Lue keskustelun säännöt.
Sanonpahan vaan että hyvätuloisten ja varakkaiden lapsilla on helpompi elämä
18.09.2021 |
Tai ainakin helpompi elämän alku.
Suomessa aina niin kovasti jankutetaan oman työn tuloksista ja siitä että ei perhetaustalla niin ole väliä. Että korkeakoulu on kaikille maksuton.
Kuitenkin näille varakkaiden lapsille maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet ja tuhat muuta asiaa.. asunnot hankitaan niin pääsee elämä helposti alkuun.
Ja monia tuetaan vielä aikuisenakin.
En mä kateellisuudesta kärsi mutta ajattelen vain välillä, että tämänkaltaiset ihmiset elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin minä olen joutunut elämään.
Todellisuudessa kuvio ei paljoa eria jenkkilästä. Ainoa asia missä ero on, että siellä varallisuuserot ovat vain vielä suuremmat.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity, mutta tiedättekö sen tunteen, kun kuusinumeroisesta salkusta ja velattomuudesta huolimatta tuntuu ihan maailmanlopulta maksaa pari euroa ylimääräistä mistään? Köyhyys tuntuu kurkkivan joka raosta. Mitään rationaalistahan tässä ei ole, mutta tällaistakin ihanaa köyhässä perheessä oppii.
Vielä kun osaisi olla siirtämättä ylisukupolvisia traumoja omille muksuille...
Vaikka oishan tässä voinut huonomminkin käydä näillä lähtökohdilla...
En voi sanoa että tietäisin. Aika vastenmieliseltä kuulostaa, että vielä rikkaanakin on äärimmäisen pihi.
En mä nyt rikas ole vaikka salkku löytyykin 😂 hieman enemmän vaatisi. Mutta vastentahtoisen ja -mielisen pihi kylläkin. Mut edukseni sanottakoon että yritän pyristellä irti moisesta!
Luulin, että kuusinumeroinen salkku tarkoittaa sitä, että varallisuutta olisi ainakin miljoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity, mutta tiedättekö sen tunteen, kun kuusinumeroisesta salkusta ja velattomuudesta huolimatta tuntuu ihan maailmanlopulta maksaa pari euroa ylimääräistä mistään? Köyhyys tuntuu kurkkivan joka raosta. Mitään rationaalistahan tässä ei ole, mutta tällaistakin ihanaa köyhässä perheessä oppii.
Vielä kun osaisi olla siirtämättä ylisukupolvisia traumoja omille muksuille...
Vaikka oishan tässä voinut huonomminkin käydä näillä lähtökohdilla...
En voi sanoa että tietäisin. Aika vastenmieliseltä kuulostaa, että vielä rikkaanakin on äärimmäisen pihi.
En mä nyt rikas ole vaikka salkku löytyykin 😂 hieman enemmän vaatisi. Mutta vastentahtoisen ja -mielisen pihi kylläkin. Mut edukseni sanottakoon että yritän pyristellä irti moisesta!
Luulin, että kuusinumeroinen salkku tarkoittaa sitä, että varallisuutta olisi ainakin miljoona.
Miljoonissa on vähintään seitsemän numeroa (1 000 000)... Kuusinumeroinen on välillä 100 000 - 999 999.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppilaitoksessa XX töissä, ns. hyvällä alueella.
Kyllä vähän sieppaa opettajan 4 tonnin palkalla, kun täysi-ikäiseksi tulleet opiskelijani ajelevat omilla autoillaan, jotka maksavat enemmän kuin bruttovuosipalkkani. Autot he ovat saaneet synttärilahjaksi isiltä ja äidiltä.
Jos äidillä ja isällä on vara nämä autot jälkikasvulleen kustantaa rahalla jonka ovat todennäköisesti itse tienanneet niin miksi se sinua harmittaa. Minulle ainakin on ihan sama millaisilla autoilla ihmiset ajavat. Naapurillani on pihassa mersu ja minulla skoda mitä sitten. Lähtökohtaisesti aina löytyy se joku jolla on enemmän tai jotain kalliimpaa kuin jollakin toisella, aivan turha mielestäni tuhlata energiaa siihen että miettii mitä toisella on ja itsellä ei ole. Jos ajatellaan oikein isosti tätä asiaa niin jollakin toisella tässä maailmassa on paljon vähemmän ruokaa kuin sinulla, mieti kuinka paljon häntä se asia harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Mä oon köyhistä oloista ja pitkäaikaistyöttömyys oli normi. Kesätyöpaikat kassoilla yms oli parempien perheiden juttuja, ei meidän loosereiden edes kannattanut yrittää etsiä kesätöitä tai opiskelun oheen töitä. Mitään työnteon mallia en siis lapsuudessa/nuoruudessa saanut. Varakkaampien, koulutettujen vanhempien lapset kävivät töissä, harrastivat, kouluttautuivat vanhempiensa kannustamana. Vanhempanne ovat tehneet kaiken oikein! Nytkin kun olemme nelikymppisiä, huomaa ketkä ovat ns paremmista perheistä. Koulutus ja ura suoraviinävaisempia ja elämä ainakin ulospäin mukavemman näköistä (toki ongelmansa on kullakin, eroa, sairautta, lapsettomuutta), me köyhät olemme räpeltäneet miten kuten. Itse nössönä en päässyt oikein vauhtiin, mutta eteenpäin mennään koko ajan ja nyt sentäs olen huomattavasti keskimääräistä varakkaampi, velaton ja hyväkuntoinen. Tosin työtön mut ehkä sekin joskus korjaantuu vaikka omaksumani työttömän identiteetti vastaan haraakin.
Lapseni koulussa alkoi hygieniapassikerho, muutama hassu viikko, kahdesti viikossa. Puolet porukasta sanoi tulleensa kun haluaa kesätöitä ja toinen puoli kun vanhemmat käski (ja käskevät tammikuussa hakea kesätöitä). Tietäähän sen mikä porukka ei viitsinyt jäädä koulun jälkeen ylimääräistä sekunniksikaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta tehty tutkimuskin eli köyhät ja tyhmät pysyy köyhinä ja tyhminä, vaikka heille lapattaisiin kaikki maailman raha ja rikkaat pysyy fiksuina ja kerryttää lisää omaisuutta, vaikka miten sitä heiltä verotettaisiin pois. Tuo on fakta, jolle ei voida mitään, turha olla kateellinen asialle, jonka tiede on todeksi todistanut.
Voihan ihminen olla köyhä ja fiksu tai rikas ja typerä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Tämä juuri! Näköalattomuus, rohkaisun puute, ei mitään kannustustusta opiskelujen tärkeyteen. Kotoa ei saanut minkäänlaista sosiaalista pääomaa. Juntiksihan siinä helposti kasvaa. Itse sain teininä käytösmalleja kavereiltani ja heidän vanhemmiltaan jotka olivat hyvin pärjäävää keskiluokkaa. Heidän kauttaan opin esimerkiksi tiettyjä ns. kohteliaisuussääntöjä jotka kuuluvat sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Meidän perheessä ei koskaan käyty ravintolassa syömässä, ei keskusteltu mistään, ei opetettu kuinka erilaisissa tilanteissa tulee käyttäytyä, ei oltu kiinnostuttu itsensä kehittämisestä, ei ymmärrystä kirjojen, kulttuurin eikä harrastusten päälle. Omat vanhemmat eivät olleet mitään tiedostavia ihmisiä. Ruokapöydässäkään ei koskaan puhuttu sanaakaan. Kaikki vaan hotki ruokansa viidessä minuutissa ja takaisin röhnöttämään television ääreen. Henkisesti todella köyhää.
Toki taloudellisestikaan ei ollut hurraamista. En saanut esimerkiksi ajokorttia. Ja yhden talven kuljin äitini vanhoilla rikkinäisillä talvikengillä, koska ei ollut ymmärrystä uusien kenkien päälle. Ihan sama missä resuisissa kulki.
Tuon taloudellisen tilanteen kestän joten kuten. Mutta tuo sosiaalisen pääoman puuttuminen on ollut huono asia. Lapsen kasvatus on mielestäni muutakin kuin vaan ruokkimista ja pukemista.
Ei ehkä siinä vaiheessa ole enää sosiaalisesti helpompaa, kun kavereita pitäisi hankkia itse. Lapsena on ehkä tottunut saamaan kavereita kylään sen ansiosta, että kotona on kaikkea kivaa materiaa, joka vetoaa lapsiin.
Kyllähän varmaan esim. pääsy jonkun ökymökille aikuisenakin houkuttaa, mutta ei se kyllä kellekään mitään oikeita kaverisuhteita takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen iloinen siitä henkisestä ja kokemuksellisesta pääomasta, mitä hyvätuloiset vanhempani ovat pystyneet minulle tarjoamaan. Olen saanut aina harrastaa paljon, kalliitakin harrastuksia. Olemme matkustaneet paljon ja olen oppinut ymmärtämään esim: eri maiden kulttuuria ja tapoja. Olen saanut olla vuoden vaihdossa, mikä toi vahvan englanninkielen taidon, ongelmanratkaisukykyä ja rohkeutta. Olen saanut valmennuskursseja haluamaani yliopistokoulutukseen, minne pääsin, vaikka en mikään ylifiksu lukiossa ollutkaan. En tiedä, että mitä näistä olisin voinut saada, jos vanhempani olisivat olleet köyhiä.
Toki sain myös mm. ajokortin ja auton, mutta niitä en pidä niin isona juttuna, kuin noita edellämainittuja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Tämä juuri! Näköalattomuus, rohkaisun puute, ei mitään kannustustusta opiskelujen tärkeyteen. Kotoa ei saanut minkäänlaista sosiaalista pääomaa. Juntiksihan siinä helposti kasvaa. Itse sain teininä käytösmalleja kavereiltani ja heidän vanhemmiltaan jotka olivat hyvin pärjäävää keskiluokkaa. Heidän kauttaan opin esimerkiksi tiettyjä ns. kohteliaisuussääntöjä jotka kuuluvat sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Meidän perheessä ei koskaan käyty ravintolassa syömässä, ei keskusteltu mistään, ei opetettu kuinka erilaisissa tilanteissa tulee käyttäytyä, ei oltu kiinnostuttu itsensä kehittämisestä, ei ymmärrystä kirjojen, kulttuurin eikä harrastusten päälle. Omat vanhemmat eivät olleet mitään tiedostavia ihmisiä. Ruokapöydässäkään ei koskaan puhuttu sanaakaan. Kaikki vaan hotki ruokansa viidessä minuutissa ja takaisin röhnöttämään television ääreen. Henkisesti todella köyhää.
Toki taloudellisestikaan ei ollut hurraamista. En saanut esimerkiksi ajokorttia. Ja yhden talven kuljin äitini vanhoilla rikkinäisillä talvikengillä, koska ei ollut ymmärrystä uusien kenkien päälle. Ihan sama missä resuisissa kulki.
Tuon taloudellisen tilanteen kestän joten kuten. Mutta tuo sosiaalisen pääoman puuttuminen on ollut huono asia. Lapsen kasvatus on mielestäni muutakin kuin vaan ruokkimista ja pukemista.
Omat vanhempani olivat köyhiä ja aina iltaisin vuoteessa nenät kiinni kirjoissa. He olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja älykkäitä. En tunnista lainkaan ihmisten kuvailemaa sohvalla röhnöttävää köyhää. Päinvastoin tuntemani köyhät ovat hyvin ahkeria. KVanhempanikin ottivat talteen kaiken ilmaisen, mitä metsä ja vedet tarjosivat ja mekot tehtiin itse kuten myös kaikki lapaset ja pipot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Köyhyyteen synnytty, oli silti paljon hyvääkin, kai enemmän vapautta kuin heillä joilta vaadittiin mahdottomia vanhempien kunnianhimon tähden.
Köyhä osaa arvostaa asioita jotka toisille itsestäänselviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Köyhyyteen synnytty, oli silti paljon hyvääkin, kai enemmän vapautta kuin heillä joilta vaadittiin mahdottomia vanhempien kunnianhimon tähden.
Köyhä osaa arvostaa asioita jotka toisille itsestäänselviä.
Joo, köyhä arvostaa sitä bare minimumia. Kiitollisia siitä että saa vähä leivänkänttyy. Aikuisenakin sitten vaan tyytyy mihin saa ja arvostaa esim parisuhteessakin sitä et ylipäätään jollekin kelpaa. "Vapauskin" on vankila, kun ei näköaloja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaammilla on ylipäänsä parempi sosiaalinen pääoma. Meidän köyhät vanhemmat on aina olleet nöyriä ja pelokkaita uikuttajia ja se on väkisinkin vaikuttanut meihin lapsiin. Vanhemmilla on aina ollut asenne, että kun he on itse surkeita luusereita, jotka ei onnistu missään, niin meistä lapsista tulee automaattisesti samanlaisia. Vaikka eivät ole sitä suoraan sanoneet, niin sen on voinut havaita epämääräisesti erilaisista pikkujutuista kuin vaikka huokailuista, jos ollaan osoitettu kiinnostusta johonkin asiaan. Koko ajan on kotona leijunut taustalla semmoinen surkutteluilmapiiri.
Sosiaalinen perintö on kyllä voimakas, ja kantaa monen sukupolven yli.
Tiedän kaksi yh-teiniäitiä, joista toinen hyväosaisesta perheestä ja toinen ei.
Jälkimmäisellä on kohta jo kaksi korkeakoulututkintoa ja hyvät tulot, mutta elää silti huono-osaisten alueella ja lapsensa leikkii sivistymättömien kanssa, on huonossa koulussa jne.
Hyväosaisen perheen tyttärellä on opinnot kesken ja pienet tulot eli ei mene kovin hyvin, mutta asuu mukavalla alueella, elinpiiri koostuu hyväosaisista ja tämän lapsi leikkii ihan eri porukan kanssa kuin tuon huono-osaisesta perheestä tulevan tytön lapsi.Nyt ei täsmää. Jos teini on saanut lapsensa nuorena, alle kaksikymppisenä siis, ja sen jälkeen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa, niin miten hänen lapsensa on vielä leikki-ikäinen? Yhteen korkeakoulututkintoon menee vähintään kolme vuotta, jolloin lapsi olisi noin 7-vuotias vanhemman valmistuttua molemmista, ja sekin vain JOS vanhempi on ruvennut heti vauva-aikana opiskelemaan tehokkaasti. Jos taas lapsia on useampi, niin missä välissä tämä teiniäiti on ne pykännyt ja pitänyt vauvavapaat, samalla opiskellen ankarasti?
Tekstissä sanottiin, että lapsi on koulussa. Kyllä kouluikäisetkin vielä voivat leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät lapset ovat ympäristönsä ja kasvujalustansa uhreja. Vanhemmat eivät osaa kannustaa ja rohkaista eteenpäin, eikä osata nähdä laajempia tulevasuudenkuvia. Ankeaa näköalattomuutta.
Köyhyyteen synnytty, oli silti paljon hyvääkin, kai enemmän vapautta kuin heillä joilta vaadittiin mahdottomia vanhempien kunnianhimon tähden.
Köyhä osaa arvostaa asioita jotka toisille itsestäänselviä.
Joo, köyhä arvostaa sitä bare minimumia. Kiitollisia siitä että saa vähä leivänkänttyy. Aikuisenakin sitten vaan tyytyy mihin saa ja arvostaa esim parisuhteessakin sitä et ylipäätään jollekin kelpaa. "Vapauskin" on vankila, kun ei näköaloja ole.
Aika aikaa kutakin, mikään vankeus ei jatku iankaiken. Meidän ikäihmisten nuoruudessa ei ollut varaa kaikkiin näköaloihin. Työtä oli pakko tehdä riippumatta miten sen koki idealistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin köyhä, vailla tukea ja apua ja yksin. Jo siitä elämästä selviämiseen meni valtavasti energiaa. Ja se tunne kun tietää ettei koskaan oke ketään on ahdistava.
Omat lapseni on saaneet käydä huippukoulut, harrastaa, aina ovat tienneet että apua tulee. Hw on voineet keskittyä olennaiseen levollisina.
Olen aina halveksinut vanhempien rahoittamaa elämää ja suhteilla saatua työ- tai opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halveksinut vanhempien rahoittamaa elämää ja suhteilla saatua työ- tai opiskelupaikkaa.
Jaa. Ei vaan liity tähän mitenkään.
Koulutus on ilmainen Suomessa. Itse olen huomannut, että köyhistä lähtökohdista tulevat ovat päinvastoin enemmän kunnianhimoisia.
Toki varakkaat ja menestyneet vanhemmat opettavat ja antavat monia muita asioita, joita ei huonon perheen lapsi saa. Todennäköisesti elävät terveemmin, ja sivistys näkyy elämässä.
Eniten minua häiritsi lapsuusperheeni köyhyydessä pieni asunto ja vanhempien mitätön kiinnostus/ymmärrys korkeakoulutusta kohtaan. Mihinkään ei kannustettu eikä juteltu mistään tulevaisuudensuunnitelmista.
2h+k meillä oli ja siellä asui 5hlöä ja vielä koira. Miten siellä sai luettua kokeisiin?? Tietokonetta ei ollut ja rahasta puhuttiin kuin se (ja rikkaiden) elämä olisi jotenkin halveksittavaa.
Eipä minusta sitten mitään tullutkaan ja nyt keski-ikäisenä se harmittaa. Ymmärrän, että olisin voinut pärjätä paremminkin. Onneksi mieheni on hyvässä ammatissa ja tulemme hänen avullaan erittäin mukavasti toimeen. Lapsia tuemme kaikin tavoin ja kannustamme tavoittelemaan haaveitaan.
Elämän perusasiat on kunnossa; voimme ostaa terveellistä ruokaa, liikumme yhdessä, lapsilla on harrastukset ja kavereita. Voimme käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Ei tarvitse viikkoja odottaa. Ehkä se ei ole Suomessa kovin suuri tekijä, mutta meidän vanhempien stressiä se hälventää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut nuoruudessani kaikkea mitä vaan keksin pyytää vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä. Vanhempani ovat yrittäjiä ja heille (niin kuin monelle muullekin hyvätuloiselle vanhemmalle) oli tärkeää opettaa lapsilleen, että varakkuuden takana on kovaa työtä. Olen siis käynyt töissä opintojen ohella jo lukiossa. Asuntoa ei todellakaan ostettu minulle eikä sisaruksilleni kun lähdimme yliopistoon opiskelemaan vaan asuimme ihan tavallisissa vuokratuissa opiskelija-asunnoissa ja kävimme iltaisin kaupan kassalla töissä. Rahaa en ole kotoa muuton jälkeen (18v) koskaan pyytänyt koska minulle oli kunnia-asia pärjätä omillani.
On täysin köyhien harhaluulo että rikkaat lapset eivät ymmärrä rahan arvoa eikä heidän tarvitse käydä töissä. Kaikissa tuntemissani varakkaammissa perheissä lapsille on todellakin opetettu miten se varakkuus on töillä ansaittu. Nämä seurapiirien rikkaat lapset on vain pienenpieni murto-osa rikkaiden lapsista eivätkä todellakaan edusta kuin sitä pientä osaa varakkaiden lapsista.
Mä oon köyhistä oloista ja pitkäaikaistyöttömyys oli normi. Kesätyöpaikat kassoilla yms oli parempien perheiden juttuja, ei meidän loosereiden edes kannattanut yrittää etsiä kesätöitä tai opiskelun oheen töitä. Mitään työnteon mallia en siis lapsuudessa/nuoruudessa saanut. Varakkaampien, koulutettujen vanhempien lapset kävivät töissä, harrastivat, kouluttautuivat vanhempiensa kannustamana. Vanhempanne ovat tehneet kaiken oikein! Nytkin kun olemme nelikymppisiä, huomaa ketkä ovat ns paremmista perheistä. Koulutus ja ura suoraviinävaisempia ja elämä ainakin ulospäin mukavemman näköistä (toki ongelmansa on kullakin, eroa, sairautta, lapsettomuutta), me köyhät olemme räpeltäneet miten kuten. Itse nössönä en päässyt oikein vauhtiin, mutta eteenpäin mennään koko ajan ja nyt sentäs olen huomattavasti keskimääräistä varakkaampi, velaton ja hyväkuntoinen. Tosin työtön mut ehkä sekin joskus korjaantuu vaikka omaksumani työttömän identiteetti vastaan haraakin.
Lapseni koulussa alkoi hygieniapassikerho, muutama hassu viikko, kahdesti viikossa. Puolet porukasta sanoi tulleensa kun haluaa kesätöitä ja toinen puoli kun vanhemmat käski (ja käskevät tammikuussa hakea kesätöitä). Tietäähän sen mikä porukka ei viitsinyt jäädä koulun jälkeen ylimääräistä sekunniksikaan.
No mikä porukka ei olisi mennyt? Itse olin varakkaan perheen lapsi, mutta en todellakaan olisi jäänyt koulun jälkeen hygieniapassikerhoon. Mitä tämä nyt sitten kertoo minusta tai perheestäni?
En mä nyt rikas ole vaikka salkku löytyykin 😂 hieman enemmän vaatisi. Mutta vastentahtoisen ja -mielisen pihi kylläkin. Mut edukseni sanottakoon että yritän pyristellä irti moisesta!