Lue keskustelun säännöt.
Sanonpahan vaan että hyvätuloisten ja varakkaiden lapsilla on helpompi elämä
18.09.2021 |
Tai ainakin helpompi elämän alku.
Suomessa aina niin kovasti jankutetaan oman työn tuloksista ja siitä että ei perhetaustalla niin ole väliä. Että korkeakoulu on kaikille maksuton.
Kuitenkin näille varakkaiden lapsille maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet ja tuhat muuta asiaa.. asunnot hankitaan niin pääsee elämä helposti alkuun.
Ja monia tuetaan vielä aikuisenakin.
En mä kateellisuudesta kärsi mutta ajattelen vain välillä, että tämänkaltaiset ihmiset elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin minä olen joutunut elämään.
Todellisuudessa kuvio ei paljoa eria jenkkilästä. Ainoa asia missä ero on, että siellä varallisuuserot ovat vain vielä suuremmat.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet”
Nämähän on tavallisten perheiden juttuja?
Ainoastaan lapsille ostetut autot ja asunnot on luettelemistasi asioista enempi varakkaiden perheiden juttuja, mutta muu ihan tavallista.Aloittaja puhui hyvätuloisista ja varakkaista. Kyllä siinä on oltava hyvät tulot, jos usealle lapselle maksetaan mopot, mopo- ja ajokortit, ja HALUAMANSA harrastukset ja vaatteet. Monesti vähemmän kuin keskituloiset tekee vain yksi tai kaksi lasta, kun useampaan ei riitä varat. Ja jos lapsia on enemmän kuin kaksi + keskimääräistä pienemmät tulot, niin todellakaan ei ole mahdollista maksaa kaikkia noita lueteltuja asioita jokaiselle - jolloin usein ei makseta kenellekään, sillä muuten lasten välille tulee eripuraa.
Niin siksi fiksut vanhemmat ottavat huomioon nämä asiat kun perhesuunnittelua tekevät. Miksi tehdä paljon lapsia jos tulotaso ei riitä heille ihan jo niitä perus juttuja tarjoamaan ja nyt en puhu mistään asunnon ostamisesta vaan vaatteista, ajokortista harrastuksista yms. Muuten se ajokortti ei maksa paljoa jos opettaa lapsen itse tämä siis jos perheessä auto.
Helsinkiläisenä kuulostaa ihan absurdilta ajatus, että auto olisi sellainen perusasia, että ilman sitä elämä on suorastaan ankeaa. Tai että lapsia ei saisi tehdä muut kuin yksityisautoilijat, ja että vähintään olisi kriteerinä se, että pitää voida maksaa lapsille ajokortti. Täällä pk-seudulla kun eivät kaikki edes halua ajaa ajokorttia, eikä auto todellakaan ole mikään edellytys.
Niin mutta kun kaikki suomalaiset eivät asu Helsingissä, vanha ja väsynyt sanonta kuuluukin että elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolellakin. Sinunkin lapsesi voi joskus siellä ulkopuolella asua tai vaikka tarvita sitä ajokorttia ihan työnsäkkin puolesta asuu hän missä tahansa.
No entä sitten? Ajokorttia varten voi myös säästää rahaa, tai työssäkäyvä voi maksaa sen palkallaan. Olen kotoisin pikkupaikkunnalta, eikä sielläkään kaikilla ollut auitoa. Kyse ei ollut siitä, ettei olisi varaa autoon, vaan kaikki eivät oikeasti halua autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että autottomuus ei tarkoita samaa kuin köyhä, ja autotonkin voi elää ihan tavallista elämää.
Ensinnäkin nyt puhuttiin vain ajokortista joka antaa oikeuden ajaa autoa jos lapsi sitä joskus haluaa ei autosta lisäksi kommentissani oli mukana harrastukset ja vaatteet jotka minun mielestäni kuuluu kyllä niihin normaaleihin asioihin mitä vanhemman kuuluu lapselleen pystyä tarjota ja minkä pystyy tarjoamaan ihan perus palkansaajana joka ei ole tehnyt lapsia yli oman tulotasonsa eli ei siis tarvitse olla mitenkään erikoisen hyvätuloinen. Sinä kuitenkin nostti noista kaikista muista asioista vain esiin sen ajokortin. Minä vanhempana olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että se kuuluu niihin perusasioihin joita haluan lapsilleni kustantaa ja ei en asu pienellä paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottahan toki se perheen ilmapiiri vaikuttaa siihen, mikä tai millainen lapsesta tulee. Kannustetaanko, pidetäänkö koulutusta arvossaan, keskustellaanko yhteiskunnallisista asioista jne. Ihan suoraan tämän ei tarvitsisi olla tulosidonnaista, kyllä tuohon kaikkeen pystyy ihan yhtä lailla köyhä perhe, mutta valitettavasti se taitaa kuitenkin aika vahvasti korreloida tulo- ja koulutustason mukaan.
Mutta sinänsä puhtaasti rahallisesti jos mietitään, kyllä Suomessa pystyy köyhän perheen lapsi ihan samaan kuin rikkaankin. Ongelma on muut asiat, näköalattomuus ja toivottomuus, mitkä monesti (ei aina) kulkevat köyhissä perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Päivän selvää, että lapsen on parempi varttua hyvin toimeentulevien vanhempien kanssa, kuin köyhyydessä ja alituisessa puutteessa - kädestä suuhun.
Vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen, tämäkin päivänselvää. Ahkerat, yritteliäät, työssäkäyvät, tieteistä ja taiteista kiinnostuneet vanhemmat luonnollisesti saavat lapsensa seuraamaan tällaista mallia elää.
Lapsilla on mahdollisuus mielekkäisiin harrastuksiin arkena ja lomilla. Omiin henkilökohtaisiin vaatteisiin ja tavaroihin, ei sisaruksilta perittyihin vanhoihin reppuihin ja kenkiin.
On vara syödä terveellisesti, matkustaa ja saada uusia elämyksiä, konkreettisesti.
Terveysongelmissa vanhemmat kiikuttavat yksityiselle asiantuntijalle pikaisesti.
Koulutetut vanhemmat korostavat koulutuksen ja opiskelun tärkeyttä ja seuraavat sitä, lisäksi kykenevät auttamaan lastaan monissa oppiaineissa. Esim. pitkän matikan, kemian, fysiikan suorittaneet akateemisten vanhempien valmius on aivan toista kuin persukoulu-amis-pohjaisen vanhemman.
Hyvätuloinen ei = akateeminen ja kulttuurista kiinnostunut ihminen + hyvä vanhempi. Tässä nyt vedellään vähän mutkia suoriksi. En ihan hirveästi rikkaita tunne, mutta ne oikeasti rikkaat jotka tunnen eivät harrasta oikein vapaa-ajalla mitään ainakaan kehittävää - vapaa-aikaa on aika vähän ja silloin esimerkiksi veneilevät, harrastavat liikuntaa ja saunovat. Kotona on hieno sisustus ja designia, mutta kirjoista, filosofiasta tai mistään kulttuurisista asioista eivät ainakaan minun kanssani ole keskustelleet. Eivät soita soittimia eivätkä lapsista ainakaan ne, jotka tunnen, soita mitään.
Lapset saavat harrastaa mitä haluavat, ja vaatteet saavat mitkä haluavat, mutta käsitykseni mukaan heille ei liioin olla läsnä, vaan lapset ovat paljon olleet itsekseen ja hoitaneet myös koulunsa pääosin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Rikkaiden lapset eivät käy töissä ns. kusi sukassa. Köyhän lapsi ei osta lukiokirjoja, jos ei saa kesätöitä tai iltatöitä. Rikkaan lapsi ei menetä mitään todellista, sillä turvaverkko on olemassa, jos todellinen hätä uhkaa.
Höpö höpö. Tiedän ihan omalta kohdaltani, että sossu maksaa lukion kirjat. Olen itse elänyt köyhän lapsuuden ja nuoruuden ja opiskelemalla saanut itselleni varakkaamman elämän. Eli omalta kohdaltani on täysin paikaansa pitävää se, että minulla oli samat mahdollisuudet opiskella kuin rikkailla ja sitä kautta päästä pois köyhyydestä. Toki vanhempien asenteella on iso merkitys. Jos vanhemmat ovat uhriutuneita niin eivät osaa opettaa lapselleen koulutuksen tärkeyttä. Ja nykyäänhän tämä ei enää ole ongelma koska oppivelvollisuus nousi 18 vuoteen ja tällöin tänä vuonna aloittaneille ja sitä nuoremmille myös lukio ja amis ovat ilmaisia kouluja eli kirjat eivät enää maksa mitään.
Muistan kuinka sukulaistyttö itki väsymystään, kun rahat eivät riittäneet edes kuukautissiteisiin opiskeluaikana, vaikka kuinka yritti venyttää penniä. Kyllä hänellä työnteko ja koulunkäynti on ollut paljon enemmän veren maku suussa tehtyä hommaa kuin rikkaiden lapsilla. Hän selvisi ja pääsi vihreämmälle oksalle, kaikilta ei onnistu. Kyllä hän selvästi on kovemmalle joutunut kuin joku rikkaan tenava, joka kehuskelee, kuinka on pienestä pitäen opetettu työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se niin on, että korkeakoulutettujen lapsista tulee yleensä myös korkeakoulutettuja.
Rikkaat vanhemmat osaa ohjata lapsiaan paremmin sille tielle. Voidaan esim. maksaa kalliita preppauskursseja jne...Myös valmiit verkostot auttaa työllistymään parempiin töihin. Huono-osaisten lapsilta puuttuu täysin verkostot, jolloin työllistyminen on erittäin hankalaa riippumatta paremmasta koulumenestyksestä. Menestyvien lapsille on pedattu jo paikat monesti valmiiksi.
On paljon parempipalkkaisia yrityksiä, mihin pääsee sisälle vain, jos on sukua jollekkin työntekijälle.
Monesti jo työhaastattelussa kysytään onko sukua töissä.
Ja siihähän ne kaikki kliseet tulivatkin, minne voin lähettää palkinnon?
Autoverstaan omistajan lapsi ei tietenkään pääse helpommin verstaalle kesätöihin tai paperimiehen veljenpoika tehtaalle, eipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Rikkaiden lapset eivät käy töissä ns. kusi sukassa. Köyhän lapsi ei osta lukiokirjoja, jos ei saa kesätöitä tai iltatöitä. Rikkaan lapsi ei menetä mitään todellista, sillä turvaverkko on olemassa, jos todellinen hätä uhkaa.
Nykyisinhän lukiokirjat pitäisi kaiketi olla ilmaisia, joten ainakin tähän ongelmaan on tullut ratkaisu. Aiemmin tosin köyhä saattoi kaiketi saada kirjoihin toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se niin on, että korkeakoulutettujen lapsista tulee yleensä myös korkeakoulutettuja.
Rikkaat vanhemmat osaa ohjata lapsiaan paremmin sille tielle. Voidaan esim. maksaa kalliita preppauskursseja jne...Myös valmiit verkostot auttaa työllistymään parempiin töihin. Huono-osaisten lapsilta puuttuu täysin verkostot, jolloin työllistyminen on erittäin hankalaa riippumatta paremmasta koulumenestyksestä. Menestyvien lapsille on pedattu jo paikat monesti valmiiksi.
On paljon parempipalkkaisia yrityksiä, mihin pääsee sisälle vain, jos on sukua jollekkin työntekijälle.
Monesti jo työhaastattelussa kysytään onko sukua töissä.Ja siihähän ne kaikki kliseet tulivatkin, minne voin lähettää palkinnon?
Autoverstaan omistajan lapsi ei tietenkään pääse helpommin verstaalle kesätöihin tai paperimiehen veljenpoika tehtaalle, eipä.
Itse olen aina ollut köyhä ja koko aikuisikäni vain osatyökykyinen. Mutta silti teinille esim sain hankittua kesätyöpaikan, kun itse tein osa-aikaisesti kassatöitä lähikaupassa. Nykyään tuo teini on jo opiskellut, valmistunut ja on hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen oppilaitoksessa XX töissä, ns. hyvällä alueella.
Kyllä vähän sieppaa opettajan 4 tonnin palkalla, kun täysi-ikäiseksi tulleet opiskelijani ajelevat omilla autoillaan, jotka maksavat enemmän kuin bruttovuosipalkkani. Autot he ovat saaneet synttärilahjaksi isiltä ja äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta hitossa vanhemmat maksavat lapselleen enemmän asioita jos heillä on rahaa. Pitikö tätä tulla ihan ihmettelemään tänne? Miten kehtaat verrata USA:n tilanteeseen, kun siellä joutuu maksamaan korkeakoulutuksesta kymmeniä tuhansia lukukaudesta. Varsinainen köyhyys lamaannuttaa, mutta olisko tuohon listaan pitänyt laittaa jotain myös perheen ilmapiiristä, kasvattamisesta, yhdessä tekemisestä, tukemisesta? Kaikki kun vaan ei ole pelkkää materiaa. Itse tulen kohtuu hyvävaraisesta perheestä ja meillä on tapahtunut useita perhetragedioita ja sitä ei korvaa joku tuleva perintö, mikä tietenkin auttaa aikuiselämää. Yksi koulukaverini on muuten oikeasti varakkaan yrittäjän lapsi ja heillä kaikki lapset ovat olleet kaikki kesät kesätöissä (itse hankituissa) heti kun ovat kynnelle kyenneet. Enää ei ehkä niitä kesätöitäkään ole niin helpolla kuin ennen.
Eli meinaatko, että köyhillä ei voi perhetragedioita olla? Kyllä niitä osuu kaikenlaisten kohdalle ja rikkailla on niidenkin suhteen parempi selviämisen mahdollisuus, esimerkiksi mahdollisuus kustantaa terapiaa ja kotiapua itselleen.
Sanoinko niin, sanoinko? Kritisoin sitä, että aloittaja maalaa valheellisen kuvan siitä että pelkällä rahalla voi ostaa onnea, ja onnen ainoa mittari on joku halvatun mopo ja kaikki on varakkaimmilla helpompaa. Terapia ei tuo kuolleita ihmisiä takaisin eikä kotiapu.
Niin, mutta pointtini oli, että tasan samoja tragedoita tapahtuu köyhilläkin, niiden vaikutus on vaan pahempi. Mietitään samaa skenaariota kahdessa eri perheessä: alaikäinen lapsi sairastuu ja kuolee. Raha ei auttanut tässä tapauksessa sairauteen.
Rikkaassa perheessä suru on musertava. Erityisesti perheen nuori alkaa oireilla. Hänelle varataan lääkärin aika ja hankitaan terapeutti. Kotisiivoojalle ostetaan lisää tunteja niin hän auttaa perhettä tavallista enemmän. Pikkuhiljaa elämässä päästään eteenpäin menetyksestä huolimatta, vaikka terapiaa ja ylimääräistä kotipalvelua joudutaan maksamaan kolme vuotta.
Köyhässä perheessä suru on musertava. Erityisesti perheen nuori alkaa oireilla. Hänelle varataan lääkäriaika. Lääkäri tekee lähetteen psykiatriselle poliklinikalle. Vanhemmat eivät jaksa hoitaa kaikkia perusasioita, laskuja kasaantuu ja samoin sotkua. Psykiatrian poliklinikalla on 3kk:n päästä aloitettu arviointi ja tehdään nuorelle hakemus, että hän pääsisi Kela-terapiaan. Hakemus on nyt vetämässä Kelassa. Nuori on tällä välin alkanut lintsata ja jää kiinni alkoholista. Koulusta tehdään lasu poissaolojen takia. Lastensuojelu tekee kartoituksen ja kuvailee nuoren ongelmien ohella vanhempien elämänhallintaongelmaa rahavaikeuksien ja siivouksen huonouden takia. Oireileva sisarus päätetään sijoittaa laitokseen. Vanhempien epätoivo kasvaa, kun elävät epävarmuudessa kuinka heidän käy ja koska nuori pääsee kotiin... Erityisesti perheen äiti alkaa masentua, koska hän tuntee tavallaan epäonnistuneensa nyt toisenkin lapsen suhteen. Nuori kokee, että hänelle ei ole paikkaa missään, kotona asiat ei varsinaisesti enää olleet hyvin ja nyt hänestä on tullut "laitosnuori". Hän löytää seuraa ja hyväksyntää toisista laitoksen nuorista, joista osa on sijoitettu rikosten takia, ja helpotusta käsittelemättä jääneeseen sisaruksen ikävään päihteistä. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet”
Nämähän on tavallisten perheiden juttuja?
Ainoastaan lapsille ostetut autot ja asunnot on luettelemistasi asioista enempi varakkaiden perheiden juttuja, mutta muu ihan tavallista.Aloittaja puhui hyvätuloisista ja varakkaista. Kyllä siinä on oltava hyvät tulot, jos usealle lapselle maksetaan mopot, mopo- ja ajokortit, ja HALUAMANSA harrastukset ja vaatteet. Monesti vähemmän kuin keskituloiset tekee vain yksi tai kaksi lasta, kun useampaan ei riitä varat. Ja jos lapsia on enemmän kuin kaksi + keskimääräistä pienemmät tulot, niin todellakaan ei ole mahdollista maksaa kaikkia noita lueteltuja asioita jokaiselle - jolloin usein ei makseta kenellekään, sillä muuten lasten välille tulee eripuraa.
Niin siksi fiksut vanhemmat ottavat huomioon nämä asiat kun perhesuunnittelua tekevät. Miksi tehdä paljon lapsia jos tulotaso ei riitä heille ihan jo niitä perus juttuja tarjoamaan ja nyt en puhu mistään asunnon ostamisesta vaan vaatteista, ajokortista harrastuksista yms. Muuten se ajokortti ei maksa paljoa jos opettaa lapsen itse tämä siis jos perheessä auto.
Helsinkiläisenä kuulostaa ihan absurdilta ajatus, että auto olisi sellainen perusasia, että ilman sitä elämä on suorastaan ankeaa. Tai että lapsia ei saisi tehdä muut kuin yksityisautoilijat, ja että vähintään olisi kriteerinä se, että pitää voida maksaa lapsille ajokortti. Täällä pk-seudulla kun eivät kaikki edes halua ajaa ajokorttia, eikä auto todellakaan ole mikään edellytys.
Niin mutta kun kaikki suomalaiset eivät asu Helsingissä, vanha ja väsynyt sanonta kuuluukin että elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolellakin. Sinunkin lapsesi voi joskus siellä ulkopuolella asua tai vaikka tarvita sitä ajokorttia ihan työnsäkkin puolesta asuu hän missä tahansa.
No entä sitten? Ajokorttia varten voi myös säästää rahaa, tai työssäkäyvä voi maksaa sen palkallaan. Olen kotoisin pikkupaikkunnalta, eikä sielläkään kaikilla ollut auitoa. Kyse ei ollut siitä, ettei olisi varaa autoon, vaan kaikki eivät oikeasti halua autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että autottomuus ei tarkoita samaa kuin köyhä, ja autotonkin voi elää ihan tavallista elämää.
Ensinnäkin nyt puhuttiin vain ajokortista joka antaa oikeuden ajaa autoa jos lapsi sitä joskus haluaa ei autosta lisäksi kommentissani oli mukana harrastukset ja vaatteet jotka minun mielestäni kuuluu kyllä niihin normaaleihin asioihin mitä vanhemman kuuluu lapselleen pystyä tarjota ja minkä pystyy tarjoamaan ihan perus palkansaajana joka ei ole tehnyt lapsia yli oman tulotasonsa eli ei siis tarvitse olla mitenkään erikoisen hyvätuloinen. Sinä kuitenkin nostti noista kaikista muista asioista vain esiin sen ajokortin. Minä vanhempana olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että se kuuluu niihin perusasioihin joita haluan lapsilleni kustantaa ja ei en asu pienellä paikkakunnalla.
On ihan ok kustantaa lapselle ajokortti, mutta jos perheellä ei ole siihen varaa, niin sitten ei ole. Ei se maailman pahimpia asioita ole. En ole nähnyt kadulla ja kouluissa alastomia lapsia, joten näyttäisi siltä, että kaikki saavat lapsensa kyllä vaatetettua - sen vuoksi en ymmärrä, mitä tämä ketjussa toistuva ajatus vaatteiden kustantamisesta oikein tarkoittaa. Köyhilläkin on vaatteet, joten onko tuo esimerkki niin olennainen?
Harrastuksetkin on erikoinen esimerkki, että harrastuksiahan on sellaisiakin, joiden kustannukset ovat 0 euroa, ja sitten on tuhansien eurojen harrastuksia. Eivät kaikki keskituloisetkaan pysty kalleimpia harrastuksia maksamaan, ja toisaalta köyhimmät saavat sossusta rahaa harrastuksiin. Mikä tämä harrastuskriteeri nyt siis konkreettisesti on? Ihannetilanteessa toki lapsi voi harrastaa juuri sitä, mitä haluaa, mutta kun harrastuskuluilla ei käytännössä ole mitään kattoa, vaan aina voi löytyä joku niin kallis, että jonkun perheen rahat ei siihen riitä, niin minkä maksuluokan mukaan tätä pitäisi tarkastella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta tehty tutkimuskin eli köyhät ja tyhmät pysyy köyhinä ja tyhminä, vaikka heille lapattaisiin kaikki maailman raha ja rikkaat pysyy fiksuina ja kerryttää lisää omaisuutta, vaikka miten sitä heiltä verotettaisiin pois. Tuo on fakta, jolle ei voida mitään, turha olla kateellinen asialle, jonka tiede on todeksi todistanut.
Köyhyys ei tarkoita, että ihminen olisi myös tyhmä. Itse olen elänyt lapsen kanssa alle köyhyysrajan kun opiskelin. Nykyään tienaan bruttona n.40 000€ vuodessa. Ei mitkään huipputulot, mutta hyvin tulee toimeen.
Tuossa tutkimuksessa valitettavasti kerrottiin, että köyhä on yleensä myös tyhmä, ei me voida sille tieteelliselle tosiseikalle yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkilässä on sentään aidosti mahdollisuus menestyä.
Joo ja sillan alla on kiva lämmitellä käsiään nuotion ääressä, jos ei vakuutukset ole kunnossa, syöpä kalvaa ja bisnekset ei kannata. Jenkkilä on niin land of glory and hope!
Kaikkiin noihin vaikeuksiin on apua tarjolla. Sille ei voi mitaan jos sita ei oteta vastaan.
Ei nyt liity, mutta tiedättekö sen tunteen, kun kuusinumeroisesta salkusta ja velattomuudesta huolimatta tuntuu ihan maailmanlopulta maksaa pari euroa ylimääräistä mistään? Köyhyys tuntuu kurkkivan joka raosta. Mitään rationaalistahan tässä ei ole, mutta tällaistakin ihanaa köyhässä perheessä oppii.
Vielä kun osaisi olla siirtämättä ylisukupolvisia traumoja omille muksuille...
Vaikka oishan tässä voinut huonomminkin käydä näillä lähtökohdilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaammilla on ylipäänsä parempi sosiaalinen pääoma. Meidän köyhät vanhemmat on aina olleet nöyriä ja pelokkaita uikuttajia ja se on väkisinkin vaikuttanut meihin lapsiin. Vanhemmilla on aina ollut asenne, että kun he on itse surkeita luusereita, jotka ei onnistu missään, niin meistä lapsista tulee automaattisesti samanlaisia. Vaikka eivät ole sitä suoraan sanoneet, niin sen on voinut havaita epämääräisesti erilaisista pikkujutuista kuin vaikka huokailuista, jos ollaan osoitettu kiinnostusta johonkin asiaan. Koko ajan on kotona leijunut taustalla semmoinen surkutteluilmapiiri.
Sosiaalinen perintö on kyllä voimakas, ja kantaa monen sukupolven yli.
Tiedän kaksi yh-teiniäitiä, joista toinen hyväosaisesta perheestä ja toinen ei.
Jälkimmäisellä on kohta jo kaksi korkeakoulututkintoa ja hyvät tulot, mutta elää silti huono-osaisten alueella ja lapsensa leikkii sivistymättömien kanssa, on huonossa koulussa jne.
Hyväosaisen perheen tyttärellä on opinnot kesken ja pienet tulot eli ei mene kovin hyvin, mutta asuu mukavalla alueella, elinpiiri koostuu hyväosaisista ja tämän lapsi leikkii ihan eri porukan kanssa kuin tuon huono-osaisesta perheestä tulevan tytön lapsi.
Itselläni oli lapsena leikkikaverina enimmäkseen muista keskituloisista perheistä kakaroita, mutta myös erityisen rikkaita ja sitten erityisen huono-osaisia (alkoholistiperhe) lapsia. Ihan samanlaisia olivat kavereina kaikki, ei köyhät lapset olleet mitään huonoa ja huonoksi tekevää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkilässä on sentään aidosti mahdollisuus menestyä.
Ei ilman kalliita opiskelu-/ yliopistomaksuja. Yksityisten yliopistojen lukukausimaksut ovat tähtitieteellisissä summissa. Osavaltioiden tukemat yliopistot ovat hiema halvempia, mutta ei halpoja. Vain harva onnistuu saamaan 4:n vuoden stipendin.
Tama on kaikkien tiedossa ja elama suunnitellaan sen mukaan. Seuraava joka vikisee koulutuksen kalleudesta USAssa saa selittaa minulle miten haetaan Pell Grantia. Tai mika on Guidance Counselorin tehtava.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta tehty tutkimuskin eli köyhät ja tyhmät pysyy köyhinä ja tyhminä, vaikka heille lapattaisiin kaikki maailman raha ja rikkaat pysyy fiksuina ja kerryttää lisää omaisuutta, vaikka miten sitä heiltä verotettaisiin pois. Tuo on fakta, jolle ei voida mitään, turha olla kateellinen asialle, jonka tiede on todeksi todistanut.
Humen giljotiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Luuletko, että köyhät eivät ole tietoisia siitä, että on olemassa hyvinpalkattuja töitä, joihin lapsen kannattaisi kouluttautua?
Köyhät ei pääsääntöisesti kannusta lapsiaan opiskelemaan. Esim omassa lapsuudessa kannustettiin huijaamaan joku mies itten ja huijaamalla tehtyjen lasten elättäjäksi, haukuttiin opettajia, koulutusta ja kaikenmaailman parempia perheitä lapsineen. Ei tuollaiset hyväpalkatut ollut meikäläisille tarkoitettuja. Onneksi jotkut on sen verran huimia että uivat vastavirtaan vanhempiensa tyrkytystä, ite olin nössö ja myötäilin. Nyt vasta pääsemässä irti.
Ei kaikki köyhät ole tuollaisia todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity, mutta tiedättekö sen tunteen, kun kuusinumeroisesta salkusta ja velattomuudesta huolimatta tuntuu ihan maailmanlopulta maksaa pari euroa ylimääräistä mistään? Köyhyys tuntuu kurkkivan joka raosta. Mitään rationaalistahan tässä ei ole, mutta tällaistakin ihanaa köyhässä perheessä oppii.
Vielä kun osaisi olla siirtämättä ylisukupolvisia traumoja omille muksuille...
Vaikka oishan tässä voinut huonomminkin käydä näillä lähtökohdilla...
En voi sanoa että tietäisin. Aika vastenmieliseltä kuulostaa, että vielä rikkaanakin on äärimmäisen pihi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Luuletko, että köyhät eivät ole tietoisia siitä, että on olemassa hyvinpalkattuja töitä, joihin lapsen kannattaisi kouluttautua?
Köyhät ei pääsääntöisesti kannusta lapsiaan opiskelemaan. Esim omassa lapsuudessa kannustettiin huijaamaan joku mies itten ja huijaamalla tehtyjen lasten elättäjäksi, haukuttiin opettajia, koulutusta ja kaikenmaailman parempia perheitä lapsineen. Ei tuollaiset hyväpalkatut ollut meikäläisille tarkoitettuja. Onneksi jotkut on sen verran huimia että uivat vastavirtaan vanhempiensa tyrkytystä, ite olin nössö ja myötäilin. Nyt vasta pääsemässä irti.
Ei kaikki köyhät ole tuollaisia todellakaan.
Ei kukaan niin ole väittänytkään. Ei tietenkään.
Höpö höpö. Tiedän ihan omalta kohdaltani, että sossu maksaa lukion kirjat. Olen itse elänyt köyhän lapsuuden ja nuoruuden ja opiskelemalla saanut itselleni varakkaamman elämän. Eli omalta kohdaltani on täysin paikaansa pitävää se, että minulla oli samat mahdollisuudet opiskella kuin rikkailla ja sitä kautta päästä pois köyhyydestä. Toki vanhempien asenteella on iso merkitys. Jos vanhemmat ovat uhriutuneita niin eivät osaa opettaa lapselleen koulutuksen tärkeyttä. Ja nykyäänhän tämä ei enää ole ongelma koska oppivelvollisuus nousi 18 vuoteen ja tällöin tänä vuonna aloittaneille ja sitä nuoremmille myös lukio ja amis ovat ilmaisia kouluja eli kirjat eivät enää maksa mitään.