Lue keskustelun säännöt.
Kaikki rahat menee lapsiin!
Koko ajan jotain hankintoja joita on pakko tehdä. Molempien lasten pyörät pitää vaihtaa isompiin, molempien kännykät rikki, toisella lasi, toisella jumittuu, pitää ostaa syyskengät ja takit, harrastukset, kaverisynttärit, koko ajan jotain. Ja kun luulen että nyt on kaikki, niin eipäs olekaan ja listaa alkaa muodostua uudelleen.. itselleni en saa ostettua mitään kun kaikki rahat menee lapsiin.
Kommentit (526)
Käyttäjä12414 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.
Missä olen väittänyt, että kaiken mahdollisen kaman? Päinvastoin sanoin, että pääsisin helpommalla, jos ostaisin tavaraa. En tiedä teistä, mutta kyllä tavara tietyllä tapaa tekee onnelliseksi. Vaikka miten rakastaisin lapsiani, peittelisin heitä iltaisin, vietettäisiin kivaa aikaa jne, mutta jos minulla ei ole varaa ostaa heille heidän toivomiaan kivoja harrastustavaroita tai muita kohtuullisia asioita (kuten kuulokkeet, leffalippu, skeittilauta, pelihiiri, paremmat öljyvärit, spotify jne), tulee hetkittäin epäonnistunut olo äitinä. Lapsista myös huomaa, että he ovat itse väsyneitä jatkuvaan rahanmenon arviointiin, että onko joku asia todella pakollinen ja tarpeellinen. Joskus olisi mukava ostaa siksi, että on ihan vain mukava maalata paremmilla väreillä.
Jos jonkun mielestä teini "hemmotellaan piloille", kun hän saa uuden pyörän, iphonen tai talvitakin, niin kannattaa todella harkita lasten hankkimista.
Normaali, keskituloinen perhe mahdollistaa lapselleen vähintään yhden harrastuksen, kenties useamman. Hankintoja on paljon ja aikaa vähän, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos jokin tarpeellinen (puhelin, pyörä, harrastusväline, vaate) löytyy helposti käytettynä, se toki hyödynnetään, mutta jos lapsella on ensi viikolla koulussa luistelua, eikä viime vuotiset luistimet enää sovi jalkaan, on todennäköisesti pakko marssia urheilukauppaan. Elämä on sen verran aikataulutettua, että ei ole aikaa lähteä kouluamaan kirppiksiä.
Keskituloinen perhe matkustaa, mökkeilee/veneilee/asuntoautoilee ja asuu mukavalla alueella asunnossa, jossa kaikille lapsille on oma huone. Kaikki tämä on huikeasti kalliimpaa kuin halvan ja keskihintaisen hupparin ero tai edullisten tai käytettynä ostettujen suksien ero.
Jos ei halua pakottaa lastaan erilaiseksi, kannattaa todella arvioida kykynsä toimia niin henkisesti, kuin taloudellisesti suurin piirtein keskimääräisellä tavalla.
Voi luoja, lapsi on siis pakotettu erilaiseksi, jos hänellä ei omaa huonetta, tai ei pääse matkustelemaan?
Kyllä sitä normaaleja lapsia kasvaa myös vähävaraisissa tai vähän pienemmillä varoilla varustetuissa perheissä. On töissäkäyviä yksinhuoltajia ja pienipalkkaisia pariskuntia tai suurperheitä. Jos tavarat hankitaan halvemmalla tai käytettynä, niin mitä sitten? Kyllä mun lapseni saavat kaiken tarvittavan, mutta eivät ehkä kaikkea mitä aina haluaisivat, enkä siihen heitä haluaisi opettaakaan.
Normaalia on se oma huone ja matkustelu.
Toki hengissä selviää ilmankon mutta se ei kai ole kenenkään tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae toimeentulotukea.
Aikuinen ihminen vastaa itse jälkikasvunsa kustannuksista. Se ei ole yhteiskunnan tehtävä.
Jos ei ole varaa lapsiin, käytä ehkäisyä.
Typerin kommentti ikinä kun lapset on jo tehty.
Niin mikä siinä oli typerää? Aikuinen ihminen elättää itse omat lapsensa, piste. Rahat tulevat ansiotyöstä tai vanhempien omasta varallisuudesta. Lapset voidaan toki ottaa huostaan mikäli vanhemmat eivät heitä kykene omin avuin elättämään. Sossu ei ole mikään raha-automaatti.
Se aikuinen työssäkäyvä voi sairastua ja jäädä työttömäksi.
No miten olis ne säästöt?
Säästöt ei kestä montaa vuotta, varsinkaan jos on ollut pieni palkka.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla Torissa ole mitään vaatetta itselle. Eikä kyllä pojalle joka käyttää kokoa 150.
Satoja vaatepakettejakin pojalle 150 kokoluokkaa.Mitä kokoa muka ei löydy ,ap: koko?Onko enemmän nyt nirsoutta?
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun mielestä teini "hemmotellaan piloille", kun hän saa uuden pyörän, iphonen tai talvitakin, niin kannattaa todella harkita lasten hankkimista.
Normaali, keskituloinen perhe mahdollistaa lapselleen vähintään yhden harrastuksen, kenties useamman. Hankintoja on paljon ja aikaa vähän, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos jokin tarpeellinen (puhelin, pyörä, harrastusväline, vaate) löytyy helposti käytettynä, se toki hyödynnetään, mutta jos lapsella on ensi viikolla koulussa luistelua, eikä viime vuotiset luistimet enää sovi jalkaan, on todennäköisesti pakko marssia urheilukauppaan. Elämä on sen verran aikataulutettua, että ei ole aikaa lähteä kouluamaan kirppiksiä.
Keskituloinen perhe matkustaa, mökkeilee/veneilee/asuntoautoilee ja asuu mukavalla alueella asunnossa, jossa kaikille lapsille on oma huone. Kaikki tämä on huikeasti kalliimpaa kuin halvan ja keskihintaisen hupparin ero tai edullisten tai käytettynä ostettujen suksien ero.
Jos ei halua pakottaa lastaan erilaiseksi, kannattaa todella arvioida kykynsä toimia niin henkisesti, kuin taloudellisesti suurin piirtein keskimääräisellä tavalla.
Aika kapea on normaaliuden määritelmä nykyään... te kuulostatte ylemmältä keskiluokalta, ette keskiluokalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae toimeentulotukea.
Aikuinen ihminen vastaa itse jälkikasvunsa kustannuksista. Se ei ole yhteiskunnan tehtävä.
Jos ei ole varaa lapsiin, käytä ehkäisyä.
Typerin kommentti ikinä kun lapset on jo tehty.
Niin mikä siinä oli typerää? Aikuinen ihminen elättää itse omat lapsensa, piste. Rahat tulevat ansiotyöstä tai vanhempien omasta varallisuudesta. Lapset voidaan toki ottaa huostaan mikäli vanhemmat eivät heitä kykene omin avuin elättämään. Sossu ei ole mikään raha-automaatti.
Se aikuinen työssäkäyvä voi sairastua ja jäädä työttömäksi.
No miten olis ne säästöt?
Säästöt ei kestä montaa vuotta, varsinkaan jos on ollut pieni palkka.
No ei tietenkään kestä. Aina löytyy tekosyitä siihen ja tähän miksi ei voi ottaa vastuuta omasta elämästään ja varautua asioihin. Helpompaa on kitistä ja naukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla Torissa ole mitään vaatetta itselle. Eikä kyllä pojalle joka käyttää kokoa 150.
Satoja vaatepakettejakin pojalle 150 kokoluokkaa.Mitä kokoa muka ei löydy ,ap: koko?Onko enemmän nyt nirsoutta?
Missä ne sadat vaatepaketit on?
Löysin vain pari ja niissäkin oli sellaista mitä ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.
Missä olen väittänyt, että kaiken mahdollisen kaman? Päinvastoin sanoin, että pääsisin helpommalla, jos ostaisin tavaraa. En tiedä teistä, mutta kyllä tavara tietyllä tapaa tekee onnelliseksi. Vaikka miten rakastaisin lapsiani, peittelisin heitä iltaisin, vietettäisiin kivaa aikaa jne, mutta jos minulla ei ole varaa ostaa heille heidän toivomiaan kivoja harrastustavaroita tai muita kohtuullisia asioita (kuten kuulokkeet, leffalippu, skeittilauta, pelihiiri, paremmat öljyvärit, spotify jne), tulee hetkittäin epäonnistunut olo äitinä. Lapsista myös huomaa, että he ovat itse väsyneitä jatkuvaan rahanmenon arviointiin, että onko joku asia todella pakollinen ja tarpeellinen. Joskus olisi mukava ostaa siksi, että on ihan vain mukava maalata paremmilla väreillä.
Jos jonkun mielestä teini "hemmotellaan piloille", kun hän saa uuden pyörän, iphonen tai talvitakin, niin kannattaa todella harkita lasten hankkimista.
Normaali, keskituloinen perhe mahdollistaa lapselleen vähintään yhden harrastuksen, kenties useamman. Hankintoja on paljon ja aikaa vähän, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos jokin tarpeellinen (puhelin, pyörä, harrastusväline, vaate) löytyy helposti käytettynä, se toki hyödynnetään, mutta jos lapsella on ensi viikolla koulussa luistelua, eikä viime vuotiset luistimet enää sovi jalkaan, on todennäköisesti pakko marssia urheilukauppaan. Elämä on sen verran aikataulutettua, että ei ole aikaa lähteä kouluamaan kirppiksiä.
Keskituloinen perhe matkustaa, mökkeilee/veneilee/asuntoautoilee ja asuu mukavalla alueella asunnossa, jossa kaikille lapsille on oma huone. Kaikki tämä on huikeasti kalliimpaa kuin halvan ja keskihintaisen hupparin ero tai edullisten tai käytettynä ostettujen suksien ero.
Jos ei halua pakottaa lastaan erilaiseksi, kannattaa todella arvioida kykynsä toimia niin henkisesti, kuin taloudellisesti suurin piirtein keskimääräisellä tavalla.
Meillä ei kyllä keskituloisena perheenä ole varaa matkustella. Mökillä käydään, mutta se ei ole meidän ja saamme siellä käydä, koska vanhat isovanhemmat eivät enää joka viikko siellä jaksa käydä. Missä ihmeen harhoissa elät, jos keskituloisella on varaa tuohon kaikkeen? Velkaa on sit varmaan ihan v*&^@%sti alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä tarttisit?
Itse tarttisin housuja, ei enää yksiäkään ehjiä. Viimeisetkin kulu puhki haaroista. Kalsarit on kanssa täynnä reikiä, pitäs vissiin niitäkin. Tänä vuonna olen ostanut "itselleni" kengät 99€. En ole oikein tarvinnut.
Lapsilla on sentään ehjät vaatteet.
Eikö noita housuja saa Lidlistä lähes joka viikko 10€ hintaan? Alesta kaikista hm, New yorker, lager 157 ja muista vastaavista jopa 7€. En ymmärrä miten ei ole varaa ostaa housuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae toimeentulotukea.
Aikuinen ihminen vastaa itse jälkikasvunsa kustannuksista. Se ei ole yhteiskunnan tehtävä.
Jos ei ole varaa lapsiin, käytä ehkäisyä.
Typerin kommentti ikinä kun lapset on jo tehty.
Niin mikä siinä oli typerää? Aikuinen ihminen elättää itse omat lapsensa, piste. Rahat tulevat ansiotyöstä tai vanhempien omasta varallisuudesta. Lapset voidaan toki ottaa huostaan mikäli vanhemmat eivät heitä kykene omin avuin elättämään. Sossu ei ole mikään raha-automaatti.
Se aikuinen työssäkäyvä voi sairastua ja jäädä työttömäksi.
No miten olis ne säästöt?
Säästöt ei kestä montaa vuotta, varsinkaan jos on ollut pieni palkka.
No ei tietenkään kestä. Aina löytyy tekosyitä siihen ja tähän miksi ei voi ottaa vastuuta omasta elämästään ja varautua asioihin. Helpompaa on kitistä ja naukua.
No voitko kertoa mitä mun pitäisi tehdä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.
Missä olen väittänyt, että kaiken mahdollisen kaman? Päinvastoin sanoin, että pääsisin helpommalla, jos ostaisin tavaraa. En tiedä teistä, mutta kyllä tavara tietyllä tapaa tekee onnelliseksi. Vaikka miten rakastaisin lapsiani, peittelisin heitä iltaisin, vietettäisiin kivaa aikaa jne, mutta jos minulla ei ole varaa ostaa heille heidän toivomiaan kivoja harrastustavaroita tai muita kohtuullisia asioita (kuten kuulokkeet, leffalippu, skeittilauta, pelihiiri, paremmat öljyvärit, spotify jne), tulee hetkittäin epäonnistunut olo äitinä. Lapsista myös huomaa, että he ovat itse väsyneitä jatkuvaan rahanmenon arviointiin, että onko joku asia todella pakollinen ja tarpeellinen. Joskus olisi mukava ostaa siksi, että on ihan vain mukava maalata paremmilla väreillä.
Jos jonkun mielestä teini "hemmotellaan piloille", kun hän saa uuden pyörän, iphonen tai talvitakin, niin kannattaa todella harkita lasten hankkimista.
Normaali, keskituloinen perhe mahdollistaa lapselleen vähintään yhden harrastuksen, kenties useamman. Hankintoja on paljon ja aikaa vähän, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos jokin tarpeellinen (puhelin, pyörä, harrastusväline, vaate) löytyy helposti käytettynä, se toki hyödynnetään, mutta jos lapsella on ensi viikolla koulussa luistelua, eikä viime vuotiset luistimet enää sovi jalkaan, on todennäköisesti pakko marssia urheilukauppaan. Elämä on sen verran aikataulutettua, että ei ole aikaa lähteä kouluamaan kirppiksiä.
Keskituloinen perhe matkustaa, mökkeilee/veneilee/asuntoautoilee ja asuu mukavalla alueella asunnossa, jossa kaikille lapsille on oma huone. Kaikki tämä on huikeasti kalliimpaa kuin halvan ja keskihintaisen hupparin ero tai edullisten tai käytettynä ostettujen suksien ero.
Jos ei halua pakottaa lastaan erilaiseksi, kannattaa todella arvioida kykynsä toimia niin henkisesti, kuin taloudellisesti suurin piirtein keskimääräisellä tavalla.
Meillä ei kyllä keskituloisena perheenä ole varaa matkustella. Mökillä käydään, mutta se ei ole meidän ja saamme siellä käydä, koska vanhat isovanhemmat eivät enää joka viikko siellä jaksa käydä. Missä ihmeen harhoissa elät, jos keskituloisella on varaa tuohon kaikkeen? Velkaa on sit varmaan ihan v*&^@%sti alla.
Me matkustelemme mm vaihtamalla asuntoja. Tuttuja asuu ulkomailla. He haluaa Helsinkiin, me sinne.
Lapset käy kaikilla mahdollisilla leirikouluilla. Sellaisen voit sinäkin kustantaa ihan tuöpanoksella.
Alle 18-vuotiaitten hammashoito ja oikomishoito on maksutonta. Hammashoidon toteutuminen ja hoitoaikojen noudattaminen on vanhempien vastuulla. Alaikäisen lapsen vanhemmat huolehtivat, että oikomishoidon aikataulua noudatetaan.
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/aitiys-ja-…
Kenen pitäisi lähteä kuljettamaan lasta hammashoitolaan kesken koulupäivän ellei lapsen äidin tai isän??? Ja oletko kysynyt hammashoitolasta, onko aamu- ja iltapäiväaikoja vapaana? Aamulla ennen koulupäivän alkua tai iltapäivällä koulupäivän jälkeen.
Oikein mielelläni kuljetan lastamme yhteiskunnan järjestämään ja maksamaan oikomishoitoon. En valita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiuksiakaan ei enää kouluikäiseltä viitsi itse leikata, tarvitaan silmälaseja, silmälääkäreitä, hammasrautoja.
Hammasraudat ei sentään maksa kuin bensaa kun lähdetään työpäivän aikana työ-lapsen koului-hl-lapsen koulu- työ 15+10+10+15= 50km rundia ajamaan 6 viikon välein. Kesälomalla laitoin lapsiraukan käymään siellä polkupyörällä yht 16km, kai se jonkun trauman sai,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa edetä maalaisjärjellä - meillä on aina kierrätetty vaatteita, polkupyöriä, mopoja, harrastusvälineitä...ja hyvin on rahat riittäneet kolmen urheilevan ja ulkoilevan lapsen tarpeisiin.
Kaiken ei tarvitse olla uutta. Kokeile kierrätystä kavereiden, tuttavien, naapureiden ym. kanssa ja käy katsomassa mitä kirppikset tarjoavat lähes ei millään hinnalla.
Myös ruokaostokset saa halvalla kun vähän ymmärtää ostaa laputettuja tuotteita ja ostaa perunat, porkkanat, sipulit ym. suoraan tilalta, joka niitä viljelee, jollei sitten osaa itse kasvattaa (ne kyllä kasvaa ihan itsestään kun vaan välillä muistaa kastella) syötävää talven varalle.
Jos sattuu asumaan kerrostalossa kaupungissa, niin talven vihannekset saa hyvin kasvatettua mökillä, siirtolapuuutarhassa, naapurin pellon reunassa (maksoin aiemmin kossun per vuosi viljelyalan vuokraa maanviljelijälle) tai missä nyt kukakin keksii vihanneksensa kasvatella.
Ei ole vaikeaa eikä maksa juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi ei tarvitse ostaa uusia vaatteita. Meillä kolme poikaa ja ainakin kaksi vuotta menee samat takit ja ulkohousut. Lisäksi nuoremmat perivät vanhempien vanhoja vaatteita. Esim. tänä syksynä ei olla ostettu yhtään vaatetta, eikä tarvitse talveksikaan. Ja miksi pienempi ei voi ottaa isomman pyörää?
Tietysti jos pitää olla aina uudet vehkeet joka kaudelle niin meneehän siihen rahaa.
Eikö sun pojat kasva, vai ostatko 2 numeroa liian suuria vaatteita, että menisi 2 vuotta samat? Meillä on ollut hyvä jos samat talvivaatteet sopivat koko vuoden.
Meillä on 2 poikaa, ja silloin kun olivat siinä iässä, että vaatteita voisi kierrättää, niin vuodenajat eivät ihan sopineet. Nuoremmalle olisi vanhemman aikaisemman vuoden talvivaatteet olleet sopivat kesällä, mutta talvella olivat liian suuria tai pieniä. Eipä siinä voinut kierrättää kuin jotain peruspaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokortista älkää mammat tinkikö. Ajokortti on elintärkeä. Yhtä Tärkeä kuin lukutaito ja laskutaito. Moni firma ei palkkaa kortitonta laisinkaan. Kehä3 Kupla ei saisi hämärtää tätä faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Alle 18-vuotiaitten hammashoito ja oikomishoito on maksutonta. Hammashoidon toteutuminen ja hoitoaikojen noudattaminen on vanhempien vastuulla. Alaikäisen lapsen vanhemmat huolehtivat, että oikomishoidon aikataulua noudatetaan.
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/aitiys-ja-…
Kenen pitäisi lähteä kuljettamaan lasta hammashoitolaan kesken koulupäivän ellei lapsen äidin tai isän??? Ja oletko kysynyt hammashoitolasta, onko aamu- ja iltapäiväaikoja vapaana? Aamulla ennen koulupäivän alkua tai iltapäivällä koulupäivän jälkeen.
Oikein mielelläni kuljetan lastamme yhteiskunnan järjestämään ja maksamaan oikomishoitoon. En valita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiuksiakaan ei enää kouluikäiseltä viitsi itse leikata, tarvitaan silmälaseja, silmälääkäreitä, hammasrautoja.
Hammasraudat ei sentään maksa kuin bensaa kun lähdetään työpäivän aikana työ-lapsen koului-hl-lapsen koulu- työ 15+10+10+15= 50km rundia ajamaan 6 viikon välein. Kesälomalla laitoin lapsiraukan käymään siellä polkupyörällä yht 16km, kai se jonkun trauman sai,
Täällä ei pääse oiontaan.
Ja jopa 13-vuotiaan mukaan olisi pitänyt mennä.
Terveisiä todellisuudesta.
Käyttäjä12414 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.
Missä olen väittänyt, että kaiken mahdollisen kaman? Päinvastoin sanoin, että pääsisin helpommalla, jos ostaisin tavaraa. En tiedä teistä, mutta kyllä tavara tietyllä tapaa tekee onnelliseksi. Vaikka miten rakastaisin lapsiani, peittelisin heitä iltaisin, vietettäisiin kivaa aikaa jne, mutta jos minulla ei ole varaa ostaa heille heidän toivomiaan kivoja harrastustavaroita tai muita kohtuullisia asioita (kuten kuulokkeet, leffalippu, skeittilauta, pelihiiri, paremmat öljyvärit, spotify jne), tulee hetkittäin epäonnistunut olo äitinä. Lapsista myös huomaa, että he ovat itse väsyneitä jatkuvaan rahanmenon arviointiin, että onko joku asia todella pakollinen ja tarpeellinen. Joskus olisi mukava ostaa siksi, että on ihan vain mukava maalata paremmilla väreillä.
Jos jonkun mielestä teini "hemmotellaan piloille", kun hän saa uuden pyörän, iphonen tai talvitakin, niin kannattaa todella harkita lasten hankkimista.
Normaali, keskituloinen perhe mahdollistaa lapselleen vähintään yhden harrastuksen, kenties useamman. Hankintoja on paljon ja aikaa vähän, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos jokin tarpeellinen (puhelin, pyörä, harrastusväline, vaate) löytyy helposti käytettynä, se toki hyödynnetään, mutta jos lapsella on ensi viikolla koulussa luistelua, eikä viime vuotiset luistimet enää sovi jalkaan, on todennäköisesti pakko marssia urheilukauppaan. Elämä on sen verran aikataulutettua, että ei ole aikaa lähteä kouluamaan kirppiksiä.
Keskituloinen perhe matkustaa, mökkeilee/veneilee/asuntoautoilee ja asuu mukavalla alueella asunnossa, jossa kaikille lapsille on oma huone. Kaikki tämä on huikeasti kalliimpaa kuin halvan ja keskihintaisen hupparin ero tai edullisten tai käytettynä ostettujen suksien ero.
Jos ei halua pakottaa lastaan erilaiseksi, kannattaa todella arvioida kykynsä toimia niin henkisesti, kuin taloudellisesti suurin piirtein keskimääräisellä tavalla.
Voi luoja, lapsi on siis pakotettu erilaiseksi, jos hänellä ei omaa huonetta, tai ei pääse matkustelemaan?
Kyllä sitä normaaleja lapsia kasvaa myös vähävaraisissa tai vähän pienemmillä varoilla varustetuissa perheissä. On töissäkäyviä yksinhuoltajia ja pienipalkkaisia pariskuntia tai suurperheitä. Jos tavarat hankitaan halvemmalla tai käytettynä, niin mitä sitten? Kyllä mun lapseni saavat kaiken tarvittavan, mutta eivät ehkä kaikkea mitä aina haluaisivat, enkä siihen heitä haluaisi opettaakaan.
Totta kai kasvaa, enhän minä sitä sanonut, paino ehdottomasti tuossa suurin piirtein keskimääräisessä. Minusta uusi talvitakki tai pyörä ei silti ole hemmottelua tai luksusta, vaan ihan tavallista arkea suurimmalle osalle lapsiperheitä.
Jokainen myös arvostaa asioita eri tavoin, joku käyttää enemmän rahaa asumiseen, toinen matkustamiseen. Ja monella toki rahat menevät ihan perusarkeen.
Minusta on silti vastuutonta hankkia lapsia, jos ei ole edes aikomusta tai mahdollisuutta tarjota lapselleen normaalia arkea, vaan jatkuvaa pihistelyä, ei mahdollisuuksia harrastaa ja ahtaasti asumista.
Lasten kuluihin voi laittaa rahaa loputtomasti, jos niinhaluaa. mutta vähemmälläkin tulee toimeen, kaiken ei tarvii olla uutta, kallista ja viimeisen päälle. Ja kannattaa miettiä, pitääkö jokaista mielitekoa olla hankkimassa.
Meillä on sovittu, etteivät isovanhemmat, kummit ja muut sukulaiset osta lapsille lahjoja lainkaan, vaan syntymäpäivinä ja jouluna antavat haluamansa summan johonkin, mitä tosiaan tarvitaan. Myös lapsilisät menee suoraan pakollisiin hankintoihin, kuten nyt tähän vuodneaikaan talvivaatteiden ja -kenkien yms. hankintaan.
Ollaan miehen kanssa molemmat keskituloisia ja joka kuukausi laitetaan pieni summa jokaisen kolmen lapsen tilille vastaisen varalle.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuluihin voi laittaa rahaa loputtomasti, jos niinhaluaa. mutta vähemmälläkin tulee toimeen, kaiken ei tarvii olla uutta, kallista ja viimeisen päälle. Ja kannattaa miettiä, pitääkö jokaista mielitekoa olla hankkimassa.
Meillä on sovittu, etteivät isovanhemmat, kummit ja muut sukulaiset osta lapsille lahjoja lainkaan, vaan syntymäpäivinä ja jouluna antavat haluamansa summan johonkin, mitä tosiaan tarvitaan. Myös lapsilisät menee suoraan pakollisiin hankintoihin, kuten nyt tähän vuodneaikaan talvivaatteiden ja -kenkien yms. hankintaan.
Ollaan miehen kanssa molemmat keskituloisia ja joka kuukausi laitetaan pieni summa jokaisen kolmen lapsen tilille vastaisen varalle.
No kaikilla ei ole niitä raharikkaita isovanhempia tai sukulaisia lahjoittamassa rahaa.
Nämä on kaikkein liikuttavimpia neuvoja: "Pyydä äidiltä rahaa tai mene mummolaan syömään."
Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi varaa useampaan lapseen mutta ”hommasimme” vain yhden lapsen koska haluamme säästää/sijoittaa rahaa muuhunkin kuin pelkästään lapseen. Yksi lapsi saa kaiken tarvitsemansa ja ylikin. Kannattaa pohtia mihin oma jaksaminen ja rahat riittää kun suunnittelee lasten hankintaa.
Tokihan ihmisillä saattaa elämäntilanne muuttua. Vaikka kuinka suunnittelisi elämänsä, että on varaa kolmeen lapseen, voi päätyä leskeksi, yt-neuvottelujen uhriksi, sairastua vakavasti tai päätyä eroon. En nyt lähtisi kiillottelemaan omia valintoja monilapsisia perheitä lynkkaamalla. Tottahan tuo on toki, että yhden lapsen kanssa menee vähemmän rahaa, mutta kommentistasi paistaa vähän - no en tiedä mikä, mutta paistaa.
Niin nämä mainitsemasi sattumuksetkin voi ja pitää ottaa huomioon kun lapsimäärää miettii. Vaikka nyt olisi varaa, aina ei välttämättä ole, haluaako silti lapsia siihen tilanteeseen ja onko valmis selittämään lapsille mikseivät saa koskaan mitään? Itse en halua missään nimessä sellaiseen tilanteeseen, että lapseni joutuisi käyttämään halvinta ja käytettyä, siksi yksi lapsi. Perheemme tulee loistavasti toimeen vain yhdelläkin palkalla, joten asia on pohdittu kaikelta kannalta. Jos tekee esimerkiksi kaksi lasta, onko oikein ja kivaa sille kakkoselle saada aina vanhaa? Ei ole.
No miten olis ne säästöt?