Kaikki rahat menee lapsiin!

Vierailija kirjoitti:

Aina ei ole mahdollista siirtää nuoremmalle vanhemmalta lapselta jääneitä. Esim. meillä tytöt on samankokoisia, toinen ikäisekseen pieni ja toinen pitkä. Itseäni ei kuitenkaan haittaa, että rahat menee lapsiin. Käytettynä ostetaan, mitä voidaan (hyvää kamaa), harrastukset on kalliita, mutta ajattelen, ettei tämä kestä ikuisesti.

Meillä tytöt ikäerolla 2 v 4 kk.

Käytännössä ne koot ei natsaa koska toinen on syntynyt keväällä ka toinen syksyllä joten nw isomman vaatteet on aina väärällä kaudella sopivia.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei ole mahdollista siirtää nuoremmalle vanhemmalta lapselta jääneitä. Esim. meillä tytöt on samankokoisia, toinen ikäisekseen pieni ja toinen pitkä. Itseäni ei kuitenkaan haittaa, että rahat menee lapsiin. Käytettynä ostetaan, mitä voidaan (hyvää kamaa), harrastukset on kalliita, mutta ajattelen, ettei tämä kestä ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hirveät väittelyt lapsettomien ja perheellisten välillä. Se mitä lapsiperheet koskaan ymmärrä on se, että lapseton sinkku voi olla just yhtä onnellinen ellei onnellisempi kuin se, jolla niitä lapsia on. Toki katkeria lapsettomia sinkkuja löytyy, jos ei ole oma valinta, mutta itse olen tietoisesti valinnut tämän tien ja olen päätökseen todella tyytyväinen. Se, että perheelliset kokee elämän tarkoitukseksi lapset ei tarkoita, että lapsettomat ei olisi löytäneet elämälleen tarkoitusta. Ja miksi ylipäänsä pitää olla jokin tarkoitus? Totuus on, että kukaan ei tiedä sitä elämän tarkoitusta ja jokainen päättää sen tarkoituksen itse eikä mikään vaihtoehto ole sen oikeampi. Perheelliset nyt vaan maksaa paljon kovempaa hintaa siitä "oman elämän tarkoituksesta" ja elämän merkityksellisyydestä, mutta se on ihmisen oma valinta

Ihmettelenpä vaan miksi valintoihinsa tyytyväinen yleensä on Vauva-lehden palstalla ja tässä ketjussa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tässähän on lähtökohtaisesti jo jotain niin h*lvetin pahasti pielessä kuin vain voi. Iso osa maailman ihmisistä näkee nälkää ja elää suoranaisessa kurjuudessa, ja täällä mietitään että kuinka lapsi traumatisoituu jos ei saa jotain Iphonea tai Jopoa.

No mehän ruokimme heitäkin.

Teini tarvitsee kännykän ja jollakin hönen pitää liikkua.

Jos rahat on vähissä niin kännykäksi riittää muutaman kympin kapula, jolla voi soittaa ja viestittää, ja liikkumaan se teini pääsee ihan omilla jaloillaan.

Tai vaikka paikallisbussilla, jos on juuri siinä kuussa rahat vähissä niin se muutaman kympin kuukausikortti on kyllä halvempi ostaa kuin useamman satasen maksava pyörä.

Tässähän ei puhuttu siitä, ettei lapselle pitäisi ikinä ostaa älypuhelinta tai pyörää, vaan että jos juuri sillä hetkellä on rahat vähissä ja tärkeämpiä kuin tarpeita (kuten ne äidin ehjät talvivaatteet) niin on ihan OK jättää ne lapsen kalliit hankinnat myöhempään. Itse asiassa se olisi lapselle todella hyödyllistä, koska hän oppii sen kautta järkevää rahankäyttöä ja pitkäjänteisyyttä. Vanhempien kuuluisi näyttää lapsilleen mallia siinäkin, miten asiat laitetaan taloudessa tärkeysjärjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tässähän on lähtökohtaisesti jo jotain niin h*lvetin pahasti pielessä kuin vain voi. Iso osa maailman ihmisistä näkee nälkää ja elää suoranaisessa kurjuudessa, ja täällä mietitään että kuinka lapsi traumatisoituu jos ei saa jotain Iphonea tai Jopoa.

No mehän ruokimme heitäkin.

Teini tarvitsee kännykän ja jollakin hönen pitää liikkua.

Jos rahat on vähissä niin kännykäksi riittää muutaman kympin kapula, jolla voi soittaa ja viestittää, ja liikkumaan se teini pääsee ihan omilla jaloillaan.

Tai vaikka paikallisbussilla, jos on juuri siinä kuussa rahat vähissä niin se muutaman kympin kuukausikortti on kyllä halvempi ostaa kuin useamman satasen maksava pyörä.

Tässähän ei puhuttu siitä, ettei lapselle pitäisi ikinä ostaa älypuhelinta tai pyörää, vaan että jos juuri sillä hetkellä on rahat vähissä ja tärkeämpiä kuin tarpeita (kuten ne äidin ehjät talvivaatteet) niin on ihan OK jättää ne lapsen kalliit hankinnat myöhempään. Itse asiassa se olisi lapselle todella hyödyllistä, koska hän oppii sen kautta järkevää rahankäyttöä ja pitkäjänteisyyttä. Vanhempien kuuluisi näyttää lapsilleen mallia siinäkin, miten asiat laitetaan taloudessa tärkeysjärjestykseen.

Teini tarvitsee puhelimen jolla voi opiskella, seurata Wilmaa jne.

Ja mieluummin se hyötyliikunta kuin liikkumattomuus.

Me ostettiin pyörät Torista. 70 euroa.

On myös bussilippu mutta kun kerrankin on kavereita lähellä niin hyvä kun pyöräilevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tässähän on lähtökohtaisesti jo jotain niin h*lvetin pahasti pielessä kuin vain voi. Iso osa maailman ihmisistä näkee nälkää ja elää suoranaisessa kurjuudessa, ja täällä mietitään että kuinka lapsi traumatisoituu jos ei saa jotain Iphonea tai Jopoa.

No mehän ruokimme heitäkin.

Teini tarvitsee kännykän ja jollakin hönen pitää liikkua.

Jos rahat on vähissä niin kännykäksi riittää muutaman kympin kapula, jolla voi soittaa ja viestittää, ja liikkumaan se teini pääsee ihan omilla jaloillaan.

Tai vaikka paikallisbussilla, jos on juuri siinä kuussa rahat vähissä niin se muutaman kympin kuukausikortti on kyllä halvempi ostaa kuin useamman satasen maksava pyörä.

Tässähän ei puhuttu siitä, ettei lapselle pitäisi ikinä ostaa älypuhelinta tai pyörää, vaan että jos juuri sillä hetkellä on rahat vähissä ja tärkeämpiä kuin tarpeita (kuten ne äidin ehjät talvivaatteet) niin on ihan OK jättää ne lapsen kalliit hankinnat myöhempään. Itse asiassa se olisi lapselle todella hyödyllistä, koska hän oppii sen kautta järkevää rahankäyttöä ja pitkäjänteisyyttä. Vanhempien kuuluisi näyttää lapsilleen mallia siinäkin, miten asiat laitetaan taloudessa tärkeysjärjestykseen.

Teini tarvitsee puhelimen jolla voi opiskella, seurata Wilmaa jne.

Ja mieluummin se hyötyliikunta kuin liikkumattomuus.

Millä perusteella kävely ei ole hyötyliikuntaa mutta pyöräily on?? Kyllä on taas väsynyttä argumentointia.

Olettekos mammat yhtään miettineet sitä, miten vaikutatte lastenne aikuiselämään sillä, kun opetatte heidät elämään yli varojen? Opetatte jo pienestä saakka, että aina pitää olla uusinta ja hienointa viimeisen päälle, vähintäänkin yhtä hienoa kuin kavereilla! Eikä sitä tarvitse ottaa huomioon, onko sen kaverin perheen vuositulot kolminkertaiset omiin tuloihin verrattuna, kyllä pitää yhtä hienot vehkeet olla.

Opetatte lapsenne sellaiseen rahankäyttöön, että varmaan on heti opiskelijana jo heillä pikavippivelkaa ja maksuhäiriöitä, kun on pakko vaan saada kaikkea vaikkei olisi varaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveät väittelyt lapsettomien ja perheellisten välillä. Se mitä lapsiperheet koskaan ymmärrä on se, että lapseton sinkku voi olla just yhtä onnellinen ellei onnellisempi kuin se, jolla niitä lapsia on. Toki katkeria lapsettomia sinkkuja löytyy, jos ei ole oma valinta, mutta itse olen tietoisesti valinnut tämän tien ja olen päätökseen todella tyytyväinen. Se, että perheelliset kokee elämän tarkoitukseksi lapset ei tarkoita, että lapsettomat ei olisi löytäneet elämälleen tarkoitusta. Ja miksi ylipäänsä pitää olla jokin tarkoitus? Totuus on, että kukaan ei tiedä sitä elämän tarkoitusta ja jokainen päättää sen tarkoituksen itse eikä mikään vaihtoehto ole sen oikeampi. Perheelliset nyt vaan maksaa paljon kovempaa hintaa siitä "oman elämän tarkoituksesta" ja elämän merkityksellisyydestä, mutta se on ihmisen oma valinta

Ihmettelenpä vaan miksi valintoihinsa tyytyväinen yleensä on Vauva-lehden palstalla ja tässä ketjussa…

Kysytäänpä asia näin päin, että miksi sillä merkitystä, mitä sä ihmettelet? Eikö mulla ole oikeutta olla täällä keskustelupalstalla ja ilmaista omaa mielipidettäni, koska olet asioista eri mieltä ja olen tyytyväinen elämääni? Saako tänne tulla vain onnettomat ihmiset? Mä oon aina tykännyt ottaa kantaa eri yhteiskunnan asioihin vai pitäisikö tietyt mielipiteet jättää sanomatta ja kommentoida tyyliin sun mieliksi, että tee 5 lasta, niin olet 5x onnellisempi:) Ja tykkään kommentoida ihan kaikenlaisiin ketjuihin, mitä täällä on ja mulla on siihen täysi oikeus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae toimeentulotukea.

Eivät kaikki voi hakea toimeentulotukea. Normaali keskituloinen maksaa kyllä ihan kaiken omasta pussistaan, eurolleen. Helppoahan se on täysin tulottomalle tai pienituloiselle, kaikki tulee kuin manulle illallinen.

Onneksi tulottomaksi tai pienituloiseksi pääsee käden käänteessä! Ellet sittenkin jauha pskaa ja kuitenkin ole mieluummin työssäkäyvä keskituloinen kuin työtön ja tuloton? Sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveät väittelyt lapsettomien ja perheellisten välillä. Se mitä lapsiperheet koskaan ymmärrä on se, että lapseton sinkku voi olla just yhtä onnellinen ellei onnellisempi kuin se, jolla niitä lapsia on. Toki katkeria lapsettomia sinkkuja löytyy, jos ei ole oma valinta, mutta itse olen tietoisesti valinnut tämän tien ja olen päätökseen todella tyytyväinen. Se, että perheelliset kokee elämän tarkoitukseksi lapset ei tarkoita, että lapsettomat ei olisi löytäneet elämälleen tarkoitusta. Ja miksi ylipäänsä pitää olla jokin tarkoitus? Totuus on, että kukaan ei tiedä sitä elämän tarkoitusta ja jokainen päättää sen tarkoituksen itse eikä mikään vaihtoehto ole sen oikeampi. Perheelliset nyt vaan maksaa paljon kovempaa hintaa siitä "oman elämän tarkoituksesta" ja elämän merkityksellisyydestä, mutta se on ihmisen oma valinta

Elämällä tuskin on mitään ihmeellisempää tarkoitusta. Sinkutkin periaatteessa hyötyy, että lapsia tehdään. Saadaan lisää veronmaksajia ja joku sen munkin perseen pyyhkii, kun paskon päivittäin sänkyyni vanhana. Lisäksi hyvällä säkällä maksaa mun eläkkeetkin, jos niitä ylipäänsä enään 30v maksellaan.

Vierailija kirjoitti:

 Hiuksiakaan ei enää kouluikäiseltä viitsi itse leikata, tarvitaan silmälaseja, silmälääkäreitä, hammasrautoja.

Hammasraudat ei sentään maksa kuin bensaa kun lähdetään työpäivän aikana työ-lapsen koului-hl-lapsen koulu- työ 15+10+10+15= 50km rundia ajamaan 6 viikon välein. Kesälomalla laitoin lapsiraukan käymään siellä polkupyörällä yht 16km, kai se jonkun trauman sai,

Huomatkaa että ap ja se jolla ei ole takkia ja kenkiä on eri ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi varaa useampaan lapseen mutta ”hommasimme” vain yhden lapsen koska haluamme säästää/sijoittaa rahaa muuhunkin kuin pelkästään lapseen. Yksi lapsi saa kaiken tarvitsemansa ja ylikin. Kannattaa pohtia mihin oma jaksaminen ja rahat riittää kun suunnittelee lasten hankintaa.

Tokihan ihmisillä saattaa elämäntilanne muuttua. Vaikka kuinka suunnittelisi elämänsä, että on varaa kolmeen lapseen,

voi päätyä leskeksi -> henkivakuutus,

yt-neuvottelujen uhriksi -> säästöt eli puskurirahat+ ansiosidonnainen,

sairastua vakavasti -> säästöt+vakuutus + asuntolaina lyhennysvapaalle

tai päätyä eroon (Tätä en ymmärrä, edelleen jaetaan lasten kulut, kuten avioliitossa?).

En nyt lähtisi kiillottelemaan omia valintoja monilapsisia perheitä lynkkaamalla. Tottahan tuo on toki, että yhden lapsen kanssa menee vähemmän rahaa, mutta kommentistasi paistaa vähän - no en tiedä mikä, mutta paistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.

Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.

Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa. 

Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen. 

Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä. 

No kun ne polkupyörä ja älypuhelin nimenomaan EIVÄT ole mitään perustavaroita, kuten jo aiemmassa viestissä sanoin. Ne ovat ylellisyystavaroita, joita ilmankin kyllä elää ja pärjää. Nykyajan nuorilla ja nuorien vanhemmilla on hämärtynyt käsitys todellisuudesta, kun kaikkea tuollaista pidetään itsestäänselvyytenä ja pakollisena, ja sitten kiusataan jos ei ole hienoa puhelinta ja merkkivaatteita ym. Ja tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ovat syynä juuri sinunkaltaisesi mammat, jotka uhriutuen ostavat lapsille yli varojensa kaiken mahdollisen, mitä nämä vaan keksivät mankua, ja itse kulkevat sitten rikkinäisissä vaatteissa ja reikäisissä kengissä. Ihan suututtaa tuollainen, sitten vielä valitat että muuten lasta kiusataan eikä ole yhtä hyvä kuin muut lapset! No kukahan sen tuollaisen kehityksen on mahdollistanut?

Itselläni ei edes vielä ole lapsia ja olen vasta opiskelija, mutta ärsyttää todella nähdä sivusta tuota. Oma äitini meni samaan mukaan 10 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa, kaikki mahdollinen piti olla ja järkyttävän kalliita vaatteita ostaa koko ajan, itselleen ei äiti raaskinut ostaa mitään. Kaikki käyttötavat vaan teini-ikäisen pojan vaatteisiin ja huvituksiin. Jos vanhemmilla olisi vielä järkeä eivätkä taipuisi ryhmäpaineeseen ja syyllistykseen, niin tällainen ei olisi mahdollista. Jos kaikki ostaisivat lapsilleen vain sen verran kuin OIKEASTI on järkevästi varaa, niin se olisi ihan normaalia eikä ketään sen takia kiusattaisi ettei ole varaa merkkikenkiin, omaan poniin tai laskettelulomaan. Huoh.

Ylellisyystavara on jotain, mitä ei ole kaikilla. Kuten kallis hajuvesi, kallis merkkihuppari, ylellinen auto jne. Älykännykkä on nykyajan perustavara, sillä se on ihan kaikilla. Haluaisin nähdä sen yläkoululaisen äidin, joka ei lapselleen osta älypuhelinta. Tai pyörän, jolla lapsi kulkee 4km koulumatkansa päivittäin kahteen kertaan. 

Se, että mainitsen, älypuhelimen puutteen syyn kiusaamiselle, on fakta. En ole millään lailla vaikuttanut siihen, että tällainen tilanne on syntynyt. Päinvastoin, olen aina kannustanut lapsia olemaan erilainen, toimimaan oman päänsä mukaan välittämättä muista ja hyväksymään erilaisuuden. Silti kaikella on rajansa, millaiseen tilanteeseen haluan lapseni laittaa. En ehdoin tahdoin halua antaa lapselleni esimerkiksi nimeä, joka altistaa kiusaamiselle. 

Sinulla ei ole lapsia, joten et voi tietää, millainen sosiaalisen rakenteen ja suhteiden ylläpitäjä se on nykyaikana. Muuta uudelle paikkakunnalle ja aloita tyhjästä ilman älypuhelinta ja vailla kykyä verkostoitua esimerkiksi paikkakunnan frisbeegolfryhmään. Sellainen on lapsen maailmakin. 

En anna lapselle kaikkea. Vastustan tätä kulustuyhteiskuntaa. Mutta vaikka miten itse ajattelisin, että ihminen pärjää kumisaappailla ja vanhalla Nokian puhelimella, olisi lapsen kaltoinkohtelua asettaa hänet sellaiseen olotilaan. Meillä lapset eivät saa merkkivaatteita, kalliita puhelimia, kalliita harrastuksia, hienoja pyöriä jne. Mutta tietyt perusasiat pitää lapsella olla ja jos on valittava meneekö äiti risaisella talvitakilla töihin vai lapsi ilman älypuhelinta (käytettyä) kouluun, niin valitsen jälkimmäisen. 

Kai muuten tiedät, että yläkoulussa oppilaat käyttävät  lähes päivittäin tunneilla älypuhelinta?

* valitsen ensimmäisen eli äiti risaisella takilla töihin

Älykännykkä alkaa kyllä yläkoulussa olemaan tarpeellinen, jotta lapsi saa tehtävät tehtyä ja seurattua wilmaa jne. Meillä ainakin kotikone on minun työpaikan kone, jota ei voi käyttää tehtävien tekemiseen.

Meillä kaksi teiniä, joiden vaatekoko on melko lailla sama, joten ei mene toiselle enää. 

Isommalle hommattiin mopo, että pääsee paremmin kulkemaan harrastuksiin.

Toki sitä rahaa nyt menee, mutta ajattelen että muutaman vuoden päästä helpottaa ja sitten voidaan panostaa enemmän omiin juttuihin.

Nyt harrastusmaksut ja välineet tekee hurjan summan vuodessa, mutta olen valmis panostamaan siihen , jotta se energia ei mene huonoihin juttuihin, jokainen jatkokausi on voitto tulevaisuuteen. Meillä siis tilanne että kaverit lopettaa urheiluharrastuksia ja ikävä kyllä se energia menee tyhmäilyihin kylällä, enkä halua samaa omille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.

Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.

Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa. 

Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen. 

Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä. 

No kun ne polkupyörä ja älypuhelin nimenomaan EIVÄT ole mitään perustavaroita, kuten jo aiemmassa viestissä sanoin. Ne ovat ylellisyystavaroita, joita ilmankin kyllä elää ja pärjää. Nykyajan nuorilla ja nuorien vanhemmilla on hämärtynyt käsitys todellisuudesta, kun kaikkea tuollaista pidetään itsestäänselvyytenä ja pakollisena, ja sitten kiusataan jos ei ole hienoa puhelinta ja merkkivaatteita ym. Ja tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ovat syynä juuri sinunkaltaisesi mammat, jotka uhriutuen ostavat lapsille yli varojensa kaiken mahdollisen, mitä nämä vaan keksivät mankua, ja itse kulkevat sitten rikkinäisissä vaatteissa ja reikäisissä kengissä. Ihan suututtaa tuollainen, sitten vielä valitat että muuten lasta kiusataan eikä ole yhtä hyvä kuin muut lapset! No kukahan sen tuollaisen kehityksen on mahdollistanut?

Itselläni ei edes vielä ole lapsia ja olen vasta opiskelija, mutta ärsyttää todella nähdä sivusta tuota. Oma äitini meni samaan mukaan 10 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa, kaikki mahdollinen piti olla ja järkyttävän kalliita vaatteita ostaa koko ajan, itselleen ei äiti raaskinut ostaa mitään. Kaikki käyttötavat vaan teini-ikäisen pojan vaatteisiin ja huvituksiin. Jos vanhemmilla olisi vielä järkeä eivätkä taipuisi ryhmäpaineeseen ja syyllistykseen, niin tällainen ei olisi mahdollista. Jos kaikki ostaisivat lapsilleen vain sen verran kuin OIKEASTI on järkevästi varaa, niin se olisi ihan normaalia eikä ketään sen takia kiusattaisi ettei ole varaa merkkikenkiin, omaan poniin tai laskettelulomaan. Huoh.

Ylellisyystavara on jotain, mitä ei ole kaikilla. Kuten kallis hajuvesi, kallis merkkihuppari, ylellinen auto jne. Älykännykkä on nykyajan perustavara, sillä se on ihan kaikilla. Haluaisin nähdä sen yläkoululaisen äidin, joka ei lapselleen osta älypuhelinta. Tai pyörän, jolla lapsi kulkee 4km koulumatkansa päivittäin kahteen kertaan. 

Se, että mainitsen, älypuhelimen puutteen syyn kiusaamiselle, on fakta. En ole millään lailla vaikuttanut siihen, että tällainen tilanne on syntynyt. Päinvastoin, olen aina kannustanut lapsia olemaan erilainen, toimimaan oman päänsä mukaan välittämättä muista ja hyväksymään erilaisuuden. Silti kaikella on rajansa, millaiseen tilanteeseen haluan lapseni laittaa. En ehdoin tahdoin halua antaa lapselleni esimerkiksi nimeä, joka altistaa kiusaamiselle. 

Sinulla ei ole lapsia, joten et voi tietää, millainen sosiaalisen rakenteen ja suhteiden ylläpitäjä se on nykyaikana. Muuta uudelle paikkakunnalle ja aloita tyhjästä ilman älypuhelinta ja vailla kykyä verkostoitua esimerkiksi paikkakunnan frisbeegolfryhmään. Sellainen on lapsen maailmakin. 

En anna lapselle kaikkea. Vastustan tätä kulustuyhteiskuntaa. Mutta vaikka miten itse ajattelisin, että ihminen pärjää kumisaappailla ja vanhalla Nokian puhelimella, olisi lapsen kaltoinkohtelua asettaa hänet sellaiseen olotilaan. Meillä lapset eivät saa merkkivaatteita, kalliita puhelimia, kalliita harrastuksia, hienoja pyöriä jne. Mutta tietyt perusasiat pitää lapsella olla ja jos on valittava meneekö äiti risaisella talvitakilla töihin vai lapsi ilman älypuhelinta (käytettyä) kouluun, niin valitsen jälkimmäisen. 

Kai muuten tiedät, että yläkoulussa oppilaat käyttävät  lähes päivittäin tunneilla älypuhelinta?

Tiedän erittäin hyvin, että kouluilla on kyllä älylaitteet joka luokassa, joita annetaan kyttöön niille oppilaille joilla ei ole omaa/ei ole mukana. Nehän täytyy olla jo sen takia, jos joku unohtaa vaikka kännykkänsä kotiin tai se on mennyt rikki tms. Ja edelleenkin on niitä perheitä, joissa ei joka lapselle ole mahdollista (tai halua) ostaa omaa läppäriä ja älypuhelinta. Omaa laitetta ei todellakaan ole pakko olla, sehän nyt olisi jo törkeää ja todella epätasa-arvoistavaa, jos omien älylaitteiden ostaminen olisi joku edellytys koulunkäynnille. Jos lapsenne tuota käyttävät perusteena sille, että on pakko saada se uusi iPhone tai läppäri, niin vedättävät teitä ihan täysillä kyllä.

Ja tiedän tämän, koska opiskelen itse aineenopettajaksi ja olen juuri suorittamassa harjoittelua yläkoululla.

En tavoittele martyyrin kruunua. Tienaan x4 enemmän kuin mieheni. Siksi käytän rahaa enemmän. Sijoitan mielläni lapsiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.

Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.

Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa. 

Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen. 

Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä. 

No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.

Missä olen väittänyt, että kaiken mahdollisen kaman? Päinvastoin sanoin, että pääsisin helpommalla, jos ostaisin tavaraa. En tiedä teistä, mutta kyllä tavara tietyllä tapaa tekee onnelliseksi. Vaikka miten rakastaisin lapsiani, peittelisin heitä iltaisin, vietettäisiin kivaa aikaa jne, mutta jos minulla ei ole varaa ostaa heille heidän toivomiaan kivoja harrastustavaroita tai muita kohtuullisia asioita (kuten kuulokkeet, leffalippu, skeittilauta, pelihiiri, paremmat öljyvärit, spotify jne), tulee hetkittäin epäonnistunut olo äitinä. Lapsista myös huomaa, että he ovat itse väsyneitä jatkuvaan rahanmenon arviointiin, että onko joku asia todella pakollinen ja tarpeellinen. Joskus olisi mukava ostaa siksi, että on ihan vain mukava maalata paremmilla väreillä. 

Toivottavasti ei tullut YLLÄTYKSENÄ että lapset maksavat.