Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huudettiinko sinulle lapsena?
18.09.2021 |
Minulle huudettiin ja nyt aikuisena huomaan, että minulla on hirveästi vaikeuksia negatiivisten tunteiden kanssa. Jos minua itketti, niin huudettiin tai vastaavaati palkittiin jos olin itkemättä. Oliko tämä lapsuudessasi normaalia?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä nuorena äitinä sorruin joskus huutamaan kolmelle vilkkaalle lapselle. Huomasin itse pahan tapani ja sen ettei huutoni tepsinyt lainkaan. Sain vain itselleni pahan olon, joten lopetin huutamisen.
Itsellä sama. Lopetin huutamisen.
Varmaan suurin osa vanhemmista sortuu joskus huutamaan lapsilleen kun päreet palaa. Temperamenttiaan voi koittaa hillitä ja omaa huonoa käytöstä kannattaa pyytää anteeksi. Meillä aina pyydettiin anteeksi ja annettiin anteeksi. Nykyään lapset jo aikuisia ja on hyvät välit kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä huudettiin varmaan joka päivä. Isäni oli sellainen riidan haastaja, joka suuttui helposti. Ja kun isä huusi niin tietysti minäkin huusin takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Olet siis niitä uhmaikäisen tasolle jääneitä aikuisia, joille huutaminen=vahvuus? Harmi sinun ja erityisesti lastesi kannalta, ettet osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan opetat lapsillesikin tuon huutamiskulttuurin, joka ei ole terve tapa toimia.
Itku on surun fyysinen ilmaus, huuto on vihan, turhautumisen tai pelon fyysinen ilmaus. Jos itku on kielletty, miksei huutaminenkin. Minusta maailmaan mahtuu tunteita, eikä se nyt niin vaarallista ole, vaikka joskus itkettäisi tai korottaa ääntä. Jos vain nauru ja hymy olisi sallittuja, aika epätasapainoista olisi sellaisen ihmisen tunne-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Sori, mutta vain idiootti kuvittelee, että lapsuudentraumat poistuvat sillä, että alentuu trauman aiheuttajan tasolle. Sama kuin sanoisit, että väkivallan uhriksi joutuneen pitää hakata väkivallan tekijä, jotta trauma poistuu. Juuei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Olet siis niitä uhmaikäisen tasolle jääneitä aikuisia, joille huutaminen=vahvuus? Harmi sinun ja erityisesti lastesi kannalta, ettet osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan opetat lapsillesikin tuon huutamiskulttuurin, joka ei ole terve tapa toimia.
Se on silti tapa, jota suurin osa maailman ihmisistä harrastaa. Ja helppo tapa välttää masennus ja ahdistus. Kun tunteet saa ilmaista, niistä ei muodostu patologisia häiriöitä. Kun kehotan ihmisiä huutamaan, en tarkoita, että koko ajan pitäisi huutaa. Ainoastaan esim. silloin, kun jää toisen tallomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Sori, mutta vain idiootti kuvittelee, että lapsuudentraumat poistuvat sillä, että alentuu trauman aiheuttajan tasolle. Sama kuin sanoisit, että väkivallan uhriksi joutuneen pitää hakata väkivallan tekijä, jotta trauma poistuu. Juuei pidä.
I beg to differ. Juuri näin olen tehnyt, ja todellakin trauma poistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huudettiin kyllä ja sillä on ollut seurauksensa elämässäni. Pelkään vihaisia ihmisiä, en tosin enää yhtä paljon vaan annan sitten takaisin samalla mitalla eli olen opetellut pitämään puoliani ja hyökkäämään takaisin. Ikinä en tosiaan lapsuudessani oppinut pitämään puoliani, eli minusta tuli kynnysmatto ja muut vaistosivat sen ja täten minusta tulikin rankan koulukiusauksen uhri. Nykyään asiat ovat toisin, tiedän missä minä seison ja mistä minä alan ja mihin sinä päätyt.
Tunteita ei saanut lapsuudenkodissani näyttää ollenkaan, ei positiivisia eikä negatiivisia, piti olla hajuton ja mauton. Itkemisestä minut häpäistiin, minua matkittiin ja ivattiin tai sitten sain osakseni huutoa tai välinpitämättömyyttä/hylkäämistä kyseisissä tilanteissa.
Sanomattakin lienee selvää, että jos noin huonot eväät on saanut, on ongelmia mielenterveyden kanssa myöhemminkin. Itsetunnon olen joutunut rakentamaan tyhjästä. Monta vuotta on mennyt terapiassa, kieltämättä hieman katkera siitä, että ne asiat mitkä muille ovat itsestäänselvyyksiä eivät sitä itselleni ole vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Olet siis niitä uhmaikäisen tasolle jääneitä aikuisia, joille huutaminen=vahvuus? Harmi sinun ja erityisesti lastesi kannalta, ettet osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan opetat lapsillesikin tuon huutamiskulttuurin, joka ei ole terve tapa toimia.
Se on silti tapa, jota suurin osa maailman ihmisistä harrastaa. Ja helppo tapa välttää masennus ja ahdistus. Kun tunteet saa ilmaista, niistä ei muodostu patologisia häiriöitä. Kun kehotan ihmisiä huutamaan, en tarkoita, että koko ajan pitäisi huutaa. Ainoastaan esim. silloin, kun jää toisen tallomaksi.
Miksi kirjoitat puhdasta paskaa? Se, että sinä et osaa käsitellä asioita, vaan purat pahan olosi huutamalla, ei tee huutamisesta mitään masennuslääkettä. Varsin sairasta edes provomielessä sellaista yrittää väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huudettiin. Yleensä se oli äiti mutta isäkin osasi suuttuessaan jostakin karjua.
Muuten voisin kompata sinua painamalla likeä, mutta mun isä ei koskaan ole huutanut tai karjunut. Mun isä oli vakava ja tuima katse ja syvällisesti kertoi faktoja pöytään. Isäni on itselleni se läheisempi vanhempi ja kuten aikaisempaan viestiini laitoin niin äitini oli tosi pelottava suuttuessaan. Pelon tuominen ei kylläkään tuo suhteitamme läheisemmäksi. On mun äitini välillä osannut musertaa itseäni ja enää aikuisena en enää tunne minkäänlaista syvää suhdetta äitiini. Pelottaa vieläkin kun hän saa raivon puuskia aina välillä. Ihan sydämen pohjalta on suutuksissaan.
T: Nuori mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Sori, mutta vain idiootti kuvittelee, että lapsuudentraumat poistuvat sillä, että alentuu trauman aiheuttajan tasolle. Sama kuin sanoisit, että väkivallan uhriksi joutuneen pitää hakata väkivallan tekijä, jotta trauma poistuu. Juuei pidä.
I beg to differ. Juuri näin olen tehnyt, ja todellakin trauma poistuu.
Tulet vielä huomaamaan, että ei poistunut. Peittyi vain huudon alle hetkellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Olet siis niitä uhmaikäisen tasolle jääneitä aikuisia, joille huutaminen=vahvuus? Harmi sinun ja erityisesti lastesi kannalta, ettet osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan opetat lapsillesikin tuon huutamiskulttuurin, joka ei ole terve tapa toimia.
Se on silti tapa, jota suurin osa maailman ihmisistä harrastaa. Ja helppo tapa välttää masennus ja ahdistus. Kun tunteet saa ilmaista, niistä ei muodostu patologisia häiriöitä. Kun kehotan ihmisiä huutamaan, en tarkoita, että koko ajan pitäisi huutaa. Ainoastaan esim. silloin, kun jää toisen tallomaksi.
Suurin osa ihmisitä ei todellakaan ole sinun kaltaisiasi. Naurettavaa edes yrittää väittää tuollaista.
Ei huudettu.
Synnyin vuonna 1966.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ymmärrän kyllä jotkut tilanteet kun itse joskus raivosin ja kiljuin niin vanhemmat huusi että saavat äänensä kuuluviin. Mutta oli paljon myös tilanteita missä olin täysin hiljaa ja rauhallinen ja silti huudettiin. Esim jos en pystynyt vastaamaan vieraammalle aikuiselle mutismin takia jota minulla oli lapsena ja olin lukossa niin yhtäkkiä huudettiin. Myös jos opettaja alkoi yhtäkkiä huutamaan luokalle, aina säikähdin tosi paljon ja jähmetyin.
Minulla on asperger ja pelkään kovia ääniä ja vihaisesti huutavia ihmisiä nyt aikuisenakin. Sen lisäksi minun on erittäin vaikea saada mitään selvää puheesta joka sanotaan huutaen. Jos joku huutaa raivoten jonkun asian, en ymmärrä sanaakaan vaan kuulen ainoastaan kovaa ääntä.
En ole kyseinen henkilö kenen kanssa tässä väännät, mutta pakko kommentoida.
Tunteiden näyttämisellä (oli se sitten positiiviset" tai negatiiviset tunteet, sillä ei itseasiassa ole ede juurikaan väliä) nimenomaan pidetään "oma energia virtaavana". Masennus on nimenomaan sitä että ihminen on ikään kuin mennyt lukkoon/tukkoon eikä mikään enää virtaa sillä tavalla kuin sen kuuluisi.
Tämä kommentti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nimimerkillä "Masennuksesta parantunut".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti tarpeen vaatiessa huudettiin, mutta olin ihan kiltti ja rauhallinen lapsi, joten ei juurikaan ollut aihetta. Itsekin kyllä huudan lapsilleni tarpeen vaatiessa, pojat aiheuttavat huutoa aika useinkin ja huutavat kyllä itsekin. Ei meillä pelätä ääntä.
Mikä idea palkita jos ei itke jos on syytä itkeä? En ymmärrä. Kyllä minä edelleen itken tämän tästä eikä siitä kukaan minua palkitse tai rankaise. Jos itkettää niin sitten itketään. Yleensä itken koskettavan musiikin tai telkkariohjelman aikana. Joskus itken väsymyksestä tai jopa vihasta, ja toki surusta. Ei kävisi mielessäkään kieltää ketään itkemästä, eihän sitä pysty mitenkään estämään, vähän kun sanoisi että älä ripuloi.
Idea on se että kaikki lapsen kova ääntely häiritsee aikuisia. Vähän ääntä pitävä lapsi aiheuttaa vain vähän häiriötä. Siitä palkkio.
Ei varsin paljon huudettu. Isä mäkätti, äiti ilkeili. Olisin ottanut suorat huudot mieluummin.
Itse karjun, jos on aihetta. Meillä on yleensä rauhallista kotona. Hyvä keskusteluyhteys. Koen itsesäätelyni olevan puutteellinen, mutta sen verran älyä, että tiedostan asian ja yritän tehdä sille jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Olet siis niitä uhmaikäisen tasolle jääneitä aikuisia, joille huutaminen=vahvuus? Harmi sinun ja erityisesti lastesi kannalta, ettet osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan opetat lapsillesikin tuon huutamiskulttuurin, joka ei ole terve tapa toimia.
Se on silti tapa, jota suurin osa maailman ihmisistä harrastaa. Ja helppo tapa välttää masennus ja ahdistus. Kun tunteet saa ilmaista, niistä ei muodostu patologisia häiriöitä. Kun kehotan ihmisiä huutamaan, en tarkoita, että koko ajan pitäisi huutaa. Ainoastaan esim. silloin, kun jää toisen tallomaksi.
Miksi kirjoitat puhdasta paskaa? Se, että sinä et osaa käsitellä asioita, vaan purat pahan olosi huutamalla, ei tee huutamisesta mitään masennuslääkettä. Varsin sairasta edes provomielessä sellaista yrittää väittää.
Olen sitä mieltä, että useimpien suomalaisten mielenterveysongelmat johtuvat juuri siitä, että tässä kulttuurissa kaikkien tunteiden ilmaisuun suhtaudutaan hirveän pelokkaasti. Tämä ei koska ainoastaan ns. kielteisiä tunteita, kuten vihaa ja surua, vaan myös rakkautta ja iloa. Iloisiin ja auttavaisiin ihmisiin suhtaudutaan todella nuivasti ja aina epäillään, että taustalla on jotain juonia. Ja jos ihminen puolustaa esim. omaa itsemääräämisoikeuttaan vaikka huutamalla, heti oletetaan, että kohta kirves heiluu. Itkevään ihmiseen suhtaudutaan epäluuloisesti ja pidetään heikkona.
Perheissä, joissa itketään ja nauretaan, huudetaan ja hyväillään, ei ole mt-ongelmia. Kun ihminen uskaltaa näyttää tunteensa, vaikeissakin olosuhteissa on mahdollista pysyä täysin järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on nykyään niin helvetin vaikeaa? Jollekin on huudettu lapsena, nyt pitää saada jäädä eläkkeelle 25-vuotiaana ja sadantonnin terapiat päälle.
Kyllä on sellaista pullamössöä että!
Sellainen ihminen ei välttämättä opi pitämään puoliaan, jonka itsetunto on täysin nujerrettu. Jossain vaiheessa tällaisen mitta tulee täyteen ja se vaatii terapiaa.
Silloin pitää itse opetella huutamaan ja näyttää missä raja kulkee. Ei siitä alistamisesta millään terapialla selviä koskaan, vaan itse on näytettävä alistajalle olevansa vahvempi.
Yhtä typerä idea kuin vastata lyöntiin lyömällä. Huutaminen ei mitään auta eikä muuta. Eikä edes vaikuta sen alkuperäisen huutajan tekemiseen. Yllyttää vain.
Kokeilepa huviksesi. Voin kertoa, että voimautuminen on taatusti täysin eri tavalla tyydyttävää kuin joku kuvitteellinen moraalinen ylemmyys, jonka vuosien typerä vatvominen jossain terapiassa saattaa tarjota. Kun huomaat, että et olekaan heikko, vaan yhtä vahva kuin se alistaja, tai jopa vahvempi jos saat lyötyä tätä arkaan kohtaan, kasvaa itsetunto ihan sekunneissa saman verran kuin vuosien terapiassa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla. Miksi ihmeessä alentuisin moiseen? Eihän huutamalla asioita ratko kuin uhmaikäiset lapset ja tunnetaidoiltaan sille tasolle jääneet aikuiset.
Niin, ja ihmiset, jotka eivät kärsi mielenterveys- eikä itsetunto-ongelmista. Ei siinä mitään, kärsi ihan rauhassa vaan, mutta ongelmiisi on helppo ratkaisu, jota et vaan halua käyttää, koska olet laiska ja ehkä jopa melko luuseri.
Mitä helvettiä oikein sekoilet? Vakavissasiko meinaat, että mt-ongelmat poistuvat, jos HUUTAA :D:D:D:D:D
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.
Olet siis niitä uhmaikäisen tasolle jääneitä aikuisia, joille huutaminen=vahvuus? Harmi sinun ja erityisesti lastesi kannalta, ettet osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan opetat lapsillesikin tuon huutamiskulttuurin, joka ei ole terve tapa toimia.
Se on silti tapa, jota suurin osa maailman ihmisistä harrastaa. Ja helppo tapa välttää masennus ja ahdistus. Kun tunteet saa ilmaista, niistä ei muodostu patologisia häiriöitä. Kun kehotan ihmisiä huutamaan, en tarkoita, että koko ajan pitäisi huutaa. Ainoastaan esim. silloin, kun jää toisen tallomaksi.
Suurin osa ihmisitä ei todellakaan ole sinun kaltaisiasi. Naurettavaa edes yrittää väittää tuollaista.
Olen sen verran ulkomaillakin asunut, että väitän nimenomaan sinun olevan väärässä. Vain Suomessa on kuolemanhiljaista.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin. Jos ongelma on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainitut itsetunto-ongelmat, jotka johtuvat kirjoittajien kertoman mukaan siitä, että heille on lapsena huudettu, suosittelen todella huutamaan takaisin. Onhan se selvää, että jos aina vaan alistuu ja antaa huutajan kontrolloida omaa käytöstä, joidenkin kohdalla vielä aikuisenakin, paras ratkaisu on itse näyttää alistajalle kaapin paikka. Mielestäni olisi ihan kohtuullista, että jos joku on traumatisoitunut koko loppuelämäkseen (kuten moni täällä kirjoittanut), hänellä on oikeus nimenomaan huutaa takaisin ja tehdä tilit selviksi. Hirveää tuollainen asioiden hautominen vuosikausien ajan ja varsinkin kuvitelma, että huutava vanhempi voisi kontrolloida aikuista lastaan.
Itsekin olen huutanut lapsilleni, mutta aina antanut heille mahdollisuuden huutaa takaisin. Ei ole mt-ongelmia meidän suvussa.