanin elämään ja että niin se myös menee. Silloin täytyy etsiä kumppani, joka ei halua olla perhekuvioissa millään tavalla mukana, joka haluaa olla vain parisuhteessa, mutta ei osa uusperhettä. Kyllä sen lapsellisen ihmisen pitää ottaa uusi kumppanikin huomioon ja hänen roolinsa, jos meinaa saada parisuhteensa ja uusperhekuvionsa toimimaan. Ja silleen se ei toimi, että uusperheen uudella jäsenellä ei muka olisi minkäänlaist normaalia sanavaltaa omaa elämää koskevia (ja parisuhdetta, joka kuuluu siihen elämään) päätöksiä kohtaan. Ei kukaan aikuinen suostu sellaiseen. Tämä on erittäin tärkeää ymmärtää ja sisäistää, jos haluaa rakentaa uutta parisuhdetta. Sille uudelle ihmiselle pitää tehdä ihan samalla tavalla tilaa ja se pitää ottaa huomioon. Jos siihen ei pysty, kannattaa olla ennemmin sinkkuna,

Eli perimmäinen syy miksi ei haluta että lähtee exän kanssa jonnekin on se mustasukkaisuus. Vai onko kaikki kavereiden kanssa tapahtuva toiminta sellaista missä pitää puolisolta kysyä saako sen ja sen kanssa mennä jonnekin?

Kavereiden kanssa kumppani mahtuu mukaan.

Mä olisin tosi hämmentynyt ja vihainenkin jos miehellä olis exvaimo ja lapsikin.

Jotain tasoa valinnoissa mullakin on.

Lapsihan tuollaisesta menee sekaisin. Ja varmasti vaikuttaa negatiivisesti lapsen suhteeseen äiti- ja isäpuoliin. Kiva jos eronnenneilla hyvät välit,mutta en ilahtuisi tuollaisesta.