Lue keskustelun säännöt.
Sanonpahan vaan että hyvätuloisten ja varakkaiden lapsilla on helpompi elämä
18.09.2021 |
Tai ainakin helpompi elämän alku.
Suomessa aina niin kovasti jankutetaan oman työn tuloksista ja siitä että ei perhetaustalla niin ole väliä. Että korkeakoulu on kaikille maksuton.
Kuitenkin näille varakkaiden lapsille maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet ja tuhat muuta asiaa.. asunnot hankitaan niin pääsee elämä helposti alkuun.
Ja monia tuetaan vielä aikuisenakin.
En mä kateellisuudesta kärsi mutta ajattelen vain välillä, että tämänkaltaiset ihmiset elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin minä olen joutunut elämään.
Todellisuudessa kuvio ei paljoa eria jenkkilästä. Ainoa asia missä ero on, että siellä varallisuuserot ovat vain vielä suuremmat.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Mä oon köyhistä oloista ja pitkäaikaistyöttömyys oli normi. Kesätyöpaikat kassoilla yms oli parempien perheiden juttuja, ei meidän loosereiden edes kannattanut yrittää etsiä kesätöitä tai opiskelun oheen töitä. Mitään työnteon mallia en siis lapsuudessa/nuoruudessa saanut. Varakkaampien, koulutettujen vanhempien lapset kävivät töissä, harrastivat, kouluttautuivat vanhempiensa kannustamana. Vanhempanne ovat tehneet kaiken oikein! Nytkin kun olemme nelikymppisiä, huomaa ketkä ovat ns paremmista perheistä. Koulutus ja ura suoraviinävaisempia ja elämä ainakin ulospäin mukavemman näköistä (toki ongelmansa on kullakin, eroa, sairautta, lapsettomuutta), me köyhät olemme räpeltäneet miten kuten. Itse nössönä en päässyt oikein vauhtiin, mutta eteenpäin mennään koko ajan ja nyt sentäs olen huomattavasti keskimääräistä varakkaampi, velaton ja hyväkuntoinen. Tosin työtön mut ehkä sekin joskus korjaantuu vaikka omaksumani työttömän identiteetti vastaan haraakin.
Lapseni koulussa alkoi hygieniapassikerho, muutama hassu viikko, kahdesti viikossa. Puolet porukasta sanoi tulleensa kun haluaa kesätöitä ja toinen puoli kun vanhemmat käski (ja käskevät tammikuussa hakea kesätöitä). Tietäähän sen mikä porukka ei viitsinyt jäädä koulun jälkeen ylimääräistä sekunniksikaan.
No mikä porukka ei olisi mennyt? Itse olin varakkaan perheen lapsi, mutta en todellakaan olisi jäänyt koulun jälkeen hygieniapassikerhoon. Mitä tämä nyt sitten kertoo minusta tai perheestäni?
Todistaa pointin kaiketi.
En vieläkään ymmärrä. Selitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Mä oon köyhistä oloista ja pitkäaikaistyöttömyys oli normi. Kesätyöpaikat kassoilla yms oli parempien perheiden juttuja, ei meidän loosereiden edes kannattanut yrittää etsiä kesätöitä tai opiskelun oheen töitä. Mitään työnteon mallia en siis lapsuudessa/nuoruudessa saanut. Varakkaampien, koulutettujen vanhempien lapset kävivät töissä, harrastivat, kouluttautuivat vanhempiensa kannustamana. Vanhempanne ovat tehneet kaiken oikein! Nytkin kun olemme nelikymppisiä, huomaa ketkä ovat ns paremmista perheistä. Koulutus ja ura suoraviinävaisempia ja elämä ainakin ulospäin mukavemman näköistä (toki ongelmansa on kullakin, eroa, sairautta, lapsettomuutta), me köyhät olemme räpeltäneet miten kuten. Itse nössönä en päässyt oikein vauhtiin, mutta eteenpäin mennään koko ajan ja nyt sentäs olen huomattavasti keskimääräistä varakkaampi, velaton ja hyväkuntoinen. Tosin työtön mut ehkä sekin joskus korjaantuu vaikka omaksumani työttömän identiteetti vastaan haraakin.
Lapseni koulussa alkoi hygieniapassikerho, muutama hassu viikko, kahdesti viikossa. Puolet porukasta sanoi tulleensa kun haluaa kesätöitä ja toinen puoli kun vanhemmat käski (ja käskevät tammikuussa hakea kesätöitä). Tietäähän sen mikä porukka ei viitsinyt jäädä koulun jälkeen ylimääräistä sekunniksikaan.
No mikä porukka ei olisi mennyt? Itse olin varakkaan perheen lapsi, mutta en todellakaan olisi jäänyt koulun jälkeen hygieniapassikerhoon. Mitä tämä nyt sitten kertoo minusta tai perheestäni?
Todistaa pointin kaiketi.
En todellakaan olisi jäänyt. Vanhempani olisi nauraneet paskaisesti et oikeastiko kuvittelen jonnekin töihin pääseväni. Turhaa turhaa kaikki on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta tehty tutkimuskin eli köyhät ja tyhmät pysyy köyhinä ja tyhminä, vaikka heille lapattaisiin kaikki maailman raha ja rikkaat pysyy fiksuina ja kerryttää lisää omaisuutta, vaikka miten sitä heiltä verotettaisiin pois. Tuo on fakta, jolle ei voida mitään, turha olla kateellinen asialle, jonka tiede on todeksi todistanut.
Samaa mieltä. Paljon näitä tarinoita esim jenkkilästä missä köyhä voittaa lotossa miljoonia ja hassaa vuodessa rahat kankkulan kaivoon, sitten alkaa alamäki ja tavaran myynti yksi kerrallaan niin ettei voitosta jää penniäkään jäljelle.
Totta. Samalla tavalla rahansa on hassannut myös moni köyhistä oloista lähtöisin oleva urheilija. Esim. Mike Tyson laittoi 700 miljoonaa haisemaan.
Eli faktahan on, että köyhä pysyy köyhänä vaikka miten saisi rahaa ja rikas rikastuu vähemmälläkin rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Mä oon köyhistä oloista ja pitkäaikaistyöttömyys oli normi. Kesätyöpaikat kassoilla yms oli parempien perheiden juttuja, ei meidän loosereiden edes kannattanut yrittää etsiä kesätöitä tai opiskelun oheen töitä. Mitään työnteon mallia en siis lapsuudessa/nuoruudessa saanut. Varakkaampien, koulutettujen vanhempien lapset kävivät töissä, harrastivat, kouluttautuivat vanhempiensa kannustamana. Vanhempanne ovat tehneet kaiken oikein! Nytkin kun olemme nelikymppisiä, huomaa ketkä ovat ns paremmista perheistä. Koulutus ja ura suoraviinävaisempia ja elämä ainakin ulospäin mukavemman näköistä (toki ongelmansa on kullakin, eroa, sairautta, lapsettomuutta), me köyhät olemme räpeltäneet miten kuten. Itse nössönä en päässyt oikein vauhtiin, mutta eteenpäin mennään koko ajan ja nyt sentäs olen huomattavasti keskimääräistä varakkaampi, velaton ja hyväkuntoinen. Tosin työtön mut ehkä sekin joskus korjaantuu vaikka omaksumani työttömän identiteetti vastaan haraakin.
Lapseni koulussa alkoi hygieniapassikerho, muutama hassu viikko, kahdesti viikossa. Puolet porukasta sanoi tulleensa kun haluaa kesätöitä ja toinen puoli kun vanhemmat käski (ja käskevät tammikuussa hakea kesätöitä). Tietäähän sen mikä porukka ei viitsinyt jäädä koulun jälkeen ylimääräistä sekunniksikaan.
No mikä porukka ei olisi mennyt? Itse olin varakkaan perheen lapsi, mutta en todellakaan olisi jäänyt koulun jälkeen hygieniapassikerhoon. Mitä tämä nyt sitten kertoo minusta tai perheestäni?
Todistaa pointin kaiketi.
En todellakaan olisi jäänyt. Vanhempani olisi nauraneet paskaisesti et oikeastiko kuvittelen jonnekin töihin pääseväni. Turhaa turhaa kaikki on turhaa.
No, tämä nyt on eri kirjoittajan. Mutta oikeastihan sekä hyvätuloisissa että köyhissä/pienituloisissa on niitä, jotka menevät nuorena kesätöihin sekä niitä, jotka eivät mene. Syitä on monia. Toisaalta ei se nyt tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa ole, onko joskus 14-vuotiaana kesätöissä vai ei. Ja lopulta koululaisen kohdalla on aina tärkeämpää koulunkäynti kuin kesätyöt - on tärkeämpää hoitaa koulu hyvin ja keskittyä opiskeluun kuin tehdä jotain hanttihommia kenties riistotyöehdoilla.
Itse en mennyt teininä koskaan kesätöihin. Nyt olen unelma-ammatissani.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan hyvätuloiseksi? Suomessa meinaan esim. 10000e/kk on todella vähän koska verotus on järkyttävää. 25-35ke/kk alkaa olemaan Ok tulot millä pystyy jo käymään lidlin sijasta Prismassa. Verotus on ryöstöä.
Totta. Verotus on valtion suorittamaa härskiä ryöstöä kommunismin malliin. Ei voi kun ihmetellä suomen lammaskansaa kun antavat sen tapahtua, toki moni köyhä kateellinen laiska kommari on siitä tyytyväinen eli eivät halua lähteä barrikaadeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Esim. Mike Tyson laittoi 700 miljoonaa haisemaan."
So? Hänellä oli varaa siihen. Itsehän hän omaisuutensa myös ansaitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan hyvätuloiseksi? Suomessa meinaan esim. 10000e/kk on todella vähän koska verotus on järkyttävää. 25-35ke/kk alkaa olemaan Ok tulot millä pystyy jo käymään lidlin sijasta Prismassa. Verotus on ryöstöä.
Totta. Verotus on valtion suorittamaa härskiä ryöstöä kommunismin malliin. Ei voi kun ihmetellä suomen lammaskansaa kun antavat sen tapahtua, toki moni köyhä kateellinen laiska kommari on siitä tyytyväinen eli eivät halua lähteä barrikaadeille.
No mikäpä olisi sitten hyvä tai parempi vaihtoehto? Aika lapselliselta kuulostaa tällainen verotus = kommunismia -valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyvätuloisesta perheestä ja kieltämättä tunnistan että sain nuorena paljon. Joka kesä kielikurssille Englantiin tai Ranskaan, aina uusia vaatteita ja vempeleitä ja ikinä ei puutetta mistään. Mutta koen myös että vanhemmat olivat paljon töissä, henkisesti etäisiä ja patistelivat tekemään koulutusvalintoja jotka eivät oikeasti kiinnostaneet. Tietysti first world problem mutta tahdon vain sanoa että pelkkää auvoa ei ole kaikilla hyvätuloistenkaan lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan ollut mopoa, autoa, ajokorttia tai kalliita harrastuksia mutta niin vain onnistuin kymmenien tuhansien vertaisteni tavoin kouluttautumaan maisteriksi.
Työttömiä maistereita on Suomi täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Nimenomaan erottava tekijä on se, että rikkaat pystyvät luottamaan elämän kantavan. Köyhillä häärää taustalla ainainen stressi, ettei ole turvaverkkoja, jos putoaa...
Rikkaiden lapset eivät käy töissä ns. kusi sukassa. Köyhän lapsi ei osta lukiokirjoja, jos ei saa kesätöitä tai iltatöitä. Rikkaan lapsi ei menetä mitään todellista, sillä turvaverkko on olemassa, jos todellinen hätä uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta tehty tutkimuskin eli köyhät ja tyhmät pysyy köyhinä ja tyhminä, vaikka heille lapattaisiin kaikki maailman raha ja rikkaat pysyy fiksuina ja kerryttää lisää omaisuutta, vaikka miten sitä heiltä verotettaisiin pois. Tuo on fakta, jolle ei voida mitään, turha olla kateellinen asialle, jonka tiede on todeksi todistanut.
Samaa mieltä. Paljon näitä tarinoita esim jenkkilästä missä köyhä voittaa lotossa miljoonia ja hassaa vuodessa rahat kankkulan kaivoon, sitten alkaa alamäki ja tavaran myynti yksi kerrallaan niin ettei voitosta jää penniäkään jäljelle.
Totta. Samalla tavalla rahansa on hassannut myös moni köyhistä oloista lähtöisin oleva urheilija. Esim. Mike Tyson laittoi 700 miljoonaa haisemaan.
Eli faktahan on, että köyhä pysyy köyhänä vaikka miten saisi rahaa ja rikas rikastuu vähemmälläkin rahalla.
Sinänsä otsikon väite pitänee pääpiirteissään paikkansa. Mutta tämä köyhän pysyminen köyhänä ei taida olla ihan näin. Varmaan tällaistä on tapahtunut (Mike Tyson) mutta myös päinvastoin. On turhaa ja väärin leimata köyhiä ihmisiä tyhmiksi.
Oikeastaan voi koko Suomen tasolla sanoa, että tämä on ollut köyhä maa ja koulutustaso on ollut matala vielä 1960-luvulla. Vähitellen ns. säätykierto alkoi vahvistua (ja oli suurempi kuin nykyisin) eli moni työläisperheen tai muuten vähävaraisen perheen nuori lähti opiskelemaan. Pieni maa on hyötynyt siitä, että ns. lahjakkuusreservi on luokka-asemaan katsomatta saatu mahdollisimman hyvin mobilisoitua. Ja nykyisinhän suomalaisten koulutustaso on kohonnut huomattavasti ja keskiluokka on suuri.
On myös tutkittu, että varakkaamman perheen vähemmän lahjakas nuori menee varmemmin opiskelemaan korkeakouluun kuin vähävaraisten perheen lahjakkaampi nuori. Varmaan kulttuuriset mallit ja identiteetit sekä odotukset vaikuttavat. Jos vähävaraisessa perheessä ei nuoria kannusteta niin olisi hyvä, jos esim. koulussa kannustettaisiin. Vaikka ei koulullekaan voi kaikkea sälyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
¨Kuten tästäkin keskustelusta saamme lukea: Köyhät ovat negatiivisia mielensäpahoittajia, mikä heijastuu myös lapsen/nuoren elämään ja huonontaa uskoa omaan pärjäämiseen. Varakaammilla on myöshenkisesti "taivas rajana", eli lasta kannustetaan ja häneen uskotaan, koska luottamus elämän kantavuuteen on suuri. Tällä asialla on paljon isompi merkitys, kuin niillä rahoilla, joilla sitä hyvätuloisen nuoren polkua tasoitellaan. ;)
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä lapsilisiä ei tulisi maksaa hyvätuloisille. Jos talouden vanhempien yhteistulot yli 100k, silloin ei lapsilisiä.
Se ohjaisi vaan siihen että heikoin aines vasn lisääntyisi eikä se ole suotavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusperhe kustantaa lapselleen harrastukset, vaatteet, mopot, ajokortit ja autot. Varmaan ylempää keskiluokkaa ollaan, kun hankitaan opiskelupaikkakunnalta oma asunto lapselle. Alempi keskiluokka tyytynee maksamaan sen vuokran.
Varakkaat on sitten erikseen. Kaivopuistosta kolmio tytölle, kun lähtee lääkikseen. Hinta 1,3 miljoonaa, mutta tyttö saa siinä samalla pesämunan tulevaisuutta varten.
Mä kävin taannoin lukion ja jatko-opiskelupaikan ratkaisi koulun sijainti sukulaisen lähellä. En voinut vieraalle paikkakunnalle muuttaa, koska en olisi saanut mistään rahaa vuokravakuuteen/vuokraan (no asumislisä ois sitten tullut) /huonekaluihin. Vanhempani vaan nauroivat kun asiaa pohdin, että "hahhahhaa, onkos sulla rahaa, eipä taida olla. Kannattaako sun nyt mennä mihinkään, etsisit jonkun miehen ja hankkisit lapsia...". Kai sitä jotain opintolainaa olisi voinut nostaa, mutta se oli niin demonisoitu ettei sitö silloin pitänyt edes mahdollisuutena. (Sittemmin myöhemmissä opinnoissa kolmekymppisenä olen kyllä ottanut täydet lainat ja sijoittanut ne pörssiin hyvällä tuotolla)
Näinhän se menee, mutta näin sen on oltava. Miksi muuten kukaan viitsisi ponnistella minkään eteen, jos ei voisi jakaa siitä saamaansa hyvää omien läheistensä ja lastensa kanssa? On aivan normaalia haluta lapsensa parasta. Jos ihmiseltä viedään keinot vaikuttaa positiivisesti lastensa elämään, niin ihmiset jäävät kotiin sänkyyn makaamaan. Monessa maassa on nähty, miten hyvin kommunismi toimii.
Aloitus pitää keskimäärin varmasti paikkansa, mutta varakkuus usein korreloi sen kanssa, että ainakin toinen vanhemmista on hyvin urakeskeinen. Näissä perheissä työ menee usein kaiken muun edelle ja kärsijöitä ovat lapset. Materia ei korvaa vanhemman läsnäoloa.
Enkä siis todellakaan väitä, että näin olisi kaikissa hyvätuloisissa perheissä, mutta joissakin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus pitää keskimäärin varmasti paikkansa, mutta varakkuus usein korreloi sen kanssa, että ainakin toinen vanhemmista on hyvin urakeskeinen. Näissä perheissä työ menee usein kaiken muun edelle ja kärsijöitä ovat lapset. Materia ei korvaa vanhemman läsnäoloa.
Enkä siis todellakaan väitä, että näin olisi kaikissa hyvätuloisissa perheissä, mutta joissakin.
Tämä oli hyvin sanottu. Itse ajattelen, että tärkeintä on, että lasta rakastetaan ja hänelle on terveet rajat, onpa perhe köyhä, rikas tai keskiluokkainen. Tähän sisältyy myös kannustus ja omien vahvuuksien tunnistaminen sekä se, että opetetaan, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa, kuten täällä on jo aiemmin todettu. Se on paras eväs elämälle, samoin perheen rakastava tuki myöhemminkin.
Ja kuten otsikossa todettiin, niin köyhän perheen nuorella ei ehkä ole ennestään verkostoja eikä ehkä kulttuurista pääomaa, joten hän jotuu ponnistelemaan enemmän päästäkseen eteenpäin, verrattuna esim. johonkin kulttuurisuvun nuoreen. Mutta mahdollista tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Rikkaiden lapset eivät käy töissä ns. kusi sukassa. Köyhän lapsi ei osta lukiokirjoja, jos ei saa kesätöitä tai iltatöitä. Rikkaan lapsi ei menetä mitään todellista, sillä turvaverkko on olemassa, jos todellinen hätä uhkaa.
Höpö höpö. Tiedän ihan omalta kohdaltani, että sossu maksaa lukion kirjat. Olen itse elänyt köyhän lapsuuden ja nuoruuden ja opiskelemalla saanut itselleni varakkaamman elämän. Eli omalta kohdaltani on täysin paikaansa pitävää se, että minulla oli samat mahdollisuudet opiskella kuin rikkailla ja sitä kautta päästä pois köyhyydestä. Toki vanhempien asenteella on iso merkitys. Jos vanhemmat ovat uhriutuneita niin eivät osaa opettaa lapselleen koulutuksen tärkeyttä. Ja nykyäänhän tämä ei enää ole ongelma koska oppivelvollisuus nousi 18 vuoteen ja tällöin tänä vuonna aloittaneille ja sitä nuoremmille myös lukio ja amis ovat ilmaisia kouluja eli kirjat eivät enää maksa mitään.
Vanhempien asenne voi olla myös se, että "meidän perhe ei sossun rahoja nosta". Näin ollen nuori käy töissä, jotta saa lukion kustannettua. Kaikki eivät edes tiedä, että rahaa opintoihin voi tuolla tavalla hakea.
Todistaa pointin kaiketi.