LUOMUSYNNYTYS, mikä siinä on tavoitelltavaa??

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:56"]

Mä en todellakaan haluaisi ketään vierasta ämmää synnytykseeni heilumaan ja mua muka tsemppaamaan. Normikiduttajat eli sairaalan työntekijät työnkuvansa puolesta riittivät. Koin tilanteen tosiaankin niin, että on niiden työntekijöiden ja muiden paikallaolijoiden vika jos mua sattuu. 

[/quote]

Hehee, ei pahalla! Mutta ei ne sua laittaneet hankkiutumaan raskaaksi :D Eli oma moka!

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:53"]

Mua ei ainakaan haittaa mitkään toimenpiteet synnytyksessä. Kipu sen sijaan haittaa. Onneksi sen saa pois niin paljolti kuin mahdollista. En ole milloinkaan haaveillut synnyttämisestä millään metodilla. Se oli vain pakollinen rasti ja onneksi molemmat kerrat menivät hyvin.

[/quote]

No onneksi menivät hyvin ja ymmärrän kyllä, että vain kipu tuntuu haittaavan. Mutta on kovin monia, jotka esim. ovat sitä mieltä, että heidän vauvansa olisi vaikka kotisynnytyksessä (ja itse en ole kotisynnyttänyt) kuollut vaikka tosiasiassa varmaan aika monen kohdalla ei olisi kotisynnytyksessä päädyttykään sellaiseen tilanteeseen kuin sairaalasynnytyksessä. Toimenpiteet nyt vain lisäävät riskejä sekä äidin että vauvan kannalta.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:09"]

Niin, miksi lääkkeettömyys on parempi kuin synnytys lääkkeiden kanssa? Miksei vaikka se juurihoito ilman lääkkeitä ole parempi kuin juurihoito lääkkeiden kanssa?

[/quote]

Voi elämän kevät! Kyllä juurihoidonkin saa ilman puudutusta kun haluaa, mutta sille hampaalle ja sinulle sillä ei ole samanlaista merkitystä kuin lapselle ja äidille sillä lääkkeettömyydellä on.

Oma toinen synnytykseni käynnistyi nopeasti enkä kerennyt samaan kivunlievitystä, mutta verrattuna epiduraalilla syntyneen esikoisen synnytykseen niin eroa on kuin yöllä ja päivällä. Paitsi että en tuntenut esikoisesta kipua, en tuntenut mitään muutakaan - en tarvetta ponnistaa, enkä tajunnut ollenkaan minne suuntaan olisi pitänyt ponnistella. Olin kiinni piuhoissa koko ajan ja se oli epämukavaa. Kun kuopus syntyi, supistukset olivat kyllä infernaalisia lopussa, mutta sain kävellä edes takaisin, keinutella pallon päällä, liikkua. Kun ponnistamisen aika tuli, ponnistussupistukset yllättivät sillä, että ne eivät sattuneet ollenkaan. Vauvan ulos tuleminen sattui totta kai, mutta minä sentään tunsin mitä tapahtuu. 

Ja olin voimissani synnytyksen jälkeen. Ei tikkejä, ei tokkuraista oloa. Olin pirteä ja istuin vielä samana päivnä ilman kipuja :) 

[/quote]

MIKSI tätä on alapeukutettu näin paljon? 

Tapelkaa synnytyksestä, synnytystavasta, imetyksestä, perhemuodosta, äidin statuksesta ja siitä onko koti-, opiskelija vai työelämässä..Huhhuh. kyllä on monet ilkeitä ihmisiä kun luullaan äitiyden olevan uhrautumista ja kärsimystä unohtaen koko nainen äitiyden takana!!!

Olin vannonut, että otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mitä vaan saan.
No en sitten vain ehtinyt saamaan yhtään mitään.
Enkä todellakaan ollut tilanteen herrana. Ponnostusvaihe otti niin järkyttävän kipeenä, etten pystynyt keskittymään yhtään mihinkään muuhun.
välilehti leikattiin ja synnytyksen jälkeen piti itse kävellä samantien aiva pirun kaukana olevalle osastolle. Särkylääkettäkin sain vasta joskus 12 tuntia synnytyksen jälkeen. Jalkoväli oli niin perkuleen kipiä, että vauvakin meinas jäädä mielessä jo taka-alalle.

Mulla neljä synnytystä, joista yhden kanssa sain puudutetta ennen välilihanleikkausta ja toisessa kokeilin ilokaasua ja kun en huomannut mitään vaikutusta (otin varmaan niin varovasti ja vähän?) jätin senkin pois. Synnytykset suht nopeita, kaikkineen noin 3-5 h. Olin valmistautunut ottamaan kipulääkitystä jos tarvitsen, mutta enpä tarvinnut, kipua oli, mutta sen verran hyvin kestettävissä, etten lääkettä pyytänyt.

nimim. En ole koskaan tälläkään asialla leveilleyt, enkä koskaan TAVOITELLUT tällä mitään? Miksi ap.lla tuollainen asenne kipulääkeettömiä vastaan?? Kaihertaako joku omassa synnytyksessä?

 Otan aina puudutteen hammaslääkärissä.

Todella naurettavia nämä mammat jotka perustelee luomu-/lääkesynnytyksiä oman kokemuksen perusteella "kun mulla tällainen voimaannuttava kokemus niin lääkkeellisen kivunlievityksen anto sais kaikille olla tiukempaa". Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ja synnytystilanteet ovat erilaisia. Mikä sopii toiselle voi toiselle olla fysiologinen mahdottomuus. Ja ne jotka vetoaa siihen että aina ennen vanhaankin on synnytetty ilman kivunlievityksiä, niin kehottaisin tutustumaan tarkemmin historiaan. Synnytys on ollut todella vaarallinen tapahtuma naiselle ja vauvalle. Synnytykseen kuoleminen on ollut hyvin yleistä, samoin lapsikuolleisuus. Niin että ne jotka tässä asiassa ihannoivat menneitä aikoja, voisivat ihan loogisesti siirtyä johonkin takahikiälle elämään muutenkin omavaraistaloudessa.

No omasta mielestäni luomusynnytyksessäni oli mukavaa se, että pystyin liikkumaan yms. täysin vapaasti koko synnytyksen ajan. Ei ollut piuhoja mihinkään suuntaan, en ollut "sidottu" mihinkään. Kätilön ei tarvinnut edes koskea minuun alkutarkastuksen ja vauvan syntymän välillä. Parempi niin kuin tipassa, katetrissa, spinaaliletkussa, sykeanturi jalkovälissä, jalat tunnottomana sängyllä selällään retkottaen.

2 lisää vielä, että en yksinkertaisesti tarvinnut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Jos kärsimys on valtavaa ja taju meinaa mennä niin siitä vaan. Yllä mainittu on kuitenkin pääasiallinen syy, miksi toivoin luomusynnytystä ja olin iloinen, että sellainen tuli.

No tuota :D mä en ois halunnut luomusynnyttää mutta kärsin järkyttävästä lääkepelosta, oikein fobiasta. Siksi mieluummin se kipu kuin ne kemikaalit.

Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja se sujui rauhallisesti kaikki hallinnassa. Toista synnyttäessä ei keretty antamaan mitään puudutuksia kun vauva päätti tulla maailmaan vauhdilla.. Huusin kuin elävältä syöty, en hallinnut tilannetta yhtään, paskoin pöydälle ja vasta siinä vaiheessa kun jalkani pakotettiin auki ponnistusvaiheessa pääsin takaisin tilanteen herraksi. Se oli aivan hirveää.

5 jatkaa jäi puhelimella kesken..
MUTTA synnytyksen jälkeinen olo.. Se oli ihan uskomaton. Olin niin voimakas, mihinkään ei sattunut ja toipuminen oli todella nopea. Epiduraalisynnytyksen jälkeen olin ihan pihalla, en voinut liikkua ja meni kauan että olo tasoittui.. Nyt se kaikki tapahtui heti. Jos minulle joskus kolmas lapsi suodaan haluan synnyttää luomuna. :) on se vaan niin paljon parempaa (loppujen lopuksi) ilman mitään ylimääräisiä lääkkeitä. En paheksu kivunlievityksiä yhtään jos synnytys kestää kauan, jokainen tekee niinkuin parhaalta tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:48"]

Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja se sujui rauhallisesti kaikki hallinnassa. Toista synnyttäessä ei keretty antamaan mitään puudutuksia kun vauva päätti tulla maailmaan vauhdilla.. Huusin kuin elävältä syöty, en hallinnut tilannetta yhtään, paskoin pöydälle ja vasta siinä vaiheessa kun jalkani pakotettiin auki ponnistusvaiheessa pääsin takaisin tilanteen herraksi. Se oli aivan hirveää.

[/quote]

Hyi helvetti

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:39"]

No omasta mielestäni luomusynnytyksessäni oli mukavaa se, että pystyin liikkumaan yms. täysin vapaasti koko synnytyksen ajan. Ei ollut piuhoja mihinkään suuntaan, en ollut "sidottu" mihinkään. Kätilön ei tarvinnut edes koskea minuun alkutarkastuksen ja vauvan syntymän välillä. Parempi niin kuin tipassa, katetrissa, spinaaliletkussa, sykeanturi jalkovälissä, jalat tunnottomana sängyllä selällään retkottaen.

[/quote]

no ei mulla ainakaan noin mennyt :D

kai siinä on osittain sitäkin, että se on taas yksi näistä hyvän äitiyden mittareista!!! kun oikeasti kipukynnykset ihmisillä on niin erilaisia, supistusten välit ja voimakkuudet erilaisia, ei voi verrata omaa synnytystä toisen omaan. esim itsellä avautumisvaiheen loppupuolella ei tullut ollenkaan enää taukoja supistusten välissä, jatkuva järkyttävä kipu päällä, vauvakin siitä jo kärsi ja avautumisvaihekin hidastui, heti kun sai epiksen ni oli puolessa tunnissa paikat auennut 4cm:stä täyteen kymppiin. eli tavallaan turhaan olisin kärsinyt kun ilman lääkkeitä avautuminen olisi kestänyt paljon kauemmin. ainoa mitä murehin lääkkeissä on se, ettei sitten tunne sitä ponnistuksen tarvetta, ekassa synnytyksessä oli nimittäin näin, eli piti vaan siitä anturista tms kattoa että millon on supistus että millon pitää ponnistaa. toisessa synnytyksessä säilyi onneksi ponnistamisen tarve, ja muutenkin kävi sujuvammin koko homma :p

^No tuo oli se toinen ääriesimerkki. :)

2

Mä olen jotenkin kuvitellut, että ne sykeanturat sun muut on ihan vauvan hyvinvoinnin seuraamiseksi ja takaamiseksi. Ei suinkaan äidin kiusaksi...

Ai kysyt, että miksi lääkkettömyys on parempi kuin synnytys lääkkeiden kanssa? 

Tuokin on minusta harhaa, että ilman lääkkeitä pystyisi synnytystä itse kontrolloimaan. Miten muka pystyy? Sehän menee juuri kuten menee, ei siihen itse juuri voi vaikuttaa. Jos lapsen tila huononee, sydänäänet laskee yms, miten siihen voi itse vaikuttaa? Tai jos lapsella esim napanuora pahasti kaulan ympärillä, miten voi vaikuttaa?

Kenen mielestä se on tavoiteltavampaa?? En ole törmännyt sellaiseen yleisenä mielipiteenä. Näppituntuma kuitenkin on, että suurin osa synnyttäjistä haluaa ja vaatii itselleen kivunlievitystä.