Lue keskustelun säännöt.
Kaikki rahat menee lapsiin!
Koko ajan jotain hankintoja joita on pakko tehdä. Molempien lasten pyörät pitää vaihtaa isompiin, molempien kännykät rikki, toisella lasi, toisella jumittuu, pitää ostaa syyskengät ja takit, harrastukset, kaverisynttärit, koko ajan jotain. Ja kun luulen että nyt on kaikki, niin eipäs olekaan ja listaa alkaa muodostua uudelleen.. itselleni en saa ostettua mitään kun kaikki rahat menee lapsiin.
Kommentit (526)
Vierailija kirjoitti:
vanhojen päiväpuvun
anteeks, mut tää kuulostaa vaan jotenkin niin hauskalta :D
Vanhimmat lapset vapaapäivinä kotona pyhäpuvussa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistutus että tätäkin asiaa kannattaa miettiä ennen kuin pamahtaa paksuksi :) omat rahani onneksi menevät itseeni eikä tarvi kitistä 😄
Nyt olet ilkeä. Minusta mummona ja lapsettomana on hyvä keskustella asiasta ja saada vertaistukea. Onko se sinulta jotenkin pois?
Monelle lapsen kalleus tulee yllätyksenä, viimeistään kun lapsi on leikki-ikäinen ja perustuu ihan omaan havaintoon tuttavapiirissä.
Ihan samalla tavalla, ihminen yllättyy, jos sairastuu vakavasti, kuinka kallista sairastaminen voi olla, jos murtuu vaikka jalka. Ja monelle vanhuus se kalliiksi tuleekin.
Ja näistä on hyvä käydä yleistä keskustelua, jo ihan yleissivistyksenä ja vertaistukena, miten muissa perheissä.
Ja mitä tulee sun "omiin rahoihin" sekin voi olla ikävä kyllä vain ohimenevää ja uudet haasteet odottavat.
En ymmärrä miten jollekin voi tulla yllätyksenä se, että lapset tuleva kalliiksi? Onko teillä liian pitkä aika omasta nuoruusajoista, ettette enää muista kuinka paljon esim. teineihin uppoaa rahaa. Meillä on tulossa ensimmäinen (ja viimeinen) lapsi ja olemme säästäneet sekä sijoittaneet jo vuosia. Olemme myös laskeneet kuluja joten on tiedossa kyllä että lapsiin menee jäätäviä summia.
Minä en ymmärrä, miten joku yhden lapsen äiti tai jopa vasta sitä yhtä lasta odottava kuvittelee olevansa jokin jäätävä asiantuntija.
Miksi pitäisi olla asiantuntija että osaa laskea paljonko eläminen maksaa? Luulisi että joku 6 luokan matematiikan taidoilla osaa laskea paljonko maksaa eläminen. 7 luokan taidoilla osaa jo laskea ennusteen mitä eläminen maksaa (ennuste) 17 vuoden päästä jos henkilöllä x on vaikka 2 lasta. Perus matematiikkaa ja elämänhallintaa.
Aina täällä joku valittaa jos joku on järkevä ja säästänyt valmiiksi vaikka 50 000e lapsen hankintoihin ja ajokorttiin yms.
Eihän niille lapsille nyt tarvii kaikki olla vimpan päälle. Me ollaan ostettu käytettynä lähes kaikki muut paitsi kengät. Urheiluvälineitä löytyy edullisesti käytettyinä ihan hyväkuntoisia. Puhelimet menee monta vuotta ja ne suojataan niin ettei hajoa. Ruokaan nyt tietysti uppoaa aika paljon, mutta onhan sitä nyt itsekin syötävä. Loppujen lopuksi ei kovin paljon kalliimmaksi tule tehdä esim makkarakeittoa 5 litraa kahden sijaan. Lapset on hyvä myös totuttaa siihen, että raha ei tipu taivaasta ja opettaa järkevää kuluttamista. Ainahan ne narisee, että kaverilla on sitä ja tätä ja mulla ei mukamas mitään. Aikanaan se loppuu ja kääntyy toivottavasti toisin päin.
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin! Nyt on korkea aika opetella järkevää rahankäyttöä ja säästäväisyyttä. Jos alkeellisimpiakaan taloustaitoja ei ole opetettu lapsena lapsuudenkodissa, niin silloin vika on äidissä ja isässä. Ja rahankäyttöä, säästäväisyyttä ja taloustaitoja pitää opetella itse aikuisena.
Suosittelen kaikille ihmisille ja lapsiperheille Marttojen kursseja. "Martat tarjoavat käytännönläheisellä otteella lapsiperheiden arkeen ratkaisuja, tietoa ja taitoja. Marttojen lapsiperheille suunnatun kotitalousneuvonnan tavoitteena on tukea ja vahvistaa lapsiperheiden arkea ja hyvinvointia. Arjen hallinta, arjen rytmitys, ruoanvalmistus, kodinhoito ja talousasiat ovat neuvonnassa keskeisiä. Marttapiirit tarjoavat lapsiperheille kursseja, luentoja ja yksilöneuvontaa kotikäynneillä.": https://www.martat.fi/marttapalvelut/lapsiperheet/
Vierailija kirjoitti:
Kaikki rahat menee lapsiin!
Ei mene, kun et törsää! Kannattaa opetella järkevää rahankäyttöä. Torin Annetaan ilmaiseksi-palstat, Facebookin roskalavat jne. Löytyy ilmaiseksi ja hyvin halvalla vaatteita, kenkiä ja polkupyöriä. Mitään ei tarvitse ostaa uutena. Onko lapsi rikkonut itse puhelimensa?
Vierailija<br />
kirjoitti:Juuri näin! Nyt on korkea aika opetella järkevää rahankäyttöä ja säästäväisyyttä. Jos alkeellisimpiakaan taloustaitoja ei ole opetettu lapsena lapsuudenkodissa, niin silloin vika on äidissä ja isässä. Ja rahankäyttöä, säästäväisyyttä ja taloustaitoja pitää opetella itse aikuisena.
Suosittelen kaikille ihmisille ja lapsiperheille Marttojen kursseja. "Martat tarjoavat käytännönläheisellä otteella lapsiperheiden arkeen ratkaisuja, tietoa ja taitoja. Marttojen lapsiperheille suunnatun kotitalousneuvonnan tavoitteena on tukea ja vahvistaa lapsiperheiden arkea ja hyvinvointia. Arjen hallinta, arjen rytmitys, ruoanvalmistus, kodinhoito ja talousasiat ovat neuvonnassa keskeisiä. Marttapiirit tarjoavat lapsiperheille kursseja, luentoja ja yksilöneuvontaa kotikäynneillä.": https://www.martat.fi/marttapalvelut/lapsiperheet/
Vierailija kirjoitti:
Kaikki rahat menee lapsiin!
Ei mene, kun et törsää! Kannattaa opetella järkevää rahankäyttöä. Torin Annetaan ilmaiseksi-palstat, Facebookin roskalavat jne. Löytyy ilmaiseksi ja hyvin halvalla vaatteita, kenkiä ja polkupyöriä. Mitään ei tarvitse ostaa uutena. Onko lapsi rikkonut itse puhelimensa?
Silti ne rahat menee lapsiin koska lapset syö, ne pitää vakuuttaa, majoittaa, vaatettaa, kuljettaa.
Hiuksiakaan ei enää kouluikäiseltä viitsi itse leikata, tarvitaan silmälaseja, silmälääkäreitä, hammasrautoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän niille lapsille nyt tarvii kaikki olla vimpan päälle. Me ollaan ostettu käytettynä lähes kaikki muut paitsi kengät. Urheiluvälineitä löytyy edullisesti käytettyinä ihan hyväkuntoisia. Puhelimet menee monta vuotta ja ne suojataan niin ettei hajoa. Ruokaan nyt tietysti uppoaa aika paljon, mutta onhan sitä nyt itsekin syötävä. Loppujen lopuksi ei kovin paljon kalliimmaksi tule tehdä esim makkarakeittoa 5 litraa kahden sijaan. Lapset on hyvä myös totuttaa siihen, että raha ei tipu taivaasta ja opettaa järkevää kuluttamista. Ainahan ne narisee, että kaverilla on sitä ja tätä ja mulla ei mukamas mitään. Aikanaan se loppuu ja kääntyy toivottavasti toisin päin.
Minkäkokoiset lapset?
Tästä syystä meillä vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No kun ne polkupyörä ja älypuhelin nimenomaan EIVÄT ole mitään perustavaroita, kuten jo aiemmassa viestissä sanoin. Ne ovat ylellisyystavaroita, joita ilmankin kyllä elää ja pärjää. Nykyajan nuorilla ja nuorien vanhemmilla on hämärtynyt käsitys todellisuudesta, kun kaikkea tuollaista pidetään itsestäänselvyytenä ja pakollisena, ja sitten kiusataan jos ei ole hienoa puhelinta ja merkkivaatteita ym. Ja tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ovat syynä juuri sinunkaltaisesi mammat, jotka uhriutuen ostavat lapsille yli varojensa kaiken mahdollisen, mitä nämä vaan keksivät mankua, ja itse kulkevat sitten rikkinäisissä vaatteissa ja reikäisissä kengissä. Ihan suututtaa tuollainen, sitten vielä valitat että muuten lasta kiusataan eikä ole yhtä hyvä kuin muut lapset! No kukahan sen tuollaisen kehityksen on mahdollistanut?
Itselläni ei edes vielä ole lapsia ja olen vasta opiskelija, mutta ärsyttää todella nähdä sivusta tuota. Oma äitini meni samaan mukaan 10 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa, kaikki mahdollinen piti olla ja järkyttävän kalliita vaatteita ostaa koko ajan, itselleen ei äiti raaskinut ostaa mitään. Kaikki käyttötavat vaan teini-ikäisen pojan vaatteisiin ja huvituksiin. Jos vanhemmilla olisi vielä järkeä eivätkä taipuisi ryhmäpaineeseen ja syyllistykseen, niin tällainen ei olisi mahdollista. Jos kaikki ostaisivat lapsilleen vain sen verran kuin OIKEASTI on järkevästi varaa, niin se olisi ihan normaalia eikä ketään sen takia kiusattaisi ettei ole varaa merkkikenkiin, omaan poniin tai laskettelulomaan. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No kun ne polkupyörä ja älypuhelin nimenomaan EIVÄT ole mitään perustavaroita, kuten jo aiemmassa viestissä sanoin. Ne ovat ylellisyystavaroita, joita ilmankin kyllä elää ja pärjää. Nykyajan nuorilla ja nuorien vanhemmilla on hämärtynyt käsitys todellisuudesta, kun kaikkea tuollaista pidetään itsestäänselvyytenä ja pakollisena, ja sitten kiusataan jos ei ole hienoa puhelinta ja merkkivaatteita ym. Ja tuohon kuvailemaasi tilanteeseen ovat syynä juuri sinunkaltaisesi mammat, jotka uhriutuen ostavat lapsille yli varojensa kaiken mahdollisen, mitä nämä vaan keksivät mankua, ja itse kulkevat sitten rikkinäisissä vaatteissa ja reikäisissä kengissä. Ihan suututtaa tuollainen, sitten vielä valitat että muuten lasta kiusataan eikä ole yhtä hyvä kuin muut lapset! No kukahan sen tuollaisen kehityksen on mahdollistanut?
Itselläni ei edes vielä ole lapsia ja olen vasta opiskelija, mutta ärsyttää todella nähdä sivusta tuota. Oma äitini meni samaan mukaan 10 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa, kaikki mahdollinen piti olla ja järkyttävän kalliita vaatteita ostaa koko ajan, itselleen ei äiti raaskinut ostaa mitään. Kaikki käyttötavat vaan teini-ikäisen pojan vaatteisiin ja huvituksiin. Jos vanhemmilla olisi vielä järkeä eivätkä taipuisi ryhmäpaineeseen ja syyllistykseen, niin tällainen ei olisi mahdollista. Jos kaikki ostaisivat lapsilleen vain sen verran kuin OIKEASTI on järkevästi varaa, niin se olisi ihan normaalia eikä ketään sen takia kiusattaisi ettei ole varaa merkkikenkiin, omaan poniin tai laskettelulomaan. Huoh.
Kyllä nuori tarvitsee sen kännykän. Sitä käytetään ihan koulussa.
Ja hyötyliikunta on hyödyllustä nimensä mukaiEsti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ihan totta, että lapsiin menee kamalasti rahaa. Ja heihin pitää ollakin valmis laittamaan rahaa, jos lapsia hankkii. Mutta kyllä vanhemmilla nyt silti on oikeus hankkia itselleen ehjät vaatteet ja muuta välttämätöntä, hyvänen aika! Kyllä minun mielestäni esimerkiksi vanhempien (ja KAIKKIEN perheenjäsenien) vaatteet ovat tärkeämpi kuin yhdenkään perheenjäsenen pyörä tai kallis älypuhelin. Siis polkupyörä ja älypuhelin eivät ole elintärkeitä, vaan luksustavaroita joita ostetaan sitten jos on ylimääräistä. Jalankin pääsee ja puhelimeksi riittää halpa kapula, jos ei ole varaa sillä hetkellä muuhun. Pienille lapsille en itse aio edes ostaa muunlaista kuin sellaisen vanhanaikaisen puhelimen, jolla ei pääse nettiin. Muuten ihan mahdoton valvoa netin käyttöä.
Toisin sanoen oma mielipiteeni ja vinkkinä AP:n tilanteeseen olisi, että laita asiat tärleysjärjestykseen... Lapset voivat kyllä odottaa vaikka sitä polkupyörää sen aikaa, että ensin on saatu ostettua äidillekin vaikka talvitakki tai kengät, ja säästettyä lisää.
Mieluummin ostan lapselleni puhelimen tai pyörän kuin itselleni esimerkiksi talvitakin. Millainen äiti olisin, jos lapsi ei saisi niinkin perustavaraa kuin puhelinta tai polkupyörää? Miten ikinä voisin laittaa lapseni tilanteeseen, jossa hän joutuu yläkoulussa selittämään luokan edessä, ettei ole älypuhelinta. Ei tarvitse olla kallis, halvin ja käytettykin käy samoin kuin pyöränkin kohdalla, mutta kyllä ne on aika välttämättömiä tarvikkeita. Äitinä koen, että haluan edes jonkinlaisen kohtuullisen elintason taata lapselle, vaikka esimerkiksi mopoon, sähköskoottiin tai lasketteluharrastukseen ei olekaan varaa.
Olen itse 80-luvun lapsi maalta ja tein lapset nuorina. En ollenkaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla on huomattavasti kalliimmat harrastukset, vaatteet, laitteet jne. kuin itselläni oli. On tullut jotenkin tosi yllätyksenä, että rahaa laitetaan lapsiin valtavia määriä. Monesta asiasta on tullut itsestäänselvyys ja sen puute syy kiusaamiselle. Lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän tavaraa kuin ennen.
Etenkin nyt teinien kanssa olen huomannut, että monesta erimielisyydestä ja pahasta mielestä välttyisi ihan vain sillä, että olisi rahaa laittaa pöytään lapsen eteen ja sanoa, että käy ostamassa itsellesi kohtuuhintaiset farkut, puhelin, pelikone, pelituoli, kuulokkeet, talvitakki (ei tarvitsisi mennä paikatulla) jne. En vain ymmärtänyt, koska oma kulutus nuorena oli niin pientä.
No jos sun mielestä se, oletko "hyvä äiti" on kiinni siitä, ostatko lapsellesi kaiken mahdollisen kaman mitä hän keksii pyytää, niin et ole kyllä kummoinenkaan äiti. Kellot lapsen piloille ja opetat hänelle typerät materialistiset arvot.
Lellit* piloille siis, autocorrect...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lähipiirissäni kuulee usein myös, että rahat on aina loppu ja ne kaikki menevät lapsiin. Asuntolainat tauotetaan vanhempainvapaiden ajaksi. Kuitenkin reissataan hotelleissa, ostellaan lapsille 300 euron merkkihaalareita ja satasella asusteita, otetaan tatuointeja ja syödään ulkona. Ei kaiken tarvitse olla aina sitä hienointa ja elämän pysyä yhtä "leveänä" kuin ennen lapsia.
En tarkoita, että teillä olisi tämmöistä. Mutta oon huomannut omassa lähipiirissäni tällaista.
Joo tässähän on lähtökohtaisesti jo jotain niin h*lvetin pahasti pielessä kuin vain voi. Iso osa maailman ihmisistä näkee nälkää ja elää suoranaisessa kurjuudessa, ja täällä mietitään että kuinka lapsi traumatisoituu jos ei saa jotain Iphonea tai Jopoa.
Vierailija kirjoitti:
Joo tässähän on lähtökohtaisesti jo jotain niin h*lvetin pahasti pielessä kuin vain voi. Iso osa maailman ihmisistä näkee nälkää ja elää suoranaisessa kurjuudessa, ja täällä mietitään että kuinka lapsi traumatisoituu jos ei saa jotain Iphonea tai Jopoa.
No mehän ruokimme heitäkin.
Teini tarvitsee kännykän ja jollakin hönen pitää liikkua.
Aina ei ole mahdollista siirtää nuoremmalle vanhemmalta lapselta jääneitä. Esim. meillä tytöt on samankokoisia, toinen ikäisekseen pieni ja toinen pitkä. Itseäni ei kuitenkaan haittaa, että rahat menee lapsiin. Käytettynä ostetaan, mitä voidaan (hyvää kamaa), harrastukset on kalliita, mutta ajattelen, ettei tämä kestä ikuisesti.
Joku sanoi, että kannattaa miettiä moneenko lapseen rahat riittävät, toinen kysyi eikö pienempi lapsi käytä isommilta jääneitä varusteita ja vaatteita.
Kiitos vinkeistä. Kaksoset tuli ja lapset saman kokoisia. Eikä isän maksamissa minimi elareissakaan tätä huomioida.
Töissä käyn kyllä muttei rahat siltikään riitä. Jatkuva stressi.
Hirveät väittelyt lapsettomien ja perheellisten välillä. Se mitä lapsiperheet koskaan ymmärrä on se, että lapseton sinkku voi olla just yhtä onnellinen ellei onnellisempi kuin se, jolla niitä lapsia on. Toki katkeria lapsettomia sinkkuja löytyy, jos ei ole oma valinta, mutta itse olen tietoisesti valinnut tämän tien ja olen päätökseen todella tyytyväinen. Se, että perheelliset kokee elämän tarkoitukseksi lapset ei tarkoita, että lapsettomat ei olisi löytäneet elämälleen tarkoitusta. Ja miksi ylipäänsä pitää olla jokin tarkoitus? Totuus on, että kukaan ei tiedä sitä elämän tarkoitusta ja jokainen päättää sen tarkoituksen itse eikä mikään vaihtoehto ole sen oikeampi. Perheelliset nyt vaan maksaa paljon kovempaa hintaa siitä "oman elämän tarkoituksesta" ja elämän merkityksellisyydestä, mutta se on ihmisen oma valinta
Kuten kirjoitin niin en olisi tehnyt lasta jos ei tätä nykyistä miestä olisi löytynyt. Elämä oli aivan hyvää sinkkunakin. Niin ja edellinenkin mies oli rikas. Sain ajaa hänen 100 000e bemarilla ja matkailla hänen osakkeella Levillä. Itse olin osa-aika työssä paskassa työpaikassa missä työkaverit naureskeli hienolle autolleni. Että ihan sama vaikka ei olisi löytynyt nuita miehiä. Kun asuin ”köyhänä” yksin Kalliossa yksiössä oli todella hauskaa ja matkoja ja kommelluksia.